PUOLUSTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 1/2002 vp

PuVL 1/2002 vp - HE 238/2001 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain 4 ja 5 §:n muuttamisesta

Ulkoasiainvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 6 päivänä helmikuuta 2002 lähettäessään ulkoasiainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain 4 ja 5 §:n muuttamisesta (HE 238/2001 vp) samalla määrännyt, että puolustusvaliokunnan on annettava lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

yksikön päällikkö Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve ja lähetystöneuvos Katri Silfverberg, ulkoasiainministeriö

kaupallinen neuvos Arto Koski ja kaupallinen sihteeri Martina Temmes, puolustusministeriö

ylitarkastaja Kaj Niemi, kauppa- ja teollisuusministeriö

ylijohtaja Mika Purhonen, Huoltovarmuuskeskus

johtaja Markku Lakomaa, Patria Industries Oyj

toimitusjohtaja Jan Koivurinta, Nammo Lapua Oy

toimitusjohtaja Pasi Niinikoski, Nexplo Vihtavuori Oy

asiamies Henrik Nordell, Suomen puolustusteollisuusyhdistys ry

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä 9.6.2001 allekirjoitettu sopimus puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemisesta. Sopimuksen tarkoituksena on luoda poliittiset ja oikeudelliset puitteet sopimuspuolten puolustusmateriaaliteollisuuden yhteistyön laajentamiselle niin, että pohjoismainen ja sen mukana kotimainen puolustusmateriaaliteollisuus säilyisi elinkelpoisena ja kilpailukykyisenä kiristyvässä markkinatilanteessa. Sopimus sisältää määräyksiä muun muassa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden huoltovarmuuden turvaamisen järjestämisestä ja vientivalvontamenettelystä niin sopimuspuolten välillä kuin kolmansiin maihin nähden. Mukana on myös määräyksiä teollisesta yhteistyöstä (vastakaupoista).

Sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan uuden perustuslain tulkintakäytännön mukaan. Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa olevia valtuussäännöksiä ehdotetaan esityksessä tarkennettavaksi. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyvää sopimusta ja siihen liittyviä lakiehdotuksia tarkoituksenmukaisina pohjoismaisen ja kotimaisen puolustusmateriaaliteollisuuden kannalta. Yritystason yhteistyötä on viime vuosina tehty Pohjoismaissa erityisesti ampumatarvike- sekä ruuti- ja räjähdeteollisuudessa. Puolustusteollisuuden rakennemuutos on jatkunut viime vuosina voimakkaana kansallisella, pohjoismaisella ja eurooppalaisella tasolla.

Puolustusmateriaalialan teollisuuden kilpailukyvyn parantamista ja sen toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun turvaamista korostettiin esimerkiksi eduskunnalle annetussa selonteossa "Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001" (VNS 2/2001 vp) sekä siitä annetussa puolustusvaliokunnan mietinnössä PuVM 2/2001 vp. Puolustusvaliokunta katsoi mietinnössään, että suomalainen puolustusteollisuus verkottuu jatkossa yhä enenevässä määrin pohjoismaisen ja eurooppalaisen teollisuuden kanssa. Valiokunnan mielestä on epärealistista olettaa, että mikään puolustusteollisuutemme alue voisi toimia pelkästään omien puolustusvoimiemme tilausten varassa.

Puolustusvaliokunta toteaa, että käsiteltävänä oleva sopimus on luonteva jatko kansainvälisen yhteistyön kehittämiselle ja luo edellytyksiä tämän yhteistyön tiivistämiselle. Sopimus luo samalla puitteet Pohjoismaiden välisille huoltovarmuusjärjestelyille, vientivalvonnalle ja vastakauppasäädösten soveltamiselle.

Hallituksen esityksessä todetaan, että huoltovarmuus on pystyttävä turvaamaan myös tilanteessa, jossa kotimaista alan teollisuutta uudelleenjärjestelyjen vuoksi siirretään ulkomaille. Myös em. puolustusselonteossa todettiin, että mahdollisuudet turvata maamme huoltovarmuutta pelkästään kansallisin toimenpitein ovat heikentyneet. Kriisitilanteissa Suomi voi selonteon mukaan olla vain rajoitetusti omavarainen.

