Perustelut

Tämä vastalause sivistysvaliokunnan enemmistön mietintöön yliopistolaista perustuu 26.3.2009 eduskunnalle jätettyyn rinnakkaislakialoitteeseen (LA 26/2009 vp) hallituksen esitykseen yliopistolaiksi (HE 7/2009 vp). Lakialoitteessa, jonka allekirjoitti koko sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, esitimme hallituksen esitykselle rinnakkaisen tavan kehittää yliopistojärjestelmää. Esityksessämme korostui hallituksen esitykseen verrattuna yliopistojen riippumattomuus ja itsenäinen asema sekä henkilöstön palvelussuhteiden valikoituminen tarkoituksenmukaisella tavalla joko virka- tai työsuhteiksi.

Hallituksen esitys ja sitä myötä sivistysvaliokunnan enemmistön kanta poikkeaa alkuperäisestä yliopistouudistuksen tiekartasta, jossa yliopistojen itsehallintoa vahvistetaan, jossa yliopistot eivät joudu keskenään epätasa-arvoiseen asemaan ja jossa yhdenvertainen perusrahoitus pyritään turvaamaan. Lain valmistelussa esiin nousseita merkittävien asiantuntijatahojen esittämiä muutoksia ei myöskään otettu hallituksen esityksen täydentyessä eikä sivistysvaliokunnan mietinnössä riittävällä tavalla huomioon.

Lakialoitteessamme esitimme muutoksia hallituksen esitykseen siitä, miten julkisoikeudellisina laitoksina toimivissa yliopistoissa ja säätiöyliopistoissa hallituksen kokoonpano määritellään, sekä siitä, miten ja kenen toimesta yliopiston hallitus valitaan. Mielestämme yliopistokollegion tulee voida valita rehtori tai rehtorit ja hallituksen jäsenet ja tarvittaessa erottaa heidät. Hallituksen jäsenillä tulee myös olla henkilökohtaiset varajäsenet. Emme myöskään hyväksy EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevia opiskelijoita koskevaa lukukausimaksukokeilua. Mielestämme yliopiston henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista tulee jatkossakin säätää asetuksella. Halusimme muutoksia henkilöstön aseman määrittämiseen niin, että osa palvelussuhteista voisi olla edelleen virkasuhteita silloin, kun viranhaltija käyttää merkittävää julkista valtaa. Lisäksi esityksessä on turvattava paremmin henkilöstön asema ja muutettava yliopistojen tavoitteiden asettamisen ehtoja.

Perustuslakivaliokunta otti aiheellisesti ja perusteellisen selvityksen jälkeen lausunnossaan (PeVL 11/2009 vp) kantaa hallituksen esityksen keskeisimpiin ongelmakohtiin; muun muassa julkisoikeudellisen ja säätiöyliopiston hallituksen kokoonpanoon sekä yliopiston henkilöstön palvelussuhteen muotoon. Perustuslakivaliokunnan kannanotot vastasivat myös sosialidemokraattien tahtoa niistä keskeisistä ongelmakohdista, jotka tulisi muuttaa. Hallitus muutti esitystään, mutta perustuslakivaliokunta joutui toistamiseen lausunnossaan (PeVL 18/2009 vp) puuttumaan säätiöyliopiston säännöksiin. Perustuslakivaliokunta joutui huomauttamaan, että "säätiöyliopistoina toimimaan tarkoitettujen ja jo perustettujen säätiöiden säännöt eivät kaikilta osin ole sopusoinnussa perustuslaissa taatun yliopistojen hallinnon kanssa. Siksi valiokunta korostaa, että mainittuja sääntöjä on muutettava, ennen kuin uutta yliopistolakia aletaan soveltaa tällaisiin yliopistoihin."

Hallituksen uusi esitys ei perustuslakivaliokunnan linjauksien jälkeenkään tuo kaikkiin ongelmakohtiin ratkaisuja. Tämän vuoksi jätämme sivistysvaliokunnan mietintöön yliopistolaista seuraavilta osin eroavat esityksemme.

Itsehallinto (HE:n 3 §)

Hallituksen esityksen taustalla on pyrkimys lisätä yliopistojen autonomiaa ja turvata niiden itsenäisyys. Katsomme, että hallituksen esityksessä olisi tullut selkeämmin korostaa yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä.

Lukukausimaksut (HE:n 10 §)

Hallituksen alkuperäiseen esitykseen sisältyvät EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta henkilöiltä kerättävät lukukausimaksut asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan ja murentavat hyvinvointiyhteiskunnan arvopohjaa maksuttomasta opiskelusta. Hallituksen esityksessä ei esitetty perusteluja sille, miksi eri asemaan asettaminen kansalaisuuden perusteella nähdään hyväksyttäväksi tässä yhteydessä.

Katsomme, että lukukausimaksuja ei tulisi sisällyttää uuteen lakiin, koska ne osaltaan avaavat tien kokonaisvaltaisemmalle maksujen käyttöönotolle. Esimerkiksi Tanskassa siirtyminen lukukausimaksuihin on vähentänyt hakijoita 40 prosentilla. Ruotsissa taas lukukausimaksuihin siirtymisen yhteyteen luotavan stipendijärjestelmän kustannusten on laskettu tulevan yhtä suuriksi kuin maksuista saatava hyöty. Perustuslakivaliokunta linjasi lausunnossaan, että "Suomessa vakinaisesti asuvilla ulkomaalaisilla on kuitenkin tänne sellaiset siteet, jotka puoltavat 10 §:n täydentämistä niin, ettei heiltäkään peritä pykälässä tarkoitettua maksua. Tällainen muutos olisi lisäksi omiaan myötävaikuttamaan yksilön mahdollisuuksiin saada myös muuta kuin perusopetusta vähävaraisuuden estämättä ja toteuttaisi siten julkiselle vallalle perustuslain 16 §:n 2 momentissa asetetun velvollisuuden toteutumista." Perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen hallituksen esitystä muutettiin siten, että maassa pysyvästi oleskelevat ulkomaiden kansalaiset jätettiin maksukokeilun ulkopuolelle. Katsomme kuitenkin, että suomalaisen koulutusjärjestelmän maksuttomuutta ei yhteiskuntamme perusarvona tule vaarantaa ja maksuttomuuden tulisi ulottua myös Suomeen saapuville vaihto-opiskelijoille. Näin ollen esitämme koko pykälää poistettavaksi.

Julkisoikeudellisen yliopiston hallitus (HE:n 14 §)

Yliopiston hallituksen tehtäviin ei tulisi kuulua rehtorin nimittäminen. Yliopistokollegio sitä vastoin on tähän tehtävään soveltuvampi taho, sillä kollegiolla voidaan katsoa olevan rehtorin nimittämiseen yliopistokentän suurempi tuki.

Julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen kokoonpano (HE:n 15 §)

Lakiesityksen alkuperäisen sisällön mukaan puolet hallituksen jäsenistä, mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja, tulisivat yliopistomaailman ulkopuolelta, jolloin äänestystilanteessa yliopiston ulkopuolisilla jäsenillä olisi enemmistö. Sivistysyliopistojen tärkeä ominaisuus on niiden autonomia. Hallituksen esitys olisi tuonut suuren muutoksen suomalaiseen koulutusjärjestelmään, tapaan ymmärtää autonomia ja yliopistojen todellinen itsehallinto. Mielestämme yliopistojen on voitava mahdollisimman pitkälle itse päättää, miten monta henkilöä ne haluavat hallituksiinsa yliopiston sisältä ja ulkopuolelta. Lakialoitteessamme esitimme, että vähintään kahden hallituksen jäsenen on oltava ulkopuolisia jäseniä. Yliopistolla itsellään on oltava myös oikeus päättää, kummasta ryhmästä puheenjohtaja valitaan. Lisäksi mielestämme jokaisella hallituksen varsinaisella jäsenellä tulee olla henkilökohtainen varajäsen.

Perustuslakivaliokunta linjasi omassa lausunnossaan hallituksen kokoonpanosta, että "yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten määrän muodostuminen yliopiston hallituksessa nyt ehdotettujen 15 §:n 3, 4 ja 7 momentin mukaisesti suoraan lain nojalla enemmistöksi ei kuitenkaan ole sopusoinnussa perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaisen yliopiston itsehallinnon kanssa. Tämän vuoksi ehdotettu sääntely ei ole sellaisenaan toteutettavissa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Yliopiston itsehallinnon takaamiseksi yliopistokollegiolla on oltava mahdollisuus valita yliopistoyhteisön sisäisistä ryhmistä jäsenten enemmistö yliopiston hallitukseen." Hallituksen uuden esityksen ja valiokunnan enemmistön mukaan julkisoikeudellisissa yliopistoissa täytyisi olla vähintään 40 % ulkopuolisia jäseniä ja puheenjohtajan on oltava myös yliopiston ulkopuolelta. Lisäksi varsinaisilla jäsenillä ei olisi varajäseniä. Pidämme yliopistojen riittävän autonomian turvaamiseksi kuitenkin parempana lakialoitteemme sisältämää mallia, jossa lakisääteinen yliopiston ulkopuolisia jäseniä koskeva rajaus ulottuu vain kahteen hallituksen jäseneen, lopuista yliopistojen tulisi mielestämme saada päättää itse.

Yliopistokollegiolla oikeus valita ja erottaa rehtori (HE:n 22 § sekä 14 ja 18 §)

Esityksen mukaan julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen tehtävänä on valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy. Mielestämme rehtorin tulee nauttia mahdollisimman laajaa tukea yliopiston piirissä ja siksi yliopistokollegion tulisi hallituksen sijaan valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy. Yliopistokollegiolla on oltava myös oikeus vapauttaa rehtori, rehtorit, hallituksen jäsen tai varajäsen tehtävistään ilman hallituksen aloitteellisuutta.

Säätiöyliopisto (HE:n 23 §)

Hallituksen esitykseen sisältyi säännökset kahdesta säätiöyliopistosta. Säätiöiden hallituksen nimittävät valtioneuvosto ja elinkeinoelämän edustajat. Yliopistoyhteisöä kuullaan vain kahden hallituksen jäsenen valinnassa ja tämäkin vain säätiön sääntöjen perusteella. Tämä loukkaa syvästi yliopistollisen autonomian perusteita, ja ylintä valtaa ollaan siis siirtämässä yliopistoyhteisöltä itseltään sen rahoittajille. Taloudellisen autonomian parantaminen ei saa johtaa hallinnollisen autonomian kaventamiseen. Säätiöyliopistomallissakin tulee turvata itsehallinnon vaatimusten täyttyminen ja yliopistoyhteisöllä on itsellään oltava oikeus valita hallitus.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että "jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tulee myös hallituksen kokoonpanosta ja valinnasta säätää tavalla, joka asiallisesti turvaa yliopiston itsehallinnon myös silloin, kun se toimii säätiön muodossa. Tämä edellyttää sitä, että kaikkien yliopistoon kuuluvien, uuden yliopistolain 15 §:n 2 momentissa mainittujen ryhmien jäsenet ovat kelpoisia hallituksen jäseniksi ja että hallituksen kokoonpano määräytyy yliopistoyhteisön itsensä päätöksin ja vastaavia periaatteita noudattaen kuin julkisoikeudellisissa yliopistoissa." Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan vaatimusta. Katsomme edelleen, että säätiöyliopistosta olisi pitänyt säätää oma lakinsa.

Yliopiston henkilöstön kelpoisuusvaatimukset (HE:n 28 §)

Yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen laatu edellyttävät mahdollisimman korkeita pätevyysvaatimuksia. Hallituksen esityksen mukaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin yliopistojen johtosäännöillä. Tämä johtaa helposti erilaisiin kelpoisuusvaatimuksiin samanlaisissa tehtävissä eri yliopistoissa. Mielestämme kelpoisuusvaatimuksista tulee edelleenkin säätää asetuksella.

Henkilöstön palvelussuhde (HE:n 29 §)

Esityksen mukaan henkilöstön ainoa palvelussuhdelaji on työsuhde. Virkasuhteeseen liittyy laillisuusperiaate: virassa on toimittava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja julkisin perustein. Työsopimussuhde on yksityisoikeudellinen suhde, jossa työntekijä velvoitetaan toteuttamaan työnantajan tahtoa. Vakiintuneesti on katsottu, että jo pelkkä mahdollisuus julkisen vallan käyttöön riittää perusteeksi virkasuhteelle. Yliopistojen aseman muutos ei estä sitä, että yliopistoissa olisi edelleenkin virkasuhteita. Mielestämme virkasuhde tulisi säilyttää edelleen niissä tehtävissä, joihin kuuluu merkittävänä osana julkisen vallan käyttöä ja virkavastuuta. Tehtävien hierarkiassa tulisi selvästi käydä ilmi, että vastaavilla julkista valtaa käyttävillä henkilöillä palvelussuhde on virkasuhde. Asiasta olisi mielestämme säädettävä erillinen laki yliopistojen virkamiehistä, jossa virkasuhteiden ehdoista säädetään.

Myös perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan yliopistolla on olemassa tehtäviä, jotka ovat laadultaan sellaisia, että niihin kuuluva päätösvalta ja -vastuu perustelevat palvelussuhteen säilyttämistä virkasuhteena ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta. Valiokunnan mukaan yliopistojen erityistehtävään tieteen ja taiteen harjoittamisen sekä niihin perustuvan ylimmän opetuksen antajina liittyy useita yksilön oikeusaseman kannalta merkityksellisiä ratkaisuja. Tällaisia ovat esimerkiksi opiskelijavalinnasta päättäminen, opintosuoritusten arvostelu, tutkintotodistusten antaminen ja kurinpito. Pääosin tällaisia tehtäviä sisältävien palvelussuhteiden olisi syytä jatkossakin säilyä virkasuhteina.

