Yksityiskohtaiset perustelut

1. lakiehdotus

9 §.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt 9 §:n sääntelyä vapaista teoksista ongelmallisena perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden ja siinä vahvistetun julkisuusperiaatteen kannalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että säännöstä tulee täsmentää, jos sitä pidetään ylipäätään tarpeellisena.

Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa 9 §:ään täsmennyksiä. Pykälän 2 momentin jälkimmäinen virke ehdotetaan siirrettäväksi 25 d §:n rajoitussäännöksiin uudeksi 4 momentiksi.

Sivistysvaliokunta ehdottaa myös, että valtiosopimukset ja muut vastaavat kansainvälisiä velvoitteita sisältävät asiakirjat suljetaan nimenomaisesti tekijänoikeuden ulkopuolelle. Valiokunta ehdottaa myös pykälän kirjoitusasua selkiytettäväksi.

11 §.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossa todetuin perusoikeussyin pitänyt tärkeänä, että muutaman kappaleen valmistaminen tekijänoikeuslain 12 §:n perusteella yksityiseen käyttöön rajataan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustuvan seuraamussääntelyn ulkopuolelle.

Sivistysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan komission ja jäsenvaltioiden välisissä, direktiivin täytäntöönpanoa koskevissa keskusteluissa on ollut nimenomaisesti esillä myös kysymys siitä, ovatko jäsenvaltiot säätäneet laillisen lähteen vaatimuksen lakeihinsa yksityisen kopioinnin osalta. Direktiivi ei tällaista edellytä, mutta komissio tukee selkeää laillisen lähteen vaatimusta lakiin.

Valiokunta toteaa, että yksityiseen käyttöön kopioitaessa aineiston laillisuuden toteaminen voi tavalliselle ihmiselle joissain tilanteissa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Sen sijaan esimerkiksi rekisteröitymistä tai muuta tietoista toimenpidettä edellyttävissä vertaisverkoissa, joissa tekijänoikeudella suojattua aineistoa sitoudutaan myös jakamaan muille verkon käyttäjille, käyttäjät tulevat tietoisiksi toiminnan luonteesta. Erityisesti tällaisissa ympäristöissä toimittaessa tietämättömyyteen aineiston alkuperästä tai sen laillisuudesta ei pitäisi voida vedota.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että tietoverkon kaikkien käyttäjien kannalta tarpeellisia hakukoneita tulisi voida tekijänoikeuslainsäädännön estämättä käyttää vastaisuudessakin. Sivistysvaliokunta katsoo, että tämä on asia, jonka kohdalla lainsäädännön soveltamista ja käytännön kehitystä tulee tarkoin seurata.

Valiokunta ehdottaa pykälän 5 momenttia täydennettäväksi viittauksella 22 §:n sitaattisäännökseen. Viittaus on yleisen tiedonsaannin ja sananvapauden etujen mukainen ratkaisu.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että 11 §:n 5 momentin ja 50 a §:n 3 momentin säännökset ovat keskenään ristiriidassa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 11 §:n 5 momentin viittausta muutettavaksi viittaukseksi 50 a §:n 1 momenttiin. Näin ollen 11 §:n 5 momentin säännöstä ei sovelleta 50 a §:n 3 momenttiin, joka sallii tallennekappaleessa olevan teknisen suojauksen purkamisen teoksen saamiseksi nähtäville ja kuultaville, mutta kieltää teoksen kappaleen valmistamisen suojauksen purkamisen jälkeen.

Edelleen perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta täydentää pykälän viittaussäännöksiä lisäämällä viittauksen 25 d §:n 5 momenttiin.

11 a §.

Valiokunta toteaa, että ehdotettu säännös on direktiivin edellyttämä. Valiokunta kuitenkin pitää tärkeänä, että 2 momentin säännöksen toimivuutta käytännössä seurataan.

13 a §.

Hallitus ehdottaa sisäistä tiedotuskäyttöä koskevassa pykälässä, että painamalla tai vastaavin menetelmin valmistetussa sanomalehdessä tai aikakauskirjassa julkaistusta kirjoituksesta ja siihen liittyvästä kuvasta saa sopimuslisenssin nojalla valmistaa kappaleita viranomaisen sekä elinkeinonharjoittajan ja muun henkilön ja yhteisön sisäistä tiedotuskäyttöä varten. Näin valmistettuja kappaleita saa käyttää mainitussa tarkoituksessa yleisölle välittämiseen muulla tavalla kuin radiossa tai televisiossa lähettämällä. Momentissa ehdotetaan lisäksi, että tämä säännös ei koske kappaleen valmistamista valokopioimalla tai vastaavin menetelmin eikä edellä todettu koske teosta, jonka tekijä on kieltänyt kappaleen valmistamisen tai teoksen välittämisen. Edelleen hallitus ehdottaa, että radiossa ja televisiossa lähetettyyn ajankohtais- tai uutisohjelmaan sisältyvästä teoksesta saa valmistaa muutaman kappaleen viranomaisen sekä elinkeinon harjoittajan ja muun henkilön ja yhteisön sisäistä lyhyen ajan kuluessa tallentamisesta tapahtuvaa tiedotuskäyttöä varten.

