Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Puolustusvoimien lääkintähuollon kokonaisuudistus

Saadun selvityksen mukaan hallituksen esitys terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa on tärkeä osa puolustusvoimien lääkintähuollon kokonaisuudistusta, joka on hankkeena ollut käynnissä jo 1990-luvun alusta lähtien. Tämän kokonaisuudistuksen päätavoitteena on, että puolustusvoimat luopuu itse tuotettavasta tavanomaisesta erikoissairaanhoidosta koko maassa. Uudistuksella pyritään lisäämään puolustusvoimien tukeutumista lääkintähuollossaan sopimusjärjestelyin nykyistä laajemmin yleiseen terveydenhuoltoon, jolloin puolustusvoimat voi entistä paremmin keskittyä oman lääkintähuoltonsa ydintehtäviin. Ensivaiheessa vähennettiin puolustusvoimien erikoissairaanhoidon kapasiteettia lakkauttamalla kaksi erikoislääkärijohtoista sotilassairaalaa: Hämeen sotilassairaala Lahdesta vuonna 1994 ja Pohjan sotilassairaala Oulusta vuonna 2000.

Saadun selvityksen mukaan puolustusvoimat on tutkinut neljää eri toimintavaihtoehtoa lääkintähuollon kehittämiseen liittyen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa keskussotilassairaala olisi jatkanut toimintaansa pääsääntöisesti entisen suuruisena ja perinteisellä toimintamallilla. Toisessa tarkastelun alla olevassa vaihtoehdossa erikoissairaanhoidosta olisi ulkoistettu noin puolet. Puolustusvoimat olisi itse vastannut toisesta puolesta keskussotilassairaalassa tai muissa tiloissa. Kolmannessa ja neljännessä mallissa erikoissairaanhoito järjestettäisiin kokonaan ostopalveluina sopimusten mukaisesti. Puolustusvoimiin valittiin lopulta toimintamalli, joka on yhdistelmä kolmannesta ja neljännestä vaihtoehdosta. Tämä malli mahdollistaa mm. puolustusvoimien omien lääkärien keskittymisen kenttälääkinnän ja sotilaslääketieteen kehittämiseen ja kouluttamiseen. Normaalin erikoistason lääkintähuollon käyttö puolustusvoimissa vähenisi ja kustannukset alenisivat.

Erikoissairaanhoidon ulkoistaminen johti Helsingissä sijaitsevan keskussotilassairaalan lakkauttamiseen vuoden 2006 alusta ja tarvittavien erikoissairaanhoidon palveluiden hankkimiseen tilaaja-tuottajamallin mukaisesti yleisen terveydenhuollon organisaatioilta. Pohjoisella ja Itäisellä maanpuolustusalueella on hankittu erikoissairaanhoidon ja lääkehuollon ostopalveluita kokeiluluontoisesti jo vuodesta 1999.

Saadun selvityksen mukaan terveydenhuoltoon käytetään puolustusvoimissa vuositasolla 36—37 miljoonaa euroa. Kustannussäästöt uuteen toimintamalliin siirtymisestä tulisivat ensisijaisesti puolustusvoimien oman erikoissairaanhoidon palvelutuotannon loppumisesta. Pohjois-Suomessa viiden vuoden kokeilujakson aikana saatujen kokemusten perusteella erikoissairaanhoidon kokonaissäästöt puolustusvoimille olisivat vuositasolla 1—3 miljoonaa euroa. Toisaalta on huomattava, että kuntien terveyskeskuksissa suoritettavien kutsunnanalaisten ennakkoterveystarkastusten säätäminen korvattavaksi aiheuttaa puolustusvoimille n. 2 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset.

Asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, ettei uudistuksella ensisijaisesti haeta suuria kustannussäästöjä vaan sitä, että puolustusvoimat voi myös lääkintähuollossa keskittyä ydintehtäviinsä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lääkintähuollon ydintehtäviin keskittyminen mahdollistaa sen, ettei sen paremmin rauhanajan kuin kriisiajan osaaminen lääkintähuollossa ainakaan merkittävästi heikkene. Lisäksi on otettava huomioon, että lääketiede on kehittynyt viime vuosikymmeninä nopeasti. Aikaisemmin sodat ja sotilaslääketiede tuottivat erityisesti kirurgiassa siviilisektorille uusia hoitomalleja. Nyt tilanne kaikkialla maailmassa on päinvastainen.

