Perustelut
Yleistä
Tietoyhteiskuntakaaren tavoitteena on yhdistää tietoyhteiskunnan
toimintaan ja sen rakenteisiin vaikuttavaa lainsäädäntöä ja
siten yksinkertaistaa sääntelyä. Tavoite
on kannatettava. Yhteen lakiin yhdistetään elementtejä toimilupasääntelystä,
viestinnän infrastruktuurista, viestinnän luottamuksellisuudesta
ja yksityisyyden suojasta, audiovisuaalisten palvelujen tarjoamisesta, tietosuojasääntelystä
ja
monien muiden elementtien lisäksi myös verkkotunnussääntely.
Ehdotus on valiokunnan saaman selvityksen mukaan erittäin
laaja, mutta siinä ei käsitellä esimerkiksi opetus-
ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tietoyhteiskuntapainotteisia
erityiskysymyksiä. Sivistysvaliokunta korostaa ehdotuksen
tavoitteita toisaalta suojata yksilöiden edut ja toisaalta
mahdollistaa uudet julkiset palvelut. Valiokunta pitää erittäin
hyvänä, että ehdotuksessa on pyritty
turvaamaan erilaisten kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien
toteutuminen monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta kunnioittaen.
Tietotekniikka kasvatustyössä
Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet oppimisen
tukemisessa ovat olleet jo vuosikymmeniä esillä niin
tutkimuksen ja kehittämistyön puolella kuin koulutuspolitiikassakin.
Sivistysvaliokunta on tuoreessa lausunnossaan valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta:
Kestävällä kasvulla hyvinvointia (VNS
7/2013 vp — SiVL 1/2014 vp) käsitellyt
laajasti tietoteknistymisen ja digitalisoitumisen vaikutuksia opetukseen kouluissa.
Tieto- ja viestintätekniikka on monille opettajille työssä ja
arjessa tuttu ja hyödyllinen väline. Se ei kouluissa
kuitenkaan ole systemaattisesti mukana oppilaiden oppimisessa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan opetushallinnossa edistetään
digitaalisten oppimispalvelujen saatavuutta ja käyttöä valtakunnallisesti
koulutuspilvipalveluiden ja muiden sähköisten
palveluiden muodossa. Valiokunta korostaa tarvetta uudistaa oppimista
ja opettamista, jotta oppilaat voivat omaksua uudet 2000-luvun tietotaidot.
Valiokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan tulisi keskittyä muun
muassa sellaisiin kysymyksiin kuin miten tuetaan oppilailla taitojen
itsenäistä hallintaa ja metakognitiota, miten
ja miksi tietoa kulloinkin tuotetaan ja kuka sitä tuottaa
tai miten yhteistyötä organisoidaan ja tuetaan.
Esimerkkinä oppimista uudistavasta hankkeesta valiokunta
mainitsee Koulu Kaikkialla -hankkeen. Sen perustehtävä on
tukea eri oppimisympäristötoimijoiden työtä. Hankkeessa
luodaan oppimisympäristöjen kehittäjistä vuorovaikutteinen
verkosto, rakennetaan uudenlaista oppimisen toimintakulttuuria ja
kehitetään sitä tukevaa pedagogiikkaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä käynnistetyssä Pilviväylä-hankkeessa
pyritään puolestaan saamaan helposti käyttöönotettaviksi
oppimista tukevat palvelut ja materiaalit, joita voivat tuottaa
yritykset, yhdistykset, opettajat tai oppilaat. Asiantuntijalausunnossa
on korostettu tärkeyttä lainsäädännöllisin
keinoin varmistaa kattavat, luotettavat ja kapasiteetiltaan riittävät
tietoliikenneyhteydet maan eri osiin kohtuuhintaisina. Sivistysvaliokunta
korostaa, että esimerkiksi mobiiliteknologian tuomien palveluiden
täysimääräinen hyödyntäminen
edellyttää, että kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa
on käytettävissä kapasiteetiltaan riittävät
ja kattavat tietoliikenneyhteydet kohtuuhintaisina. Sähköisten
oppimispalveluiden laajamittaiselle ja tehokkaalle käytölle
on edellytyksenä myös, että kansallisina
ratkaisuina tuotetaan kattavat sähköisen asioinnin
edellyttämät tunnistautumispalvelut myös
alaikäisille oppijoille kohtuuhintaisina ja helppokäyttöisinä.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin
tärkeänä, että koulujen tieto-
ja viestintätekninen infrastruktuuri, laitekanta, ohjelmistot
ja koulutetut opettajat ja tietotekniikan erityisosaajat tarjoavat
tietoyhteiskuntakehityksen edellyttämät osaamis- ja
oppimismahdollisuudet tasavertaisesti kaikille oppilaille asuinkunnasta
ja koulutuksen järjestäjästä riippumatta.
