Perustelut
Sivistysvaliokunta on tutkinut asiaa vain toimialaansa koskevilta
osin. Valiokunta ei siten ota kantaa esimerkiksi järjestelmän
tekniseen toteuttamiseen maatalouseläkejärjestelmässä.
Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä todettuun
siitä, että apurahalla taiteellista toimintaa
harjoittavat tai tieteellistä tutkimusta tekevät henkilöt
ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta
väestöä huonommassa asemassa. Apurahoilla
tehdään mittava määrä yhteiskuntaa
hyödyttävää tieteellistä tutkimusta
ja taiteellista työtä. Lainsäädännön
puutteellisuudesta johtuu, että osa apurahalla työskentelevistä on sairauden,
raskauden, vanhuuden ja perhe-eläketurvan osalta ainoastaan
lakisääteisen vähimmäisturvan
piirissä. Tätä tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä.
Epäkohtana on ollut myös se, että samassa
tieteellisessä tutkimusryhmässä voi olla
sosiaaliturvan osalta hyvin eri asemassa olevia tutkijoita. Osa
ryhmään kuuluvista tutkijoista voi kuulua työ-
tai virkasuhteisina lakisääteisen ansiososiaaliturvan
piiriin, kun taas osa ryhmän tutkijoista voi kuulua sosiaaliturvan
vähimmäismäärän piiriin
apurahalla työskentelynsä vuoksi, vaikka ryhmän
tutkijat muilta osin olisivat samanlaisessa tutkija-asemassa.
Apurahansaajien eläketurvan osalta puutteena on pidetty
sitä, ettei apurahansaajille yleensä kartu lakisääteistä työ-
tai yrittäjäeläkettä apurahalla
työskentelyn ajalta, koska apurahalla tehty työ ei
useinkaan täytä lakisääteisen
työeläkevakuutuksen piiriin kuulumisen ehtona
olevaa ansiotyön vaatimusta. Työntekosuhteen oikeudellista
luonnetta määriteltäessä työsuhteen
ja yrittäjätoiminnan tunnusmerkit jäävät
täyttymättä. Valtion taiteilija-apurahojen
eläketurvassa ongelmana on, ettei työskentelyapurahatuloon
sidottua ansioeläkettä kartu alle viisivuotisista valtion
taiteilija-apurahoista.
Sivistysvaliokunta on useissa yhteyksissä viime vuosina
kiirehtinyt toimenpiteitä apurahansaajien sosiaaliturvan
parantamiseksi (esim. SiVL 12/2006 vp — K
4/2006 vp ja SiVL 1/2007 vp — VNS
1/2007 vp). Valiokunta pitääkin
hallituksen esitystä saamansa selvityksen perusteella apurahansaajien
kannalta välttämättömänä.
Taiteilijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa on pitkään
selvitetty ja valmisteltu. Ns. TAISTO-toimikunnat selvittivät
ja tekivät lukuisia ehdotuksia, jotka liittyvät
taiteilijoiden sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseen
ja muun muassa sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyvien kysymysten
ratkaisemiseen. Valiokunta on muun muassa taiteilijoiden osalta kiirehtinyt
toimenpiteitä taiteilijoiden työoikeudellisen
aseman selkeyttämiseksi sekä työllistymisedellytyksiä ja
sosiaaliturvaa parantaviksi toimenpiteiksi niin, että ratkaisuilla
voidaan luoda taiteilijoille tasavertainen asema muihin ammattiryhmiin
verrattuna, ja niin, että eri taiteentekijöiden
työn erityispiirteet huomioidaan. Valmistelun kuluessa
apurahansaajien eläke- ja sosiaaliturvan järjestämiseksi
on esitetty useita vaihtoehtoisia malleja. On hyvä, että nyt
käsittelyssä oleva hallituksen esitys on valmisteltu
laajapohjaisesti apurahansaajia kuullen ja että mukana
ovat myös tieteen tekijät.
Asiantuntijakuulemisen perusteella ongelmaksi hallituksen esittämässä mallissa
jää ainoastaan se, että sosiaaliturvan
piiriin päästäkseen tulisi apurahalla
työskennellä yhdenjaksoisesti vähintään
neljä kuukautta. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että esimerkiksi esittävän taiteen
tekijöillä on paljon apurahoitettua projektityöskentelyä,
jossa projektin pituus taiteen erityispiirteistä johtuen
jää väistämättä alle
neljän kuukauden mittaiseksi. Esimerkiksi tanssiproduktiolle
on tyypillinen kaari 2—3 kuukautta harjoitusten alkamisesta.
Sama koskee puheteatteria kokeellisen tuotannon ja tilapäisesti
koottujen ryhmien osalta. Apurahansaajille työskentely
tällaisella kentällä on usein koko heidän
uransa tai ainakin merkittävä osa sitä.
Teatteri- ja tanssikentälle nämä ryhmät
tuottavat tärkeää uudistavaa ja kokeellista
tuotantoa ja ovat taiteemme elinvoimaisuuden kannalta merkittävää toimintaa.
Toisaalta kysymys on eri ryhmien välisestä tasa-arvoisesta
kohtelusta. Tilanne on vastaava tieteen tekijöillä.
Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä,
jolloin saman vuoden aikana yksi tutkija voi saada esimerkiksi neljä kolmen
kuukauden mittaista apurahaa.
Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta esittää,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman,
jossa eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän
mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten,
että neljä kuukautta lyhyemmät apurahakaudet
voitaisiin laskea yhteen. Kun tällaisten apurahajaksojen
yhteenlaskettu aika on vähintään neljä kuukautta
ja ne ylittävät vaadittavan työtulon,
ne oikeuttaisivat samaan sosiaaliturvaan kuin vähintään
neljä kuukautta pitkät apurahajaksot oikeuttavat.
Valtion taiteilija-apurahat.
Hallituksen esitys sisältää myös
taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista
annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen. Siinä esitetään nykyisten
50 kohdeapurahan muuttamista valtion taiteilija-apurahoiksi. Muutos
selkeyttää järjestelmää.
Valiokunnan mielestä on erittäin tärkeää myös
se, että valtion vuoden 2009 talousarviossa esitetään
taiteilija-apurahoja sekä näyttökorvausapurahoja
korotettavaksi eläkevakuutusmaksuja vastaavalla summalla
eli 1,1 miljoonalla eurolla. Tämän johdosta apuraha
voidaan maksaa sosiaaliturvan rahoittamiseksi suurempana, jolloin
apurahansaajan käteen jäävä osuus ei
pienene. Kun verovapaan apurahan suuruus on sidottu valtion taiteilija-apurahan
suuruuteen, johtaa korotus myös verottoman apurahan suuruuden
nousemiseen, mikä osaltaan helpottaa säätiöiden
ja rahastojen myöntämien taiteen ja tieteen apurahojen
nostamista korvaamaan apurahan saajien sosiaaliturvan rahoitusta.
Valiokunta kiinnittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan
huomiota vielä siihen, että lain nimike ei nykymuotoisena
vastaa enää lainmuutosten jälkeen lain
sisältöä.