Terveyskeskuslääkärien käyttäminen kutsuntatilaisuuksissa ja ennakkoterveystarkastuksissa

Kansanterveyslain (66/1972) 14 §:n 2 momentin mukaan kunta on velvollinen määräämään terveyskeskuksen lääkärin toimimaan lääkärinä asevelvollisten tarkastuksissa. Saadun selvityksen mukaan puolustusvoimat ei ole suorittanut kunnille ja kuntayhtymille korvauksia terveyskeskuslääkärin toimimisesta lääkärinä kutsuntatilaisuudessa eikä terveyskeskuslääkärin tekemistä ennakkoterveystarkastuksista. Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä hallituksen esitykseen sisältyvää kansanterveyslain muuttamista siten, että puolustusvoimat maksaa kutsunnanalaisten ennakkoterveystarkastusten kustannukset kunnille ja kuntayhtymille 1.1.2008 lähtien.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää lausunnossaan harkittavaksi, että em. aikataulua voitaisiin aikaistaa. Lisäksi valiokunta esittää, että tarkasteluun tulisi ottaa myös se, pitäisikö puolustusvoimien maksaa terveyskeskuslääkärien osallistumisesta kutsuntatarkastuksiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan terveyskeskuslääkärien kutsuntoihin osallistuminen merkitsee kausiluonteisesti huomattavaa rasitusta sellaisten pienten kuntien terveyskeskuksille, joiden alueella on suuri varuskunta.

Puolustusvaliokunta toteaa, että ennakkoterveystarkastusten korvaaminen 1.1.2008 lähtien on aikataulullisesti kompromissiratkaisu; pääasia on, että puolustusvoimat alkaa näistä palveluista maksaa käyvän korvauksen. Puolustusvaliokunta toteaa edelleen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitetty huoli siitä, että terveyskeskuslääkärien osallistuminen kutsuntatarkastuksiin on velvollisuus, joka rasittaa merkittävästi sellaisia pieniä kuntia, joiden alueella on suuri varuskunta, on aiheeton. Kutsuntatarkastuksiin osallistuvat asevelvolliset käyvät näissä tarkastuksissa oman kotikuntansa terveysasemalla, joten kutsuntatarkastusten rasitus jakautuu tasaisesti ympäri maata. Puolustusvaliokunta haluaa tuoda tässä yhteydessä myös esiin, että suuret varuskunnat ovat erittäin merkittäviä työllistäjiä pienissä kunnissa ja tuovat huomattavan osan pienten kuntien verotuloista.

Erikoissairaanhoidon ulkoistamisen vaikutukset eri henkilöstöryhmiin

Puolustusvoimien terveydenhuollon uudistamishanke koskee keskussotilassairaalan, Sotilasapteekin, Lääkintäkoulun ja Pääesikunnan henkilöstöä. Tämän henkilöstön lukumäärä oli lähtötilanteessa yhteensä n. 300 henkilöä. Sotilaslääketieteen keskuksen henkilövahvuus on 109 henkeä, eli ilman uusia tehtäviä jää n. 190 henkilöä. Näistä n. 30 henkeä kohdennetaan uudelleen puolustusvoimien perustason lääkintähuoltoon. Lopuille on etsitty aktiivisesti uutta työpaikkaa keskussotilassairaalaan perustetun tukiryhmän ja Pääesikunnan henkilöstöosaston yhteistyönä puolustusvoimien sisältä ja hallinnonalan ulkopuolelta.

Henkilöstökysymysten osalta puolustusvaliokunta toteaa, että irtisanottava henkilökunta on pääosin hoitohenkilökuntaa, jonka työllistymismahdollisuudet niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa ovat hyvät. Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että puolustusvoimat toimii vastuullisen työnantajan tavoin ja tukee vielä uutta tehtävää etsivien henkilöiden rekrytointia maksimaalisesti. Saadun selvityksen mukaan tilanne irtisanottavien henkilöiden uudelleensijoittumisessa on varsin hyvä, ja ilman uutta paikkaa on tällä haavaa vain muutama henkilö.