Erityisesti haja-asutusalueiden tuetut laajakaistahankkeet ovat
elintärkeät sekä paikallisille kouluille
että myös laajemmin alueen asutukselle ja elinkeinoelämälle.
Sivistysvaliokunta on kuullut asiantuntijoita myös
väestön ja erityisesti lasten ja nuorten altistumisesta
ympäristön radiotaajuiselle sähkömagneettiselle
säteilylle. Asiantuntijaselvityksen mukaan säteilyn
mahdollisia vaaroja on käsitelty muun muassa Euroopan parlamentin vuonna
2009 antamassa kehotuksessa matkapuhelintukiasemien turvallisesta
sijoittamisesta, Euroopan neuvoston suosituksessa vuodelta 2011
lasten ja nuorten matkapuhelimien käytön vaaroista
ja Maailman terveysjärjestön WHO:n syöpätutkimuspaneelin
(IARC) kannanotoissa.
Kotimaisen asiantuntijaviraston Säteilyturvakeskuksen
mukaan väestön altistuminen ympäristön
radiotaajuiselle säteilylle ei ole viraston omien ja useiden
kansainvälisten selvitysten perusteella kasvanut merkittäväksi,
vaikka matkaviestinverkot ja sähköinen viestintä ovat
lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Sen
antaman lausunnon mukaan tukiasemien aiheuttama altistuminen on
hyvin vähäistä. Valiokunnan Säteilyturvakeskukselta
saaman selvityksen mukaan matkapuhelin on ainoa merkittävä altistumisen
lähde, jonka aiheuttamat säteilyarvot enimmillään
nousevat sallituille enimmäisarvoille. Suomessa väestön
altistumista radiotaajuiselle säteilylle rajoitetaan sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksessa 294/2002 annetuilla
altistumisen enimmäisarvoilla. Enimmäisarvot ovat
yhdenmukaiset Euroopan unionin neuvoston suosituksen 1999/519/EY
kanssa.
Säteilyturvakeskus opastaa viestinnässään
ihmisiä matkapuhelinten aiheuttaman turhan altistumisen
vähentämiseen. Altistumista on viraston lausunnon
mukaan helppo vähentää käyttämällä kaiutintoimintoa
tai hands free -laitetta ja välttämällä puheluita
huonossa kentässä, kuten kellarissa tai liikkuvassa
autossa.
Saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää tärkeänä,
että yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa edelleen panostetaan
tutkimukseen radiotaajuisen sähkömagneettisen
säteilyn vaikutuksista ihmiseen.
Verkkoneutraliteetti
Verkkoneutraliteetilla tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan
sitä, että liittymän liikenne välitetään
periaatteessa riippumatta lähettäjän tai
vastaanottajan osoitteesta, sisällöstä,
sovelluksesta, palvelusta tai päätelaitteesta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että verkkoneutraliteettia
kuvaava säännösehdotus (1. lakiehdotus,
110 §) ei ole täysin yksiselitteinen.
Vaikka pääsäännöksi
on kirjattu verkkoneutraliteetti, pykälä sallii
viestintäliikenteen rajoittamisen laissa määritellyissä tapauksissa.
Lakiehdotuksen perustelujen mukaan rajoitusperusteiden luettelo
on tarkoitettu tyhjentäväksi ja se vastaisi nykytilannetta
ja käytäntöä.
Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että kaikki
Suomessa tarjolla olevat internetliittymät ovat todella
verkkoneutraaleja, eikä niistä lähtökohtaisesti
rajata pois tai hidasteta mitään tiettyä sisältöä tai
palvelua. Valiokunta ehdottaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle
että se vielä tarkastelisi verkkoneutraliteettia
määrittelevän ehdotuksen sanamuotoa sen
varmistamiseksi, että erityisesti mahdollisuus rajoittaa
internetyhteyden käyttöä teleyrityksen
ja tilaajan välisellä sopimuksella tulkitaan kaikilta
osin rajoitetuksi poikkeukseksi pääsäännöstä.
