Perustelut
Valtiontalouden kehyspäätös puolustusministeriön
hallinnonalan osalta
Valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2009—2012
puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään
kehykseen luettavia määrärahoja vuosittain
seuraavasti: 2 404, 2 311, 2 336 ja 2 312
miljoonaa euroa. Kehyksen ulkopuoliset menot, kuten arvonlisävero,
ovat vuosittain noin 270 miljoonaa euroa.
Selonteossa todetaan, että puolustusministeriön
hallinnonalan määrärahojen mitoituksessa on
huomioitu vuoden 2007 neljännessä lisätalousarviossa
päätettyjen puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuuksien
muutoksista johtuvat menojen ajoitusmuutokset. Jalkaväkimiinojen
suorituskyvyn korvaamiseksi vuosina 2009—2016 kohdistetaan
korvaavien järjestelmien hankintoja varten yhteensä 200
miljoonan euron rahoitus.
Kehyspäätöksessä varaudutaan
julkisen hallinnon verkkoturvallisuuden edistämisen rahoittamiseen
yhteensä 197 miljoonalla eurolla puolustus- ja sisäasiainministeriön
pääluokassa (puolustusministeriön osuus
on 122,4 miljoonaa euroa). Valiokunta toteaa, että uusista
uhkista erityisesti tietoverkkohyökkäykset ovat
todellinen myös Suomeen kohdistuva uhka. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että viranomaisverkkojen toiminta normaali- ja poikkeusolosuhteissa
saatetaan nopeassa aikataulussa mahdollisimman hyvälle
tasolle ja näiden verkkojen kontrollointi suomalaisviranomaisten
käsiin. Tätä taustaa vasten verkkoturvallisuuden
edistämiseen nyt korvamerkitty raha on valiokunnan mielestä erittäin
tervetullut.
Sotilaallisen kriisinhallinnan kalustomenoihin varataan kehyskaudelle
yhteensä 8 miljoonan euron kertalisäys käytettäväksi
lähinnä Afganistanin kriisinhallintajoukon laitehankintoihin.
Valiokunta pitää tätä määrärahaa
tärkeänä, jotta vaativassa toimintaympäristössä toimivien suomalaisten
ISAF-joukkojen omasuoja saadaan mahdollisimman hyvälle
tasolle.
Saadun selvityksen mukaan vuosien 2009—2012 kehyspäätös
mahdollistaa toiminnan tason ylläpidon lyhyellä tähtäimellä,
mutta se ei mahdollista suunniteltua suorituskyvyn kehittämistä tai
materiaalisen valmiuden ylläpitoa. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan kunnossapidossa ja varaosien hankinnassa on suuria ongelmia. Varaosien
osalta tarvittaisiin vuosittain 30—40 miljoonaa euroa nykyistä enemmän.
Valiokunta on huolissaan yhä pahenevasta varaosavajeesta ja
sen vaikutuksesta puolustusvoimien suorituskykyyn ja kansalliseen
puolustukseen. Valiokunta on tyytyväinen siitä,
että kehyskaudella reserviläiskoulutus saadaan
normalisoitua vuosien 2006 ja 2007 notkahduksen jälkeen.
Saadun selvityksen mukaan kehyspäätös
ei sisällä vuoden 2012 osalta puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen
yhteydessä sovittua 3 miljoonan euron vuosittaista lisäystä toimitilojen pääoma-
ja ylläpitovuokriin. Kehyspäätös
ei sisällä myöskään
puolustusministeriön kehyskaudelle esittämiä lisäyksiä toimitilojen
kunnon parantamiseen ja varalaskupaikkojen kehittämiseen.
Räjähdevarastoinnin kohentaminen säännösten
edellyttämälle tasolle on huomioitu puolustusvoimien
rakentamis- ja hankesuunnitelmissa. Räjähdevarastojen
rakentamiseen ja modernisointiin ei ole kuitenkaan saatu tarvittua
lisärahoitusta, vaan hankkeeseen on jouduttu kohdentamaan
puolustushallinnon toimintamenoja.
Uskottavan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi
noin kolmannes puolustusbudjetista käytetään
puolustusmateriaalihankintoihin. Tämä on eurooppalaisessa
vertailussa kärkipäätä. Valiokunta
toteaa, että kustannustehokkaan asevelvollisuusjärjestelmän
ansiosta puolustusbudjetin rakenne on tällä hetkellä tasapainossa
ja materiaalihankintoihin on vuosittain käytettävissä 650—700
miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että kotimaiset puolustusmateriaalihankinnat
ovat puolustusvoimille tärkeitä erityisesti sotilaallisen
huoltovarmuuden takia. Valiokunta pitääkin välttämättömänä,
että materiaalihankintaprojekteissa tähdätään
jatkossakin vähintään 50 prosentin kotimaisuusasteeseen.
Puolustusvoimien asiakkuus ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan
kotimaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiä.
Puolustusteollisuuden puolelta tuotiin asiantuntijakuulemisessa
esiin, että suomalaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden
tulee olla kansainvälisesti erikoistunut, kilpailukykyinen
ja verkottunut osa kansallista ja kansainvälistä sotilaallista suorituskykyä,
huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Valiokunta näkee suomalaisen
puolustus- ja turvallisuusteollisuuden, joka on kotimaassa merkittävä työllistäjä,
menestymisen edellyttävän tiivistä yhteistyötä viranomaistahojen
ja teollisuuden kesken. Tässä yhteydessä valiokunta
korostaa kesäkuussa 2007 valmistuneen puolustus- ja turvallisuusteollisuusstrategian
merkitystä. Raportissa esitetään useita
toimenpiteitä, jotka ulottuvat vuosille 2009—2012.
