Täysistunnon pöytäkirja 70/2006 vp

PTK 70/2006 vp

70. TIISTAINA 13. KESÄKUUTA 2006 kello 14

15) Hallituksen esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys  HE 81/2006 vp

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade kolleger, kan jag ännu säga! Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tunnemme tämän esityksen taustan. Tämä oikeastaan lähti liikkeelle silloisen valtiovarainministerin eräästä haastattelusta, jossa hän toivoi jotakin tehtävän niin sanotun tonttipulan helpottamiseksi. Silloin ei ollut ihan selkeitä ajatuksia vielä, mutta asetettiin työryhmä valmistelemaan asioita.

Pelkään pahoin, että tämä laki muistuttaa hyvin paljon esimerkiksi sitä lainsäädäntöä, jonka me otimme käyttöön niin sanotuista opiskelijarekistereistä ja maksimiajoista ja joka pitkän väännön jälkeen hyväksyttiin. Ehkä vastustajat sanovat, että se oli periaatteellisesti väärä, ja puolustajat sanovat, että sillä opiskelurajoituksella ei ole mitään merkitystä.

Nyt keskityn niihin esityksiin, jotka liittyvät valitusoikeuden rajoituksiin. Totean, että 188 ja 190 §:ssä ovat nämä ajankohtaiset rajoitukset. Elikkä jos lainvoimaisella yleiskaavalla on asiaa jo tavallaan käsitelty, niin ei uudestaan saa siihen hakea muutosta paitsi jos asia koskee rantakaavoja tai yksityisiä rantakaavoja.

Korkein hallinto-oikeus on lausunnossaan todennut, että harvoin asiat ovat sillä tavalla yleiskaavassa jo ratkaistuja, että ne sillä perusteella tulisi jättää tutkimatta, ja yleisestikin, että kun yritetään ratkaista yksi ongelma, niin vielä lisäksi uusia tulkintaongelmia tulee tähän. Onko asia käytännössä ratkaistu vai ei? Sitten tässä 190 §:ssä on myöskin vastaavia ongelmia. Tässähän on vaikutusten vähäisyys semmoinen seikka, jota pitää katsoa, ja mitä merkitsee se 191 §:ssä esimerkiksi, että ei ole muutettu sitä päätöstä, mutta entä jos on muutettu määräyksiä tai ehtoja siinä päätöksessä?

Summa summarum alltså, här får folk i väldigt stor utsträckning en känsla av att det är en skenmanöver som man håller på att göra. En ny tolkningssvårighet uppkommer i stället för det som man försöker avfärda och oftast så är det andra besvärsgrunder som man hänvisar till, inte till dem som de här rättsverkningarna är.

Som sagt, våra förvaltningsdomstolar har varit ytterst kritiska till den här lagändringen och säger att inte sparar den arbete. Man har också sagt att förvaltningsdomstolarna skall ge en uppskattning av vilken handläggningstiden är. Den skyldigheten är ingenting nytt, den servicemöjligheten och den serviceandan finns redan nu.

Men den kanske allra viktigaste invändningen som jag har emot den här 188 § är att idag när det gäller generalplaner så enligt 65 §, offentligt framläggande av planförslag, räcker det bara med att "information om framläggandet skall ges på ett sätt som är lämpligt med tanke på planens syfte och betydelse". Ett helt så att säga tänjbart rättesnöre.

Och flera gånger har jag stött på markägare som har varit ovetande om att generalplaner, som påverkar deras traditioner eller som påverkar deras ägor, är framlagda — generalplaner med sådana rättsverkningar som betydligt påverkar den användning av områdena som är möjlig eller de ändringar som är möjliga i framtiden.

Det här stadgandet i 65 § i markanvändnings- och byggnadslagen står i ytterst bjärt kontrast till det som man säger i andra sammanhang, till exempel att andra invånare än de bofasta, sådana som sommarboende, sommargäster eller fritidsboende, skall kunna påverka. Såsom den här 65 § nu är utformad så berör de negativa dragen oftast just dem som är sommargäster och som inte kanske alltid kommer att tassa till kommunens anslagstavla, inte kanske alltid kommer läsa i de lokala tidningarna vad det står om saken.

Elikkä me puhumme toista ja teemme toista. Tämän kaavoitus- ja rakennuslain 65 § lähtee hyvin vapaasti siitä, että kunta itse harkitsee, millä tavalla informoi, jos nyt on käsittelyssä yleiskaava, jolla on tällaisia oikeusvaikutuksia. Toisaalta puhumme siitä paljon, että pitäisi esimerkiksi vapaa-ajan asukkaita ja myöskin kesäasukkaita rohkaista osallistumaan päätöksentekoon, mutta valitettavasti olen nähnyt sellaisia tilanteita, että näistä kaavoista, yleiskaavoista, joilla on oikeusvaikutuksia, informoidaan hyvin rajoitetusti, hyvin paikallisesti sillä tavalla, että paikkakunnalla asuvat esimerkiksi eivät tiedä, että nyt ollaan siinä käsittelyvaiheessa, ja jos vielä lisätään sitten, että tällaisessa asiassa valitusoikeus tulee tulkinnanvaraiseksi, niin mielestäni tämä ei toteuta sitä, mitä me voimme vaatia hyvältä kaavoitukselta. Sen lisäksi pelkään, että tämä uudistus on sellainen keinotekoinen uudistus.

Parempi uudistushan olisi se, että me saisimme hyvää lainsäädäntöä, jolloin voisimme välttää turhia valituksia. Kaikki tässä salissa tuntevat esimerkiksi autoveron sellaisena esimerkkinä, joka on aiheuttanut tuhansia ja tuhansia turhia käsittelyitä. Jos lainsäädäntö olisi selkeytetty ajoissa, silloin tuomioistuimet olisivat säästyneet monelta vaivalta. Oikeastaan meidän pitää tässäkin valita, kumpaa tietä me haluamme kulkea eteenpäin.