Valiokunta korostaa, että verkkoneutraliteettia koskevan
110 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa
mainitaan nimenomaisesti tekijänoikeuslainsäädännön
perusteella annetavat viranomaisen tai tuomioistuimen päätökset.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että selkeästi laittomiin, tekijänoikeuksia
loukkaaviin palveluihin vastaisuudessakin voidaan puuttua tuomioistuimen
tekijänoikeuslain säännösten perusteella
internetpalvelun tarjoajiin kohdistettavilla yksilöidyn
palvelun keskeyttämismääräyksillä.
Toimilupajärjestelmä
Sivistysvaliokunta korostaa sähköisen viestinnän
moniarvoisuuden turvaamista myös toimilupajärjestelmän
keinoin. Erityisesti on syytä tukea kotimaisten ohjelmistojen
asemaa kiristyvässä kilpailussa kansainvälisten
suuryritysten tarjoaman melko yhdenmukaisen kansainvälisen
ohjelmiston kanssa. Hallituksen esityksen mukaan Yleisradion kanaville
ja niin sanotuille yleisen edun kanaville osoitetaan niiden tarvitsema
määrä taajuuskapasiteettia. Valiokunnan saaman
asiantuntijaselvityksen mukaan toimilupasääntely
on kansallista sääntelyä, joten tällä on
mahdollista antaa yleisen edun kanavien lisäksi etusija
myös muille, viestinnän moniarvoisuutta ja kotimaista
ohjelmistotuotantoa edistäville kanaville.
Sivistysvaliokunta ehdottaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle,
että se harkitsisi lähetyskapasiteetin saatavuuden
turvaamista myös esimerkiksi sellaisille kotimaisille televisiokanaville,
jotka investoivat kotimaiseen ohjelmatuotantoon ja työllistävät
tekijöitä Suomessa.
Televisiolähetysten sisältö
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan audiovisuaalisia sisältöjä ja
palveluja koskeva sääntely pysyy pääasiassa
ennallaan. Televisio- ja radiotoiminnan sekä tilausohjelmapalvelujen sääntelyyn
liittyvät muutokset perustuvat valtioneuvoston sähköisen
median viestintäpoliittisessa ohjelmassa (VNS 4/2012
vp) ehdotettuihin muutoksiin. Katsojasta ja kuuntelijasta huolehditaan
varmistamalla suomalaisen televisio- ja radiotarjonnan laadukkuus
ja monipuolisuus. Erikseen määriteltyihin kaupallisiin
yleisen edun kanaviin kohdistettaisiin ehdotetun lain 26 ja 27 §:n
mukaisesti vaatimuksia, jotka osaltaan edistävät
nykyisen laadukkaan sisältötarjonnan säilymistä.
Sähköisen median viestintäpoliittiseen
ohjelmaan perustuu myös ehdotetun lain 210 §:n säännös,
jonka mukaan riippumattomien tuottajien tuotantojen kiintiötä ehdotetaan
korotettavaksi 19 prosenttiin. Voimassa olevan televisio- ja radiotoiminnasta
annetun lain mukaan televisiotoiminnan harjoittajan on varattava
riippumattomien tuottajien ohjelmille 15 prosenttia lähetysajastaan
tai vaihtoehtoisesti 15 prosenttia ohjelmistobudjetistaan. Valiokunta
pitää tärkeänä, että suurin
osa tästä on uutta tuotantoa.
Sivistysvaliokunta viittaa Sähköisen median viestintäpoliittisesta
ohjelmasta antamaansa lausuntoon (SiVL 12/2012 vp.), jossa
valiokunta kannatti selonteon linjausta korottaa riippumattomien
tuottajien tuotantojen kiintiötä 19 %:iin lähetysajasta
tai ohjelmistobudjetista. Valiokunta pitää erittäin
hyvänä, että hallituksen esityksessä ohjelman
linjaus nyt ehdotetaan toteutettavaksi.
Ehdotetun 211 §:n mukaan ääni- ja
tekstitys palvelut tulisi jatkossa liittää myös
lastenohjelmiin. Näiden ohjelmien tekstitys auttaisi lasten lisäksi
erityisesti kuulovammaisia, sekä lapsia että aikuisia,
ja vieraskielisiä lapsia. Valiokunta pitää ehdotusta
hyvänä ja kannatettavana.
Siirtovelvoite ja tekijänoikeus
Siirtovelvoitteen (must carry) tavoitteena on varmistaa yhteiskunnallisesti
merkittävien kanavien saatavuus myös kaapeliverkoissa.