Valiokunta näkee asiakirjan hyödyllisenä pohjana
laadittaessa selontekoon osiota suomalaisesta puolustusteollisuudesta
ja sen tulevaisuudesta.
Tuottavuusohjelma
Selonteon mukaan tuottavuusohjelman toteuttamiseksi puolustusvoimat
jatkaa ydintehtävien ulkopuolisten toimintojen osalta tuottavuuden kehittämistä omaa
toimintaa tehostamalla ja hankkimalla palveluja ulkopuolisilta palveluntuottajilta
kehyskaudella toteutettavien ja jo aiemmin sovittujen tuottavuustoimenpiteiden
lisäksi. Kehyspäätöksessä on
linjattu, että puolustusministeriön hallinnonalan
henkilöstöä vähennetään
uusilla tuottavuustoimenpiteillä 1 083 henkilötyövuotta
vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämän lisäksi
on jo aiemmin sovittu, että puolustushallinnon alan henkilöstövähennykset ovat
1 890 henkeä vuoteen 2011 mennessä. Yhteensä puolustushallinnon
henkilöstövähennys olisi siis suuruusluokaltaan
noin 3 000 henkeä vuoden 2015 loppuun mennessä,
jolloin hallinnonalan kokonaisvahvuus tippuisi alle 14 000 hengen.
Valiokunta toteaa, että puolustushallinnon henkilömäärän
laskeminen alle 15 000 hengen aiheuttaa merkittäviä paineita
puolustusvoimien rauhan ajan organisaatiolle ja tätä kautta
myös yleiselle asevelvollisuudelle. Valiokunta korostaa,
että puolustushallinnon henkilöstömäärä ja -rakenne
ovat turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa linjattavia
kysymyksiä, joita ei voida ratkaista tuottavuusohjelman
kautta. Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien
suorittamista ei saa valiokunnan mielestä vaarantaa sen vuoksi,
että puolustushallinto pakotetaan hyväksymään
epärealistisia tuottavuusohjelmia. Valiokunta huomauttaa,
että koko valtionhallinnon tuottavuustavoite vuoden 2015
loppuun mennessä on 14 445 henkeä, josta puolustushallinnon osuus
yksin olisi viidennes.
Asiantuntijakuulemisissa tuotiin lisäksi esiin, että puolustushallinnon
henkilöstö on kokenut jo toteutetut ja suunnitellut
tuottavuusohjelmat raskaina. Valiokunta yhtyy tähän
näkemykseen ja toteaa, että jatkuva rakennemuutos,
toimintojen ulkoistamisuhka sekä jo toteutuneet kumppanuusohjelmat
ovat vaikuttaneet henkilöstön jaksamiseen ja työmotivaatioon
negatiivisella tavalla. Valiokunta nostaa tässä yhteydessä esiin esimerkkinä Puolustushallinnon
rakennuslaitoksen, joka on perustamisestaan vuodesta 1994 lähtien
ollut jatkuvan muutosprosessin kohteena.
Puolustusvaliokunta on aiemmin ottanut kantaa kumppanuusohjelmiin
muun muassa KUJA-lausunnossaan maavoimien materiaalin kunnossapidon
kehittämisestä (PuVL 6/2007 vp).
Valiokunta korosti lausunnossaan erityisesti hyvän henkilöstöpolitiikan
noudattamista puolustushallinnossa tuoden esiin myös huolensa
kriittisen osaamisen häviämisestä puolustusvoimissa kumppanuuksiin
siirryttäessä.
Saadun selvityksen mukaan kumppanuutta tutkitaan myös
puolustusvoimien ruokahuollon ja vaatetuskorjaamon osalta. Valiokunta
toteaa, että 640 henkeä työllistävä Puolustusvoimien ruokahuollon
palvelukeskus aloitti toimintansa 1.1.2006 pitkällisen
valmistelu- ja selvitysprosessin jälkeen. Vain kahden vuoden
jälkeen nyt hyvin toimiva malli otetaan uudestaan tarkasteluun
puolustusministeriön toimesta. KUJA-kuulemisissa kävi
ilmi, että mahdolliset kustannussäästöt
kumppanuuksiin siirtymisissä verrattuna oman toiminnan
kehittämiseen ovat lopulta toissijainen syy ulkoistamisprosessissa.
Valiokunnan näkemyksen mukaan nimenomaan tuottavuusohjelma
ja sen kovat henkilöstön vähentämistavoitteet
pakottavat puolustushallinnon siirtämään
henkilöstöä hallinnonalan ulkopuolelle, sillä kumppanille
siirtyvä henkilöstö poistuu puolustushallinnon
vahvuudesta.
Valiokunta toteaa, että ulkoistaminen tulee puolustushallinnolle
monella tapaa kalliiksi. Ensinnäkin puolustushallinto luovuttaa
vastikkeetta ulkopuoliselle palvelun tarjoajalle koulutetun ja osaavan
henkilöstön. Toiseksi jatkuva ulkoistamisuhka
heikentää henkilöstön sitoutumista puolustushallintoon
ja rapauttaa mielikuvan puolustushallinnosta hyvänä työnantajana
aikana, jolloin kilpailu osaavasta henkilöstöstä yksityis-
ja julkissektorin kesken kovenee koko ajan. Valiokunta huomauttaa
lisäksi, että merkittävä määrä puolustushallinnon
henkilöstöä on jäämässä eläkkeelle
lähivuosina, mikä seikka pitää huomioida
henkilöstövahvuutta tarkasteltaessa.