Valiokunta pitää sisäistä tiedotuskäyttöä koskevan säännöksen ottamista lakiin tarpeellisena. Palvelua, joka kattavasti tarjoaisi sähköisessä muodossa näköiskappaleet painetuissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuista artikkeleista, ei ole toistaiseksi ollut tarjolla.

Sopimuslisenssin nojalla tapahtuva kappaleen valmistaminen ei vähentäisi lehtien tilauksia. Sopimuksessa voitaisiin tarpeellisessa laajuudessa sopia käytön ehdot, kuten kopioiden määrät ja kopioitavien aineistojen laajuus. Pykälän 3 momenttiin sisältyvä kielto-oikeus turvaisi oikeuden haltijoille mahdollisuuden itse lisensioida aineistonsa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pykälän 1 momentin soveltamisala on rajoitettu vain painetussa muodossa olevien lehtien käyttämiseen. Sen sijaan sähköisessä muodossa julkaistut sanomalehdet ja aikakauskirjat eivät kuulu soveltamisalaan.

Valiokunta on tehnyt 1 momenttiin säännöstä selkeyttävän muutoksen.

14 § ja sen edellä oleva väliotsikko.

Valiokunta on muuttanut 14 §:n edellä olevaa väliotsikkoa pykälään ehdotettujen muutosten johdosta.

Valiokunta ehdottaa 1 momentin sopimuslisenssisäännöksen laajentamista myös sellaisiin teoksiin, jotka on valmistettu opetuksessa käytettäväksi. Hallituksen esityksen mukaan sopimuslisenssin nojalla saisi valmistaa opetuksessa käytettäväksi kappaleita radiossa ja televisiossa lähetetystä teoksesta ja muustakin julkistetusta teoksesta, mikäli sitä ei nimenomaisesti ole valmistettu opetuskäyttöön. Tekijällä olisi oikeus kieltää teoksen käyttö. Valiokunnan mielestä kielto-oikeus voi aiheuttaa opetukselle käytännöllisiä ongelmia. Valiokunnan mielestä tekijänoikeusjärjestöjen on syytä tarkastella sääntöjään ja käytäntöjään ja luotava joustavat käytännöt sille, että kielto-oikeus toimii ja samalla opetus- ja tutkimustoiminnalle ei aiheuteta kohtuutonta haittaa tai hankaluutta.

Valiokunta toteaa, että sopimuslisenssisäännös kattaa edelleen televisio- ja radio-ohjelmien nauhoittamisen opetustoiminnassa käytettäväksi.

16 §.

Perustuslakivaliokunnan säätämisjärjestystä koskevat kannanotot asetuksenantovaltuuden täsmentämisestä on otettu huomioon 16 e §:n muutosehdotuksissa.

Museot ovat esittäneet, että kappaleiden valmistaminen teoksesta museoiden väliseen sisäiseen verkkokäyttöön tulisi olla mahdollista. Valiokunta toteaa, että direktiivi ei salli tällaisen oikeuden antamista museoille, vaan sallii arkiston, yleisölle avoimen kirjaston tai museon valmistavan kappaleita vain laitoksen sisäiseen käyttöön, esimerkiksi säilyttämistä, teknistä entistämistä, kokoelmien hallintaa tai puuttuvan osan täydentämistä varten. Digitaalisessa muodossa olevan kokoelma-aineiston välittäminen yleisölle on sallittua ainoastaan laitoksen omissa tiloissa tarkoitukseen varatuilla tietokonepäätteillä.

16 a §.

Perustuslakivaliokunnan säätämisjärjestystä koskevat kannanotot on otettu huomioon 16 e §:n muutosehdotuksissa. Säännöksen selkeyttämiseksi valiokunta on tarkistanut säännöksen lauserakennetta.

Valtion taidemuseo on esittänyt, että museoilla tulisi olla oikeus välittää julkisiin kokoelmiinsa kuuluvat taideteokset ja julkisiin kokoelmiin kuuluvat valokuvat yleisöön kuuluvalle henkilölle tutkimusta tai yksityistä opiskelua varten näiden laitosten yleisölle avoimissa tiloissa. Valiokunta toteaa, että teosten välittäminen yleisölle laitoksen omissa tiloissa on direktiivin mukaan sallittua. Direktiivi ei kuitenkaan salli teosten välittämistä digitaalisesti laitosten välillä. Tällä perusteella valiokunta ei ole voinut muuttaa pykälän sanamuotoa. Valiokunta pitää Valtion taidemuseon esitystä kuitenkin tärkeänä.

16 b §.

Sivistysvaliokunta toteaa, että pykälän 1 momentin 1 kohdassa oleva viittaus 16 ja 16 a §:n soveltamiseen takaa vapaakappalekirjastolle mahdollisuuden järjestää kansallisen kulttuurin tuotteiden korvaukseton ja valvottu käyttö vapaakappalekirjaston tiloissa.

16 c §.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että mediataiteen arkistointi rinnastettaisiin elokuvien arkistointiin. Elokuville on säädetty talletusvelvollisuus. Saadun selvityksen mukaan mediataiteen arkistointi edellyttää omaa lainsäädäntöä ja asiaan liittyy useita avoimia periaatteellisia kysymyksiä. Sen vuoksi asiaa ei ole sisällytetty nyt käsittelyssä olevan tekijänoikeuslain muutoksen yhteyteen. Sivistysvaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että mediataidetta koskeva lainsäädäntö pikaisesti valmistellaan niin, että myös mediataidetta arkistoidaan ja sen säilyttämiselle luodaan tarkoituksenmukaiset käytännöt.

