Yksityiskohtaiset
perustelut
Siviilipalveluslain yhteys asevelvollisuuslakiin
Saadun selvityksen mukaan hallituksen esityksessä on
pyritty mahdollisimman kattavaan yhdenvertaisuuteen varusmiespalvelusta
suorittavien asevelvollisten oikeuksien ja velvoitteiden kanssa.
Täysin identtinen sääntely ei kuitenkaan ole
mahdollista eikä tarkoituksenmukaista palvelusmuotojen
erilaisuudet huomioon ottaen (esimerkiksi siviilipalvelusmiesten
ruokaraha ja majoituskustannukset). Tässä yhteydessä valiokunta
huomauttaa, että tiettyjen määritelmien
tulee olla täysin yhdenmukaiset näiden kahden lain
osalta. Esimerkiksi lähiomainen-käsite sisältää siviilipalveluslakiehdotuksen
41 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun muassa avopuolison.
Siviilipalveluksen sisältö
Nykyisen lain mukaan siviilipalvelukseen on kuulunut koulutusjakso
ja työpalvelu, joiden suorittamisen jälkeen siviilipalvelusvelvollisuus
on päättynyt. Saadun selvityksen mukaan siviilipalveluksen
sisältöä pyritään kehittämään niin,
että koulutusjaksoa uudistettaisiin enemmän yleisiä kansalaisvalmiuksia,
väestönsuojelua ja pelastustoiminnan yleisiä valmiuksia
tukevaksi. Peruskoulutusjakso, jonka pituus on 28 vuorokautta, sisältäisi
lähtökohtaisesti aina merkittävässä määrin
ainakin ensiapuvalmiuksiin, palo- ja pelastuspalveluun ja väestönsuojeluun liittyvää
koulutusta.
Lakiehdotuksen 3 §:n yksityiskohtaisten perustelujen
mukaan tavoitteena on, että siviilipalvelusvelvollisia
sijoittuisi mahdollisimman paljon etenkin pelastustoimen, väestönsuojelun, ympäristönsuojelun
ja sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin. Puolustusvaliokunta
pitää välttämättömänä siviilipalveluksen
sisällön kehittämistä nykyisestä palvelemaan
paremmin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista.
Tämä on tärkeää sekä yhteiskunnan
poikkeusolojen toimintojen että siviilipalvelusta suorittavan
henkilön tehtävien mielekkyyden kannalta.
Siviilipalveluspaikat
Saadun selvityksen mukaan eräs nykymuotoisen siviilipalveluksen
keskeinen ongelma on ollut palveluspaikkojen vähyys. Ilman
palveluspaikkaa olevien siviilipalvelusmiesten määrä vaihtelee
30—80 hengen välillä. Yksi syy palveluspaikkojen
niukkaan tarjontaan on ollut palveluspaikan velvoite vastata siviilipalvelusmiesten
ylläpidosta
ja asumiskustannuksista. Puolustusvaliokunta pitää hyvänä lakiehdotuksen
46 §:ää, jossa säädetään,
että valtio korvaa siviilipalveluspaikalle siviilipalvelusvelvollisen
majoituksen. Näin edesautetaan valiokunnan mielestä myös
mielekkäiden siviilipalveluspaikkojen saamista.
Valiokunta kiinnittää huomiota 46 §:n
1 momenttiin, jossa säädetään,
että siviilipalveluspaikalla olisi oikeus hakea valtiolta
korvausta siviilipalvelusvelvollisen majoituksen järjestämisestä aiheutuneista
kustannuksista. Korvauksen taso määriteltäisiin
palveluspaikan sijaintipaikkakunnan perusteella. Valiokunta ei pidä onnistuneena
esitettyä jakoa kahteen kuntaryhmään. Myös
pääkaupunkiseudun ulkopuolella majoituskustannukset
ovat monilla paikkakunnilla pääkaupunkiseudun
tasolla. Kyseisessä pykälässä tulisi
valiokunnan mielestä säätää esimerkiksi
vain 250 euron maksimikorvauksesta.
Siviilipalvelusaika ja kertauskoulutus
Saadun selvityksen mukaan varusmiespalveluksen lyhimmän
ajan eli 180 vuorokautta palvelee hieman alle puolet varusmiehistä.
Yhdeksän kuukautta palvelee noin 15 prosenttia ja pisin palvelusaika
eli 362 vuorokautta on noin 35 prosentilla palveluksen suorittaneista.
Saadun selvityksen mukaan keskimääräiseksi
palvelusajaksi tulee näin ollen hieman alle yhdeksän
kuukautta (8,7 kuukautta).
Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että siviilipalvelusajan
ja varusmiespalvelusajan kokonaisrasittavuutta vertailtaessa on
otettava huomioon paitsi palveluksen laatu myös erilaiset
paikallaolovelvollisuudet. Siviilipalvelusmiehen viikoittainen työaika
on 36—40 tuntia iltojen ja viikonloppujen ollessa vapaat.
Varusmies on taas koulutuksessa päiväohjelman
mukaisesti normaaleina arkipäivinä 8—10
tuntia, ja tiettyjä lomia ja iltavapaita lukuun ottamatta
hänellä on jatkuva paikallaolovelvollisuus. Maastoharjoituksissa,
joita kuuden kuukauden varusmiehillä kertyy keskimäärin
45 vuorokautta, palveluksessa ollaan ympäri vuorokauden.