Lain on myös turvattava henkilöstön asema tarpeeksi selvästi. Henkilöstön asemaa ja uudistuksen vaikutusta henkilöstöön on lakiesityksessä ja sen perusteluissa käsitelty puutteellisesti. Esimerkiksi irtisanomistilanteessa virka- ja työsuhteiden oikeusturva on erilainen. Työsuhteessa palvelussuhteen jatkumiselle ei myöskään ole takeita virkavapausmenettelyn poistuessa. Yliopistoyhteisössä palvelussuhteen jatkuminen esimerkiksi vierailevana tutkijana tai akatemiatutkijana toimimisen jälkeen on kuitenkin merkittävä kysymys, ja siten palvelussuhdelaji kytkeytyy myös perustuslaissa suojattuun tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauteen. Kuitenkin yliopistojen henkilöstön rikosoikeudellinen vastuu järjestetään esitykseen sisältyvällä rikoslain muuttamisella. Esityksestä puuttuu henkilöstön oikeusasemaa selkeyttäviä ja oikeusturvaa vahvistavia säännöksiä. Esityksen perusteluissa myös esitetään, että määräaikaisuuden perusteena voisi olla alan vakiintunut käytäntö. Emme hyväksy tätä, ja pidämme neliportaista tutkijanuraa määräaikaisuuden perusteena liian väljänä. Neliportaisen tutkijanuran kahdella alimmalla portaalla on määräaikaisia tehtäviä, mutta kahdella ylimmällä portaalla tehtävät ovat pääsääntöisesti pysyviä.

Tavoitteiden asettaminen (HE:n 45 §)

Hallituksen esityksessä opetusministeriö ja yliopisto sopivat määrävuosiksi kerrallaan yliopiston toiminnalle asetettavista koulutus- ja tiedepolitiikan kannalta keskeisistä määrällisistä ja laadullisista tavoitteista. Jos yliopistokohtaisia tavoitteita ei saada yhteen sovitetuiksi, opetusministeriö päättää määrällisistä ja laadullisista tavoitteista siltä osin, kuin ne ovat yliopistolle osoitettavan rahoituksen perusteena. Tämä antaa ministeriölle kohtuuttoman suuren roolin yliopistojen tavoitteiden asettamisessa. Esitämme, että jos osapuolten tulosneuvotteluissa ei päästä sopuun, asetettaisiin sovittelulautakunta, johon valtioneuvosto valitsee puheenjohtajan ja molemmat osapuolet valitsevat edustajansa.

Voimaanpanolaki

Voimaanpanolakiin tulisi kirjata, että siirto työsuhteisiin tai uusiin työsuhteisiin tapahtuu siten, että siirtohetkellä voimassa olevista palvelussuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät palvelussuhde-etuudet siirtyvät uudelle työnantajalle, kuten työsopimuslain 10 §:n 1 momentissa säädetään. Tämä tarkoittaa siis, että henkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen entisin palvelussuhteen ehdoin ja siten, että uusi työnantaja vastaa kaikista entisen työnantajan sitoumuksista. Lisäksi ylimenokauden, eli vuoden 2010, aikana kaikkien palvelussuhteiden osalta noudatetaan edelleen nykyistä palvelussuhdelainsäädäntöä ja voimassa olevia virka- ja työehtosopimuksia. Ylimenokauden aikana on myös ratkaistava 31.1.2010 päättyvän sopimuskauden jälkeen sovellettavien palkkaehtojen määräämistapa.

Perustelut

Yleistä

Vasemmistoliiton mielestä yliopistolakiesitys tuo akateemisen kapitalismin suomalaisiin yliopistoihin.

Vasemmistoliiton mielestä yliopistolakiesitys on ylhäältä saneltu ja epädemokraattinen. Lukuisissa lausunnoissa annettu kriittinen palaute on sivuutettu lähes täysin, eikä opiskelijoiden ja yliopistoissa työskentelevien ääntä ole kuunneltu.

Lakiesityksen myötä tieteestä ja koulutuksesta on tulossa myyntituote. Laissa esitetään, että vähintään 40 prosenttia yliopiston hallituksen jäsenistä pitää olla ulkopuolisia, ja lakiesitys mahdollistaa ulkopuolisen enemmistön yliopistojen hallituksiin. Esityksessä hallitus on yliopiston ylin päättävä elin kaikkia yliopiston ryhmiä edustavan kollegion sijaan.

Sivistysvaliokunnan mietinnössä ja hallituksen esityksessä viitataan kansainväliseen kehitykseen. Sillä oikeutetaan autoritäärinen johtamismalli ja vahva ulkopuolinen päätösvalta yliopistojen itsehallinnon piiriin kuuluvissa asioissa. Vaikka suuressa osassa kansainvälisiä huippuyliopistoja on hallituksessa ulkopuolinen enemmistö, niin esimerkiksi molemmissa eurooppalaisissa top 10 yliopistoissa Oxfordissa ja Cambridgessa on vahva sisäinen hallinto.

Suomessa koulutuspolitiikan keskeinen periaate on ollut maksuttomuus aina esiopetuksesta ylimpiin tutkintoihin asti. Nyt lakiesityksessä ollaan murtamassa tätä periaatetta ja avaamassa ovi lukukausimaksuille. Lakiehdotusen 10 § mahdollistaa lukukausimaksukokeilun EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille, samoin kuin tilauskoulutuksen järjestämisen eli tutkintojen myymisen.

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että vastaavat lukukausimaksut ovat vähentäneet merkittävästi ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää. Toisaalta toisissa esimerkeissä lukukausimaksuja on jouduttu laajentamaan myös muihin opiskelijaryhmiin ja maksujen tasoa on jouduttu korottamaan.

Lukukausimaksukokeilun myötä koulutuksesta tulee myyntituote sen sijaan, että voitaisiin jakaa hyvinvointiin johtavaa osaamista ja koulutusta tasapuolisesti. Lukukausimaksukokeilu vaikeuttaa korkeakoulujen kansainvälistymistä ja lisää epätasa-arvoa. Lisäksi se merkitsee pään avaamista lukukausimaksujen käyttöönottamiseen yleisemminkin.

Vasemmistoliiton mielestä tutkintojen kaupallistaminen ja lukukausimaksut sitovat koulutuksen epätasa-arvon politiikkaan. Me emme voi missään tapauksessa hyväksyä maksuttomuusperiaatteen murtamista.

Pidemmän päälle tällainen akateeminen kapitalismi alistaa tieteen enenevissä määrin kilpailukyvyn ja talouskasvun välineeksi ja johtaa mm. koulutustason alenemiseen.

Yliopistolakiesitys voi vaarantaa myös tieteen, tutkimuksen ja opetuksen vapauden. Vasemmistoliitto ei näe perusteltuna virkasuhteiden muuttamista työsuhteiksi. Esityksemme mukaan yliopistossa pitää säilyttää virkasuhteet jatkossakin lähtökohtana.

Lain valmistelu

Yliopistolakiesitystä on kritisoitu voimallisesti yliopistoyhteisön suunnalta. Yliopistoyhteisö kokee, että sitä ei ole kuunneltu lakiesitystä valmisteltaessa, vaikka teknisesti onkin kuultu.

