Perustelut
Hallituksen esitys ja sen pohjalta rakennettu valiokunnan mietintö merkitsee
yhdeltä pieneltä osalta opintotuen tason parantamista.
Asumislisää korotetaan hiukan ja tältä osin
esitys on myönteinen. Asumislisää myönnettäessä huomioon
otettavan asumismenojen enimmäismäärän
esitys korottaa 252 euroon nykyisestä 171,55 euron tasosta.
Korkeakouluopiskelijoiden opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärä korotetaan
nykyisestä 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa. Ulkomailla
opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden valtiontakauksen enimmäismäärää korotetaan
360 eurosta 440 euroon kuukaudessa.
Valitettavasti hallitus esittää samalla suomalaisen
opintorahapainotteisen opintotukijärjestelmän
alasajoa tavalla, joka suosii varakkaita opiskelijoita ja opiskelijoita,
joiden tulevaisuuden työura on paremmin palkattu. Samalla
veroetu jää saamatta niiltä opiskelijoilta,
joiden mahdollisuudet itsestään riippumattomista
syistä suoriutua nykyisiä — sinänsä kireitä — tutkintoaikoja
lyhyemmässä ajassa ei käytännössä ole
mahdollista. Opiskelijoiden itsensä ottamien lainojen osuuden
kasvattaminen opintotuessa heikentää opiskelijoiden
opintososiaalista asemaa ja eriarvoistaa opiskelijoita.
Hallituksen arvio opintotukijärjestelmän kannustinvaikutuksista
nykytilanteessa on virheellinen. Hallitus jättää huomiotta
nykyisten opintoaikojen pituuteen todellisuudessa vaikuttavat tekijät,
joita ovat opintotuen alhaisuudesta johtuvat työssäkäyntijaksot
opiskeluaikana, asepalveluksen suorittamiseen kulutettu aika ja
työelämän muutoksesta johtuvan työkokemuksen hankkimispakko.
Valiokunnan hyväksymässä muodossa
ehdotetaan, että korkeakoulututkinnon määräajassa suorittaneelle
voidaan myöntää oikeus verosta tehtävään
opintolainavähennykseen. Tältä osin esitys
merkitsee kustannusten siirtoa opiskelijoille ja opintotuen alasajoa.
Tämä on selvä kielteinen käänne
suomalaisessa hyvinvointivaltioajattelussa ja saattaa merkitä suuntaa
kohti opintorahajärjestelmän romuttamista. Valtiontaloudellisista
syistä lainaosuutta on aina helpompi nostaa kuin opintorahaa
ja opiskelijoiden asumistukea.
Kokoomuksen lakialoitteessa esitetään niin ikään
lainapainotteiseen opintotukeen siirtymistä. Oleellista
tässä esityksessä on, että ensimmäisen
30 opintokuukauden aikana opintolaina olisi 50 euroa kuukaudessa
hallituksen esitystä suurempi.
Tämä on kokoomuksen vastaus kysymykseen, miten
mahdollistaa päätoiminen opiskelu. Opintolainaa
saisi myös hallituksen esitystä hövelimmin — aikarajoista
piittaamatta. Kokoomuksen analyysi tilanteesta kilpailee samassa sarjassa
kuin hallituksenkin.
Meidän vastauksemme samaan kysymykseen on:
- Nostetaan opintorahaa nyt välittömästi 1.8.2005
15 prosentilla, jotta vuoden 1995 jälkeen tekemättä jääneet
korotukset tulisivat kurotuksi umpeen, jolloin muualla kuin vanhempansa
luona asuvalle opiskelijalle korkeakoulussa opintoraha olisi 297,86
euroa (nykyinen 259,01 euroa) ja muussa oppilaitoksessa 245,64 euroa
(nykyinen 213,60 euroa), kun opiskelija on täyttänyt
18 vuotta tai on avioliitossa taikka on elatusvelvollinen.
- Tehdään hallituksen esittämät
asumislisän korotukset.
- Tehdään opiskelijoiden asumislisästä ympärivuotinen.
- Poistetaan toisen asteen opiskelijoiden opintorahan sidonnaisuus
vanhempien tuloista.
- Rakennetaan johdonmukaisesti opintorahaan ja asumislisään
tukeutuvaa opintotukijärjestelmää Suomeen
eikä anneta uusliberalismille periksi.
11 §:n 1 ja 3 mom. Opintorahan määrä.
Esitin hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä tekemäni
lakialoitteeseen (LA 8/2005 vp) viitaten opintorahaa korotettavaksi
15 prosentilla nykyisestä. Ehdottamani korotus voitaisiin
toteuttaa 1.8.2005 lukien. Lisäksi esitin vastaavan muutoksen
pykälän 3 momenttiin, joka koskee mahdollisuutta
saada opintorahaan korotusta.
