Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen mukaan elinaikakerroin ei koske niitä sotilaita,
joiden eläkeoikeus on syntynyt ennen vuotta 2010. Kaikkien
muiden sotilaiden osalta elinaikakerrointa sovellettaisiin karttuneeseen
vanhuuseläkkeeseen eikä enimmäismäärällä rajattuun
eläkkeeseen. Valiokunta pitää molempia
muutosesityksiä tarpeellisina ja välttämättöminä toimenpiteinä tässä lausunnossa
myöhemmin ilmenevistä syistä.
Työeläkeuudistuksen yhteydessä vuonna 2005
säädettiin eläkkeen määrään
vaikuttavasta niin sanotusta elinaikakertoimesta. Ensimmäisen
kerran elinaikakertoimella tarkistetaan vuonna 2010 myönnettäviä eläkkeitä.
Elinaikakertoimen käyttöönotolla varaudutaan
keskimääräisen eliniän pitenemiseen,
ja kertoimen tarkoituksena on sopeuttaa eläketurva eliniän odotteen
pidentymiseen.
Elinaikakertoimien voimaantulossa on ongelmallisiksi koettu
muun muassa sotilaseläkejärjestelmän
eroamisikiin ja eläkkeen enimmäismäärään
liittyvät vaikutukset. Sotilaiden lisäksi on olemassa
myös muita eläkejärjestelyjen piiriin
kuuluvia ammattiryhmiä, joihin elinaikakerroin vaikuttaa.
Saadun selvityksen mukaan elinaikakertoimen ei alun perin pitänyt
koskea sotilaseläkejärjestelmää ilman
erillistä selvitystä. Sotilaseläkkeiden
tultua elinaikakertoimen piiriin on pyritty pikaisin toimin korjaamaan
tiettyjä epäkohtia, joiden poistamiseen myös
nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys tähtää.
Sotilaseläkejärjestelmässä on
yleisestä eläkejärjestelmästä poikkeavia
piirteitä. Pakollisella eroamisiällä on
keskeinen merkitys sotilaan eläkkeen määräytymisessä.
Sotilaille on säädetty pakolliset eroamisiät,
joiden täyttymisen jälkeen sotilas ei voi jatkaa
palvelustaan eikä näin ollen myöskään
kompensoida elinaikakertoimen vaikutusta eläkkeeseen. Valiokunta
huomauttaa, että upseereiden osalta sotilasvirkaan valmistutaan
muita henkilöstöryhmiä myöhemmin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eläköitymisen
jälkeinen siviilielämässä tehtävä työ ei
enää nykyisin leikkaa sotilaseläkettä.
Siviilityöstä saatavaa lisäeläkettä maksetaan
68 ikävuodesta eteenpäin. Järjestelmä on
näin ollen samanlainen kaikille vanhuuseläkettä jo
saaville, jotka jatkavat työntekoa ollessaan jo eläkkeellä.
Puolustusvaliokunta on aiemmin kiinnittänyt sotilaseläkejärjestelmän
toimivuuteen huomiota muun muassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta
selonteosta 2009 antamassaan lausunnossa (PuVL 4/2009
vp). Valiokunnan näkemyksen mukaan sotilaseläkejärjestelmän
ja siihen liittyvien eroamisikärajojen avulla hallitaan
sotilashenkilöstön ikärakennetta sodan
ajan tehtäviä ajatellen sekä tuetaan
sotilaskoulutetun reservin muodostumista.
Sotilaseläkejärjestelmän aiemmat
muutokset
Osana valtion eläkejärjestelmän kokonaisuudistusta
sotilaseläkesäännöksiä muutettiin
vuoden 1995 alusta lukien. Pääsääntönä on,
että puolustusvoimien sotilasvirassa palvelevalla on oikeus vanhuuseläkkeeseen
aiemman 25 palvelusvuoden asemesta 30 vuoden jälkeen 55
vuoden iässä. Eläkeuudistuksen seurauksena
muutettiin myös sotilasvirkojen eroamisikiä. Palveluksessa
olleiden etuudet turvattiin siirtymäkausijärjestelyin,
jotka ovat edelleen voimassa.
Puolustusvoimien virkamiesten eroamisiästä säädettiin
ennen 1.1.2008 nykyisen puolustusvoimista annetun lain tullessa
voimaan puolustusvoimista annetussa asetuksessa (667/1992). Voimaantulosäännösten
nojalla näitä eroamisikiä sovelletaan
31.12.2007 puolustusvoimien palveluksessa olleisiin sotilas- ja
siviilivirkamiehiin.