Sama on leimannut myös yliopistolain käsittelyä eduskunnassa. Laajassa asiantuntijakuulemisessa esitetty kritiikki lakia kohtaan on lähes täysin sivuutettu lopullisessa lakiesityksessä. Myös perustuslakivaliokunta on ottanut voimakkaasti kantaa ja vaatinut monia korjauksia lausunnoissaan yliopistolakiluonnoksesta ja opetusministeriön laatimista muutospykälistä.

Lakiesitystä on eduskuntakäsittelyssä muutettu lähinnä niiltä osin, joilta perustuslakivaliokunta on edellyttänyt. Perustuslakivaliokunnan kriittisiä arvioita ei ole otettu huomioon kohdissa, joita ei mainita tavallisen lain säätämisjärjestyksen edellytykseksi.

Julkisoikeudellisten yliopistojen kohdalla perustuslakivaliokunta esitti varsinaisen lausuntonsa lisäksi lukuisia hyvin kriittisiä huomioita. Ottaessaan kantaa yliopiston henkilöstön palvelusuhteen muotoon valiokuta toteaa, että ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta olisi perusteltua säilyttää virkasuhde.

Perustuslakivaliokunnan huomiot olisivat antaneet aihetta korjata lakiesitystä huomattavasti perusteellisemmin kuin mihin sivistysvaliokunnan mietintö on tässä aikataulussa kyennyt. Mietinnössä huomioidaan perustuslakivaliokunnan kirjainta, mutta sivuutetaan sen kriittinen henki.

Lakiesityksen valmistelua on leimannut myös kiire. Opetusministeri Henna Virkkunen on kuvannut lakiesitystä edellistä opetusministeriä Sari Sarkomaata lainaten "parasta mitä yliopistoille on tapahtunut niiden perustamisen jälkeen". Jos asia on näin, luulisi myös yliopistoyhteisön ottaneen lain riemulla vastaan.

Näin merkittävää uudistusta ei pitäisi tehdä kiireellä ja hätiköiden, vaan sitä pitäisi valmistella huolella kuin Oxfordin yliopistossa aikoinaan valmistauduttaessa rakennusten kantavien tammipalkkien mädäntymiseen. Kun tiedettiin, että 500 vuoden päästä pitää kantavat rakenteet uusia, istutettiin tammensiemenet rakentamisen kanssa samaan aikaan odottamaan kunnostusta.

Yliopistojen autonomia ja demokratia

Vasemmistoliiton mielestä yliopiston kehittäminen on monipuolinen ja moneen tekijään kohdistuva kokonaisvaltainen haaste yhden tai harvan asian sääntelyn sijasta.

Yliopistouudistuksen tavoitteena on suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen. Laadun paras tae on kunnollinen resursointi sekä tieteen omien arviointimekanismien kunnioittaminen. Näitä ovat esimerkiksi vertaisarviointi ja kollegiaalinen päätöksenteko. Suomalaiset yliopistot ovat pärjänneet resursseihinsa nähden hyvin.

Mietinnössä hyväksytyn lakiesityksen takana on virheellinen näkemys siitä, että lisäämällä yliopistojen ulkopuolista ohjausta niissä tehtävän opetuksen ja tutkimuksen laatu paranee.

Yliopistolain perusteluiksi on esitetty milloin suurempia mahdollisuuksia kerätä rahoitusta markkinoilta, milloin taas välttämättömyyttä keskittää toimivalta toimintojen karsimisen mahdollistamiseksi. Julkilausutut tavoitteet ovat olleet siis hämmentävän ristiriitaiset. Näkymät paremmasta markkinaperusteisesta rahoituksesta ovat perustuneet täysin vääriin arvioihin ja näkemyksiin viime vuosina vallinneen talouskasvun todellisuudesta ja sen perustan kestävyydestä. Käskyttämiseen perustuva hallinto taas sotii koko yliopiston ideaa vastaan.

Vasemmistoliiton mielestä luonnos yliopistolaiksi antaa itsehallinnolle kapean ja nykyisestä poikkeavan merkityksen. Yliopistot kytketään valtionhallinnon ja osittain yritysten kilpailukyvyn välineeksi, joka korostuu lakiluonnoksessa ehdotetun sangen johtajavaltaisen hallintomallin vuoksi.

Lakiesityksen lähtökohta on ollut yliopistojen autonomian lisääminen. Autonomia on kuitenkin kapeasti rajattu talouteen, ja yliopiston sisäinen demokratia on jäänyt lapsipuolen asemaan. Lakiesityksen johtajavaltainen organisaatiorakenne yliopiston sisällä vaikuttaa yhdessä yliopistojen autonomista asemaa heikentävästi muun muassa seuraavilla tavoilla:

Valiokunnan mietinnön mukaisessa esityksessä yliopiston ylintä valtaa käyttäisi yliopiston hallitus (mm. rehtorin valinta ja johtosäännön hyväksyminen), ja ehdotus tarjoaa mahdollisuuden päättää yliopistossa päätösvallan siirtämisestä yliopiston ulkopuolisille tahoille yliopistojen hallituksissa.

Valiokunnan mietinnön mukainen esitys heikentää tiedeyhteisön, henkilökunnan sekä opiskelijoiden suhteellista asemaa päätöksentekomallissa, jossa yliopistokollegiosta tehdään lähinnä vaalikokous.

Valiokunnan mietinnön mukaisessa esityksessä rehtorin vahva asema ristiriitatilanteessa suhteessa tutkijayhteisöön ja opiskelijoihin pohjaa säännöksiin rehtorin asemasta eräänlaisena yliopiston toimitusjohtajana, mahdolliseen hallituksen enemmistön muodostavaan yliopiston ulkopuoliseen edustukseen ja siihen, että rehtori ei ole sidottu minkään yliopiston monijäsenisen asiantuntijaelimen esityksiin päättäessään tieteellisen asiantuntemuksen perusteella valittavista henkilöistä.

Valiokunnan mietinnön mukainen esitys heikentää toistaiseksi tai määräajaksi virkoihin nimetyn henkilöstön suhteellisen riippumatonta asemaa muuttamalla virkasuhteet työsuhteiksi ja keskittämällä henkilökunnan ottamisen ja irtisanomisen rehtorille. Valiokunnan mietinnön mukainen esitys mahdollistaa yliopistoyhteisön enemmistön aseman heikentämisen ja heikentää työsuhdeturvaa.

Valiokunnan mietinnön mukainen esitys pahimmillaan kytkee yliopistot valtioon ja yrityksiin kansallisen innovaatiostrategian ja vastaavien politiikka-asiakirjojen kautta eräänlaisiksi tiedepalveluiden "tuottajiksi". Tässä yritykset ja niiden kilpailu markkinoilla välittyy valtiollisen tulosohjauksen kautta yliopistoihin ja niiden tutkimussuuntiin.

Vasemmistoliitto korostaa yliopistojen itsehallinnon merkitystä. Itsehallinnon tarkoitus, tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus, ei voi toteutua, ellei yliopiston sisäinen organisaatio kunnioita tiedeinstituution luonteesta kumpuavia tasa-arvoisen ja julkisen keskustelun ja päätöksenteon vaatimuksia. Tämä edellyttää monijäsenisten, yliopistoyhteisön jäsenistä koostuvien hallintoelinten aseman turvaamista. Tältä osin esitys on kritiikille altis. Katsomme, että valiokunnan mietinnössä hyväksytty esitys heikentää kokonaisuudessaan yliopistojen sisäistä itsehallintoa ja itsehallinto lakiesityksessä poikkeaa muussa lainsäädännössä määritellystä itsehallinnon sisällöstä.

