SIVISTYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 20/2006 vp

SiVL 20/2006 vp - HE 155/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta

Hallintovaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 3 päivänä lokakuuta 2006 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta (HE 155/2006 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että sivistysvaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

hallitusneuvos Arto Sulonen, sisäasiainministeriö

lainsäädäntöneuvos Marja-Riitta Pönkä, opetusministeriö

selvitysmies, maaherra Eino Siuruainen, Oulun lääninhallitus

erityisasiantuntija Päivi Rajala, Suomen Kuntaliitto

ruotsinkielisen opetustoimen päällikkö Gustav Wikström, Suomen Kuntaliitto

valtuuston puheenjohtaja Helena Vartiainen, Uudenkaupungin kaupunki

rehtori Merja Koski, Uudenkaupungin kaupunki / Vakka-Suomen Ammatti-instituutti Novida

kuntayhtymän johtaja, rehtori Jukka Pekka Ansamaa, Raahen koulutuskuntayhtymä

johtaja Liisa Souri, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry

toiminnanjohtaja Jukka Pekkala, Suomen Liikunta ja Urheilu ry

elinkeinopoliittinen asiantuntija Heljä Misukka, Yksityisen Opetusalan Liitto ry

toiminnanjohtaja Markku Moisala, Yksityiskoulujen Liitto ry

projektipäällikkö Ingeborg Rask, Sydkustens landskapsförbund r.f.

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet:

  • Järviseudun koulutuskuntayhtymä
  • Kuusamon kaupunki
  • Ammatillisten Aikuiskoulutuskeskusten Liitto ry
  • Tampereen Steiner -kouluyhdistys

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä muutettavaksi kuntajakolakia ja varainsiirtoverolakia.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettavassa laissa, jäljempänä myös puitelaki, säädettäisiin suuntaviivat ja puitteet kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Lain perusteella käynnistettäisiin uudistuksen käytännön toteuttamisen edellyttämä lainsäädännöllinen ja hallinnollinen uudistustyö. Tämä työ on tarkoitus toteuttaa vuoden 2009 loppuun mennessä.

Esityksen mukaan kuntien yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueita, jotka muodostuisivat toiminnallisesta kokonaisuudesta. Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, olisi oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Kunnan tai yhteistoiminta-alueen, jolla on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukainen ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa, asukasmäärän olisi oltava vähintään noin 50 000. Kuntien tulisi ryhtyä toimenpiteisiin mainittujen väestöpohjavaatimusten toteuttamiseksi tekemällä kuntaliitoksia ja perustamalla kuntien yhteistoiminta-alueita.

Kuntien tehtäviä ja niiden rahoitusta käsittelevä peruspalveluohjelma on tarkoitus vakinaistaa osaksi lakiin perustuvaa valtion ja kuntien neuvottelumenettelyä. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa. Uudistuksessa päätettäisiin kuntien verotulopohjan vahvistamisesta siirtämällä verovähennyksiä valtion rasitukseksi sekä poistettaisiin kuntien rahoitusjärjestelmään liittyvät kuntien yhdistymisen ja yhteistyön esteet. Tavoitteena on myös hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen.

Varainsiirtoverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että varainsiirtoveroa ei olisi eräin edellytyksin suoritettava kunnan, kuntayhtymän tai niiden omistaman kiinteistön omistamista ja hallintaa harjoittavan osakeyhtiön luovuttaessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosuunnitelman toteuttamiseksi palvelutuotannossa käytettävän kiinteistön tai huoneisto-osakkeita kunnan tai kuntayhtymän omistamalle osakeyhtiölle sen osakkeita vastaan. Veroa ei myöskään olisi suoritettava, kun kunta, kuntayhtymä tai muu ammattikorkeakoululain tai ammatillisesta koulutuksesta annettujen lakien mukaista toimintaa harjoittava luovuttaa siinä käytetyn kiinteistön tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeita samaa toimintaa harjoittavalle yhteisölle tai säätiölle.

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2007 alusta.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja siihen liittyvät esitykset laiksi kuntajakolain ja varainsiirtoverolain muuttamisesta muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on antaa suuntaviivat ja puitteet kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiselle. Opetus- ja kulttuuritoimea koskevat erityisesti toimeenpanosuunnitelmaa, henkilöstöä (5 §:n mukaisten toimenpiteiden vaikutukset), kuntien rahoitusta ja valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevat esitykset, varainsiirtoveroa koskeva määräaikainen vapautus, kuntajakolain muutokset sekä esitykset ammatillisen peruskoulutuksen väestöpohjatavoitteeksi.