Hallituksen esityksessä on todettu, että ampumatarvike- ja räjähdealan huoltovarmuus pyritään tässä tilanteessa turvaamaan yhteisin valtiosopimustasoisin järjestelyin. Valiokunta toteaa, että kyse on huoltovarmuuden kannalta erittäin keskeisestä teollisuudenalasta, jolla on tällä hetkellä vakavia tilausten pienenemisestä johtuvia kannattavuusongelmia. Rakennejärjestelyt ovat kesken ja ylikapasiteettia on vielä Pohjoismaissakin. Valiokunta pitää tärkeänä, että rakennekehityksessä otetaan teollisuuden tarpeiden ohella keskeisesti huomioon myös Suomen puolustuksen tarpeet.

Valiokunta kiinnittää huomiota sopimukseen sisältyvään neuvottelumenettelyyn kriisitilanteessa. Mikäli tällainen tilanne vaikuttaa yhteen tai useampaan sopimuspuoleen, osapuolet neuvottelevat välittömästi keskenään ratkaistakseen mahdolliset ongelmat, joita liittyy soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden toimitukseen niiden omille puolustusvoimille. Tästä on erotettava esimerkiksi ne keskinäiset velvoitteet, jotka Nato-mailla menevät sopimuksen edelle kriisitilanteessa. Sama koskee muun muassa Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuudesta aiheutuvia kansallisia velvoitteita.

Vientivalvonnassa sopimus tuo sen piirissä olevalle teollisuudelle uuden velvoitteen toimittaa viranomaiselle tietoja vientiin liittyvistä markkinointisuunnitelmista. Vastapainoksi teollisuus saa sopimusmaiden yhteisen käsityksen vientimahdollisuuksista. Valiokunta pitää ilmeisenä, että tämä menettely helpottaa vientiä kohdistamalla markkinointitoimenpiteet maihin, jonne vienti kaikkien sopimusmaiden mielestä on mahdollista. Valiokunta korostaa, että lopullinen vienti Pohjoismaiden ulkopuolelle tapahtuu, kuten esityksessä on todettu, aina lopullisen viejämaan säännöin ja muiden osatoimittajamaiden suostumuksella, jolloin kansallinen päätösvalta ei vientivalvonnassa muutu.

Sopimuksen myötä siinä mukana olevat Pohjoismaat luopuvat kansallisten vastakauppoja koskevien vaatimusten tiukasta soveltamisesta. Nykyiset vastakauppoihin liittyvät vaatimukset korvataan ylläpitämällä maakohtaisia vastakauppatilejä ja laatimalla määrävälein raportteja tämän vastakauppataseen toteutumisesta. Puolustusvaliokunta pitää etenkin alkuvaiheessa tärkeänä seurata, miten tasapaino maiden välillä toteutuu.

Valiokunta ehdottaa myös harkittavaksi erillisen suomalaisen koordinointielimen perustamista seuraamaan sopimuksen toteuttamista ja sen soveltamisen käytännön vaikutuksia. Tässä elimessä tulisi olla sekä puolustushallinnon että puolustusteollisuuden edustus.

Lausunto

Lausuntonaan puolustusvaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että ulkoasiainvaliokunta mietintöään laatiessaan ottaa edellä lausutun huomioon.

Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2002

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Ilkka Kanerva /kok
  • vpj. Jaakko Laakso /vas
  • jäs. Reijo Kallio /sd
  • Seppo Kanerva /kok
  • Juha Karpio /kok
  • Antero Kekkonen /sd
  • Seppo Lahtela /kesk
  • Reijo Laitinen /sd
  • Raimo Mähönen /sd
  • Tero Mölsä /kesk
  • Lauri Oinonen /kesk
  • Aulis Ranta-Muotio /kesk
  • Ismo Seivästö /kd
  • Harry Wallin /sd
  • vjäs. Kari Myllyniemi /kesk

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Alpo Rivinoja

​​​​