Sivistysyliopiston luonne

Vasemmistoliitto korostaa yliopistojen perustehtäviä uuden tiedon tuottajina ja etsijöinä, opetuksen sisällä tieteellisen pohjan varmistajina, opettajien tieteellisen pätevyyden ja tutkijakoulutuksen tuottajina. Akateemisen opetuksen tehtävä on tiedepohjaisen kriittisen ajattelun kehittäminen, akateemisen sivistyksen kasvattaminen ja akateemiseen ammattiin valmistaminen.

Uudistuksen aiemmissa vaiheissa on arvioitu, että yliopiston perinteisen yhteiskunnallisen tehtävän kannalta tutkijan ja tiedeyhteisön vapaus on tärkeä osa koko yliopistolaitoksen perusluonnetta, ja sen säilyttäminen ja turvaaminen uusissakin olosuhteissa on ensiarvoisen tärkeä kysymys myös yliopiston toimintojen ohjauksen näkökulmasta. Sitä pidetään luovuuden, totuudellisuuden ja tutkimus- ja koulutusetiikan peruskivenä.

Valiokunnan mietinnön mukaisessa esityksessä tavoitteiden suora kytkentä valtion innovaatiopolitiikkaan ei huomioi nykyisen yliopiston moninaisuutta vaan kadottaa sen. Tosiasiassa yliopistojen toiminnot muodostavat monipuolisen kokonaisuuden kattaen perus- ja soveltavan tutkimuksen, useanlaista yliopiston omiin toimintoihin ja ulkopuolisiin kohdistuvaa kehitystyötä, usealla eri koulutustasolla (perus-, jatko- ja täydennyskoulutus) tapahtuvaa koulutustoimintaa, lukuisia erimuotoisia asiantuntijatehtäviä sekä kasvavassa määrin kolmanteen tehtävään liittyviä innovaatioiden hyödyntämistoimintoja, aluekehitystoimintoja ja jopa yritystoimintaa.

Vasemmistoliitto korostaa sitä, että yliopistojen niin sanottu kolmas tehtävä eli toiminta vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee ymmärtää laaja-alaisesti ja koko yhteiskuntaa koskevana. Kuitenkin kolmas tehtävä asettuu tärkeysjärjestyksessä vasta yliopiston kahden muun perustehtävän, tutkimuksen ja opetuksen, jälkeen.

Vasemmistoliitto arvioi, että lakiluonnoksessa johtajavaltainen hallintomalli ja yliopiston hahmottaminen voimakkaasti ulkopuolisen yhteiskunnan ja erityisesti talouden instrumenttina vaarantaa yliopiston keskeisimpien sivistystehtävien toteutumisen (sivistysyliopiston tehtävä). Eri tahoilla on lisäksi arvioitu, että ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen liittyvä työkuormitus ja voimakas suuntautuminen lyhytjänteiseen tilaustutkimukseen voi johtaa perustutkimusotteen laimenemiseen ja siten yliopiston perustehtävän toteutuksen heikkenemiseen.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. lakiehdotus: Yliopistolaki

3 §. Itsehallinto.

Ehdotamme säännöksen 1 momentin muuttamista siten, että itsehallinnon tarkoitus avataan selkeästi ja että tähän lisätään tutkimuksen vapaus. Tällä tavalla muutettuna säännös kuuluisi: "Yliopistoilla on itsehallinto. Itsehallinnon tarkoituksena on turvata taiteen, tieteen ja ylimmän opetuksen sekä tutkimuksen vapaus. Itsehallintoon kuuluu päätöksentekooikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. Siihen kuuluu myös sisäinen itsehallinto, millä tarkoitetaan yliopiston henkilöstön demokraattista päätöksenteko-oikeutta sisäiseen hallintoon kuuluvissa asioissa."

10 §. Koulutusohjelman maksullisuus.

Ehdotamme säännöksen poistamista laista. Ehdotuksemme muuttaa tämän jälkeisten pykälien numerojärjestyksen.

Valiokunnan hyväksymässä säännöksessä ehdotetaan lukukausimaksukokeilua, joka koskisi yliopistojen osalta erillisiä maisteriohjelmia. Kokeilun piiriin voisivat kuulua yliopiston harkinnan mukaan kaikki vieraskieliset ohjelmat, joihin opiskelijoita rekrytoidaan myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta. Koulutusohjelmista, joissa maksuja voi periä, sovittaisiin yliopistojen esityksestä opetusministeriön ja yliopistojen välisissä sopimuksissa ja niistä säädettäisiin opetusministeriön asetuksella.

Vasemmistoliitto vastustaa yliopisto-opetuksen maksullisuutta. Ehdotus lukukausimaksukokeilusta merkitsee nähdäksemme pään avaamista lukukausimaksujen käyttöönottamiseen.

Näemme esityksen ongelmallisena seuraavista syistä:

Maksullisuus muuttaa opettajan ja opiskelijan välistä suhdetta palvelun tuottajan ja kuluttajan väliseksi suhteeksi, mikä vahingoittaa opettamiselle ja oppimiselle välttämätöntä luottamusta.

Yliopistollisen opetuksen ja opintosuoritusten arvioinnin pitää olla ehdottoman tasapuolista. Tilanne, jossa osa opetusryhmän opiskelijoista on maksavia asiakkaita ja osa ei, vaarantaa huomattavasti tätä tasapuolisuutta.

Kokeilu saattaa houkutella yliopistoja kehittämään potentiaalisesti maksullisia maisteriohjelmia sellaisissakin tilanteissa, missä tämä toiminta vie resursseja tutkimustyöltä ja siihen suoraan perustuvalta opetukselta. Tämä vaara on erityisen suuri humanistisilla aloilla, joilla ulkopuolisen rahan hankkiminen on vaikeaa.

Maksullisuuskokeilua perustellaan sillä, että malli ”jättäisi korkeakouluille mahdollisuuden reagoida nopeasti ja joustavasti kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin”. Tämä perustelu on suoraan vastakkainen yliopiston perustehtävän kanssa. Tutkimustyö ja siihen perustuva opetus ei ole nopeaa, eikä sen suuntautumista voi muuttaa kovin joustavasti. Yliopiston kansainvälisyyden pitää perustua kansainväliseen tutkimustyöhön ja siihen liittyvään tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden liikkuvuuteen eikä kansainvälisten koulutusmarkkinoiden tarpeisiin.

Maksullisuuskokeilu velvoittaa korkeakouluja keräämään ja toimittamaan opetusministeriölle tietoja kokeilun seurantaa varten. Tämä lisää opetushenkilökunnan työtaakkaa lisätehtävällä, joka ei millään tavalla liity yliopiston varsinaiseen tehtävään. Lisäksi se on ristiriidassa korkeakoulujen autonomian vahvistamispyrkimyksen kanssa.