Kunnan lakisääteisenä velvollisuutena opetustoimessa on esi- ja perusopetuksen järjestäminen. Peruskoulun jälkeinen koulutus ei ole kunnan lakisääteinen tehtävä, vaan koulutuksen järjestäminen perustuu koko maan tasolla opetusministeriön myöntämiin koulutuksen järjestämislupiin ja oppilaitoksen ylläpitämislupiin tai valtioneuvoston myöntämiin toimilupiin. Kunta voi saada hakemuksesta järjestämisluvan lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämiseen tai valtioneuvostolta toimiluvan ammattikorkeakoulun ylläpitämiseen. Kunta voi myös järjestää taiteen perusopetusta ja hakemuksesta myönnettävän ylläpitämisluvan perusteella vapaan sivistystyön koulutusta. Yliopistokoulutus kuuluu valtiolle ja on sen rahoittamaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus edellyttää opetus- ja sivistystoimialojen arvioinnin ja välttämättömät uudistukset. Ne jäävät kuntien ja ylikunnallisen yhteistyön harkintaan säädetyn lainsäädännön mukaisesti toteutettaviksi. Valiokunta pitää välttämättömänä, että rakenteita koskevat ratkaisut tukevat koulutuspalveluiden vahvistamista ja järjestelmän sopeutumista pieneneviin ikäluokkiin. On turvattava kansalaisten yhtäläinen oikeus saada kykyjensä ja tarpeittensa mukaan koulutusta ja kehittää itseään.

Valiokunta pitää hallituksen esitystä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tarpeellisena ja kannatettavana. Hallituksen esityksen yksi keskeinen tavoite on turvata mahdollisimman monipuoliset ja alueiden kehittämistä koskevat koulutuspalvelut eri puolilla maata. Uudistuksen tarve on tiedostettu jo kauan taloudellisten ja rakenteellisten ongelmien kunnissa. Hallituksen esitys on pitkään valmisteltu malli ryhtyä kehitystilanteen vaatimiin toimenpiteisiin ja toteuttaa kuntarakennetta sekä alueellista yhteistoimintaa koskeva lainsäädännöllinen ja hallinnollinen uudistustyö. Hallituksen esityksellä on tarkoitus vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Sivistystoimen osalta nykyinen esi- ja peruskouluverkosto edellyttää oppilasmäärien, kuljetusetäisyyksien, kuljetusten ja koulutuksen sisällöllisen uudistamisen. Sivistysvaliokunta on voinut koulutuspoliittista selontekoa käsitellessään (SiVM 12/2006 vpVNS 4/2006 vp) todeta, että peruskoulutuksen tila ja kouluverkosto on varsin hyvä ja kattava. Tulevat muutokset yhteiskunnassa edellyttävät kuitenkin muutoksia. Valiokunta korostaa perusopetuslain 6 §:n säännöstä lähikouluperiaatteesta, eli opetus tulee järjestää niin, että oppilaiden matkat ovat mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.

Puitelain tulee tukea kuntien sivistystoimessa tehtyä kehittämistyötä. Koulutus- ja kulttuuripalvelut ovat riippuvaisia kunnassa tehtävistä periaatteellisista toiminnallisista linjauksista ja päätöksistä. Myös kieliryhmien oikeudet tulee ottaa huomioon. Suurempi kuntakoko antaa paremmat edellytykset myös tulevaisuudessa palveluiden järjestämiseen. Kuntaliitosten vaihtoehtoina voidaan pitää myös erilaisia yhteistyömuotoja yli kunta- ja sektorirajojen. Koulutus- ja kulttuuripalveluiden saatavuus turvataan uudistamalla rakenteita, ja tavoitteena tulee olla koulutus- ja kulttuuripalveluiden laadun, kustannustehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen.

Valiokunta on useassa yhteydessä esittänyt huolestuneisuutensa perusopetuksen yksikköhintojen jälkeenjääneisyydestä ja pitänyt välttämättömänä, että perusopetuksen yksikköhintojen jälkeenjääneisyys pikaisesti korjataan.