Vuonna 2003 opintorahan saajien määräksi arvioidaan
249 800, joista korkeakouluopiskelijoita 148 300 ja muita opiskelijoita
101 500. Tällä hetkellä opintorahan suuruus
on koulutusasteesta, iästä ja asumismuodosta riippuen
21,86—259,01 euroa kuukaudessa. Nykyisellään
opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa eikä näin ollen
mahdollista opiskelijoiden keskittymistä kokopäivätoimisesti
päätehtäväänsä eli
opiskeluun. Opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt noin
15 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten noususta.
Opintorahan tason jälkeenjääneisyys
asettaa opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen
ase-maan, kun opiskelijan elintaso on aiempaa voimakkaammin riippuvainen
vanhempien varallisuudesta, opiskelijan työnsaantimahdollisuuksista
sekä opintopaikkakunnan hintatasosta. Opintorahan jälkeenjääneisyys
onkin tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen
pitkittymiseen, kun opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä opiskelujensa
ohessa.
Hallituksen elinikäisen työuran pidentämiseen
tähtäävän työvoima-
ja koulutuspoliittisen linjauksen toteuttamiseksi hallitus esittää opintolainan
verovähennysjärjestelmän käyttöönottamista
ja opintotuen opintolainapainotteisuuden lisäämistä.
Opintoaikojen lyhentäminen on sinänsä tavoitteena
hyväksyttävä, mutta siihen vaikuttavat
oleellisesti opintososiaalisten olosuhteiden lisäksi muun
muassa yliopistojen ja toisen asteen oppilaitosten opetuksen järjestäminen,
se, kuinka paljon opinto-ohjaukseen ja opetuksen resursseihin panostetaan,
sekä se, miten laajasti tulevien ikäluokkien edellytetään
osallistuvan varusmiespalvelukseen.
Vasemmistoliiton mielestä hallituksen valitsema opintolainapainotteisuuden
korostaminen on väärä ja sosiaalisesti
epäoikeudenmukainen keino vaikuttaa opintoaikojen pituuteen,
eikä opintolainapainotteisuus tai siihen liittyvä verosubventio
mielestämme poista opiskeluaikaista köyhyyttä.
Nyt hallituksen linjaukset eivät tuo ratkaisua näihin
tutkimuksessa esille nousseisiin opiskelijoiden arjen ongelmiin
eivätkä lisää opiskelijoiden
hyvinvointia. Päinvastoin opintolainavähennyksen
käyttöönottaminen lisää opiskelun
pakkotahtisuutta, koska veroedun saaminen on kytketty nykyistä kokonaisopintotukiaikaa
lyhyempään aikaan. Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan
opiskelijat, joiden opintojen eteneminen on hidasta itsestä riippumattomista
syistä, kokevat tällaisen järjestelmän
luotaantyöntäväksi ja erittäin
hankalaksi. Tällaiseen tilanteeseen joutuvan ei kannata
yrittää valmistua opintolainavähennykseen
oikeuttavassa määräajassa, kun lopulliseen
opintolainavähennykseen ei kuitenkaan lueta kaikkia opiskeluun
käytettyjä tuki- eli lainakuukausia.
Opintolainapainotteinen opintotukijärjestelmä on
sivistyksellisten perusoikeuksien suojan näkökulmasta
ongelmallinen. Opiskelijoiden opintososiaalisen tilanteen kurjistamisen
sijasta opintorahaa tulisi korottaa nykyisestä ja erityisesti
korkeakouluissa opinto-ohjausta ja lopputöiden ohjausta
kehittää opintoaikojen lyhentämiseksi.
Perustuslain sivistyksellisiä perusoikeuksia takaavan
säännöksen mukaan julkisen vallan on turvattava,
sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään,
jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja
erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta
sekä kehittää itseään
varattomuuden sitä estämättä (PL 16 §:n
2 mom.).
Säännöksen tulkinnassa keinoina,
joilla julkinen valta turvaa tosiasiallisen yhdenvertaisuuden ylempään
opetukseen, oikeuskirjallisuudessa mainitaan opetuksen ja siihen
liittyvien palvelujen maksuttomuus sekä järjestelyt,
jotka alentavat välillisiä opiskelukustannuksia
(ruokailu- ja asumismenot), ja opintotukijärjestelmä.
Perusoikeusuudistuksen yhteydessä sivistysvaliokunta lausui
käsityksenään, että opiskelijoiden toimeentuloturvaa
tulee kehittää vastaamaan muuta perusturvaa (SiVL
2/1994 vp ). Tähän linjaukseen nähden
hallituksen esitys opintolainavähennyksestä on
täysin toiseen suuntaan kulkeva uudistus.
Lainapainotteinen opintotuki kohtelee eri oppiaineita ja ammattialoja
opiskelevia eri tavalla. Opiskelijoiden omat arviot tulevasta opintolainan
takaisinmaksukyvystään säätelevät
sitä, kuinka herkästi opintolainaa voidaan käyttää opintojen
rahoittamiseen. Ne opiskelijat, jotka uskovat työllistyvänsä akateemisiin
matalapalkka-ammatteihin, eivät voi lainoittaa omia opintojaan
samalla tavalla kuin ne opiskelijat, joiden tuleva ammatti asettuu
palkkahaitarin yläpäähään.
