Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Uuden lain keskeiset lähtökohdat
Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen
uudeksi nuorisolaiksi, jolla kumotaan vuodelta 1995 peräisin
oleva nuorisotyölaki (235/1995). Esityksen perusteluissa
(s. 9/I) nuorisotyölain todetaan olevan vanhentunut
ja vastaavan huonosti horisontaalisen nuorisopolitiikan tarpeisiin.
Sivistysvaliokunta yhtyy näihin käsityksiin.
Valiokunnan mielestä nuorisolain uudistus vahvistaa
lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjausta ja lisää toiminnan
suunnitelmallisuutta. Tältä osin valiokunta mainitsee
erityisen myönteisinä uuteen lakiin sisältyvät
säännökset nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta,
jonka valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi.
Kehittämisohjelma mahdollistaa sen, että kullekin
nelivuotiskaudelle erikseen linjataan nuorisopolitiikan painopisteet
ja käydään niistä laaja-alaista
periaatekeskustelua. Ohjelman avulla voidaan sopivalla tavalla parantaa
nuorisopolitiikan ohjausta ja hallinnollista yhteensovittamista.
Kehittämisohjelman sisällöstä säädetään
laissa jokseenkin yleispiirteisesti, mikä on tosin asian
luonne huomioon ottaen ymmärrettävää.
Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että kehittämisohjelmaa laadittaessa
myös lapsiin liittyvät näkökohdat
ja lapsipolitiikka otetaan huomioon riittävässä laajuudessa.
Kehittämisohjelman toteuttamista varten pitäisi
valiokunnan mielestä myös laatia rahoitussuunnitelma.
Valiokunta pitää aiheellisena, että valtioneuvosto
harkitsee sopivia tapoja, joilla kehittämisohjelmassa esitetyt
linjaukset voidaan saattaa eduskunnan keskusteltaviksi.
Nuorisolain keskeisenä tavoitteena on (s. 9/I) edistää nuorten
toimintaa heidän omissa yhteisöissään
ja kunnallisessa päätöksenteossa. Valiokunta
pitää tällaista nuorten osallisuuden edistämistä tärkeänä.
Sen mielestä nuorten perehdyttäminen kansanvallan
periaatteisiin ja demokraattisen valtiollisen järjestelmän
toimintaan ovat teemoja, jotka tulee ottaa huomioon kaikessa nuorisoon
vaikuttavassa toiminnassa. Samalla valiokunta korostaa paikallistasolla suoritettavan
työn merkitystä. Kunnissa tehtävän
nuorisotyön, sosiaalityön sekä kodin
ja koulun yhteistoiminta edesauttaa nuorten kasvua täysipainoisiksi
ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Valiokunnan mielestä koulujen vuorovaikutusta nuorisojärjestöjen
kanssa tulee lisätä. Kouluja tulee myös
ohjata nykyistä laaja-alaisemmin käsittelemään
kansalaisvaikuttamiseen, etenkin vaaliosallistumiseen, liittyviä asioita
ja konkretisoimaan niitä muun muassa erilaisten tutustumiskäyntien
ja varjovaalien keinoin. Valiokunta pitää nimenomaan
vaalien ja niiden merkityksen käsittelyä tärkeänä osana
demokratiakasvatusta, jonka merkitystä aktiivisen kansalaisuuden
kehittämisen kannalta valiokunta on jo aiemmin toisessa
yhteydessä korostanut (ks. SiVL 7/2003 vp). Tätä kasvatustyötä tukee
osaltaan myös koulujen oppilaskunta- ja mentortoiminta.
Uuden lain mukaan valtakunnalliset nuorisojärjestöt
voivat kohdentaa osan vuosiavustuksestaan paikallisyhdistyksille.
Päävastuu nuorisoyhdistyksien ja muiden
nuorisoryhmien tukemisesta säilyy jatkossakin kunnilla.
Tämän vuoksi valiokunta korostaa, että kuntien
tulee ohjata riittävästi varoja kunnalliseen nuorisotyöhön
sekä tukea nuorten paikallista järjestötoimintaa
erilaisin nuorisoavustuksin. Jo pienelläkin panostuksella
voidaan valiokunnan mielestä saada aikaan laajasti vaikuttavaa
ja laadukasta toimintaa. Nuorten elinoloihin ja vapaa-ajan viettoon
voidaan vaikuttaa merkittävästi myös kulttuuritoimen
palvelutarjonnalla, jolla voidaan luoda terveitä elämäntapoja
edistäviä vapaa-ajanvieton vaihtoehtoja. Valiokunta
pitää tärkeänä, että nuorisopolitiikan
kehittämisohjelmassa paneuduttaisiin erityisesti siihen,
miten nuorten vapaa-ajan käyttöön voidaan
kehittää myönteisiä malleja.