Sääntelyllä halutaan varmistaa sananvapauteen
liittyvä oikeus ottaa vastaan viestejä ja näin
antaa katsojille edellytykset moniarvoiselle viestinnälle
ja vapaalle mielipiteenmuodostukselle. Siirtovelvoite merkitsee
Suomessa kuitenkin poikkeuksellista puuttumista televisiolähetysmarkkinoiden
toimintaan, sillä tekijänoikeuslain (404/1961)
25 i §:n mukaan siirtovelvoitelähetykset kaapeliverkoissa
on vapautettu tekijänoikeuskorvauksista.
Siirtovelvoitteesta ehdotetaan säädettäväksi tietoyhteiskuntakaaren
227 §:ssä, joka hallituksen esityksen perustelujen
mukaan vastaa asiallisesti viestintämarkkinalain 134 §:ää.
Pykälän 2 ja 3 kohdat, eli käytännössä niissä tarkoitetut yleisen
edun kanavat aineistoineen ja oheispalveluineen, ehdotetaan lakiehdotuksen
voimaantuloa koskevassa 351 §:ssä olemaan voimassa 31.
päivään joulukuuta 2016, mikä vastaa
viestintämarkkinalain siirtovelvoitteen voimassaoloa koskevaa
nykysääntelyä.
Käsitellessään hallituksen esitystä voimassa oleviksi
laeiksi viestintämarkkinalain 134 §:n muuttamisesta
annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta,
viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio- ja
radiotoiminnasta annetun lain muuttamiseksi (HE 13/2010
vp) eduskunta hyväksyi lausuman, jossa eduskunta edellytti, että jos
verkko- ja palvelutarjonta vuosina 2011—2016 kehittyvät
tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaa tekijöiden
tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n
muutostarpeiden arvioimiseksi.
Valiokunta pitää eduskunnan vuonna 2010 hyväksymän
lausuman mukaisesti tärkeänä, että siirtovelvoitteen
jatkamista arvioidaan viimeistään nykyisen ja
lakiehdotuksessa ehdotetun voimassaolojakson loppuvaiheessa ja vasta
sitten ja senhetkisen markkinatilanteen ja teknologian kehityksen
valossa päätetään velvoitteen jatkamisesta.
Komissio on antanut Suomelle 21.2.2014 virallisen huomautuksen,
joka koskee tekijänoikeuslain (404/1961)
25 i ja 47 §:n säännöksiä, joiden
mukaan verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoava teleyritys
saa lähettää edelleen jakeluvelvoitteen
alaisia kanavia hankkimatta tähän tekijöiltä lupaa
ja maksamatta korvausta esittäjille ja tuottajille. Komissio
katsoo, että kyseiset säännökset
ovat tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY 3
artiklan ja lähioikeusdirektiivin 2006/115/EY
8 artiklan 2 kohdan vastaisia.
Komissio viittaa tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklaa tulkinneeseen
unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön,
johon komissio perustaa käsityksensä siitä,
että jakeluvelvoitteen alaisten kanavien edelleen lähettäminen
kaapeliverkossa on tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklassa ja lähioikeusdirektiivin
8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä.
Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan luettelo yleisölle
välittämisen oikeuteen sovellettavista poikkeuksista
ja rajoituksista on tyhjentävä eikä sisällä poikkeusta,
joka koskisi jakeluvelvollisuuden puitteissa tapahtuvaa yleisölle
välittämistä. Tämän
vuoksi komissio katsoo, että tällaista edelleen
lähettämistä ei voida vapauttaa vaatimuksesta
hankkia lupa edelleen lähetettyjen teosten tekijöiltä ja maksaa
näille korvausta, kun teoksia välitetään yleisölle.
Virallinen huomautus on ensimmäinen vaihe komission
rikkomusmenettelyssä. Tämän jälkeen
komissio voi antaa perustellun lausunnon sekä viedä asian
unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi,
jos se katsoo Suomen edelleen rikkovan kyseessä olevien
direktiivien säännöksiä.
Käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä ei ehdoteta muutoksia tekijänoikeuslakiin.
Siirtovelvoite liittyy kuitenkin sitä tukevaan tekijänoikeutta
rajoittavaan poikkeukseen tekijänoikeuslaissa. Sivistysvaliokunta
pitää välttämättömänä komission
huomautuksen ja sen perustelujen vuoksi, että tekijänoikeuslakia
pikaisesti muutetaan siten, että tekijöille, esittäjille
ja tuottajille taataan oikeus korvaukseen jakeluvelvoitteen alaisten
kanavien edelleen lähettämisestä. Sivistysvaliokunta
esittää liikenne- ja viestintävaliokunnalle,
että se mietinnössään hyväksyisi tätä koskevan
lausumaehdotuksen.