Perustelut

Kokoomuksen esitys toimivaksi ja kannustavaksi opintotukimalliksi on kuvattu hallituksen esityksen yhteydessä käsitellyssä edustaja Suvi Lindénin lakialoitteessa (LA 9/2005 vp). Lakialoitteessa esitetään opintotuen opintorahan korottamista vastaamaan paremmin opiskelijoiden elinkustannuksia ja opiskelijan vapaan tulon rajojen korottamista kymmenellä prosentilla. Lakialoitteessa oleva asumislisän vuokrakaton korotus 252 euroon sisältyy myös hallituksen esitykseen. Opintotuen yhteenlaskettu taso nostettaisiin enimmillään 750 euroon kuussa. Tältä osin esitys poikkeaa hallituksen linjasta kehittää opintotukea lainapainotteiseksi ilman, että opintorahaan osoitetaan mitään uusia resursseja.

Kokoomuksen mielestä opintotukijärjestelmää on uudistettava sellaiseksi, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja siten vauhdittaa valmistumista. Tämä tarkoittaa koulutuspoliittisten keinojen lisäksi panostuksia opiskelijan hyvinvointiin ja toimeentuloon. Kokoomuksen esityksessä opintojen alkuvaihetta tuettaisiin nykyistä selkeästi korkeammalla opintorahan määrällä. Opiskelun loppuvaiheessa, ensimmäisen 30 opintotukikuukauden jälkeen, opintolainan osuus opintotuesta olisi suurempi. Opintotuen tulorajojen korottaminen antaisi opiskelijalle mahdollisuuden myös hankkia tarvittaessa lisätuloja.

Opiskelevat vanhemmat kokevat ongelmallisena opintojen edistymisen seurantarajat. Mikäli opiskelija nostaa minimivanhempainpäivärahan lisäksi opintorahaa, hänen tulee kyetä suorittamaan opintonsa yleisten opintojen edistymisen mukaisesti. Tällä hetkellä raja on 2,7 opintoviikkoa nostettua opintotukikuukautta kohden. Tämä raja on koettu yleensä suhteettoman korkeaksi, koska vanhempainlomalla oleva opiskelija kohtaa yllättäviäkin esteitä (lapsi sairas yms.), eikä siten kykene aina välttämättä suorittamaan riittävää opintoviikkomäärää tukikuukautta kohden. Tulisi selvittää, olisiko perusteltua nostaa opiskelevan vanhemman tulorajaa hieman muita korkeammaksi, koska perheen toimeentulosta vastaaminen vaatii suurempia tuloja.

Kokoomuksen malliin sisältyy hallituksen esitystä muistuttava opintolainavähennys, joka myönnettäisiin jokaiselle korkeakoulututkinnon suorittaneelle kymmenen vuoden ajan valmistumisajankohdasta siten, että opiskelija voisi vähentää 50 prosenttia lyhennyksen määrästä suoraan verosta. Vähennyksen enimmäismäärä on korkeampi kuin hallituksen esityksessä, joten kannustava vaikutus opintolainan ottamiseen on suurempi. Tätä näkemystä tukivat myös asiantuntijakuulemisissa esitetyt mielipiteet.

Hallituksen esittämä opintolainavähennysmalli on myös hyvin monimutkainen mm. omavastuuosuuden vuoksi. Samoin vähennysoikeuden riippuminen valmistumisesta määräajassa on opiskelijan kannalta ongelma, sillä valmistumisen aikataulu todennäköisesti selviää opiskelijalle vasta selvästi lainanottoajankohdan jälkeen. Verovähennysoikeus toteutuisi vasta useita vuosia, jopa yli 10 vuotta, opintojen aloittamisen jälkeen. Tällöin mahdollisten opiskeluaikaan tai lainan määrään liittyvien ongelmakohtien selvittäminen jälkikäteen on huomattavan vaikeaa. Mielestämme vähennyksen saantiin liittyvien ehtojen tulisikin olla niin selkeitä, että opiskelija tietää lainanottohetkellä, miten hänen kannattaa toimia ja mitä häneltä edellytetään. Tämä ei ole tilanne hallituksen esityksen osalta. Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan, että epävarmuus etuuden saannista ja määrästä voivat muodostaa esteen tukimuodon hyödyntämiselle.

