Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Uuden lain keskeiset lähtökohdat

Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen uudeksi nuorisolaiksi, jolla kumotaan vuodelta 1995 peräisin oleva nuorisotyölaki (235/1995). Esityksen perusteluissa (s. 9/I) nuorisotyölain todetaan olevan vanhentunut ja vastaavan huonosti horisontaalisen nuorisopolitiikan tarpeisiin. Sivistysvaliokunta yhtyy näihin käsityksiin.

Valiokunnan mielestä nuorisolain uudistus vahvistaa lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjausta ja lisää toiminnan suunnitelmallisuutta. Tältä osin valiokunta mainitsee erityisen myönteisinä uuteen lakiin sisältyvät säännökset nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta, jonka valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi. Kehittämisohjelma mahdollistaa sen, että kullekin nelivuotiskaudelle erikseen linjataan nuorisopolitiikan painopisteet ja käydään niistä laaja-alaista periaatekeskustelua. Ohjelman avulla voidaan sopivalla tavalla parantaa nuorisopolitiikan ohjausta ja hallinnollista yhteensovittamista. Kehittämisohjelman sisällöstä säädetään laissa jokseenkin yleispiirteisesti, mikä on tosin asian luonne huomioon ottaen ymmärrettävää. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että kehittämisohjelmaa laadittaessa myös lapsiin liittyvät näkökohdat ja lapsipolitiikka otetaan huomioon riittävässä laajuudessa. Kehittämisohjelman toteuttamista varten pitäisi valiokunnan mielestä myös laatia rahoitussuunnitelma. Valiokunta pitää aiheellisena, että valtioneuvosto harkitsee sopivia tapoja, joilla kehittämisohjelmassa esitetyt linjaukset voidaan saattaa eduskunnan keskusteltaviksi.

Nuorisolain keskeisenä tavoitteena on (s. 9/I) edistää nuorten toimintaa heidän omissa yhteisöissään ja kunnallisessa päätöksenteossa. Valiokunta pitää tällaista nuorten osallisuuden edistämistä tärkeänä. Sen mielestä nuorten perehdyttäminen kansanvallan periaatteisiin ja demokraattisen valtiollisen järjestelmän toimintaan ovat teemoja, jotka tulee ottaa huomioon kaikessa nuorisoon vaikuttavassa toiminnassa. Samalla valiokunta korostaa paikallistasolla suoritettavan työn merkitystä. Kunnissa tehtävän nuorisotyön, sosiaalityön sekä kodin ja koulun yhteistoiminta edesauttaa nuorten kasvua täysipainoisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Valiokunnan mielestä koulujen vuorovaikutusta nuorisojärjestöjen kanssa tulee lisätä. Kouluja tulee myös ohjata nykyistä laaja-alaisemmin käsittelemään kansalaisvaikuttamiseen, etenkin vaaliosallistumiseen, liittyviä asioita ja konkretisoimaan niitä muun muassa erilaisten tutustumiskäyntien ja varjovaalien keinoin. Valiokunta pitää nimenomaan vaalien ja niiden merkityksen käsittelyä tärkeänä osana demokratiakasvatusta, jonka merkitystä aktiivisen kansalaisuuden kehittämisen kannalta valiokunta on jo aiemmin toisessa yhteydessä korostanut (ks. SiVL 7/2003 vp). Tätä kasvatustyötä tukee osaltaan myös koulujen oppilaskunta- ja mentortoiminta.