Vertailussa tulee ottaa huomioon lisäksi palvelusmuotojen
henkisen ja fyysisen rasittavuuden välinen ero.
Valiokunta toteaa, että hallituksen ehdotus siviilipalveluslaiksi
ei sisällä säännöstä 33
päivän kertauskoulutuksesta, joka hyväksyttiin
siviilipalveluslain uudistamista koskevan työryhmän mietinnössä.
Asiantuntijakuulemisissa kertausvelvoitteen puuttumista pidettiin
selvänä epäkohtana lakiesityksessä.
Puolustusvaliokunta pitää siviilipalvelusmiesten
kertauskoulutusta tärkeänä monesta syystä ja
katsoo, että kertauskoulutuksesta aiheutuvat kustannukset
tulee huomioida valtion talousarviossa. Kertauskoulutuksen puuttuminen
lakiesityksestä heikentää ensinnäkin
siviilipalvelusjärjestelmän toimivuutta kokonaisuutena.
Siviilipalvelusmiehillä ei ole palvelusjaksonsa jälkeen
enää mahdollisuutta päivittää tietojaan
ja osaamistaan. Peruskoulutuksella ja sitä tukevalla kertauskoulutuksella
parannettaisiin siviilipalvelusvelvollisten tosiasiallisia sijoitusmahdollisuuksia
poikkeusolojen aikaisissa siviililuontoisissa tehtävissä.
Kertauskoulutuksen voidaan myös arvioida parantavan siviilipalvelusmiesten
palvelusturvallisuutta kriisiolosuhteissa. Valiokunta näkee
siviilipalvelusmiesten kertauskoulutuksen myös yhdenvertaisuuskysymyksenä asepalveluksen
suorittaneiden henkilöiden kanssa, joilla on saadusta koulutuksesta riippuen
40—100 päivän kertausharjoitusvelvoite.
Puolustusvaliokunta esittää työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnalle, että siviilipalvelusta koskevaan
lakiehdotukseen lisätään säännös
33 vuorokauden kertauskoulutusvelvoitteesta.
Siviilipalveluksen suorittaminen ulkomailla
Lakiehdotuksen 40 §:n 1 momentissa säädetään, että siviilipalvelus
suoritetaan Suomessa lukuun ottamatta lyhyehköjä komennusmatkoja
ulkomaille. Pykälän 2 momentissa säädetään,
että siviilipalveluspaikka voi määrätä siviilipalvelusvelvollisen
suostumuksella hänet korkeintaan 14 vuorokauden ulkomaan
komennusmatkalle. Lisäksi 40 §:n 3 momentin mukaan
siviilipalveluskeskus voi siviilipalveluspaikan hakemuksesta ja
palvelusvelvollisen suostumuksen perusteella määrätä hänet
korkeintaan 2 kuukauden komennusmatkalle ulkomaille.
Lakiehdotuksen 40 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa
todetaan, että 14 vuorokauden komennusmatkoja ei rajoitettaisi,
mutta tarkoituksenmukaisena voitaisiin pitää enintään
3—4 komennusmatkaa. Eli kokonaisuutena siviilipalvelustaan
suorittava voisi 362 päivän kokonaisajasta palvella
kolmanneksen ulkomailla. Näin pitkä palvelusjakso
ulkomailla ei puolustusvaliokunnan mielestä ole yleensä tarkoituksenmukainen
ilman erityistä syytä. Maanpuolustusvelvollisuuden
on lähtökohtaisesti tarkoitettu merkitsevän
osallistumista Suomen alueella tapahtuvaan toimintaan.
Valiokunta huomauttaa lisäksi, että neljän kuukauden
ulkomaanjakso ei ole verrannollinen asepalvelustaan suorittavien
asevelvollisten osalta. Tietyt varusmiehet osallistuvat palvelusaikansa
aikana ulkomailla muun muassa sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyviin
harjoituksiin, joiden kesto on 1—3 viikkoa koko varusmiesaikana.
Asevelvolliset ovat ulkomailla ollessaan sotilasesimiehen johdettavana
ja valvonnassa. Hallituksen esityksessä ei taas oteta kantaa
ulkomailla palvelevan siviilipalvelusmiehen valvontaan.
Puolustusvaliokunta esittää työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnalle, että siviilipalvelusmiesten
ulkomaankomennusten yhdenmukaisen soveltamiskäytännön,
palvelusturvallisuuden ja valvonnan vuoksi näille komennuksille
määrääminen keskitettäisiin
yksinomaan siviilipalveluskeskukselle.
Siviilipalvelushakemuksen käsittely erityisolosuhteissa
Lakiehdotuksen 4 lukuun sisältyvät säännökset siviilipalvelukseen
hakeutumisesta poikkeusolosuhteissa sekä asevelvollisen
vakaumuksen tutkimisesta erityisen vakaumuksentutkintalautakunnan
toimesta, jonka kokoonpanosta on säädetty 20 §:ssä.
Lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että vakaumusta
arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa sen kesto ja todellisuus
sekä vakaumuksen ilmeneminen hakijan arjessa ja elämäntavoissa
jo aiemmin. Puolustusvaliokunta pitää esitettyä sääntelyä hyvänä arvioitaessa
siviilipalvelukseen hakeutuvien vakaumusta erityisolosuhteissa.