Sotilasvirassa olevan virkamiehen eroamisikä vaihtelee
55 ikävuodesta 63 vuoteen. Lentäjän koulutusta
edellyttävässä tehtävässä eroamisikä on
kenraalin virassa (lentäjä) 55 vuotta, everstin
virassa (lentäjä) 52 vuotta, everstiluutnantin
virassa (lentäjä) 50 vuotta ja muissa viroissa
(lentäjä) 45—50 vuotta. Mainituista eroamisikäsäännöksistä on
useita poikkeuksia. Nykyistä sotilaiden yleistä 55
vuoden eroamisikää korkeammat eroamisiät
edellyttävät pääsääntöisesti
everstin/kommodorin virkaa taikka kenraalin/amiraalin
virkaa. Vuoden 1995 eläkeuudistuksen seurauksena puolustusvoimissa
on edelleen paljon poikkeuksia yleisistä eroamisikärajoista.
Saadun selvityksen mukaan erityisesti eläkeuudistuksen
siirtymäkauden järjestelyistä aiheutuu
tilanteita, joissa henkilöiden on pakko erota, vaikka täyttä eläkettä ei
vielä ole ehtinyt karttua ennen pakollista eroamisikää.
Tämä koskee nimenomaan ennen vuoden 1995 eläkemuutosta virassa
palvelleita sotilaita ja eräitä muita virkamiehiä.
Nykyisen lain perusteella Pääesikunta voi painavasta
syystä ja virkamiehen suostumuksella päättää,
että virkamies voi jatkaa palveluaan samassa virassa eroamisiän
jälkeen määräajan, kuitenkin
enintään siihen saakka, kun virkamies täyttää 68
vuotta, ja sotilasvirassa oleva virkamies enintään
siihen saakka, kun hän täyttää 55 vuotta.
Esimerkkinä laissa tarkoitetusta painavasta syystä voisi
olla tilanne, jossa sotilasvirkamiehen eläkepalkkaan vaikuttava
eläkekarttuma olisi alle 60 prosenttia ja palvelussuhteen
jatkamiselle olisi olemassa muutoinkin riittävät
toiminnalliset perusteet. Eläkekarttuman pienuus ei nykyisellään
sinällään anna virkamiehelle subjektiivista
oikeutta jatkaa eroamisiän jälkeistä palveluaan,
jos jatkomahdollisuuden myöntäminen ei ole puolustusvoimien
kannalta toiminnallisesti tarkoituksenmukaista.
Harkitessaan virkamiesten jatkoajan myöntämistä pääesikunnan
on otettava huomioon toiminnallisten seikkojen ohella henkilötyövuosimäärärajoitukset
ja henkilöstömenojen hallintamahdollisuudet. Eduskunta
on lisäksi edellyttänyt, että puolustusvoimat
toimii henkilöstöjärjestelyissään
hyvän työnantajan tavoin pitäen lähtökohtana
irtisanomisten välttämistä. Tämä rajoittaa
pääesikunnan mahdollisuuksia myöntää jatkoaikaa
erityisesti siviilivirkamiesten osalta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puolustusvoimat on ollut
varsin pidättyväinen jatkoajan myöntämisessä niille
sotilashenkilöille, joiden eläkepalkan karttuma
jää alle 60 prosentin. Siviilivirkamiesten jatkoaikahakemuksiin
Pääesikunta on suhtautunut kielteisesti. Myöskään
rajavartiolaitoksessa raja- ja merivartijoille ei ole myönnetty
jatkoaikoja lainkaan. Asiantuntijakuulemisten mukaan tapaukset, joissa
Pääesikunta ei ole jatkoaikaa myöntänyt, perustuvat
käytännössä joko joukko-osaston
tai aluehallintotason Pääesikunnalle antamaan
lausuntoon olla myöntämättä jatkoaikaa.
Valiokunta huomauttaa, että painavien syiden arvioimisessa
tosiasiallisen päätösvallan tulee olla
nimenomaan Pääesikunnalla eikä esimerkiksi joukko-osastoilla.
Näin taattaisiin paremmin henkilöstön
tasapuolinen kohtelu jatkoaikahakemusten käsittelyssä (ks. PuVM
1/2005 vp). Puolustusvoimien omaksumaa käytäntöä onkin
valiokunnan mielestä tältä osin syytä tarkastella uudestaan.
Hallituksen esityksen vaikutukset puolustusvoimiin
Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palveluksessa on henkilöitä,
joilla olisi oikeus sotilaseläkkeeseen palvelusaikansa
perusteella mutta joiden pakollinen eroamisikä ei ole vielä täyttynyt.
