SIVISTYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 9/2002 vp

SiVL 9/2002 vp - HE 131/2002 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laeiksi arvonlisäverolain sekä Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b §:n muuttamisesta

Valtiovarainvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 20 päivänä syyskuuta lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi arvonlisäverolain sekä Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b §:n muuttamisesta (HE 131/2002 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi valtiovarainvaliokuntaan samalla määrännyt, että sivistysvaliokunnan on annettava asiasta lausunto valtiovarainvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Suvi Anttila, valtiovarainministeriö

johtaja Rauno Anttila, opetusministeriö

pääsihteeri Piia Rantala ja lakimies Terhi Aaltonen, Suomen Taiteilijaseura

galleristi Jarmo Haapalainen, Suomen taide- ja antiikkikauppiaiden yhdistys ry

galleristi Ilona Anhava, Galerie Anhava

galleristi Kaj Forsblom, Galerie Forsblom

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan arvonlisäverolakiin tehtäväksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion edellyttämät muutokset. Tuomioistuin katsoi, ettei Suomi ole noudattanut kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaisia velvoitteitaan taiteen ensimyynnin, välityksen ja maahantuonnin osalta. Lakia muutettaisiin siten, että tekijän suorittama taide-esineen myynti, välittäjän suorittama tekijän omistaman taide-esineen välitys sekä tekijän omistaman taide-esineen maahantuonti saatetaan arvonlisäverotuksen piiriin.

Tekijän suorittamaan taide-esineen myyntiin sekä kaikkien taide-esineiden maahantuontiin sovellettaisiin alennettua 8 prosentin verokantaa. Tekijän omistamia taide-esineitä koskevan välityspalvelun myyntiin sovellettaisiin normaalia 22 prosentin verokantaa.

Taide-esineen käsite laajennettaisiin koskemaan myös taiteilijan vedostamia signeerattuja ja numeroituja valokuvia.

Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b §:ään tehtäisiin ehdotetusta taide-esineiden maahantuonnin alennetusta verokannasta johtuva teknisluonteinen muutos.

Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2003 alusta.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Suomessa on taide-esineiden myynti ja maahantuonti ollut arvonlisäverosta vapaata kulttuuripoliittisista syistä. Taide-esineiden edelleenmyynti ja muiden kuin tekijän omistamien taide-esineiden välitys on sen sijaan normaalien säädösten alaista verollista toimintaa. Tilanne on muuttunut Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi. EU:n 6. arvonlisäverodirektiivin 2. artiklan mukaan arvonlisävero on kannettava elinkeinonharjoittajan tässä ominaisuudessa suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta sekä tavaroiden maahantuonnista. Artiklan 3 kohdan C alakohdan mukaan jäsenvaltiolla, joka soveltaa alennettua verokantaa jonkin hyödykkeen myyntiin, on oikeus soveltaa tätä alennettua verokantaa myös taide-, keräily- ja antiikkiesineiden maahantuontiin.

Direktiivi mahdollistaa jomman kumman Suomessa käytössä olevan alennetun arvonlisäverokannan eli 17 tai 8 prosenttia taide-esineiden maahantuontiin. Tällöin Suomi voi soveltaa tätä alennettua verokantaa myös taide-esineiden luovutukseen, jonka tekijä tai hänen oikeudenomistajansa suorittaa tai jonka muu verovelvollinen kuin jälleenmyyjä satunnaisesti suorittaa. Kulttuuripoliittisista syistä sekä neutraalin verokohtelun varmistamiseksi hallitus ehdottaakin alennetun 8 prosentin verokannan käyttöä edellä mainitussa tapauksessa. Hallituksen esityksen mukaan direktiivi ei sen sijaan mahdollista alennetun verokannan soveltamista taide-esinettä koskevan välityspalvelun myyntiin.

Sivistysvaliokunta on tarkastellut asiaa erityisesti kulttuuripoliittiselta ja taiteilijan kokonaistaloudellisen aseman kannalta.

Taisto II -toimikunnan mietinnön (OPM:n työryhmien muistioita 22:2000) mukaan kuvataiteilijoiden järjestöihin kuuluu Suomessa yhteensä noin 2 000 jäsentä ja kuvataiteen suurimmat ammattiryhmät ovat taidemaalarit, kuvanveistäjät ja taidegraafikot. Naisten osuus kuvataiteilijoista on viime vuosien aikana kasvanut ja vuonna 2000 naisjäseniä oli 47 prosenttia kuvataiteilijajärjestöjen jäsenistä. Kuvataiteilijat työskentelevät pääasiassa vapaina taiteilijoina ilman työsuhdetta. Taisto-toimikunnan mukaan kuvataiteilijoiden sosiaaliturva on puutteellinen alhaisten tulojen vuoksi. Vapaiden taiteilijoiden eläketurvassa on runsaasti epäkohtia, jotka aiheutuvat pääasiassa alhaisesta tulotasosta ja työsuhteiden puuttumisesta. Kuvataiteilijat ovatkin eri taiteilijaryhmistämme heikoimmassa asemassa tämän vuoksi. Verotuksessa ongelmia aiheuttaa mm. kuvataiteilijan tulonmuodostukselle luonteenomainen tulojen suuri vaihtelu vuosittain sekä työn kustannusten epätasainen jakautuminen eri vuosille. Sivistysvaliokunnan mielestä nämä kuvataiteilijoiden taloudellista asemaa koskevat ongelmat tulee ottaa huomioon myös kuvataiteilijoiden verotusta tarkasteltaessa ja siitä päätöksiä tehtäessä.