Käytännön hyvinä esimerkkeinä tällaisista
toimintatavoista valiokunta mainitsee nuorten kulttuuripassit sekä nuorten omat
kahvilat ja toimintakeskukset, joissa nuoret voivat viettää vapaa-aikaansa
myös viikonloppuiltaisin. Sivistysvaliokunnan mielestä kuntia
tulee rohkaista tämän tyyppisten lasten ja nuorten
vaihtoehtoisten vapaa-ajanviettotapojen järjestämiseen.
Valiokunta pitää varsin tärkeänä,
että jo uuden lain tavoitesäännöksessä korostetaan
monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden merkitystä.
Kuten esityksen perusteluissakin (s. 8/II) huomautetaan,
vähemmistöihin kuuluvien nuorten kynnys käyttää nuorisotyön
palveluita ja tukimuotoja voi kuitenkin olla korkeampi kuin pääväestöön
kuuluvien nuorten. Maahanmuuttajien ja vähemmistöjen
aseman vahvistaminen yhteiskunnassa vaatiikin määrätietoista
politiikkaa ja voimavarojen suuntaamista erityisesti heitä tukeviin
hankkeisiin. Valiokunnan mielestä näiden ryhmien
tukemisen tulee olla nuorisotyön keskeisiä tavoitteita.
Valtionavustukset
Säädettävän nuorisolain
mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi
yleisavustuksena valtakunnallisille nuorisojärjestöille
ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille.
Lain mukaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen
ja niiden piirijärjestöjen avustukset myönnetään
tulosperusteisesti. Laissa tarkoitettuja tulosperusteita ovat toiminnan
laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan
lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen
merkitys sekä avustuksen tarve. Tarkempia säännöksiä avustusperusteista
annetaan valtioneuvoston asetuksella. Avustuspäätökset
tekee opetusministeriö, jota avustaa asiantuntijaelimenä arviointi-
ja avustustoimikunta.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on äskettäin tarkastellut
nuorisotoiminnan tukemiseen myönnettävän
valtionavustuksen määräytymisperusteita
ja tuen käyttöä.Valtiontalouden
tarkastusviraston tarkastuskertomus 94/2005. Tarkastusviraston
mielestä järjestöjen tulos on määritelty
huomattavan yleisellä tasolla eikä avustusjärjestelmään
kytkeytyvää tulosarviointia ole sovellettu kattavasti.
Virasto katsoo myös, että nykyiset avustusjärjestelmän
tavoitteet ovat niin yleisiä, että niitä ei voi
sellaisinaan pitää järjestöjen
toiminnan arvioinnin perusteena. Tarkastusviraston mielestä avustuskelpoisuusehtojen
täyttymistä tulisi myös säännönmukaisesti
seurata.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä,
että valtakunnallisille nuorisojärjestöille
ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille
myönnettävät avustukset ovat aidosti
tulosperusteisia. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastuskertomuksessaan
kuitenkin katsonut tulosperusteisuuden jääneen
vaille tavoiteltua sisältöä. Tarkastusviraston
mukaan keskeisimmäksi yleisavustuksen suuruuteen
vaikuttavaksi tekijäksi näkyy muodostuneen järjestön
edellisenä vuonna saama avustus. Valiokunta ei pidä tällaista
tilannetta hyvänä. Siksi se yhtyy Valtiontalouden tarkastusviraston
näkemykseen siitä, että eri järjestöryhmille
tulee kehittää niille soveltuvat toiminnalliset
arviointikriteerit. Valiokunta painottaa myös, että avustusten
tavoitteena tulee olla nimenomaan nuorten oman aktiivisuuden edistäminen.
Samalla sivistysvaliokunta kuitenkin huomauttaa, että tulosperusteisuus
ei saa johtaa vapaan kansalaistoiminnan sisältöjen
yksityiskohtaiseen määrittelyyn. Järjestelmästä ei
näin ollen saa muodostua valtiovallan valvontaväline,
vaan sen tulee oikealla tavalla tukea kunkin järjestön
toiminnan perusajatuksen käytännön toteuttamista.
Nuorisolain mukaan avustusta myönnettäessä on
otettava huomioon myös avustuksen tarve. Tältä osin
sivistysvaliokunta tähdentää sen merkitystä,
että avustustarpeen harkintaa ohjeistetaan nykyistä tarkemmin.
Uuden nuorisolain 10 §:ssä säädetään
valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja valtakunnallisten
nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustuskelpoisuudesta.