Näiden yliopiston perustehtävään liittyvien ongelmien lisäksi maksullisuuskokeilu, jossa maksua peritään EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta, on protektionistinen ja epäoikeudenmukainen varsinkin köyhistä maista tai rikkaan maan köyhistä olosuhteista tulevia opiskelijoita kohtaan.

13 § (14 §). Julkisoikeudellisen yliopiston hallitus. 2 momentin 7 ja 8 kohdan poistaminen.

Vasemmistoliiton mielestä rehtorin valinta tulee laissa määritellä yliopistokollegion tehtäväksi. Sen vuoksi ehdotamme 13 §:n (14 §) 2 momentin 7 kohdan poistamista tästä pykälästä ja rehtorin valinnan siirtämistä yliopistokollegion tehtäväksi 22 §:n 4 momentin uudeksi 9 kohdaksi.

Vasemmistoliiton mielestä yliopistojen johtosäännöt tulisi päättää yliopistokollegiossa. Sen vuoksi ehdotamme 13 §:n (14 §) 8 kohdan poistamista laista ja johtosääntöjen päättämisen siirtämistä yliopistokollegion tehtäväksi 22 §:n 4 momentin uudeksi 10 kohdaksi.

14 § (15 §). Julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen kokoonpano. 14 §:n 1 mom.

Ehdotamme säännöksen muutettavaksi siten, että julkisoikeudellisen yliopiston hallituksessa on vähintään 7 ja enintään 15 jäsentä sen mukaan kuin yliopistokollegio päättää. Ehdottamassamme muodossa säännös turvaa kolmikantaisen edustuksen hallituksessa paremmin kuin valiokunnan mietinnön ehdotus vähintään 6 ja enintään 14 jäsenen hallituksesta.

14 §:n 4 mom.

Ehdotamme perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta muutetun 2 momentin muuttamista yliopiston itsehallinnon paremmin turvaavaan muotoon. Sen mukaan "[v]ähintään kaksi (2) ja enintään 40 prosenttia hallituksen jäsenistä voi olla muita kuin 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, jotka edustavat monipuolisesti yhteiskuntaelämän ja yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden tai taiteiden asiantuntemusta. Jokaisella hallituksen jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen, joka valitaan samassa järjestyksessä kuin varsinainen jäsen."

14 §:n 7 mom.

Ehdotuksemme 4 momentiksi turvaa yliopiston ulkopuolisille 2 hallituspaikan vähimmäismäärän. Katsomme, että hallituksen puheenjohtajan tulee olla ulkopuolisia edustava jäsen. Tämän vuoksi ehdotamme momentin muuttamista seuraavasti: "Hallitus valitsee yhden 4 momentissa tarkoitetuista jäsenistä puheenjohtajakseen ."

15 § (16 §).

Julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen toimikausi, jäsenen eroaminen ja vapauttaminen. 15 §:n 3 mom.

Valiokunnan mietinnössä hallituksen jäsenen erottaminen on sidottu hallituksen omaan esitykseen. Haluamme, että yliopistokollegio voi tehdä erottamispäätöksen ilman hallituksen esitystä. Ehdottamassamme muodossa säännös kuuluisi seuraavasti: "(Poist.) Päätöksen hallituksen jäsenen vapauttamisesta tehtävästään tekee yliopistokollegio, mikäli kaksi kolmasosaa (2/3) sen jäsenistä on kannattanut päätöstä. Päätös tulee noudatettavaksi muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää."

16 § (17 §). Julkisoikeudellisen yliopiston rehtorit. 16 §:n 2 mom.

Esitys yliopiston hallinnosta keskittää päätöksentekovaltaa rehtorille hyvin voimakkaasti. Esikuvia tähän on selvästi haettu yksityisestä liike-elämästä. Tieteellisen pätevyyden arviointi on oleellinen osa kollegiaalista päätöksentekoa tiedeyhteisössä, minkä vuoksi kanslerin tai rehtorin päätösten tieteellisen henkilöstön valinnassa tulee perustua yliopiston asianmukaisen monijäsenisen asiantuntijaelimen esitykseen. Tämän vuoksi esitämme 16 §:n (17 §) 2 momenttiin uudeksi 7 kohdaksi "Rehtorin tehtävänä … 7) Valittaessa henkilöstöä tieteellisen asiantuntemuksen perusteella kanslerin tai rehtorin tulee tehdä päätös asiassa yliopiston asianmukaisen monijäsenisen asiantuntijaelimen esityksestä. Asiantuntijaelimestä määrätään julkisoikeudellisen yliopiston johtosäännöllä."

17 § (18 §). Julkisoikeudellisen yliopiston rehtorin valinta. 17 §:n 1 mom.

Ehdotamme esityksestä poiketen, että hallituksen sijasta yliopistokollegio valitsisi rehtorin ja mahdolliset vararehtorit. Ehdottamamme säännös kuuluisi: "Julkisoikeudellisen yliopiston yliopistokollegio valitsee rehtorin ja mahdolliset vararehtorit enintään viiden vuoden määräajaksi. Rehtoriksi valittavalta vaaditaan, että hän on suorittanut tohtorin tutkinnon ja että hänellä on rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittava kyky ja ammattitaito sekä käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito. Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun rehtoriksi valittavalta ei kuitenkaan vaadita tohtorin tutkinnon suorittamista."

17 §:n (uusi) 2 mom.

Ehdotamme, että yliopistokollegio voisi erottaa rehtorin perustellusta syystä. Uusi 2 momentti tästä kuuluisi: "Julkisoikeudellisen yliopiston yliopistokollegio voi erottaa rehtorin tai vararehtorit, kun siihen on perusteltu syy."

21 § (22 §). Julkisoikeudellisen yliopiston yliopistokollegio. 21 §:n 1 mom.

Ehdotamme, että yliopistokollegiosta säädetään yliopiston ylin päättävä elin. Muutettuna 1 momentti kuuluisi: "Julkisoikeudellisen yliopiston ylin päättävä elin on yliopistokollegio, jonka jäsenmäärä vahvistetaan yliopiston johtosäännöllä."

21 §:n 4 mom.

Ehdotamme esityksestä poiketen, että yliopistokollegio voisi päättää hallituksen jäsenen vapauttamisesta tehtävästään ilman hallituksen esitystä (4 kohdan muuttaminen).

Ehdotamme esityksestä poiketen, että yliopistokollegio valitsisi rehtorin tai rehtorit ja päättäisi heidän työnjaostaan sekä erottaisi rehtorin tai rehtorit, jos siihen on perusteltu syy (uusi 9 kohta) ja hyväksyisi yliopiston johtosäännöt ja muut vastaavat yleistä järjestäytymistä koskevat määräykset sekä päättäisi yliopiston toimintarakenteesta (uusi 10 kohta).

23 § (24 §). Säätiöyliopiston hallitus. 1 mom.