16 d §.

Perustuslakivaliokunnan säätämisjärjestystä koskevat kannanotot on otettu huomioon 16 e §:n muutosehdotuksissa.

16 e §.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan edellyttänyt, että 16, 16 a ja 16 d §:ään sisältyvät valtuutukset on täsmennettävä, jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan huomautuksen huomioon ja ehdottaa 16 e §:ään muutoksia siten, että säännöstä täydennetään niillä kriteereillä, jotka kyseisissä säännöksissä tarkoitettujen laitosten on täytettävä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 1 momentin, jolloin 1 ja 2 momentti muuttuvat 2 ja 3 momenteiksi.

17 §.

Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt 17 §:n 2 ja 3 momenttiin sisältyvän valtuutuksen täsmentämistä. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi muutoksia 2 ja 3 momenttiin sekä pykälään lisättäväksi uuden 6 momentin.

Lain 11 §:n 2 momentti sallii teoksen muuttamisen tarvittavassa laajuudessa. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että 17 §:n nojalla valmistettaviin teoksen kappaleisiin lisätään merkintä niiden valmistamisesta 17 §:n nojalla. Tällöin tiedetään, että teoskappaletta on saatettu muuttaa käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla.

19 §.

Euroopan unionin ulkopuolelta hankittua teosta ei saa luovuttaa esimerkiksi yleisestä kirjastosta edelleen. Pykälä perustuu direktiivin edellyttämään sanamuotoon, jota muun muassa Suomi on aikanaan direktiiviehdotusta käsiteltäessä vastustanut. Sivistysvaliokunta muun muassa on useissa lausunnoissaan direktiiviehdotuksen käsittelyn yhteydessä vastustanut nyt ehdotettua levitysoikeuden yhteisöraukeamista. Sivistysvaliokunnan mielestä ratkaisu on edelleenkin erikoinen. Se voi myös johtaa esimerkiksi siihen, että kirjastosta poistettavaksi tulevat vanhentuneet teokset pitää hävittää sen sijaan, että ne voitaisiin esimerkiksi lahjoittaa tai luovuttaa nimellistä korvausta vastaan edelleen. Tästä syystä sivistysvaliokunta ehdottaa, että 5 momenttiin lisätään uusi 3 kohta.

21 §.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 7/2005 vp mukaan hallituksen esitys teoksen esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä on merkityksellinen perustuslain 11 §:ssä turvatun uskonnonvapauden näkökulmasta. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevän sääntelyn tarkoituksena on siirtää musiikin esittäminen jumalanpalveluksessa tekijänoikeuden piiriin. Sääntely ei säännöksen sanamuodon perusteella kuitenkaan rajaudu jumalanpalvelusmusiikkiin, vaan kattaa musiikkiteosten lisäksi muidenkin teosten esittämisen jumalanpalveluksessa. Ehdotuksen vaikutukset riippuvat tältä osin siitä, missä määrin kunkin uskonnollisen yhteisön jumalanpalveluksissa esitettävät tekstit tai esimerkiksi saarnat ovat tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja teoksia. Musiikki- ja muiden teosten esittämisen saattaminen tekijöiden tai heitä edustavien järjestöjen luvasta riippuvaiseksi merkitsee ehdotetussa muodossaan perustuslakivaliokunnan mielestä kaiken kaikkiaan siinä määrin laajaa puuttumista uskonnonharjoittamisoikeuden ydinalueelle, ettei ehdotus täytä sääntelyn oikeasuhtaisuuden vaatimuksia.

Ehdotus on perustuslakivaliokunnan mukaan ongelmallinen myös uskonnonvapauteen kiinteästi liittyvän, perustuslain 6 §:n 2 momenttiin sisältyvän uskontoon perustuvan syrjinnän kiellon näkökulmasta. Ehdotus nimittäin asettaa jumalanpalvelukset heikompaan asemaan lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin muihin julkisiin tilaisuuksiin verrattuna ja muodostuu siten uskonnon perusteella syrjiväksi.

Tavallisen lain säätämisjärjestyksen käytön edellytyksenä perustuslakivaliokunta piti, että 21 §:n 4 momentti poistetaan lakiehdotuksesta ja jumalanpalvelus rinnastetaan pykälässä joko opetustilaisuuteen tai 2 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen.

Sivistysvaliokunta pyysi 8.6.2005 perustuslakivaliokunnalta uuden lausunnon 21 §:n sanamuodosta, jonka opetusministeriö oli kirjelmässään sivistysvaliokunnalle esittänyt perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon jälkeen. Perustuslakivaliokunta toteaa 14.6.2005 antamassaan lausunnossa uudesta 21 §:n muotoilusta muun muassa, että jumalanpalvelus rinnastetaan 1 momentissa opetustilaisuuteen. Tältä osin perustuslakivaliokunnan aiempi kanta on otettu asianmukaisesti huomioon.

