Perustelut

Sivistysvaliokunta on tutkinut asiaa vain toimialaansa koskevilta osin. Valiokunta ei siten ota kantaa esimerkiksi järjestelmän tekniseen toteuttamiseen maatalouseläkejärjestelmässä.

Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä todettuun siitä, että apurahalla taiteellista toimintaa harjoittavat tai tieteellistä tutkimusta tekevät henkilöt ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta väestöä huonommassa asemassa. Apurahoilla tehdään mittava määrä yhteiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta ja taiteellista työtä. Lainsäädännön puutteellisuudesta johtuu, että osa apurahalla työskentelevistä on sairauden, raskauden, vanhuuden ja perhe-eläketurvan osalta ainoastaan lakisääteisen vähimmäisturvan piirissä. Tätä tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä.

Epäkohtana on ollut myös se, että samassa tieteellisessä tutkimusryhmässä voi olla sosiaaliturvan osalta hyvin eri asemassa olevia tutkijoita. Osa ryhmään kuuluvista tutkijoista voi kuulua työ- tai virkasuhteisina lakisääteisen ansiososiaaliturvan piiriin, kun taas osa ryhmän tutkijoista voi kuulua sosiaaliturvan vähimmäismäärän piiriin apurahalla työskentelynsä vuoksi, vaikka ryhmän tutkijat muilta osin olisivat samanlaisessa tutkija-asemassa.

Apurahansaajien eläketurvan osalta puutteena on pidetty sitä, ettei apurahansaajille yleensä kartu lakisääteistä työ- tai yrittäjäeläkettä apurahalla työskentelyn ajalta, koska apurahalla tehty työ ei useinkaan täytä lakisääteisen työeläkevakuutuksen piiriin kuulumisen ehtona olevaa ansiotyön vaatimusta. Työntekosuhteen oikeudellista luonnetta määriteltäessä työsuhteen ja yrittäjätoiminnan tunnusmerkit jäävät täyttymättä. Valtion taiteilija-apurahojen eläketurvassa ongelmana on, ettei työskentelyapurahatuloon sidottua ansioeläkettä kartu alle viisivuotisista valtion taiteilija-apurahoista.

Sivistysvaliokunta on useissa yhteyksissä viime vuosina kiirehtinyt toimenpiteitä apurahansaajien sosiaaliturvan parantamiseksi (esim. SiVL 12/2006 vp — K 4/2006 vp ja SiVL 1/2007 vp — VNS 1/2007 vp). Valiokunta pitääkin hallituksen esitystä saamansa selvityksen perusteella apurahansaajien kannalta välttämättömänä.

Taiteilijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa on pitkään selvitetty ja valmisteltu. Ns. TAISTO-toimikunnat selvittivät ja tekivät lukuisia ehdotuksia, jotka liittyvät taiteilijoiden sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseen ja muun muassa sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseen. Valiokunta on muun muassa taiteilijoiden osalta kiirehtinyt toimenpiteitä taiteilijoiden työoikeudellisen aseman selkeyttämiseksi sekä työllistymisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa parantaviksi toimenpiteiksi niin, että ratkaisuilla voidaan luoda taiteilijoille tasavertainen asema muihin ammattiryhmiin verrattuna, ja niin, että eri taiteentekijöiden työn erityispiirteet huomioidaan. Valmistelun kuluessa apurahansaajien eläke- ja sosiaaliturvan järjestämiseksi on esitetty useita vaihtoehtoisia malleja. On hyvä, että nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on valmisteltu laajapohjaisesti apurahansaajia kuullen ja että mukana ovat myös tieteen tekijät.

Asiantuntijakuulemisen perusteella ongelmaksi hallituksen esittämässä mallissa jää ainoastaan se, että sosiaaliturvan piiriin päästäkseen tulisi apurahalla työskennellä yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi esittävän taiteen tekijöillä on paljon apurahoitettua projektityöskentelyä, jossa projektin pituus taiteen erityispiirteistä johtuen jää väistämättä alle neljän kuukauden mittaiseksi. Esimerkiksi tanssiproduktiolle on tyypillinen kaari 2—3 kuukautta harjoitusten alkamisesta. Sama koskee puheteatteria kokeellisen tuotannon ja tilapäisesti koottujen ryhmien osalta. Apurahansaajille työskentely tällaisella kentällä on usein koko heidän uransa tai ainakin merkittävä osa sitä. Teatteri- ja tanssikentälle nämä ryhmät tuottavat tärkeää uudistavaa ja kokeellista tuotantoa ja ovat taiteemme elinvoimaisuuden kannalta merkittävää toimintaa. Toisaalta kysymys on eri ryhmien välisestä tasa-arvoisesta kohtelusta. Tilanne on vastaava tieteen tekijöillä. Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana yksi tutkija voi saada esimerkiksi neljä kolmen kuukauden mittaista apurahaa.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman, jossa eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten, että neljä kuukautta lyhyemmät apurahakaudet voitaisiin laskea yhteen. Kun tällaisten apurahajaksojen yhteenlaskettu aika on vähintään neljä kuukautta ja ne ylittävät vaadittavan työtulon, ne oikeuttaisivat samaan sosiaaliturvaan kuin vähintään neljä kuukautta pitkät apurahajaksot oikeuttavat.

Valtion taiteilija-apurahat.

Hallituksen esitys sisältää myös taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen. Siinä esitetään nykyisten 50 kohdeapurahan muuttamista valtion taiteilija-apurahoiksi. Muutos selkeyttää järjestelmää.

Valiokunnan mielestä on erittäin tärkeää myös se, että valtion vuoden 2009 talousarviossa esitetään taiteilija-apurahoja sekä näyttökorvausapurahoja korotettavaksi eläkevakuutusmaksuja vastaavalla summalla eli 1,1 miljoonalla eurolla. Tämän johdosta apuraha voidaan maksaa sosiaaliturvan rahoittamiseksi suurempana, jolloin apurahansaajan käteen jäävä osuus ei pienene. Kun verovapaan apurahan suuruus on sidottu valtion taiteilija-apurahan suuruuteen, johtaa korotus myös verottoman apurahan suuruuden nousemiseen, mikä osaltaan helpottaa säätiöiden ja rahastojen myöntämien taiteen ja tieteen apurahojen nostamista korvaamaan apurahan saajien sosiaaliturvan rahoitusta.

Valiokunta kiinnittää sosiaali- ja terveysvaliokunnan huomiota vielä siihen, että lain nimike ei nykymuotoisena vastaa enää lainmuutosten jälkeen lain sisältöä.