Hallituksen esityksellä pyritään vaikuttamaan
siihen, että elinaikakertoimen käyttöönotto
vuoden 2010 alussa ei vaikuttaisi sotilashenkilön haluun
jatkaa työuraa, jos se on muutoin mahdollista. Sotilaseläkejärjestelmän
piirissä on noin 480 sellaista henkilöä,
joilla olisi oikeus jäädä palvelusaikansa
perusteella eläkkeelle vuonna 2009. Valiokunta katsoo,
että ehdotettu siirtymäsäännös
lieventää elinaikakertoimen vaikutusta siirtymävaiheessa
ja sitä kautta turvaa hallittua eläkkeelle siirtymistä.
Mikäli elinaikakerrointa sovelletaan voimassa olevan
säädöksen mukaisesti, riskinä on
saadun selvityksen mukaan hallitsematon poistuma. Poistuman vaikutus
kohdistuisi erityisen voimakkaasti lentäjiin. Opisto- ja
aliupseereiden (mm. konepäällystö, lentokonehuollon
tehtävät, asejärjestelmien tekniset tehtävät)
poistumaa ei voida korvata puolustusvoimien ulkopuolelta hankitulla
osaamisella. Osaamisen siirtäminen uusille toimijoille
kestää vuosia.
Saadun selvityksen mukaan ehdotettu säännösmuutos
siitä, että elinaikakerrointa sovelletaan sotilaseläkkeissä karttuneeseen
vanhuuseläkkeeseen eikä enimmäismäärällä rajattuun eläkkeeseen
tulisi vaikuttamaan vuosina 1983—1993 sotilasvirkaan nimitettyihin
henkilöihin lentäjät pois lukien. Voimassa
olevan säädöksen soveltaminen edellä mainittuun
ryhmään merkitsisi sitä, että työuran
pidentäminen pienentäisi maksettavaa eläkettä ja
johtaisi ennenaikaiseen eläköitymiseen. Vuonna
1993 ja sen jälkeen sotilasvirkaan nimitettyyn henkilöön
säädösmuutosesityksellä ei valiokunnan
saaman selvityksen mukaan ole mainittavaa vaikutusta.
Muuta
Hallituksen esityksessä on viitattu puolustusministeriössä työn
alla olevaan selvitykseen mahdollisuudesta sotilaiden eroamisikien
joustavoittamiseen. Käytännössä kyse
olisi vapaaehtoisuuteen perustuvasta, mutta Pääesikunnan
tiettyjen perusteiden mukaan hyväksymästä tapauskohtaisesta
järjestelystä jatkaa palvelusta säädetyn
eroamisiän jälkeen. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan nykyiset säädetyt eroamisiät jäisivät
sinänsä ennalleen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tämä selvitystyö saadaan
valmiiksi mahdollisimman pikaisella aikataululla. Sekä yksityis-
että julkissektorilla on tavoitteena parantaa henkilöstön
työssäjaksamista ja saada eläköitymisikää nostettua. Myös
sotilailla tulisi olla mahdollisuus jatkaa palveluksessa nykyistä pidempään
sikäli kuin se on toiminnallisesti mahdollista. Erityisesti
tämän mahdollisuuden tulee koskea niitä sotilaita, jotka
eivät ole saavuttaneet 60 prosentin eläkekertymää eroamisikäänsä mennessä mutta
jotka haluaisivat jatkaa palvelustaan 55 ikävuoteen. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan esimerkiksi pidempää koulutusta
vaativiin sotilastehtäviin valmistuvien upseereiden eläkkeen karttumisongelma
on haasteellinen. Eläkkeen karttuminen alkaa vasta virkaan
valmistumisesta, ja yhtäjaksoinenkaan palvelus ei välttämättä tuota
täyttä 60 prosentin eläkekarttumaa. Tätä ongelmaa
ei voida korjata muuten kuin tarkastelemalla aiempaa avoimemmin
eläkkeen karttumista virkauran loppupuolella, kuten työeläkejärjestelmien
superkarttumissa. Valiokunta huomauttaa, että selvitystyön
reunaehtoina on kuitenkin otettava huomioon nykyisen sotilaseläkejärjestelmän
päätavoitteet eli puolustuskyvyn vaatiman ikärakenteen
säilyttäminen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa
sekä riittävän sotilaskoulutetun reservin
muodostuminen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että eduskunta pidetään säännöllisesti
informoituna ammattisotilaiden määrän
kehityksestä puolustusvoimissa. Jos jatkossa käy
ilmeiseksi, että sotilasammattihenkilöstöä siirtyy
reserviin huomattavasti ennakoitua enemmän tavalla, joka
vaarantaa Suomen puolustusjärjestelmän uskottavuuden, tulee
valtioneuvoston puolella välittömästi
selvittää korjaavia toimenpiteitä asian
suhteen.