Edelleen perustuslakivaliokunta toteaa, että tekijällä on kirjelmän 21 §:n 4 momentin perusteella oikeus korvaukseen teoksen esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä. Sääntely kohdistuu hallituksen alkuperäisen esityksen tapaan jumalapalvelukseen ja siten perustuslaissa turvattuun uskonnonvapauteen sisältyvän uskonnon harjoittamisoikeuden ydinalueelle. Kirjelmän ehdotus vastaa hallituksen alkuperäistä esitystä myös siinä mielessä, että se kattaa musiikkiteosten lisäksi muidenkin teosten esittämisen jumalanpalveluksen yhteydessä (PeVL 7/2005 vp, s. 4/I). Sääntely muodostuu siten perustuslakivaliokunnan kirjelmänkin perusteella varsin laaja-alaiseksi ja merkitsee uskonnonvapauden ydinalueelle kuuluvien jumalanpalvelusten saattamista kattavasti tekijänoikeussääntelyn piiriin. Oikeustilan tällainen muutos voi perustuslakivaliokunnan mielestä vaikuttaa merkittävälläkin tavalla eri uskonnollisten yhdyskuntien jumalanpalveluksena pitämien menojen muotoihin ja sisältöön. Kirjelmän ehdotus merkitsee perustuslakivaliokunnan mielestä samaan tapaan kuin hallituksen alkuperäinen esitys kaiken kaikkiaan siinä määrin laajaa puuttumista uskonnonharjoittamisoikeuden ydinalueelle, ettei se täytä sääntelyn oikeasuhtaisuuteen kohdistuvia vaatimuksia.

Uusi ehdotus asettaa perustuslakivaliokunnan mukaan jumalanpalvelukset hallituksen esityksen tavoin heikompaan asemaan alkuperäisen lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin muihin julkisiin tilaisuuksiin verrattuna. Sääntely muodostuu siten edelleen uskonnon perusteella syrjiväksi, toteaa perustuslakivaliokunta ja edellyttää, että 21 §:n 4 momentti poistetaan lakiehdotuksesta, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Sivistysvaliokunta katsoo, että hallituksen esityksen tavoite korvauksen maksamisesta jumalanpalveluksessa esitettävästä teoksesta on merkittävä tekijöiden yhdenvertaisuuden kannalta. Valiokunta pitää soveltuvana säännöstä, jossa teosten esittämistä ei aseteta kenenkään lupaa edellyttäväksi, mutta säädetään korvausoikeus teoksen esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä.

Korvausoikeus teosten esittämisestä jumalanpalveluksissa on perusteltua myös sen vuoksi, että esittämisessä käytetään teoksia, jotka on tehty nimenomaan jumalanpalveluksia varten. Sen sijaan opetuksen yhteydessä esitettävien teosten kirjo kattaa kaikenlaiset teokset; opetuksen yhteydessä ei juurikaan esitetä teoksia, jotka olisi tehty vain opetustoimintaa varten.

Tämä ratkaisu ei myöskään syrji jumalanpalveluksia suhteessa muihin 21 §:ssä tarkoitettuihin tilaisuuksiin. Mitään pykälässä tarkoitettua esittämistä ei saateta lupaa edellyttäväksi. Teosten esittäminen jumalanpalveluksissa ja opetustoiminnan yhteydessä sekä muissa tilaisuuksissa, joissa esittäminen ei ole pääasia, on samassa asemassa.

Sivistysvaliokunnan ehdottamassa muodossa 21 § edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä, joka siten koskisi koko lakiehdotusta. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 21 §:n säännösmuutosten hylkäämistä 1. lakiehdotuksen yhteydessä. Samalla valiokunta ehdottaa jäljempänä esitetyin tavoin hyväksyttäväksi uuden 3. lakiehdotuksen laiksi tekijänoikeuslain 21 §:n muuttamisesta, johon 21 §:n säännös siirretään.

24 §.

Valiokunta on tehnyt sanallisen korjauksen pykälään säännöksen selkeyttämiseksi.

25 a §.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kritisoitu pykälässä säänneltyä luettelokäyttöä ja ehdotettu pykälään lisättäväksi säännös siitä, että taideteosta saisi kuvata näyttelyä tai myyntiä koskevaan tiedotukseen vain tapahtumaa koskevassa laajuudessa. Valiokunta ei ole pitänyt säännöksen ottamista lakiin tarpeellisena, koska on oletettavaa, että näyttelyn järjestäjän tai myyjän taloudellisessa intressissä on mainostaa nimenomaan välttämättömässä laajuudessa.

25 d §.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon 9 §:n osalta viitaten valiokunta ehdottaa osaa 9 §:n 2 momentin säännöksestä siirrettäväksi täsmennettynä uudeksi 25 d §:n 4 momentiksi, jolloin hallituksen esityksen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi.

25 g §.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty mahdollisiin ongelmiin Yleisradion vanhojen arkistojen käyttömahdollisuuksissa. Valiokunnan mielestä opetusministeriön tulee seurata lainsäädännön toimivuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin.

25 i §.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tarkastellut jakeluvelvoitteen alaisten ohjelmien edelleen lähettämistä ja maksettavaa korvausta. Perustuslakivaliokunta toteaa muun muassa, että viestintämarkkinalakiehdotuksen arvioinnin yhteydessä valiokunta katsoi siirtovelvollisuudesta säätämiselle olevan valtiosääntöoikeudelliselta kannalta hyväksyttävät, sananvapauteen liittyvät perusteet. Valiokunta piti ohjelmistojen jakamista kaapeliverkkojen välityksellä televisiotoiminnan valtakunnallisen toteutumisen edellytyksenä tilanteessa, jossa televisiolähetykset voitiin noin 40 prosentissa kotitalouksista ottaa käytännössä vastaan vain kaapeliteitse (PeVL 61/2002 vp, s. 4/II).