Helsingin yliopiston rehtorin lausunnossa todetaan, että nykyisin opintotukiviranomaisten on virheettömästi hallittava normaalin ratkaisutoiminnan lisäksi 15 erilaista tarkistuslistakäytäntöä, perintäkirjejärjestelmä, suostumus-, oikaisu- ja poistojärjestelmä, sekä kolme tulonvalvontajärjestelmää, kaksi aikuisopintorahan tulonvalvontajärjestelmää, kaksi opintojen edistymisen seurantajärjestelmää, korkotukilainaseurannan järjestelmä, ulkomaalaisten opiskelijoiden tuen myöntöjärjestelmä ja muutoksenhakujärjestelmä. Lakiuudistus ei puutu lainkaan nykyiseen byrokratiaviidakkoon, vaan se kohtuuttoman lyhyellä toimeenpanoajalla lisää hallinnon työmäärää, monimutkaisuutta ja raskautta.

Kela on todennut lausunnossaan, että opintolainavähennysmenettelystä tiedottaminen asiakkaille ennakkoon tai jälkikäteen tulee olemaan ongelmallista asian vaikeaselkoisuuden vuoksi.

Hallituksen esittämä vähennysmalli johtaa liialliseen hallinnon paisumiseen ja hallinnollisten kustannusten kasvuun, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Tutkintokohtainen enimmäismäärä ja sen seuranta tekevät järjestelmästä paitsi opiskelijan näkökulmasta epäselvän ja epävarman, myös hallinnon näkökulmasta mutkikkaan ja raskaan. Jos veroetuuden saamisen ehdot ja etuuden määrä sen sijaan säädettäisiin mahdollisimman selkeiksi ja läpinäkyviksi, mukaan ei tarvittaisi Kansaneläkelaitoksen hallintoa, vaan verottaja voisi tehdä vähennyksen suoraan saatuaan oppilaitoksesta tiedon opiskelijan valmistumisesta ja pankista tiedon opintolainojen lyhennyksistä.

Hallituksen esittämä malli opintolainavähennyksestä on epätasa-arvoinen, monimutkainen ja byrokraattinen eikä tule lisäämään opintolainan houkuttelevuutta. Samaa mieltä olivat lukuisat asiantuntijat. Kokoomuksen lakialoitteessa opiskelijalta ei vaadita verovähennyksen saadakseen valmistumista määräajassa, vaan tutkintotodistus riittää. Näin vältetään järjestelmän tulkinnanvaraisuus ja epävarmuus opiskelijan näkökulmasta. Lainavähennyksen voi siten tehdä verottaja saatuaan oppilaitoksesta tiedon valmistumisesta ja pankilta ilmoituksen lainan takaisinmaksusuorituksesta. Kelalla ei ole lainkaan roolia kokoomuksen lainavähennysmallin toteuttamisessa.

Perustelut

Hallituksen esitys ja sen pohjalta rakennettu valiokunnan mietintö merkitsee yhdeltä pieneltä osalta opintotuen tason parantamista. Asumislisää korotetaan hiukan ja tältä osin esitys on myönteinen. Asumislisää myönnettäessä huomioon otettavan asumismenojen enimmäismäärän esitys korottaa 252 euroon nykyisestä 171,55 euron tasosta. Korkeakouluopiskelijoiden opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärä korotetaan nykyisestä 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa. Ulkomailla opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden valtiontakauksen enimmäismäärää korotetaan 360 eurosta 440 euroon kuukaudessa.

Valitettavasti hallitus esittää samalla suomalaisen opintorahapainotteisen opintotukijärjestelmän alasajoa tavalla, joka suosii varakkaita opiskelijoita ja opiskelijoita, joiden tulevaisuuden työura on paremmin palkattu. Samalla veroetu jää saamatta niiltä opiskelijoilta, joiden mahdollisuudet itsestään riippumattomista syistä suoriutua nykyisiä — sinänsä kireitä — tutkintoaikoja lyhyemmässä ajassa ei käytännössä ole mahdollista. Opiskelijoiden itsensä ottamien lainojen osuuden kasvattaminen opintotuessa heikentää opiskelijoiden opintososiaalista asemaa ja eriarvoistaa opiskelijoita.