Uuden lain mukaan valtakunnalliset nuorisojärjestöt voivat kohdentaa osan vuosiavustuksestaan paikallisyhdistyksille. Päävastuu nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tukemisesta säilyy jatkossakin kunnilla. Tämän vuoksi valiokunta korostaa, että kuntien tulee ohjata riittävästi varoja kunnalliseen nuorisotyöhön sekä tukea nuorten paikallista järjestötoimintaa erilaisin nuorisoavustuksin. Jo pienelläkin panostuksella voidaan valiokunnan mielestä saada aikaan laajasti vaikuttavaa ja laadukasta toimintaa. Nuorten elinoloihin ja vapaa-ajan viettoon voidaan vaikuttaa merkittävästi myös kulttuuritoimen palvelutarjonnalla, jolla voidaan luoda terveitä elämäntapoja edistäviä vapaa-ajanvieton vaihtoehtoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa paneuduttaisiin erityisesti siihen, miten nuorten vapaa-ajan käyttöön voidaan kehittää myönteisiä malleja. Käytännön hyvinä esimerkkeinä tällaisista toimintatavoista valiokunta mainitsee nuorten kulttuuripassit sekä nuorten omat kahvilat ja toimintakeskukset, joissa nuoret voivat viettää vapaa-aikaansa myös viikonloppuiltaisin. Sivistysvaliokunnan mielestä kuntia tulee rohkaista tämän tyyppisten lasten ja nuorten vaihtoehtoisten vapaa-ajanviettotapojen järjestämiseen.

Valiokunta pitää varsin tärkeänä, että jo uuden lain tavoitesäännöksessä korostetaan monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden merkitystä. Kuten esityksen perusteluissakin (s. 8/II) huomautetaan, vähemmistöihin kuuluvien nuorten kynnys käyttää nuorisotyön palveluita ja tukimuotoja voi kuitenkin olla korkeampi kuin pääväestöön kuuluvien nuorten. Maahanmuuttajien ja vähemmistöjen aseman vahvistaminen yhteiskunnassa vaatiikin määrätietoista politiikkaa ja voimavarojen suuntaamista erityisesti heitä tukeviin hankkeisiin. Valiokunnan mielestä näiden ryhmien tukemisen tulee olla nuorisotyön keskeisiä tavoitteita.

Valtionavustukset

Säädettävän nuorisolain mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi yleisavustuksena valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille. Lain mukaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja niiden piirijärjestöjen avustukset myönnetään tulosperusteisesti. Laissa tarkoitettuja tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve. Tarkempia säännöksiä avustusperusteista annetaan valtioneuvoston asetuksella. Avustuspäätökset tekee opetusministeriö, jota avustaa asiantuntijaelimenä arviointi- ja avustustoimikunta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on äskettäin tarkastellut nuorisotoiminnan tukemiseen myönnettävän valtionavustuksen määräytymisperusteita ja tuen käyttöä.Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 94/2005. Tarkastusviraston mielestä järjestöjen tulos on määritelty huomattavan yleisellä tasolla eikä avustusjärjestelmään kytkeytyvää tulosarviointia ole sovellettu kattavasti. Virasto katsoo myös, että nykyiset avustusjärjestelmän tavoitteet ovat niin yleisiä, että niitä ei voi sellaisinaan pitää järjestöjen toiminnan arvioinnin perusteena. Tarkastusviraston mielestä avustuskelpoisuusehtojen täyttymistä tulisi myös säännönmukaisesti seurata.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille myönnettävät avustukset ovat aidosti tulosperusteisia. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastuskertomuksessaan kuitenkin katsonut tulosperusteisuuden jääneen vaille tavoiteltua sisältöä. Tarkastusviraston mukaan keskeisimmäksi yleisavustuksen suuruuteen vaikuttavaksi tekijäksi näkyy muodostuneen järjestön edellisenä vuonna saama avustus. Valiokunta ei pidä tällaista tilannetta hyvänä. Siksi se yhtyy Valtiontalouden tarkastusviraston näkemykseen siitä, että eri järjestöryhmille tulee kehittää niille soveltuvat toiminnalliset arviointikriteerit. Valiokunta painottaa myös, että avustusten tavoitteena tulee olla nimenomaan nuorten oman aktiivisuuden edistäminen. Samalla sivistysvaliokunta kuitenkin huomauttaa, että tulosperusteisuus ei saa johtaa vapaan kansalaistoiminnan sisältöjen yksityiskohtaiseen määrittelyyn. Järjestelmästä ei näin ollen saa muodostua valtiovallan valvontaväline, vaan sen tulee oikealla tavalla tukea kunkin järjestön toiminnan perusajatuksen käytännön toteuttamista.