Tällaisessa kokonaisasetelmassa säännös teleyrityksen velvollisuudesta maksaa tekijälle korvausta lailla säädetyn velvoitteen täyttämisestä ei perustuslakivaliokunnan mielestä ole perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta oikeasuhtaista. Perustuslakivaliokunta päätyy lausunnossaan toteamukseen: Jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tulee siitä edellä esitetyn perusteella poistaa 25 i §:n 2 momentin säännökset tekijän oikeudesta korvaukseen jakeluvelvoitteen alaisesta edelleen lähettämisestä.

Sivistysvaliokunta ehdottaa korvausta koskevan 2 momentin poistamista. Kun korvausoikeus poistetaan rajoitussäännöksestä, rajoitussäännös muuttuu pakkolisenssistä täydeksi tekijänoikeuden rajoitukseksi. Tällaisen rajoituksen on syytä olla soveltamisalaltaan mahdollisimman tarkka. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momentissa olevaa säännöstä täsmennettäväksi.

Lain 25 i §:n säännökset sekä nykyisessä että muutetussa muodossa koskevat ainoastaan jakeluvelvoitteen nojalla tapahtuvaa radio- ja televisio-ohjelmien edelleen lähettämistä, ja niillä on vaikutusta vain edelleen lähettämistä harjoittavien yritysten liiketoimintaan.

Nyt tehtävillä 25 i §:n muutoksilla ei sen sijaan ole vaikutuksia alkuperäisten lähettäjäyritysten velvoitteisiin suojatun aineiston lähetysoikeuksien hankinnassa.

Sivistysvaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että viestintäjärjestelmät ja viestinnän muodot kehittyvät nopeasti. Järjestelmillä ei kuitenkaan ole yleisön kannalta merkitystä ilman monipuolista ja laadukasta sisältöä, joka muodostuu tekijänoikeudellisesti suojatusta aineistosta. Luova työ, esittävä taide ja sisältöjen tuotanto ovat entistä merkittävämpi osa luovaa taloutta, jota viestinnässä hyödynnetään. Tämän aineiston käytön korvaaminen on erittäin tärkeää. Tekijänoikeuden suojasta on tämän vuoksi pidettävä erityistä huolta tulevaisuuden kehittyvissä viestintätilanteissa.

Hyväksyessään perustuslakivaliokunnan edellyttämän korvausta koskevan 2 momentin poistamisen sivistysvaliokunta toteaa, että nyt tehtävä muutos koskee ainoastaan jakeluvelvoitteen alaisten lähetysten teknistä edelleen lähettämistä. Sillä ei ole vaikutuksia alkuperäisten lähettäjäyritysten velvoitteisiin suojatun aineiston lähetysoikeuksien hankinnassa.

Lisäksi valiokunta toteaa, että jos siirtovelvoitteen alaa jatkossa laajennetaan, tulee tekijöiden oikeudet turvata palauttamalla näiltä osin korvausoikeus siirtovelvoitteen alaisesta edelleenlähettämisestä.

Erityisesti sen vuoksi, että valiokunnan ehdottamat muutokset koskevat nykytilannetta, valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

26 §.

Perustuslakivaliokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen. Näitä periaatteita on valiokunnan mielestä syytä noudattaa myös ehdotetuissa 26 §:n 2 momentin ja 47 a §:n 5 momentin säännöksissä järjestölle myönnetyn hyväksymisen peruuttamisesta. Lakiehdotusta on täydennettävä, jotta se voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, että lakiehdotusta on perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn julkisen vallankäytön lainalaisuusvaatimuksen takia täydennettävä säännöksillä järjestön hyväksymisen edellytyksistä ja ministeriön harkintaa ohjaavista seikoista hyväksymisestä päätettäessä. Lisäksi on asianmukaista lisätä lakiin säännös hyväksymispäätöksen tekemisestä järjestön hakemuksesta.

Sivistysvaliokunta ehdottaa pykälän 2 momenttiin perustuslakivaliokunnan edellyttämiä täsmennyksiä. Valiokunta ehdottaa myös lisättäväksi pykälään uuden 3 momentin, jossa on säännökset järjestöä koskevan hyväksymisen peruuttamisesta. Tällöin hallituksen esityksen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi.

26 a §.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säännöksen sanamuotoa on aiheellista täsmentää maksun hyvitysluonnetta paremmin vastaavaksi. Myös säännöksiä jälleenmyyjän regressioikeudesta on valiokunnan mielestä tarpeen täydentää erityisesti jälleenmyyjien keskinäisen vastuuketjun määräytymisen osalta. Samoin valtuutta säätää asetuksella hyvitysmaksun suuruudesta tulee täsmentää tai valtuus osoittaa ministeriön asemasta valtioneuvostolle.

Sivistysvaliokunta ehdottaa säännösmuotoiluun tarkennusta siten, että maksun suuruutta koskevassa päätöksenteossa noudatetut käytännöt kodifioidaan ja vahvistetaan lain tasolla. Tarkoituksena on, että maksujärjestelmän ylläpitämisessä ja maksun suuruuden vahvistamisessa otetaan riittävästi huomioon kaikki merkitykselliset olosuhdevaikutukset ja olosuhteiden muutokset markkinoilla ja tilanteissa, joissa hyvitysmaksu ja sitä koskevat säännökset toimivat. Maksun suuruuden ja sen muutosten markkinavaikutuksia pyrittäisiin niin ikään arvioimaan ja seuraamaan.