Ehdotamme valiokunnan esityksestä poiketen, että rehtorin valinnan suorittaa monijäseninen hallintoelin eikä hallitus, kuten valiokunnan mietinnössä. Rehtorin valinta siirtyy ehdotuksessamme 25 §:n (26 §) 1 momentin uudeksi 6 kohdaksi. Siksi ehdotamme momentin viimeisen virkkeen poistamista, jolloin 1 momentti kuuluisi: "Säätiöyliopiston hallituksen tehtävänä on päättää yliopiston strategiasta, yliopiston toimintaa ja taloutta koskevista asioista sekä muista laajakantoisista suunnitelmista. (Poist.)"

3 mom.

Ehdotamme säännöstä muutettavaksi siten, että säätiöyliopistossa hallituksen puheenjohtajistossa vain puheenjohtajan edellytetään olevan yliopistoyhteisön ulkopuolelta ja varapuheenjohtajat voisivat olla yliopistoyhteisön piiristä. Tämän johdosta momentti kuuluisi seuraavasti: "Hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, jonka tulee olla muu kuin 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö."

24 (25) §. Säätiöyliopiston rehtori.

Ehdotamme 1 momentin 6 kohdan muuttamista niin, että kanslerin ja rehtorin valintapäätös tieteellistä asiantuntemusta edellyttävän henkilöstön palkkaamisessa sidotaan yliopistoyhteisön asianmukaisen monijäsenisen asiantuntijaelimen esitykseen. Muutettuna 6 kohta kuuluisi: "päättää henkilöstön ottamisesta ja irtisanomisesta, kuitenkin siten, että valittaessa henkilöstöä tieteellisen asiantuntemuksen perusteella kanslerin tai rehtorin tulee tehdä päätös asiassa yliopiston asianmukaisen monijäsenisen asiantuntijaelimen esityksestä."

25 (26) §.

Säätiöyliopiston yhteinen monijäseninen hallintoelin. Kysymys on säätiöyliopiston monijäsenisen hallintoelimen tehtävistä.

Ehdotamme 25 (26) §:n 1 momenttiin uutta 6 kohtaa, jossa säädettäisiin säätiöyliopiston rehtorin valinnan siirtämistä monijäsenisen hallintoelimen tehtäväksi. Valiokunnan mietinnössä rehtorin valinta on säätiöyliopiston hallituksella. Ehdottamamme uusi 6 kohta kuuluisi: "valita rehtori tai rehtorit ja päättää heidän työnjaostaan sekä erottaa rehtori tai rehtorit, jos siihen on perusteltu syy".

Ehdotamme 25 (26) §:n 1 momenttiin uutta 7 kohtaa, jossa säätiöyliopiston johtosääntöjen hyväksyminen säädettäisiin monijäsenisen hallintoelimen tehtäväksi. Uusi 7 kohta kuuluisi: "hyväksyä johtosäännöt ja muut vastaavat yleistä järjestäytymistä koskevat määräykset sekä päättää yliopiston toimintarakenteesta".

2 mom.

Ehdotamme 2 momenttiin lisäystä, jossa todettaisiin, että muutoin monijäseniseen hallintoelimeen sovelletaan julkisoikeudellisen yliopiston yliopistokollegiota koskevia 17 §:n säännöksiä rehtorin valinnasta ja soveltuvin osin 21 §:n säännöksiä yliopistokollegion tehtävistä. (viittaukset   valiokunnan   mietinnön      18      ja   22 §:iin).

3 mom.

Ehdotamme 3 momentin alkuun muutosta, jossa poistettaisiin monijäsenisen hallintoelimen osalta jäsenmäärän yläraja (50). Tällöin momentti kuuluisi: "Monijäsenisen hallintoelimen jäsenten lukumäärä vahvistetaan yliopiston johtosäännöllä, ja siinä ovat edustettuina ainoastaan 15 §:n 2 momentissa mainitut yliopistoyhteisön ryhmät. Jokaisesta ryhmästä tulee olla jäseniä vähemmän kuin puolet hallintoelimen koko jäsenmäärästä. Hallintoelimen jäsenet valitsee asianomaisen yliopistoyhteisön ryhmä."

31 §. Yliopiston henkilöstö.

Ehdottamassamme muodossa säännös kuuluisi: "Yliopistossa on professoreita ja muuta opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä henkilöstöä muiden tehtävien hoitamista varten. Henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja valintamenettelystä tulee säätää valtioneuvoston asetuksella."

32 §. Henkilöstön palvelussuhde.

Ehdotamme, että yliopiston palvelussuhteet pääsääntöisesti ovat virkasuhteita. Säännös kuuluisi: "Yliopiston henkilöstön palvelussuhde on virkasuhde. Mikäli tehtävään ei sisälly opiskelijavalinnasta päättämistä, opintosuoritusten arvostelua, tutkintotodistusten antamista tai kurinpitoasioista päättämistä, palvelussuhde voi erityisistä syistä olla työsuhde."

38 § . Opiskelupaikan vastaanottaminen. 2 mom.

Ehdotamme säännökseen muutosta, jotta uuden opiskelupaikan menettäminen ei tapahtuisi automaattisesti: "…Jollei opiskelijaksi hyväksytty tee ilmoitusta määräajassa, hän menettää opiskelupaikkansa." Tätä voisi lieventää vaikkapa niin, että loppuun kirjoitetaan: "… hän menettää opiskelupaikkansa, ellei hän esitä poissaolonsa syyksi hyväksyttävää syytä kolmen (3) kuukauden kuluessa opiskelupaikan vastaanottamiselle asetetusta määräajasta." Ehdottamassamme muodossa säännös kokonaisuudessaan kuuluisi: "Opiskelijaksi hyväksytyn on yliopiston hyväksymisilmoituksessa mainittavan määräajan kuluessa ilmoitettava yliopistolle opiskelupaikan vastaanottamisesta. Jollei opiskelijaksi hyväksytty tee ilmoitusta määräajassa, hän menettää opiskelupaikkansa, ellei hän esitä poissaolonsa syyksi hyväksyttävää syytä kolmen (3) kuukauden kuluessa opiskelupaikan vastaanottamiselle asetetusta määräajasta. Henkilön, joka on hyväksytty useampaan kuin yhteen korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, tulee tehdä ilmoitus vain siihen koulutukseen, jossa hän ottaa vastaan opiskelupaikan. Yliopiston on viipymättä merkittävä tieto opiskelupaikan vastaanottamisesta yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteriin."

37 § (38 §). Opiskeluoikeus. 3 mom.

Haluamme, että yliopistossa opiskelun tutkinnon suorittamisaikaan ei lueta sairausloman aikaa. Ehdottamassamme muodossa säännös kuuluisi: "Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai maanpuolustusvelvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan taikka sairausloman pitämisestä. Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa muuta enintään neljän lukukauden pituista poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissaolevaksi 36 §:n mukaisesti."

48 §. Tavoitteiden asettaminen. 2 mom.

Säännös opetusministeriön toimivallasta päättää yliopiston määrällisistä ja laadullisista tavoitteista erimielisyystilanteessa saattaa loukata yliopiston itsehallintoa. Ehdotamme 44 §:n (45 §) 2 momentin poistamista.

49 §. Valtionrahoituksen määräytymisperusteet. 2 mom.