Toimeenpanosuunnitelman laadintaa koskeva 10 §:n velvoite kohdistetaan kuntaan. Vaikka jokainen kunta laatii valtioneuvostolle oman toimeenpanosuunnitelmansa, tulisi kunnan toimeenpanosuunnitelmassa tarkastella kunnan asukkaiden palvelujen saatavuutta myös muiden kuntien ja järjestäjien tuottamien palvelujen osalta. Myös vapaa hakeutumisoikeus tulee ottaa suunnitelmassa huomioon. Kunnan tulee selvittää muun muassa perus- ja esiopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen, kansalaisopistojen, liikuntapalvelujen, nuorisotyön, kulttuuripalvelujen ja kirjastojen osalta, ml. aikuisten koulutus, palvelutarvetta, toimipisteverkon kattavuutta ja palvelujen järjestämistä yhteistyössä alueen kuntien ja alueen muiden palveluiden järjestäjien kanssa. Yhteistoiminta mahdollistaa palvelujen laajempaa käyttöä yli kuntarajojen, parantaa palvelujen saatavuutta, monipuolisuutta ja erikoistumista.

Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet ja valtionosuuksien maksaminen

Hallituksen esityksen mukaan valtionosuuksien määräytymisperusteiden uudistamistarve arvioidaan myöhemmin eduskunnalle annettavassa hallituksen esityksessä. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tätä ennen selvitetään uudistuksen vaikutukset toiminnan ohjausmahdollisuuksiin ja myös se, miltä osin ja missä laajuudessa valtionosuuksia voidaan yhdistää ja miten ne myönnetään ja maksetaan.

Valiokunta pitää ongelmallisena sitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan lakiehdotuksen 11 § määrittelee tavoitteeksi hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistämisen. Tämä tavoite koskisi myös opetus- ja kulttuuritoimen käyttökustannusten valtionosuuksia. Tavoitteesta voitaisiin poiketa perustellusta syystä. Erikseen toteutettavassa rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen valmistelussa tulisi mainitun tavoitteen mukaisesti selvittää uudistuksen vaikutukset toiminnan ohjausmahdollisuuksiin sekä se, miltä osin ja missä laajuudessa valtionosuuksia voidaan yhdistää ja miten ne myönnetään ja maksetaan. Tavoite valtionosuuksien yhdistämiseksi ei koskisi määrättyyn tarkoitukseen kohdistettavia määrärahoja, kuten esimerkiksi harkinnanvaraisia valtionavustuksia, eikä veikkausvoittovarojen käyttöä.

Opetus- ja kulttuuritoimen kentän moninaisuuden vuoksi on vaarana, että kategorinen yhtenäistäminen heikentää monia opetus- ja kulttuuritoimen peruspalveluja. Sivistysvaliokunnan mielestä on välttämätöntä ottaa jatkossakin huomioon erilaiset järjestämisolosuhteet sekä erilaiset palvelut, vaikka tämä edellyttäisikin erilaisten porrastustekijöiden ja kertoimien käyttöä. Rahoituksen määräytymisen yhtenäisyys eri palvelujen rahoituksessa ei voi olla itsetarkoitus. Sen sijaan sivistysvaliokunta on useissa kannanotoissaan vaatinut opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuslainsäädännön yksinkertaistamista ja huomattavasti nykyistä parempaa läpinäkyvyyttä järjestelmään.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on monimutkainen ja sisältää paljon erilaisia muuttujia. Erilaisten kertoimien avulla pyritään ohjaamaan koulutuksen järjestämistä sekä luomaan kunnille tasapuoliset edellytykset palvelujen järjestämiseksi. Käytännössä nykyisen järjestelmän vaikutuksia on kuitenkin vaikea seurata, ja päätöksentekijän näkökulmasta järjestelmä ei ole riittävän selkeä. Sivistysvaliokunta pitääkin tarpeellisena selvittää valtionosuusjärjestelmän yksinkertaistamista. Tavoitteena tulee olla myös läpinäkyvämmän valtionosuusjärjestelmän luominen. Hallinnonalan valtionosuuksien yhdistämisestä tulee kuitenkin opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksien osalta poiketa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että ennen lopullista päätöksentekoa valtionososuusjärjestelmän uudistamisen vaikutukset opetustoimen ohjaukseen huolellisesti selvitetään sekä että opetusministeriön mahdollisuudet vaikuttaa koulutuksen rahoitukseen säilyvät. Erityisesti on selvitettävä valtionosuuksien yhdistämisen vaikutus ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ja vapaaseen hakeutumisoikeuteen sekä rahoituksen ennakoitavuuteen ja maksatukseen. Eri järjestämisluvilla ja rahoituspohjalla toimivien koulutusmuotojen toiminnan jatkuminen on selvitettävä.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa hallintovaliokunnalle, että

1. lakiehdotuksen 11 §:n 2 momentin viimeinen lause "Tavoitteena on hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen" poistetaan ja sen tilalle hyväksytään lause "Tavoitteena on valtionosuusjärjestelmän yksinkertaistaminen".

Voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaan muun kuin kunnan järjestämän koulutuksen järjestäjälle valtionosuudet maksetaan suoraan ylläpitäjälle. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tämä järjestelmä säilytetään.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa, että

hallintovaliokunta mietinnössään toteaa, että nykyinen valtionosuuksien maksatusjärjestelmä, jossa valtionosuudet maksetaan suoraan ylläpitäjälle, säilytetään.

Ammatillinen peruskoulutus

Ammatillisen koulutuksen järjestämisestä säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäminen perustuu opetusministeriön myöntämiin järjestämislupiin. Koulutuksen järjestäjänä voi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:n mukaan olla kunta, kuntayhtymä, rekisteröity yhteisö tai säätiö taikka valtio ja sen liikelaitos. Kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää ammatillista peruskoulutusta, vaan se on kuntien vapaaehtoinen tehtävä. Kunnat osallistuvat yhteisesti asukaskohtaisella rahoitusosuudella koulutuksen rahoitukseen.

Ammattikoulutus on pääosin kuntaa laajempien alueiden työelämän tarpeisiin suunnattua ja monelta osin valtakunnallista. Koulutustarjontaa pitää tarkastella alueellisen tai valtakunnallisen koulutustarpeen näkökulmasta. Ammattikoulutus ei ole kunnallinen tehtävä: koulutuksen järjestäminen edellyttää opetusministeriön lupaa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat pääosin muita kuin kuntia. Järjestäjistä on kuntia 26, kuntayhtymiä 57 ja yksityisiä 91. Valtio ylläpitää viittä erityisoppilaitosta ja Saamelaisalueen koulutuskeskusta.

Nykyistä ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa on koottu suuremmaksi, mutta järjestäjäverkko ja koulutustarjonta eivät kaikilta osin pysty vastaamaan työelämän muuttuviin osaamis- ja koulutustarpeisiin. Tarvetta järjestelmän kokoamiselle ja vahvempien ammatillisen koulutuksen järjestäjien muodostamiselle on edelleen. Koulutuspalveluja on kehitettävä elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Koulutuksella on huolehdittava nuorten osaamisesta sekä työssä olevien osaamisen päivittämisestä ja uudistamisesta läpi koko työuran.

Yhteistoiminta-alueen muodostaminen ammatillisessa peruskoulutuksessa.

Ensimmäisen lakiehdotuksen 5 §:n 2 momentin mukaan kuntien yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa toiminnallisesta kokonaisuudesta muodostuvan yhteistoiminta-alueen. Pykälän 4 momentin mukaan kunnan tai yhteistoiminta-alueen, jolla on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) mukainen ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa, asukasmäärän on oltava vähintään noin 50 000.

