Perustelut
Vuonna 1994 voimaan tulleen opintotukilain 19 §:n
mukaan muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden ja aikuisopintorahaan
oikeutettujen opiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon
opintorahaa myönnettäessä, jos opiskelija
on alle 20-vuotias, sekä asumislisää myönnettäessä,
jos opiskelija on alle 18-vuotias. Jos opiskelija on avioliitossa
tai elatusvelvollinen, ei vanhempien tuloja kuitenkaan oteta huomioon.
Alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla opintorahan
määrään vaikuttavat vanhempien tulot,
vaikka opiskelija asuisi jo itsenäisesti omassa taloudessaan
ja vaikka vanhempien tulot olisivat enintään suomalaista
keskitasoa. Vanhempien tulot eivät myöskään
anna todellista kuvaa heidän kyvystään
rahoittaa nuoren opiskelua vieraalla paikkakunnalla. Ylipäätään
ei ole kohtuullista edellyttää, että vanhemmille
kuuluu velvollisuus osallistua täysi-ikäisen lapsensa
opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin, kun otetaan huomioon, että heidän
lainmukainen elatusvelvollisuutensa on päättynyt
lapsen täytettyä 18 vuotta.
Vanhempien tuloraja opintotukea myönnettäessä on
pysynyt samana opintotukiuudistuksesta saakka ilman, että siihen
on tehty edes inflaatiotarkistuksia. Käytännössä se
on merkinnyt tarveharkinnan tosiasiallista kiristymistä, mikä näkyy
alle 20-vuotiaiden tuensaajien keskimääräisen
opintorahan pienenemisenä ja tuensaajien määrän
vuosittaisena vähentymisenä. Opintorahan leikkautuminen
alkaa, kun molempien vanhempien yhteenlaskettu vuositulo ylittää 27
300 euroa. Opintoraha evätään kokonaan, kun
molemmat vanhemmat ansaitsevat noin 1 700 euroa kuukaudessa.
Tuen epääminen tapahtuu siis tulotasolla, joka
on selvästi alle suomalaisten keskipalkan.
Kaikki hyvätuloisetkaan vanhemmat eivät tue nuoren
opiskelua. Nykyinen järjestelmä luo tilanteita,
jotka synnyttävät perheen sisäisiä ristiriitoja.
Useissa perheissä oletetaan, että täysi-ikäinen
nuori vastaa itse toimeentulostaan. Tämä tuo nuorelle
vaikeuksia suoriutua opiskelustaan. Toisen asteen opiskelussa esimerkiksi
opiskelumateriaalikulut voivat olla suuremmat kuin korkeakouluissa.
Alle 20-vuotiailla itsenäisesti asuvilla korkeakouluopiskelijoilla
opintorahan määrään eivät
vaikuta vanhempien tulot. Tällainen tilanne asettaa siten
toisen asteen opiskelijat ja korkea-asteen opiskelijat perusteettomasti
eriarvoiseen asemaan. Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan
mitään perustetta tällaiselle eriarvoisuudelle
ei ole.
Suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle seuraa
lähivuosina vaikea työvoimapula. Erityisesti ammatillisesta
koulutuksesta valmistuvista tulee olemaan pulaa työmarkkinoilla.
Eri oppilaitoksissa opiskelevien eriarvoinen kohtelu ei ainakaan
lisää nuorten halukkuutta ammatilliseen opiskeluun.
Epäoikeudenmukainen vanhempien tuloihin perustuva opintorahan
tarveharkinta pitää poistaa myös itsenäisesti
asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaisi näiden
opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Näin yhdenmukaistetaan
opintotukijärjestelmää ja tasa-arvoistetaan
eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Perustuslain 6 §:n
2 momentti on yksiselitteinen: "Ketään ei saa
ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".
Esillä olevan epäkohdan korjaamiseksi on tehty
lakialoitteita mm. Unto Valpas LA 140/2003 vp ja Antti
Rantakangas LA 89/2001 vp.