Asiantuntijakuulemisissa henkilöstöjärjestöjen edustajat toivat esiin huolen siitä, että sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa loukkaantuneiden tai haavoittuneiden hoito heikkenee olennaisesti kotimaassa nykytilanteeseen verrattuna. Puolustusministeriö on selväntänyt tätä kohtaa muistiossaan 21.2.2006, jossa todetaan, että kansainvälisissä tehtävissä olevat henkilöt eivät ole puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla, mutta puolustusvoimat tästä huolimatta maksaa heidän terveydenhuoltonsa täysimääräisesti. Hoito kattaa sekä perusterveydenhuollon ja ensiavun palvelut toimialueella, sairaankuljetuksen kotimaahan ja hoidon Suomessa ml. erikoissairaanhoito. Erikoissairaanhoito toteutetaan kotipaikkakunnan mukaisessa sairaanhoitopiirissä tai yksityisellä sektorilla. Kiireelliset tapaukset hoidetaan lääketieteellisten kriteerien mukaisesti välittömästi. Ei-kiireellinen hoito sovitetaan kotimaan lomien yhteyteen. Puolustusministeriö toteaa edelleen muistiossaan, että mitään heikennystä hoidon tasoon ei tapahdu. Puolustusvaliokunta pitää välttämättömänä, että kriisinhallintaoperaatioissa loukkaantuneiden sotilaiden hoito kotimaassa hoidetaan jatkossakin vähintään yhtä tasokkaasti kuin nykyisin.

Asiantuntijakuulemisissa on tullut ilmi, että rajavartiolaitoksen henkilöstön osalta terveydenhuollosta annetun lain (322/1987) 4 §:n muuttaminen aiheuttaa tiettyä epäselvyyttä. Tässä pykälässä on aiemmin todettu, että puolustusvoimat voi antaa mainitussa laissa tarkoitettuja terveydenhuoltopalveluja myös puolustusministeriön, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palkatulle henkilöstölle. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 4 §:ssä ei enää mainittaisi rajavartiolaitosta, mutta puolustusministeriö voisi kuitenkin päättää, että terveydenhuoltopalveluja annetaan erityisestä syystä myös muille kuin lain 3 §:ssä mainituille henkilöille. Puolustusministeriö on todennut 21.2.2006 päivätyssä muistiossaan, että rajavartiolaitoksen tarpeet otetaan huomioon rajavartiolaitoksen asiasta jättämän kirjallisen lausunnon mukaisesti. Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, ettei rajavartiolaitoksen henkilökunnan terveydenhuollon mielekäs järjestäminen vaarannu ja että puolustushallinto ottaa tämän näkökohdan huomioon käytännön järjestelyjä toteuttaessaan.

Kansalaisten yhdenvertainen kohtelu

Keskeinen näkökulma lakiesityksessä on kansalaisten yhdenvertainen kohtelu perustuslain 6 §:n säännösten näkökulmasta. Hallituksen esitys johtaa nimittäin siihen, että puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle kuuluvat voivat saada terveydenhuoltopalveluita nopeammin kuin asianomaisen kunnan tai kuntayhtymän asukkaat. Tätä kysymystä on tarkasteltu perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 1/2006 vp).

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että voimassa olevan lain mukaan puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle kuuluvien henkilöiden palveluskelpoisuuden turvaaminen on —etenkin kun otetaan huomioon palveluksen yhteys perustuslain 127 §:ssä säädettyyn maanpuolustusvelvollisuuteen ja palveluksen luonteesta johtuvat erityiset terveysriskit — perustuslakivaliokunnan mielestä hyväksyttävä peruste erityiskohtelua merkitsevälle sääntelylle hoidon antamisesta nykyisen lain mukaisissa tilanteissa. Lisäksi sopimuksen tekeminen puolustusvoimien kanssa on terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle ja kansanterveystyön kuntayhtymälle samoin kuin sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle täysin vapaaehtoista. Puolustusvoimat ja lähes kaikki sairaanhoitopiirit ovat 28.4.2005 allekirjoittaneet yhteistyösopimukset, joiden perusteella sairaanhoitopiirit hoitavat puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle kuuluvia potilaita.

Perustuslakivaliokunta esittää kuitenkin, että kansanterveyslakia ja erikoissairaanhoitolakia täydennetään säännöksellä, jonka mukaan sopimuksen tekemisellä tai sopimukseen perustuvien palvelujen antamisella ei saa vaarantaa kunnan tai kuntayhtymän lakisääteisten tehtävien hoitamista. Perustuslakivaliokunta toteaa edelleen, että edellä mainittuja lakeja on selvyyden vuoksi syytä täydentää erityisellä maininnalla siitä, ettei sääntely puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevien erityiskohtelusta syrjäytä kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain säännöksiä kiireellisen hoidon tarpeessa olevan potilaan hoitamisesta välittömästi.