Valiokunta yhtyy hallituksen tavoitteeseen siitä, että ammatillisen koulutuksen järjestäjistä muodostetaan riittävän suuria ja monipuolisia tai muutoin vahvoja koulutuksen järjestäjiä, joilla on edellytykset kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Edelleen tavoitteena on eri keinoin edistää yhtenäisten koulutusorganisaatioiden muodostumista molempien kieliryhmien tarpeet huomioon ottaen.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan 5 §:n 3 ja 4 momentissa säädettävää väestöpohjavaatimusta ei aina voida saavuttaa. Poikkeukset on hallituksen esityksessä rajattu hyvin tiukasti. Ammatillisessa peruskoulutuksessa kunnan tai yhteistoiminta-alueen muodostamisen edellytyksistä voitaisiin 5 momentin mukaan poiketa, jos toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei ole mahdollista saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi. Saaristoisuus tai pitkät etäisyydet eivät kuitenkaan olisi hallituksen esityksen mukaan ehdoton peruste jäädä lain tarkoittamien toimien ulkopuolelle. Näin erityisesti, jos toiminnallinen kokonaisuus, jonka puitteissa kunnat jo nyt harjoittavat yhteistyötä, on jo olemassa. Poikkeaminen on mahdollista myös, jos se on tarpeen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tai saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että kunnat mahdollisimman laajasti ovat mukana tämän lain toteutuksen piirissä. Käytännössä saattaa kuitenkin olla jo nykyisin ammatillisessa peruskoulutuksessa yhteistyötä, joka muodostaa nimenomaan 5 §:n 2 momentin mukaisen toiminnallisen kokonaisuuden, mutta ei täytä 4 momentissa edellytettyä väestöpohjavaatimusta. Tällaista, tarkoituksenmukaisesti järjestettyä yhteistoimintaa voi olla muun muassa tietyn alueen elinkeinorakenteen vaatimien koulutustarpeiden täyttämiseksi, tai kuntaa on kohdannut esimerkiksi suurtyöttömyys, joka vaatii erityisten olosuhteiden huomioon ottamista paikkakunnan työllisyyden ja työvoimatarpeen turvaamiseksi. Tällöin toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ehdotetuilla väestöpohjavaatimuksilla voi osoittautua olosuhteet kokonaisuutena arvioiden epätarkoituksenmukaiseksi. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä vielä harkita säännöksen lieventämistä niin, että ammatillisen peruskoulutuksen väestöpohjavaatimuksesta voitaisiin poiketa tarkoin rajatuissa tilanteissa. Näin erityisesti, jos toiminnallinen kokonaisuus, jonka puitteissa kunnat nyt harjoittavat yhteistyötä, on jo olemassa.

Lähtökohtana tulee edelleen olla ammatillisen ja lukiokoulutuksen käyminen kotoa käsin. Valiokunta edellyttää toisen asteen opintotuen tarkastelemista siitä näkökulmasta, että toisen asteen koulutuksen erikoistumisen ja vapaan hakeutumisen vuoksi opiskelu edellyttää yhä enenevissä määrin muuttoa kodin ulkopuolelle.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa, että

hallintovaliokunta mietintöä laatiessaan harkitsee kannanottoa, jonka mukaan 1. lakiehdotuksen 5 §:n edellyttämät vaatimukset voivat täyttyä myös tilanteessa, jossa toiminnallinen kokonaisuus, jonka puitteissa kunnat harjoittavat yhteistyötä, on jo olemassa ja kunnan elinkeinorakenne tai esimerkiksi yllättävä työttömyys vaatii erityisten olosuhteiden huomioon ottamista paikkakunnan työllisyyden ja työvoimatarpeen turvaamiseksi.

Kirjastotoimi

Kirjastolain mukaisten kuntien yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen järjestäminen sekä näiden palveluiden edistäminen on kunnan tehtävänä. Kunta vastaa siitä, että palvelut ovat kirjastolain mukaisia. Jokaisessa maakunnassa on maakuntakirjasto, jona toimii maakunnan keskuskaupungin kirjasto. Kunta voi järjestää kirjasto- ja tietopalvelut itse taikka osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muulla tavalla. Hallituksen esityksen mukaan suurin osa kunnista järjestää kirjastopalvelunsa itse.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kirjastotoimessa tehdään jo nykyisin alueellista yhteistyötä nykytekniikan avulla. Hallituksen esitys tukee kirjastojen ylikunnallista yhteistyötä.

Liikunta- ja kulttuuripalvelut, nuorisotyö

Liikuntalain 2 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä liikunnalle. Säädetty toimintavelvoite on kuitenkin varsin väljä, eikä se säätele kuntalaisille tarjottavien liikuntapalvelujen tasoa ja sisältöä Liikuntalain mukaan yleisten edellytysten luominen liikunnalle on kuntien tehtävä. Liikuntapaikkoja on maassamme noin 29 000, joista yli 70 prosenttia on kunnan omistuksessa. Kunnan tehtävänä on muun muassa edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kulttuurikiinteistöllä tarkoitetaan kiinteistöä tai rakennusta, jossa on tarjolla erilaisia kulttuuritoimen alueeseen kuuluvia kulttuurialan toimintoja ja yleisöön kohdistuvia palveluja, kuten kulttuurialan opetus- ja harrastetoimintaa, lastenkulttuuria, konsertteja, esitys- ja näyttelytoimintaa, luentoja ja muita tapahtumia. Liikunta ja muu kulttuuritoiminta kuuluvat kunnan peruspalveluihin, ja siksi niiden osalta tulisi soveltamisen olla samanlainen kuin muiden kunnallisten palvelujen osalta.