Säännöstä tarkennetaan myös perustuslakivaliokunnan maksun hyvitysluonteesta ja jälleenmyyjän regressioikeudesta esittämien huomautusten johdosta.

26 b §.

Perustuslakivaliokunta on huomauttanut 1 momentissa käytetystä perintä-termistä. Lisäksi valiokunta on edellyttänyt julkisen vallankäytön lainalaisuusvaatimuksen takia säännöstä täydennettäväksi. Sivistysvaliokunta ehdottaa poistettavaksi perintään viittaavan ilmaisun, jota on perinteisesti tekijänoikeuden valvontajärjestöjen toiminnassa käytetty teosten käyttölupien myöntämisen yhteydessä sovittujen korvausten keräämisestä. Valiokunta ehdottaa näin 1 momentin sanamuodon muuttamista.

26 c § (Uusi).

Edellä 26 b §:n yhteydessä todettuun viitaten valiokunta muuttaa yhdenmukaisuuden vuoksi vastaavat kohdat myös 26 c §:ssä.

29 a §.

Jäljempänä 39 §:n hylkäämisehdotuksesta johtuen valiokunta ehdottaa 29 a §:n muutosehdotusten hylkäämistä.

39 §.

Hallituksen esityksen muutoksilla on tarkoitus ohjata eri osapuolia sopimaan tarpeellisessa laajuudessa elokuvan taloudelliseen hyödyntämiseen liittyvistä yksityiskohdista ennen tuotannon aloittamista. Valiokunta katsoo, että nykyinen säännös voidaan pitää voimassa. Ensisijaisesti tulee pyrkiä aitoon toimivaan neuvotteluun ja sopimiseen käyttöoikeuksista. Kun sovitaan esim. näyttelijän panoksen käyttämisestä elokuvassa eli esityksen tallentamisesta, voidaan sopia tallennetun esityksen kopioimisesta eri käyttötarkoituksiin ja esitysten käyttämisestä, kopioiden levittämisestä ja tallennetun esityksen tilauspohjaisesta välittämisestä tietoverkoissa. Valiokunnan mielestä sopimuskäytäntöjen kehittymistä on seurattava ja vasta tarvittaessa ryhdyttävä lainsäädäntömuutoksiin.

Edellä todetun perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän muutosehdotus hylätään.

45 §.

Edellä 39 §:n perusteluissa lausuttuun viitaten valiokunta ehdottaa 5 momentin muutosta hylättäväksi. Valiokunta ehdottaa 6 momenttiin lisättäväksi viittauksen 2 §:n 4 momenttiin ja 9 §:ään, jotta lähioikeussäännösten soveltaminen olisi mahdollisimman yhdenmukaista tekijöiden oikeuksia koskevien säännösten kanssa.

46 §.

Valiokunta ehdottaa viittaussäännöstä täydennettäväksi viittauksella 2 §:n 4 momenttiin ja 9 §:ään, jotta kaikki soveltuvat säännökset tulisivat soveltamisen piiriin.

Edellä 39 §:n hylkäämisestä johtuen valiokunta on poistanut viittauksen 3 momentista.

46 a §.

Valiokunta ehdottaa viittaussäännöstä täydennettäväksi viittauksella 2 §:n 2 ja 3 momenttiin ja 9 §:ään, jotta kaikki soveltuvat säännökset tulisivat soveltamisen piiriin.

47 §.

Valiokunta ehdottaa 47 §:n 1 momentin ja 47 a §:n 1 momentin säännöksiä muotoiltavaksi niin, että kaupallisessa tarkoituksessa julkaistuja äänitteitä saataisiin käyttää julkisessa esityksessä ja muussa säännösten mukaisessa yleisön saataviin saattamisessa siten, että käyttämiseen ei tarvita lupaa, mutta siitä maksetaan korvaus. Muiden, esimerkiksi tilauksen tai työsuhteen perusteella tilaajan tai työnantajan harjoittamaa lähetystoimintaa tai julkista esittämistä varten valmistettujen äänitallenteiden käyttämisestä lähetyksissä tai julkisessa esityksessä tulee sopia oikeuden haltijan ja käyttäjän kesken 45 §:n 2 momentin yksinoikeuksien pohjalta.

Valiokunta ehdottaa lisäksi, että vastaavat muutokset tehdään myös kuvallista musiikkitallennetta koskevaan 47 §:n 3 momenttiin ja 47 a §:n 3 momenttiin ja että 47 §:n 1 ja 3 momentin säännöksissä käytetty kriteeri "kaupallisessa tarkoituksessa julkaistu" kirjoitetaan samalla tavalla sekä äänitallenteiden että kuvallisten musiikkitallenteiden osalta.

Lain 47 §:n 1 ja 3 momentin korvausoikeus rajoitetaan siten koskemaan sellaisten äänitallenteiden ja kuvallisten musiikkitallenteiden käyttöä, jotka on julkaistu kaupallisessa tarkoituksessa ja joiden kappaleita on levitetty tai jotka on välitetty yleisölle. Tällä tarkoitetaan samaa kuin Rooman sopimuksen 12 artiklassa ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen 15 artiklan 1 kohdassa. Säännös kattaisi sekä analogisten että digitaalisten tallenteiden käytön.