Siirtyminen lainapainotteiseen opintotukijärjestelmään
ei myöskään kohtele neutraalilla tavalla
eri sosiaalisista ryhmistä tulevia opiskelijoita. Ylimmän
sosiaaliryhmän ja ylemmän keskiluokan suunnasta
tuleville opiskelijoille opintolaina ei muodostu samalla tavalla
sosiaaliseksi riskiksi kuin muista väestöryhmistä tuleville opiskelijoille.
Sosiaaliset verkostot ovat oleellinen tekijä tulevassa
työllistymisessä ja opintovelkojen takaisinmaksussa.
Sosiaalisesti epätasa-arvoistavan luonteensa lisäksi
ongelmana lainaosuuden kasvattamisessa on se, miten valmistuneet
kykenevät lainataakkaansa lyhentämään.
Useilla julkisen sektorin matalapalkkaisilla aloilla pätevyysvaatimukset
ja pätevyyden antavan koulutuksen kesto ovat samat kuin
korkeamminkin palkatuilla aloilla, eli opintojen pituus ja opintojen
suorittamisen vaatima lainamäärä eivät
ole suoraan verrannollisia tulevaan ansiotasoon. Jos pääosa opintotuesta
on jatkossa lainaperusteista, motivaatio kouluttautua näille
matalapalkka-aloille laskee entisestään.
Sen sijaan opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla
taataan se, että useimmilla opiskelijoilla on tasa-arvoinen
taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti
opiskeluun ja siten kartuttaa suomalaista tieto- ja taitopääomaa.
14 §. Asumislisä.
Esitin valiokunnan mietintöön lisättäväksi
tekemääni lakialoitteeseen (LA 8/2005
vp) viitaten opintotuen asumislisän säätämistä ympärivuotisesti
maksettavaksi, jolloin asumislisää saisi myös
kesäkuukausilta. Mielestäni opintorahan ja asumislisän
taso on nykyisin riittämätön, ja opintotukea
on syytä kehittää ja korottaa eri tavoin.
Lainapainotteisen opintotuen sijasta esitin eräänä osaparannuksena
opintotuen asumislisän säätämistä ympärivuotiseksi
siten, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada opintotukea
myös lomakaudella, mikäli hänen tulonsa
eivät ylitä opintotukilain 17 §:ssä säädettyä määrää.
Asumislisän puuttuminen kesäkuukausilta aiheuttaa
opiskelijoille usein ylimääräisiä toimeentulo-ongelmia,
koska esim. yleistä asumistukea ei myönnetä niin
lyhyeksi ajaksi. Opiskelijat ovat usein joutuneet hakemaan toimeentulotukea
kesäkuukausiksi.
Asumislisän ympärivuotisuus kohentaisi etenkin
niiden opiskelijoiden asemaa, jotka opiskelevat myös kesäkuukausina
tai jotka eivät onnistu saamaan kesätyötä.
Opiskelija-asuntojen tyhjäkäyttö vähenisi.
Muutos vähentäisi myös kuntien toimeentulotukimenoja.
19 §:n 1 momentin muuttaminen sekä 2 ja 3
momentin kumoaminen.
Ehdotin tekemääni lakialoitteeseen
(LA 8/2005 vp) viitaten valiokunnan mietintöön
lisättäväksi, että alle 20-vuotiaiden,
perheettömien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen määrä irrotettaisiin
heidän vanhempiensa tuloista. Samaan asiaan kiinnitti huomiota
myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta talousarviomietinnössään
kuluvaa vuotta koskien (VaVM 41/2004 vp ).
Muutoksen toteuttamiseksi ehdotin lisättäväksi
opintotukilain 19 §:n 1 momenttiin, jossa luetellaan opiskelijaryhmittäin
ne tuen saajat, joiden tuki ei ole sidoksissa vanhempien tuloihin,
toisella asteella opiskelevien sekä aikuisopintorahaan
oikeutettujen opintotuki.
Lisäksi ehdotin opintotukilain 19 §:n 2 ja
3 momentin kumoamista tämän muutoksen aikaansaamiseksi.
Järjestelmä nykyisellään
pakottaa opiskelijat palkkatyöhön opintojen aikana
ja hidastaa ennen kaikkea vähävaraisten perheiden
lasten opintoja, koska tulorajat on asetettu hyvin alas ja järjestelmä on
tämän vuoksi syrjivä.
Voimassa olevan opintotukilain mukaan vanhempien tulot otetaan
huomioon toisella asteella opiskelevilla perheettömillä alle
20-vuotiailla. Asumislisää myönnettäessä vanhempien
tulot vaikuttavat vain alle 18-vuotiailla, kun hakija opiskelee
muussa kuin korkeakoulussa ja on naimaton ja lapseton. Opintorahan
määrää voidaan myös
korottaa, jos vanhemmat ovat pienituloisia. Vanhempien tuloja ei
oteta huomioon, jos opiskelija on avioliitossa tai elatusvelvollinen.