Perustelut
Valiokunnan mietintöön sisältyvä opintukilain muutos
nostaisi opintorahaan liittyviä korotetun opintorahan tulorajoja
ja näin parantaisi pienituloisimmasta perheistä tulevien,
kaikkiaan 33 000 opiskelijan opintotukea. Lisäksi mietintöön
sisältyvä esitys korottaisi itsenäisesti
asuvan opiskelijan asumislisää kuukaudessa nykyisestä 58,87
eurosta 88,87 euroon. Nämä uudistukset helpottavat
opiskelijoiden nykyistä opintososiaalista asemaa
ja ovat näin kannatettavia muutoksia.
Lisäksi valiokunnan mietintöön sisältyvällä opintotukilain
muutoksella helpotettaisiin käytännössä toisen
asteen opiskelijoiden täysimääräisen
opintorahan ja asumislisän tulosidonnaisuutta opiskelijan
vanhempien ansio- ja pääomatuloista. Lainmuutoksella
nostetaan rajaa 15 %:lla. Uudessa laissa täysimääräisen
opintorahan ja asumislisän saisi, jos vanhempien vuositulot
ovat enintään 31 400 euroa vuodessa nykyisen 27
300 euron sijasta. Lainmuutos merkitsee hienoista parannusta opiskelijoiden
asemaan.
On kuitenkin syytä tässä yhteydessä huomata,
että nykyisen opintotukilain 19 §:n mukaan vanhempien
tuloja ei oteta huomioon korkeakouluopiskelijoiden opintotukea myönnettäessä.
Vain muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien tulot otetaan
huomioon opintorahaa myönnettäessä, jos
opiskelija on alle 20-vuotias, sekä asumislisää myönnettäessä,
jos opiskelija on alle 18-vuotias. Tältä osin
nykyinen järjestelmä syrjii toisen asteen opiskelijoita ja
sitoo heidän opintotukensa saamisen vanhempien tuloihin
ilman että tällaiselle erilaiselle kohtelulle
olisi esitettävissä perusteltuja ja painavia syitä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa Suomen Lukiolaisten liitto
sekä Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto kiinnittivät
huomionsa opintotuen yksinkertaistamisessa juuri muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden
opintotuen
tulosidonnaisuuden poistamiseen.
Toisen asteen opiskelijoiden opintotuen tulosidonnaisuus säädettiin
vuonna 1994 voimaan tulleessa opintotukiuudistuksessa. Moniin tuon ajankohdan
sosiaalietuuksien muutoksiin liittyi voimakkaasti motiivina lama-ajan
valtiontalouden kriisin hoitaminen. Opintotuen osittainen tulosidonnaisuus
oli valtiontalouden säästötoimenpide.
Nykyisestä valtiontalouden kehitysvaiheesta ei ole löydettävissä vastaavia
perusteita, joilla tätä järjestelyä saatettiin
tukea lainkohdan säätämisvaiheessa vuonna
1994. Alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla opintorahan
määrään vaikuttavat vanhempien
tulot, vaikka opiskelija asuisi jo itsenäisesti omassa
taloudessaan ja vaikka vanhempien tulot olisivat enintään
suomalaista keskitasoa. Vanhempien tulot eivät myöskään
anna todellista kuvaa heidän kyvystään
rahoittaa nuoren opiskelua vieraalla paikkakunnalla. Ylipäätään
ei ole kohtuullista edellyttää, että vanhemmille
kuuluu velvollisuus osallistua täysi-ikäisen lapsensa
opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin, kun otetaan huomioon, että heidän
lainmukainen elatusvelvollisuutensa on päättynyt
lapsen täytettyä 18 vuotta.
Vanhempien tuloraja opintotukea myönnettäessä on
pysynyt samana opintotukiuudistuksesta saakka ilman, että siihen
on tehty edes inflaatiotarkistuksia. Käytännössä se
on merkinnyt tarveharkinnan tosiasiallista kiristymistä, mikä näkyy
alle 20-vuotiaiden tuensaajien keskimääräisen
opintorahan pienenemisenä ja tuensaajien määrän
vuosittaisena vähentymisenä. Nykyisen lain aikana
opintorahan leikkautuminen on alkanut, kun molempien vanhempien
yhteenlaskettu vuositulo ylittää 27 300
euroa. Opintoraha on evätty kokonaan, kun molemmat vanhemmat
ansaitsevat noin 1 700 euroa kuukaudessa. Tuen epääminen
on tapahtunut tulotasolla, joka on selvästi alle suomalaisten
palkansaajakotitalouksien keskimäärin käytettävissä olevien
tulojen (v. 2003: netto 36 825 euroa). Nyt käsillä oleva
lainmuutos ei nosta tulorajaa edes tälle tasolle.
Kaikki hyvätuloisetkaan vanhemmat eivät tue nuoren
opiskelua. Nykyinen järjestelmä luo tilanteita,
jotka synnyttävät perheen sisäisiä ristiriitoja.
Useissa perheissä oletetaan, että täysi-ikäinen
nuori vastaa itse taloudellisesta tilanteesta. Tämä tuo
nuorelle vaikeuksia suoriutua opiskelustaan. Toisen asteen opiskelussa
esimerkiksi opiskelumateriaalikulut voivat olla suuremmat kuin korkeakouluissa.
Suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle seuraa
lähivuosina vaikea työvoimapula. Erityisesti ammatillisesta
koulutuksesta valmistuvista tulee olemaan pulaa työmarkkinoilla.
Eriarvoistava opintotukilaki ei ainakaan lisää nuorten
halukkuutta ammatilliseen opiskeluun.
Epäoikeudenmukainen vanhempien tuloihin perustuva opintorahan
tarveharkinta pitää poistaa myös itsenäisesti
asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaisi näiden
opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Opintorahan tarveharkinnan
poistaminen kaikilta itsenäisesti asuvilta yli 18-vuotiailta
maksaisi Kelan arvioiden mukaan noin 20 miljoonaa euroa. Lakialoitteella
yhdenmukaistetaan opintotukijärjestelmää ja
tasa-arvoistetaan eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Perustuslain
6 §:n 2 momentti on yksiselitteinen: "Ketään
ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".
Tämän vuoksi ehdotin 19 §:n 1 momentin muuttamista
muotoon: "Vanhempien tuloja ei oteta huomioon tämän
lain mukaista opintotukea myönnettäessä."
Lisäksi ehdotin 19 §:n 2 ja 3 momentin kumoamista.
Opintotukilain 19 §:n muuttaminen esitetyllä tavalla
on opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää,
koska toisen asteen opintotuki on tasoltaan selvästi heikompi
kuin korkea-asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmä.
Koska pykäläehdotukseni ei saanut kannatusta,
ehdotin valiokunnan mietintöön seuraavan lausumaehdotuksen:
"Valiokunta pitää muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden
opintotuen sidonnaisuutta vanhempien tuloihin nykyisessä opintotukilaissa
ongelmallisena opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta,
jonka vuoksi valiokunta edellyttää, että hallitus
valmistelee lainmuutoksen, jolla tämä ongelma
voidaan poistaa." (Vastalauseen lausumaehdotus)