Sivistysvaliokunta kiinnittää huomiota taidegallerioiden kulttuuripoliittiseen merkitykseen Suomessa. Taidegalleriassa nuorella, uransa alkuvaiheessa olevalla taiteilijalla on mahdollisuus rekrytoitua taiteen kentälle, ja taidegalleriassa tunnetut, asemansa vakiinnuttaneet taiteilijat esittelevät uusimpia töitään. Galleriat toimivat taidekonsultteina yleisölle, jolla on mahdollisuus saada galleriasta tietoja taiteilijoista ja heidän tuotannostaan. Erityinen kulttuuripoliittinen merkitys gallerioilla on siinä, että niihin on vapaa sisäänpääsy, kun taas esimerkiksi taidemuseot perivät pääsääntöisesti pääsymaksun. Valiokunta korostaakin galleriatoiminnan kansallista kulttuuripoliittista ja yhteiskunnallista merkitystä gallerioiden tarjotessa kansalaisille varallisuudesta riippumatta helpon mahdollisuuden taiteeseen tutustumiseen ja kulttuurielämyksiin.

Valiokunta on erityisesti huolissaan eri puolilla maata olevien pienten taidegallerioiden elinkelpoisuudesta uudistuksen jälkeen. Pienet galleriat eivät voi käyttää toiminnan suppeuden vuoksi arvonlisäveron vähennysoikeutta täysimääräisenä hyväksi, jolloin arvonlisävero saattaa rasittaa toimintaa kohtuuttomasti. Suomalaisen kulttuurielämän kannalta on siten vaarana, että taidetarjonta yleisölle supistuu ja yksipuolistuu.

Valiokunta on saanut ristiriitaista tietoa siitä, mikä on todellinen tilanne arvonlisäveron perimisessä taide-esineen välityspalvelun myynnistä eri EU-maissa. Sivistysvaliokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle, että se harkitsee hallituksen esitystä käsitellessään, miten voidaan turvata suomalaisten mahdollisuudet edelleenkin laajasti käyttää taidegallerioiden tarjontaa hyväkseen ja tutkii mahdollisuudet säätää alennettu 8 prosentin verokanta myös taide-esinettä koskevan välityspalvelun myyntiin.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotetut muutokset saattavat johtaa taidekaupan vinoutumiin. Verolainsäädännöllä ei tulisi edistää esimerkiksi sitä, että korkea arvonlisävero saa galleriat perustamaan yhtiöitä sellaisiin EU-maihin, joissa vastaava vero on alhaisempi kuin Suomessa.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös siihen, että kuvataiteilijoiden tulisi noudattaa arvonlisäveron ilmoittamisen ja maksamisen osalta samoja säännöksiä kuin esimerkiksi elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt. Tällainen arvonlisäverovelvollinen antaa jokaiselta kalenterikuukaudelta valvontailmoituksen. Useimmat arvonlisäveron piiriin tulevaisuudessa joutuvat taiteilijat myyvät todennäköisesti melko vähän, myynnissä on suuria vaihteluita eikä heidän liikevaihtonsa välttämättä yllä yli vähäiseksi katsottavan liiketoiminnan rajan (8 500 euroa). Taiteilijat itse ovat katsoneet, että heitä tulisi ilmoitusmenettelyssä verrata alkutuottajiin, jolloin he voisivat tehdä arvonlisäveroilmoituksen harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Sivistysvaliokunta puolestaan katsoo, että taiteilijoille ei tule uudistuksen myötä sälyttää epätarkoituksenmukaista ilmoitusvelvollisuutta, joka haittaa heidän varsinaista luovaa työtänsä eli taiteen tekemistä. Sen vuoksi valiokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta muuttaa ilmoitusvelvollisuutta koskevia säännöksiä niin, että menettely on taiteilijan kannalta tarkoituksenmukainen.

Lausunto

Lausuntonaan sivistysvaliokunta kunnioittavasti esittää,

että valtiovarainvaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2002

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Suvi Lindén /kok
  • vpj. Jukka Gustafsson /sd (osittain)
  • jäs. Tapio Karjalainen /sd
  • Tanja Karpela /kesk
  • Jyrki Katainen /kok
  • Inkeri Kerola /kesk
  • Timo E. Korva /kesk
  • Irina Krohn /vihr
  • Margareta Pietikäinen /r
  • Osmo Puhakka /kesk
  • Leena Rauhala /kd (osittain)
  • Säde Tahvanainen /sd
  • Ilkka Taipale /sd (osittain)
  • Unto Valpas /vas
  • Pia Viitanen /sd
  • vjäs. Lauri Oinonen /kesk

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Marjo  Hakkila

​​​​