Ehdotamme yliopistoindeksin sisällön avaamista pykälässä. Näin on syytä tehdä, koska indeksikorjauksia on tarkoitus tehdä harvakseltaan ja yliopistojen kustannuksista suurin osa on henkilöstökuluja. Ehdottamassamme muodossa säännös kuuluisi: "Edellisenä vuonna yliopistoille osoitettua 1 momentissa tarkoitettua talousarvion määrärahaa korotetaan kertaluonteisia eriä lukuun ottamatta yliopistoindeksin mukaista vuotuista kustannustason nousua vastaavasti. Yliopistoindeksi muodostuu yleisessä ansiotasoindeksissä tapahtuneesta muutoksesta 64 prosentin painoarvolla, kuluttajahintaindeksissä tapahtuneesta muutoksesta 21 prosentin painoarvolla sekä tukkuhintaindeksissä tapahtuneesta muutoksesta 15 prosentin painoarvolla."

Perustelut

Yliopistolainsäädännön uudistus on tarpeellinen. Yliopistojen kehittämisen tulee toteutua niin, että turvataan kattava yliopistoverkosto koko maassa ja yliopistojen vahva autonomia sekä keskinäinen tasavertaisuus niin toimintaresurssien kuin henkilöstön palvelusuhteiden osalta. Tilivirastoasemasta luopuminen tuo yliopistoille toiminnallista vapautta. On hyvä, että sivistysvaliokunta mietinnössään korostaa, että yliopistot olisivat dynaamisia sivistysyliopistoja. Yliopistojen tulee edelleenkin toimia kansallisen sivistyksen perustana.

Hallituksen esittämän lakiesityksen suurimmat epäkohdat sisältyvät yliopiston autonomian murenemiseen ja henkilöstön aseman turvaamiseen.

Hallituksen esitys antaa käytännössä päätäntävallan yliopistojen hallituksissa yliopistojen ulkopuolelle. Sivistyslakivaliokunta otti käsittelyssään huomioon perustuslakivaliokunnan kannanoton yliopiston autonomian suhteen. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan puuttunut hallituksen jäsenmäärään. Hallitusta tulee olla mahdollisuus kasvattaa 16 jäseneen. Hallituksessa tulee olla edustettuina yliopiston henkilökunta laajemmin, siksi yliopiston muu henkilöstö tulee myös erottaa omaksi erilliseksi ryhmäkseen. Lakiesitys ei ota myöskään kantaa sellaisen hallituksen kokoonpanoon, jossa on pariton määrä jäseniä. Hallituksen jäsenille on myös tarpeen nimetä henkilökohtaiset varajäsenet, jotka voivat edustaa hallituksessa olevia eri ryhmiä varsinaisen jäsenen ollessa estynyt.

Yliopiston edustajien enemmistö on turvattava sekä hallituksessa että kollegiossa, jotta yliopiston autonomia voidaan turvata. Yliopistojen kollegioiden asemaa tulee vahvistaa. Yliopistokollegion jäsenten lukumäärä on lakiesityksessä määrätty enintään viideksikymmeneksi jäseneksi. Yliopistojen erilaisuuden vuoksi on tärkeää, että yliopistolle jää itselleen enemmän valtaa vaikuttaa kollegion jäsenmäärään. Esitän, että yliopistokollegion jäsenten lukumääräksi kirjataan lakiin vähintään kolmekymmentä mutta enintään sata jäsentä, joilla on henkilökohtaiset varajäsenet. Yliopistokollegion valintaa ei selkeästi säädetä uudessa laissa. Lakiin tulee kirjata, että yliopistokollegion jäsenet valitaan suhteellisilla vaaleilla, paitsi opiskelijajäsenet, jotka nimeää ylioppilaskunta. Lakiesityksen mukaan kollegio vahvistaa yliopistoyhteisön ryhmien nimeämät ehdokkaat hallitukseen. Tätä koskeva momentin kohta tulee poistaa. Kollegion tulee olla sidottu yliopistoyhteisön ryhmien tekemiin valintoihin hallituksen jäseniksi. Koska yliopistot ovat erilaisia ja erikokoisia, tulee yliopistolle antaa mahdollisuus laajempaankin kollegioon.

Julkisoikeudellisen rehtorin tehtäviin tulee lisätä yliopiston strategian toteuttamisesta vastaaminen. Hallitus päättää yliopiston strategiasta, ja on tärkeää, että yliopiston rehtorin tehtäviin kirjataan myös strategian toteuttaminen.

Yliopiston henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista ja valintamenettelystä tulee jatkossakin säätää valtioneuvoston asetuksella. Johtosääntökäytäntö voisi johtaa hajanaisiin ja erilaisiin rekrytointikäytäntöihin. Lakiesitys rajaa kaikki yliopistojen henkilökuntien palvelussuhteet työsuhteiksi. Kuitenkin myös virkasuhteet tulee yliopistoissa säilyttää niissä tehtävissä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä. Opetustehtävät sisältävät monilta osin julkisen vallan käyttöä, siksi palvelussuhteen muotona tulee edelleen olla mahdollinen virkasuhde. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan (PeVL 11/2009 vp) tehtävät, joihin kuuluu julkisen vallan käyttöä, mm. opiskelijavalinnasta päättäminen, opintosuoritusten arvostelu, tutkintotodistusten antaminen ja kurinpito, ovat sellaisia, että niihin kuuluva päätösvalta ja -vastuu perustelevat palvelussuhteen säilyttämistä virkasuhteena ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta.

Yliopiston henkilöstölle on uudistuksen alkuvaiheessa luvattu, että henkilöstön palvelussuhteen ehdot säilyvät siirtymävaiheessa lakisääteisesti vähintään siirtymähetken tasolla. Tästä lupauksesta on pidettävä kiinni. Laissa yliopistolain voimaanpanosta tulee tarkemmin säätää henkilökunnan oikeuksista siirtymävaiheessa. Voimaantuloa koskevaan lakiin tulee kirjata, että yliopistojen henkilöstöön sovelletaan 1.10.2010 voimassa olevia valtion virka- ja työehtosopimuksia, kunnes osapuolet sopivat virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa uusista sopimuksista. Käytännössä tämä on ainoa riittävä keino turvata henkilöstön asema muutosvaiheessa. Samoin lakiin tulee kirjata, että henkilö jolla on kelpoisuus yliopiston opetus- ja tutkimustehtäviin lain voimaantullessa, säilyttää kelpoisuutensa jatkossakin.

Lakiesitys tarpeettomasti laajentaa työsopimuslain määräaikaisuuden perusteita. Jo tällä hetkellä yliopistojen henkilökunnasta yli puolet työskentelee määräaikaisissa palvelussuhteissa, ja työsuhteiden tarpeeton ketjuttaminen on arkipäivää. Tätä oikeutta ei tule lailla enää laajentaa, vaan lailla tulee säätää, että työnantajan on tarjottava uusia työsuhteitaan ensisijaisesti määräaikaisille työntekijöilleen.

Kannatan myös sivistysvaliokunnan mietinnössään esittämiä muutoksia.