Valiokunta toteaa, että kaupallinen tarkoitus voi tarkoittaa erilaisia vaihdannan muotoja. Kaupallinen tarkoitus voisi toteutua paitsi yleisillä myös erityisillä ja hyvinkin rajoitetuilla markkinoilla. Yleisölle välittäminen kattaisi tietoverkkoympäristössä myös äänitallenteen ja kuvallisen musiikkitallenteen saamisen tilauksesta tai pyynnöstä saataville.

Edellä 39 §:n ja 45 §:n 5 momentin muutosehdotusten hylkäämisestä johtuen valiokunta on poistanut 3 momentista viittauksen.

47 a §.

Korvaus äänitallenteiden käyttämisestä 47 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla suoritettaisiin esittäviä taiteilijoita ja äänitetuottajia edustavan järjestön välityksellä 47 a §:n säännösten mukaisesti. Näin ollen valiokunta ehdottaa 47 a §:n 1 momentista poistettavaksi tulkinnallisesti ongelmalliseksi osoittautuneen lisäyksen "jollei korvauksesta ole sovittu erikseen". Vastaavat huomautukset koskevat pykälän 3 momentin mukaista korvausta kuvallisten musiikkitallenteiden käytöstä. Tällä muutoksella säilytetään nykyinen sopimusjärjestelmä, jossa tekijänoikeuskorvauksista sovitaan tekijänoikeusjärjestöjen välityksellä. Tämä on tekijänoikeuksien hallinnoinnin sekä kuluttajien kannalta yksinkertaisin ja vaivattomin tapa.

Lisäksi valiokunta on tehnyt pykälän 5 momenttiin perustuslakivaliokunnan edellyttämät tarkennukset järjestön hyväksymistä koskeviin säännöksiin.

48 §.

Valiokunta ehdottaa viittaussäännöstä täydennettäväksi viittauksella 2 §:n 2 ja 3 momenttiin, jotta kaikki soveltuvat säännökset tulisivat soveltamisen piiriin.

49 §.

Valiokunta ehdottaa viittaussäännöstä täydennettäväksi viittauksella 7 §:ään.

49 a §.

Valiokunta ehdottaa viittaussäännöstä täydennettäväksi viittauksella 2 §:n 4 momenttiin.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esille epäselvyyksiä valokuvien tekijänoikeuksien ja toisaalta käyttöoikeuksien osalta. On ilmennyt, että vanhojen, sinänsä historiallisesti arvokkaiden ja merkityksellisten valokuvien osalta saattaa olla, että valokuva ei täytä tekijänoikeuslain 1 §:ssä teokselta edellytettäviä vaatimuksia. Ne voidaan katsoa helpostikin tavanomaiseksi, jostain ajan tapahtumasta kertovaksi kuvaksi, joka ei ole vaatinut valokuvaajalta erityistä taiteellista panosta (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2003:6). Toisaalta valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös valokuvien käyttömahdollisuuksiin. On olemassa vanhentuneita ja vapaita valokuvia, jotka on aikoinaan julkistettu, ja rinnakkaisnegatiiveja, jotka julkistamattomina ovat edelleen suojattuja. Valiokunnan mielestä valokuvien käyttöä ja tekijänoikeussuojaa koskevat kysymykset tulee selvittää. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

50 b §.

Suomen maantieteellisen sijainnin vuoksi valiokunnan mielestä on tarpeen luoda mahdollisuus puuttua myös laittomien purkuvälineiden kauttakulkuun. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa Suomen kautta kolmanteen maahan kuljetettavien teknisten suojausten purkuvälineiden maahantuonnin kieltämistä.

50 c §.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että 50 c §:n soveltamiseen tulisi sisällyttää myös vapaakappalekirjastot ja Suomen elokuva-arkisto. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi viittauksella 16 b ja 16 c §:ään.

54 §.

Perustuslakivaliokunta edellyttää, että lakiin lisätään säännökset asianosaisten oikeusturvan kannalta olennaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista välimiesmenettelyssä ja että asetuksenantovaltuus täsmennetään, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausuntoihin viitaten sivistysvaliokunta esittää 54 §:ää muotoiltavaksi lakivaliokunnan esittämällä tavalla niin, että tekijänoikeusasetuksen 14 ja 15 §:n mukaiset säännökset sisällytetään 54 §:n 2 momenttiin. Samalla 54 §:n 1 momentin asetuksenantovaltuus poistetaan.

56 a §.

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että laajaan henkilö- ja tekojoukkoon ulottuva rangaistussäännös on aiheellista tarkistaa oikeasuhtaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia paremmin vastaavaksi. Lakivaliokunta puolestaan on lausunnossaan esittänyt, miten tämä perustuslakivaliokunnan vaatimus voidaan toteuttaa. Lakivaliokunnan ehdotuksen seurauksena kuitenkin poistuisi mahdollisuus, että tekijänoikeuden loukkaus voisi tulla rangaistavaksi myös tuottamuksellisena.