Nuorisolain mukaan avustusta myönnettäessä on otettava huomioon myös avustuksen tarve. Tältä osin sivistysvaliokunta tähdentää sen merkitystä, että avustustarpeen harkintaa ohjeistetaan nykyistä tarkemmin.

Uuden nuorisolain 10 §:ssä säädetään valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja valtakunnallisten nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustuskelpoisuudesta. Pykälässä rajataan avustuskelpoisuuden ulkopuolelle järjestöt, joiden pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus- tai opintoalan tai vastaavan alan opiskelua. Yleisavustuksen ulkopuolelle jäävät myös ne järjestöt, jotka edistävät pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä. Valiokunta pitää ehdotettua rajausta kannatettavana, koska sen mielestä käytettävissä olevat rajalliset voimavarat tulee kohdentaa valtakunnallisesti riittävän laaja-alaisesti nuoria tai opiskelijoita edustaville järjestöille. Säädettävän rajauksen seurauksena muutamat nykyisin valtion yleisavustusta saavat valtakunnalliset järjestöt kuitenkin menettävät avustuskelpoisuutensa. Valiokunta huomauttaa, että näille järjestöille jää edelleen mahdollisuus hakea ja saada avustusta lain 11 §:n perusteella. Valiokunta pitää tärkeänä, että näiden järjestöjen toiminnan jatkuvuus voidaan taata myös muuttuvassa lainsäädännöllisessä tilanteessa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman näiden järjestöjen rahoituksen turvaamisesta (Valiokunnan lausumaehdotus).

Nuorisotyö Euroopan unionissa

Euroopan yhteisöllä ei ole lainsäädäntövaltaa nuorisotyön alalla. Jäsenvaltioilla on kuitenkin tällä alalla moninaista yhteistyötä ja myös Euroopan yhteisöjen komissio on kiinnittänyt huomiota nuorisotyöhön ja -politiikkaan. Konkreettisena osoituksena tästä on komission marraskuussa 2001 julkaisema valkoinen kirja "EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet". Komission pyrkimyksenä on, että nuorisoasiat otetaan yhteisössä huomioon eri politiikan lohkoilla. Ensisijaisia politiikan aloja ovat sen mukaan koulutus, elinikäinen oppiminen, liikkuvuus, työllisyys ja sosiaalinen integraatio sekä rasismin torjunta.

Sivistysvaliokunta on aiemmin useaan kertaan (ks. SiVL 1/2002 vp, SiVL 7/2003 vp ja SiVL 11/2004 vp) arvioinut komission valkoista kirjaa ja todennut sen antavan hyvän pohjan eurooppalaisen nuorisoalan yhteistyön kehittämiselle. Aiempien lausuntojensa mukaisesti valiokunta kuitenkin myös tässä yhteydessä korostaa nuorisopolitiikan kuuluvan jäsenvaltioiden vastuulle.

Valiokunta pitää tärkeänä nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön kehittämistä. Sen mielestä esimerkiksi nuorisotutkijoiden väliset yhteydet ja tietojen vaihto ovat käytännön esimerkkejä tällaisen yhteistyön kansallista toimintaa rikastuttavista mahdollisuuksista. Tavoitteena tulee valiokunnan mielestä olla tutkijoiden edustaman tietämyksen mahdollisimman laaja-alainen hyödyntäminen nuorisopolitiikan toteuttamisen eri vaiheissa. Sivistysvaliokunta painottaakin nuorisotutkimuksen voimavarojen riittävyyden turvaamisen yhteiskunnallista merkitystä.