Hallituksen arvio opintotukijärjestelmän kannustinvaikutuksista nykytilanteessa on virheellinen. Hallitus jättää huomiotta nykyisten opintoaikojen pituuteen todellisuudessa vaikuttavat tekijät, joita ovat opintotuen alhaisuudesta johtuvat työssäkäyntijaksot opiskeluaikana, asepalveluksen suorittamiseen kulutettu aika ja työelämän muutoksesta johtuvan työkokemuksen hankkimispakko.

Valiokunnan hyväksymässä muodossa ehdotetaan, että korkeakoulututkinnon määräajassa suorittaneelle voidaan myöntää oikeus verosta tehtävään opintolainavähennykseen. Tältä osin esitys merkitsee kustannusten siirtoa opiskelijoille ja opintotuen alasajoa. Tämä on selvä kielteinen käänne suomalaisessa hyvinvointivaltioajattelussa ja saattaa merkitä suuntaa kohti opintorahajärjestelmän romuttamista. Valtiontaloudellisista syistä lainaosuutta on aina helpompi nostaa kuin opintorahaa ja opiskelijoiden asumistukea.

Kokoomuksen lakialoitteessa esitetään niin ikään lainapainotteiseen opintotukeen siirtymistä. Oleellista tässä esityksessä on, että ensimmäisen 30 opintokuukauden aikana opintolaina olisi 50 euroa kuukaudessa hallituksen esitystä suurempi.

Tämä on kokoomuksen vastaus kysymykseen, miten mahdollistaa päätoiminen opiskelu. Opintolainaa saisi myös hallituksen esitystä hövelimmin — aikarajoista piittaamatta. Kokoomuksen analyysi tilanteesta kilpailee samassa sarjassa kuin hallituksenkin.

Meidän vastauksemme samaan kysymykseen on:

• Nostetaan opintorahaa nyt välittömästi 1.8.2005 15 prosentilla, jotta vuoden 1995 jälkeen tekemättä jääneet korotukset tulisivat kurotuksi umpeen, jolloin muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle korkeakoulussa opintoraha olisi 297,86 euroa (nykyinen 259,01 euroa) ja muussa oppilaitoksessa 245,64 euroa (nykyinen 213,60 euroa), kun opiskelija on täyttänyt 18 vuotta tai on avioliitossa taikka on elatusvelvollinen.
• Tehdään hallituksen esittämät asumislisän korotukset.
• Tehdään opiskelijoiden asumislisästä ympärivuotinen.
• Poistetaan toisen asteen opiskelijoiden opintorahan sidonnaisuus vanhempien tuloista.
• Rakennetaan johdonmukaisesti opintorahaan ja asumislisään tukeutuvaa opintotukijärjestelmää Suomeen eikä anneta uusliberalismille periksi.

11 §:n 1 ja 3 mom. Opintorahan määrä.

Esitin hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä tekemäni lakialoitteeseen (LA 8/2005 vp) viitaten opintorahaa korotettavaksi 15 prosentilla nykyisestä. Ehdottamani korotus voitaisiin toteuttaa 1.8.2005 lukien. Lisäksi esitin vastaavan muutoksen pykälän 3 momenttiin, joka koskee mahdollisuutta saada opintorahaan korotusta.

Vuonna 2003 opintorahan saajien määräksi arvioidaan 249 800, joista korkeakouluopiskelijoita 148 300 ja muita opiskelijoita 101 500. Tällä hetkellä opintorahan suuruus on koulutusasteesta, iästä ja asumismuodosta riippuen 21,86—259,01 euroa kuukaudessa. Nykyisellään opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa eikä näin ollen mahdollista opiskelijoiden keskittymistä kokopäivätoimisesti päätehtäväänsä eli opiskeluun. Opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt noin 15 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten noususta.

Opintorahan tason jälkeenjääneisyys asettaa opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen ase-maan, kun opiskelijan elintaso on aiempaa voimakkaammin riippuvainen vanhempien varallisuudesta, opiskelijan työnsaantimahdollisuuksista sekä opintopaikkakunnan hintatasosta. Opintorahan jälkeenjääneisyys onkin tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen pitkittymiseen, kun opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä opiskelujensa ohessa.