Pykälässä rajataan avustuskelpoisuuden
ulkopuolelle järjestöt, joiden pääasiallisena
tehtävänä on edistää yhden
koulutus- tai opintoalan tai vastaavan alan opiskelua. Yleisavustuksen
ulkopuolelle jäävät myös ne järjestöt,
jotka edistävät pääasiallisesti
ammatillista järjestäytymistä. Valiokunta
pitää ehdotettua rajausta kannatettavana, koska
sen mielestä käytettävissä olevat
rajalliset voimavarat tulee kohdentaa valtakunnallisesti riittävän
laaja-alaisesti nuoria tai opiskelijoita edustaville järjestöille.
Säädettävän rajauksen seurauksena
muutamat nykyisin valtion yleisavustusta saavat valtakunnalliset
järjestöt kuitenkin menettävät avustuskelpoisuutensa.
Valiokunta huomauttaa, että näille järjestöille
jää edelleen mahdollisuus hakea ja saada avustusta
lain 11 §:n perusteella. Valiokunta pitää tärkeänä,
että näiden järjestöjen toiminnan
jatkuvuus voidaan taata myös muuttuvassa lainsäädännöllisessä tilanteessa. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
lausuman näiden järjestöjen rahoituksen turvaamisesta (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Nuorisotyö Euroopan unionissa
Euroopan yhteisöllä ei ole lainsäädäntövaltaa nuorisotyön
alalla. Jäsenvaltioilla on kuitenkin tällä alalla
moninaista yhteistyötä ja myös Euroopan
yhteisöjen komissio on kiinnittänyt huomiota nuorisotyöhön
ja -politiikkaan. Konkreettisena osoituksena tästä on
komission marraskuussa 2001 julkaisema valkoinen kirja "EU:n nuorisopolitiikan
uudet tuulet". Komission pyrkimyksenä on, että nuorisoasiat
otetaan yhteisössä huomioon eri politiikan lohkoilla.
Ensisijaisia politiikan aloja ovat sen mukaan koulutus, elinikäinen
oppiminen, liikkuvuus, työllisyys ja sosiaalinen integraatio
sekä rasismin torjunta.
Sivistysvaliokunta on aiemmin useaan kertaan (ks. SiVL 1/2002
vp, SiVL 7/2003 vp ja SiVL 11/2004 vp) arvioinut
komission valkoista kirjaa ja todennut sen antavan hyvän
pohjan eurooppalaisen nuorisoalan yhteistyön kehittämiselle.
Aiempien lausuntojensa mukaisesti valiokunta kuitenkin myös
tässä yhteydessä korostaa nuorisopolitiikan
kuuluvan jäsenvaltioiden vastuulle.
Valiokunta pitää tärkeänä nuorisoalan
eurooppalaisen yhteistyön kehittämistä.
Sen mielestä esimerkiksi nuorisotutkijoiden väliset
yhteydet ja tietojen vaihto ovat käytännön
esimerkkejä tällaisen yhteistyön kansallista
toimintaa rikastuttavista mahdollisuuksista. Tavoitteena tulee valiokunnan
mielestä olla tutkijoiden edustaman tietämyksen
mahdollisimman laaja-alainen hyödyntäminen nuorisopolitiikan
toteuttamisen eri vaiheissa. Sivistysvaliokunta painottaakin nuorisotutkimuksen
voimavarojen riittävyyden turvaamisen yhteiskunnallista
merkitystä.
Yksityiskohtaiset perustelut
8 §. Nuorten osallistuminen ja kuuleminen.
Pykälän mukaan nuorille tulee varata mahdollisuus
osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja
-politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi
nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.
Hallituksen esityksen perustelujen (s. 14/I) mukaan
säännöksessä tarkoitettu kuuleminen voi
tapahtua monin tavoin. Muotoina voivat olla nuorisolautakunnat,
nuorisovaltuustot ja muut vastaavat vaikuttajaryhmät, tietoverkkopohjaiset
kuulemisjärjestelmät sekä peruskouluihin
rakentuvat demokratiakasvatus- ja vaikuttamisjärjestelmät.
Sivistysvaliokunnan mielestä säännöksessä käytetty
ilmaisu "mahdollisuuden varaamisesta" on liian yleispiirteinen.
Valiokunnan arvion mukaan tällainen sanamuoto jättää mahdollisuuden
esimerkiksi siihen, että säännöksessä tarkoitettua
osallistumisoikeutta ja kuulemisvelvollisuutta toteutettaisiin käytännössä esimerkiksi
tiedottamalla
nuoria koskevista asioista kunnan ilmoitustaululla. Valiokunta pitää tärkeänä,
että nuoret pääsevät tosiasiallisesti
vaikuttamaan nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien
asioiden käsittelyyn ja että nuoret tulevat kuulluiksi
heitä koskevissa asioissa jo niiden valmisteluvaiheessa.
Edellä esitetyistä syistä valiokunta
ehdottaa säännöksen sanamuotoa tarkennettavaksi
niin, että nuorille on järjestettävä mahdollisuus
osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä koskevien
asioiden käsittelyyn.