Liikuntapaikkojen rakentamisessa laajempi yhteistyö voi edistää seudullisten liikuntapaikkojen toteuttamismahdollisuuksia. Silti tulee tukea mahdollisuuksia myös lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen.

Kuntien kulttuuritoiminnasta annetussa laissa kunnan tehtäväksi on säädetty edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Lisäksi kunta voi olla teatterin tai orkesterin ylläpitäjänä ja museolain mukaisen museon ylläpitäjänä.

Nuorisolain mukaan kunnan toimialaan kuuluu nuorisotyö ja politiikka. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat lain mukaan kunnat, nuorisoyhdistykset ja muut nuorisotyötä tekevät järjestöt. Palveluja voidaan tuottaa myös alueellisesti kuntien yhteistyönä. Kunnalla on liikuntalain nojalla yleinen toimintavelvoite liikunnan edistämiseksi. Kuntien tulee nuorisotyöllä parantaa nuorten elinoloja ja luoda edellytyksiä nuorisotoiminnalle sekä nuorten kasvua ja kansalaisvalmiuksia edistävälle kansalaistoiminnalle. Nuorisolaissa osoitetaan kunnille myös uusia tehtäviä, jotka vaativat myös taloudellista panostusta. Esimerkiksi nuorisolain 8 pykälän mukaan kunnan on kuultava nuoria heitä koskevissa päätöksissä. Nuorisovaltuusto on perustettu noin 150 kuntaan, mutta kunnat eivät ole vielä virallisesti määrittäneet kuulemisen keinoja ja tapoja.

Nuorisotyö parhaimmillaan on sosiaalisesti vahvistavaa ja ongelmia ennaltaehkäisevää. Sillä voidaan vaikuttaa syrjäytyneisiin tai syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Nuorisotyön määrärahat ovat kehittyneet viime vuosina myönteisesti, samalla nuorisotyölle on asetettu tärkeitä lisävelvoitteita, kuten työpajatoiminnan, ennalta ehkäisevän huumetyön ja iltapäiväkerhotoiminnan tukeminen. Valiokunta huomauttaa, että kunnat toteuttavat perustuslain mukaisia sivistyksellisiä palveluja, joita ovat myös nuoriso- ja vapaa-ajan palvelut. Nuorisotyö tasaa nuorten mahdollisuuksia, ja jotta tasa-arvo voisi toteutua, on huolehdittava kaikkien kuntien kyvystä tarjota nuorilleen nuorisotyön peruspalvelut. Nuorisotyötä ja erityisesti nuorten työpalvelutoimintaa voidaan tukea lisäämällä seudullista yhteistyötä ja selventämällä työnjakoa.

Laki varainsiirtoverolain muuttamisesta

Valiokunta katsoo, että liikunta ja muu kulttuuritoiminta kuuluvat kunnan peruspalveluihin ja siksi liikunta- ja kulttuurikiinteistöjen varainsiirtoveroa koskeva sääntely tulisi olla samanlainen kuin muiden kiinteistöjen osalta. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa, että

3. lakiehdotuksen 43 b §:ään lisätään liikunta- ja kulttuuritoimen kiinteistöt valtiovarainvaliokunnan lausunnossa ehdotetulla tavalla (VaVL 39/2006 vp).

Lausunto

Lausuntonaan sivistysvaliokunta esittää,

että hallintovaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Kaarina Dromberg /kok
  • vpj. Säde Tahvanainen /sd
  • jäs. Esko Ahonen /kesk
  • Hanna-Leena Hemming /kok
  • Tuomo Hänninen /kesk
  • Tatja Karvonen /kesk
  • Rauno Kettunen /kesk
  • Minna Lintonen /sd
  • Mikaela Nylander /r
  • Kirsi Ojansuu /vihr
  • Seppo Särkiniemi /kesk
  • Ilkka Taipale /sd
  • Marja Tiura /kok
  • Raija Vahasalo /kok
  • Unto Valpas /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marjo  Hakkila

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Ehdotin, että sivistysvaliokunta olisi esittänyt hallintovaliokunnalle 1. lakiehdotuksen 5 §:n 4 momentin poistamista.

Sivistysvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty aiheellisesti huomiota puitelain 5 §:n 2 ja 4 momentin sisältöön kuntien yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi ja siihen, että 4 momenttiin sisältyvä 50 000 asukkaan asukaspohjavaatimus saattaa osoittautua toiminnallisen kokonaisuuden muodostamisen kannalta eräillä harvaan asutuilla alueilla epätarkoituksenmukaiseksi. Valiokunta ehdottaa lausunnossaan hallintovaliokunnalle, että hallintovaliokunta 1. lakiehdotuksen 5 §:n perusteluissa lausuu, että ammatillisen peruskoulutuksen väestöpohjavaatimuksesta voidaan poiketa 5 momentissa mainittujen tapausten lisäksi myös silloin, jos toiminnallinen kokonaisuus, jonka puitteissa kunnat nyt harjoittavat yhteistyötä, on olemassa.

Sivistysvaliokunnan toivomus siitä, että hallintovaliokunta esittäisi mietinnön perusteluissa 5 momentissa mainittujen poikkeusten lisäksi poikkeusmahdollisuutta 50 000 asukkaan asukasrajan soveltamiselle ammatillisen koulutuksen järjestämisessä, on nähdäkseni epärealistinen, koska 5 momentissa mainittu poikkeusluettelo on tyhjentävä ja koska 4 momentissa asetettu asukaspohjavaatimus on esitetty yksiselitteisesti. Lakiehdotuksen esitellyt ministeri on niin ikään korostanut 5 momentissa määrättyjen poikkeusten rajattua soveltamista.

Puitelakiehdotuksen 5 §:n 4 momentti 50 000 asukkaan asukaspohjasta ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvalle on kirjoitettu lakiehdotuksen muihin, lakiehdotuksen tavoitteellisiin säännöksiin nähden poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti ja velvoittavasti. Säännöksen tarkoitus ei liene kuitenkaan se, että jo toimivia ja tarkoituksenmukaisia ammatillisen peruskoulutuksen yhteistyömuotoja purettaisiin ja yhdistettäisiin suurempiin kokonaisuuksiin, mikäli olemassa olevat koulutusyksiköt ovat perusteltuja esimerkiksi tietyn alueen elinkeinorakenteen koulutustarpeiden tyydyttämiseksi ja keskittäminen vaarantaisi tällaisen koulutuksen järjestämisen.

Ammatillisen peruskoulutuksen keskittämisessä kategorisesti suurempiin yksiköihin liittyy myös oppilaaksi hakeutuminen harvaan asutuilla alueilla ja se, että ammatillisten koulutusyksikköjen harventaminen saattaa vähentää ammatilliseen koulutukseen hakeutumista, kun matkat pitenevät. Ongelmallista on se, että vapaa oppilaaksi hakeutumisoikeus ja väestöpohjakriteeri eivät toimi samansuuntaisesti. Kuten asiantuntijakuulemisessa tuli esille, kokonaisuunnittelussa olisi myös otettava huomioon 91 yksityistä ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjää. Lisäksi 50 000 asukkaan asukaspohjavaatimuksen soveltamista harkittaessa on otettava huomioon, että noin 35 kunnallista koulutuksen järjestäjää toimii nykyisin alle 50 000 asukkaan väestöpohjalla.

Monet asiantuntijoista ovatkin olleet sitä mieltä, että väestöpohjavaatimus tulisi ymmärtää suunnittelua ohjaavana periaatteena tai että väestöpohjavaatimuksen soveltaminen yksinomaan ammatilliseen koulutukseen saattaa johtaa siihen, että oppilaat hakeutuvat enenevästi lukiokoulutukseen ammatillisen sijasta, mikä heikentää ammatillisen koulutuksen vetovoimaa. Lisäksi asiantuntijoiden lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että väestöpohjavaade pakkokeinona on ristiriidassa myös ammattiopistostrategian kanssa, jossa on korostettu, että oppilaitosverkon kokoamista viedään eteenpäin vuorovaikutteisesti oppilaitosten kanssa.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotin sivistysvaliokunnan lausuntoon,

että hallintovaliokunta poistaisi mietinnössään 1. lakiehdotuksen 5 §:n 4 momentin.

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2006

  • Unto Valpas /vas