Hallituksen elinikäisen työuran pidentämiseen tähtäävän työvoima- ja koulutuspoliittisen linjauksen toteuttamiseksi hallitus esittää opintolainan verovähennysjärjestelmän käyttöönottamista ja opintotuen opintolainapainotteisuuden lisäämistä. Opintoaikojen lyhentäminen on sinänsä tavoitteena hyväksyttävä, mutta siihen vaikuttavat oleellisesti opintososiaalisten olosuhteiden lisäksi muun muassa yliopistojen ja toisen asteen oppilaitosten opetuksen järjestäminen, se, kuinka paljon opinto-ohjaukseen ja opetuksen resursseihin panostetaan, sekä se, miten laajasti tulevien ikäluokkien edellytetään osallistuvan varusmiespalvelukseen.

Vasemmistoliiton mielestä hallituksen valitsema opintolainapainotteisuuden korostaminen on väärä ja sosiaalisesti epäoikeudenmukainen keino vaikuttaa opintoaikojen pituuteen, eikä opintolainapainotteisuus tai siihen liittyvä verosubventio mielestämme poista opiskeluaikaista köyhyyttä.

Nyt hallituksen linjaukset eivät tuo ratkaisua näihin tutkimuksessa esille nousseisiin opiskelijoiden arjen ongelmiin eivätkä lisää opiskelijoiden hyvinvointia. Päinvastoin opintolainavähennyksen käyttöönottaminen lisää opiskelun pakkotahtisuutta, koska veroedun saaminen on kytketty nykyistä kokonaisopintotukiaikaa lyhyempään aikaan. Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan opiskelijat, joiden opintojen eteneminen on hidasta itsestä riippumattomista syistä, kokevat tällaisen järjestelmän luotaantyöntäväksi ja erittäin hankalaksi. Tällaiseen tilanteeseen joutuvan ei kannata yrittää valmistua opintolainavähennykseen oikeuttavassa määräajassa, kun lopulliseen opintolainavähennykseen ei kuitenkaan lueta kaikkia opiskeluun käytettyjä tuki- eli lainakuukausia.

Opintolainapainotteinen opintotukijärjestelmä on sivistyksellisten perusoikeuksien suojan näkökulmasta ongelmallinen. Opiskelijoiden opintososiaalisen tilanteen kurjistamisen sijasta opintorahaa tulisi korottaa nykyisestä ja erityisesti korkeakouluissa opinto-ohjausta ja lopputöiden ohjausta kehittää opintoaikojen lyhentämiseksi.

Perustuslain sivistyksellisiä perusoikeuksia takaavan säännöksen mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä (PL 16 §:n 2 mom.).

Säännöksen tulkinnassa keinoina, joilla julkinen valta turvaa tosiasiallisen yhdenvertaisuuden ylempään opetukseen, oikeuskirjallisuudessa mainitaan opetuksen ja siihen liittyvien palvelujen maksuttomuus sekä järjestelyt, jotka alentavat välillisiä opiskelukustannuksia (ruokailu- ja asumismenot), ja opintotukijärjestelmä. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä sivistysvaliokunta lausui käsityksenään, että opiskelijoiden toimeentuloturvaa tulee kehittää vastaamaan muuta perusturvaa (SiVL 2/1994 vp ). Tähän linjaukseen nähden hallituksen esitys opintolainavähennyksestä on täysin toiseen suuntaan kulkeva uudistus.

Lainapainotteinen opintotuki kohtelee eri oppiaineita ja ammattialoja opiskelevia eri tavalla. Opiskelijoiden omat arviot tulevasta opintolainan takaisinmaksukyvystään säätelevät sitä, kuinka herkästi opintolainaa voidaan käyttää opintojen rahoittamiseen. Ne opiskelijat, jotka uskovat työllistyvänsä akateemisiin matalapalkka-ammatteihin, eivät voi lainoittaa omia opintojaan samalla tavalla kuin ne opiskelijat, joiden tuleva ammatti asettuu palkkahaitarin yläpäähään.

Siirtyminen lainapainotteiseen opintotukijärjestelmään ei myöskään kohtele neutraalilla tavalla eri sosiaalisista ryhmistä tulevia opiskelijoita. Ylimmän sosiaaliryhmän ja ylemmän keskiluokan suunnasta tuleville opiskelijoille opintolaina ei muodostu samalla tavalla sosiaaliseksi riskiksi kuin muista väestöryhmistä tuleville opiskelijoille. Sosiaaliset verkostot ovat oleellinen tekijä tulevassa työllistymisessä ja opintovelkojen takaisinmaksussa.

Sosiaalisesti epätasa-arvoistavan luonteensa lisäksi ongelmana lainaosuuden kasvattamisessa on se, miten valmistuneet kykenevät lainataakkaansa lyhentämään. Useilla julkisen sektorin matalapalkkaisilla aloilla pätevyysvaatimukset ja pätevyyden antavan koulutuksen kesto ovat samat kuin korkeamminkin palkatuilla aloilla, eli opintojen pituus ja opintojen suorittamisen vaatima lainamäärä eivät ole suoraan verrannollisia tulevaan ansiotasoon. Jos pääosa opintotuesta on jatkossa lainaperusteista, motivaatio kouluttautua näille matalapalkka-aloille laskee entisestään.

Sen sijaan opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla taataan se, että useimmilla opiskelijoilla on tasa-arvoinen taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun ja siten kartuttaa suomalaista tieto- ja taitopääomaa.

14 §. Asumislisä.

Esitin valiokunnan mietintöön lisättäväksi tekemääni lakialoitteeseen (LA 8/2005 vp) viitaten opintotuen asumislisän säätämistä ympärivuotisesti maksettavaksi, jolloin asumislisää saisi myös kesäkuukausilta. Mielestäni opintorahan ja asumislisän taso on nykyisin riittämätön, ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa eri tavoin.

Lainapainotteisen opintotuen sijasta esitin eräänä osaparannuksena opintotuen asumislisän säätämistä ympärivuotiseksi siten, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada opintotukea myös lomakaudella, mikäli hänen tulonsa eivät ylitä opintotukilain 17 §:ssä säädettyä määrää.

Asumislisän puuttuminen kesäkuukausilta aiheuttaa opiskelijoille usein ylimääräisiä toimeentulo-ongelmia, koska esim. yleistä asumistukea ei myönnetä niin lyhyeksi ajaksi. Opiskelijat ovat usein joutuneet hakemaan toimeentulotukea kesäkuukausiksi.

Asumislisän ympärivuotisuus kohentaisi etenkin niiden opiskelijoiden asemaa, jotka opiskelevat myös kesäkuukausina tai jotka eivät onnistu saamaan kesätyötä. Opiskelija-asuntojen tyhjäkäyttö vähenisi. Muutos vähentäisi myös kuntien toimeentulotukimenoja.

19 §:n 1 momentin muuttaminen sekä 2 ja 3 momentin kumoaminen.

Ehdotin tekemääni lakialoitteeseen (LA 8/2005 vp) viitaten valiokunnan mietintöön lisättäväksi, että alle 20-vuotiaiden, perheettömien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen määrä irrotettaisiin heidän vanhempiensa tuloista. Samaan asiaan kiinnitti huomiota myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta talousarviomietinnössään kuluvaa vuotta koskien (VaVM 41/2004 vp ).

Muutoksen toteuttamiseksi ehdotin lisättäväksi opintotukilain 19 §:n 1 momenttiin, jossa luetellaan opiskelijaryhmittäin ne tuen saajat, joiden tuki ei ole sidoksissa vanhempien tuloihin, toisella asteella opiskelevien sekä aikuisopintorahaan oikeutettujen opintotuki.

Lisäksi ehdotin opintotukilain 19 §:n 2 ja 3 momentin kumoamista tämän muutoksen aikaansaamiseksi.

Järjestelmä nykyisellään pakottaa opiskelijat palkkatyöhön opintojen aikana ja hidastaa ennen kaikkea vähävaraisten perheiden lasten opintoja, koska tulorajat on asetettu hyvin alas ja järjestelmä on tämän vuoksi syrjivä.

Voimassa olevan opintotukilain mukaan vanhempien tulot otetaan huomioon toisella asteella opiskelevilla perheettömillä alle 20-vuotiailla. Asumislisää myönnettäessä vanhempien tulot vaikuttavat vain alle 18-vuotiailla, kun hakija opiskelee muussa kuin korkeakoulussa ja on naimaton ja lapseton. Opintorahan määrää voidaan myös korottaa, jos vanhemmat ovat pienituloisia. Vanhempien tuloja ei oteta huomioon, jos opiskelija on avioliitossa tai elatusvelvollinen.