Edellä olevan perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa, että 56 a §:ään tehdään lakivaliokunnan esittämät muutokset täsmentäen säännöstä kuitenkin siten, että tekijän oikeuksien kannalta keskeisten oikeuksien — kappaleen valmistamisen ja yleisön saataviin saattamisen sekä moraalisten oikeuksien — osalta myös törkeästä huolimattomuudesta (törkeä tuottamus) tapahtuva oikeuksien loukkaus voitaisiin tuomita tekijänoikeusrikkomuksena.

Kuten rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentissa säädetään, se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvoitteen merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Tekijänoikeutta loukkaavien tekojen täsmällinen ilmaiseminen tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistössä ja rangaistavuuden alarajana olevan huolimattomuusasteen asettaminen tavallisen huolimattomuuden sijasta törkeään tuottamukseen lisää säännöksen täsmällisyyttä ja jättää tekijänoikeuden suojan kannalta kaikkein vähäisimmät teot rangaistavuuden ulkopuolelle.

57 §.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tärkeänä, että muutaman kappaleen valmistaminen tekijänoikeuslain 12 §:n perusteella yksityiseen käyttöön rajataan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustuvan seuraamussääntelyn ulkopuolelle.

Sivistysvaliokunta viittaa edellä 11 §:n perusteluissa yksityisestä kopioinnista todettuun. Valiokunta ehdottaa, että laittomasti esimerkiksi vertaisverkossa jaellun aineiston kopiointi tai muusta laittomasta lähteestä tapahtuva kopiointi yksityiseen käyttöön tulee säätää moitittavaksi toiminnaksi siten, että 57 §:n 1 momentin mukaisen hyvitysvelvollisuuden ulkopuolelle jäisivät vain tapaukset, joissa on ilmeistä, että kappaleen valmistaminen yksityistä käyttöä varten on tapahtunut ilman tietoa kopioitavan aineiston laittomuudesta. Tämä kaventaa hyvityssäännöksen soveltamisalaa. Myös menettämisseuraamusta koskevaan 58 §:ään lisätään vastaava, säännöksen soveltamisalaa kaventava lisäedellytys.

58 §.

Edellä 57 §:n kohdalla todettuun viitaten valiokunta ehdottaa muutosta pykälän 1 momenttiin.

Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa muutosta pykälän 2 momenttiin.

Valiokunta ehdottaa 2 momenttiin lisättäväksi säännöksen mahdollisuudesta määrätä teknisen suojauksen kiertämisväline hävitettäväksi rangaistusmääräysmenettelyssä.

60 a—60 d §.

Lakivaliokunta on lausunnossaan käsitellyt seikkaperäisesti tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estämistä koskevia säännöksiä ja ehdottaa lakiin lisättäväksi uudet 60 a—60 d §:t. Samalla valiokunta ehdottaa 60 a §:n edellä olevaa väliotsikkoa muutettavaksi. Lakivaliokunnan lausunnon perusteluissa todettuun viitaten sivistysvaliokunta ehdottaa 60 a—60 d §:iä säädettäväksi lausunnon mukaisina.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.

Perustuslakivaliokunta on katsonut eräiden säännösten osalta, että perustuslain 79 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityisen syyn vaatimus ei täyty eikä näiden lainkohtien voimaantuloajankohdasta säätämistä siten ole mahdollista jättää valtioneuvoston päätöksen varaan. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi täsmennystä voimaantulosäännöksen 1 momenttiin. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että vapaakappalekirjastoja koskevasta 16 b §:stä erotetaan myös 1 momentin 3 kohta tulemaan voimaan lainmuutosten voimaantullessa eikä, kuten hallitus on esittänyt, myöhemmin valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämä mahdollistaa sen, että tietoverkoista tapahtuva aineistojen keruu olisi laillisella pohjalla heti lain voimaantulon jälkeen ja riippumatta siitä, milloin vapaakappalelain suunniteltu uudistus toteutuu.

2. lakiehdotus

Sivistysvaliokunta viittaa lakivaliokunnan lausunnossa 2. lakiehdotuksen 3 §:n osalta todettuun ja toteaa, että hallituksen esityksen perustelut poikkeavat rikosoikeudessa yleensä noudatettavista periaatteista. Lakivaliokunta huomauttaa lausunnossa todetuin perusteluin, että hallituksen esityksen perusteluista poiketen tulee ensin yleisesti noudatettavien rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti arvioida se, onko tekoja yksi vai useampia. Tämän jälkeen on sitten jokaisen teon osalta erikseen tutkittava, täyttyykö teknisen suojauksen kiertämisen rangaistavuuden edellytyksenä oleva huomattavan haitan tai vahingon edellytys vai onko teko tällaisen edellytyksen puuttuessa mahdollisesti rangaistava tekijänoikeuslain 56 e §:ssä tarkoitettuna teknisen toimenpiteen loukkausrikkomuksena.

3. lakiehdotus (uusi)

Kuten edellä 1. lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa 21 §:n kohdalla on todettu, sivistysvaliokunta kannattaa jumalanpalveluksessa esitettävän teoksen tekijänoikeuksien kannalta säännöstä, jossa teosten esittämistä ei aseteta kenenkään lupaa edellyttäväksi, mutta teoksen tekijällä on korvausoikeus esittämisestä jumalanpalveluksen yhteydessä. Sivistysvaliokunnan kannattama 21 §:n sanamuoto on sama, josta perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 24/2005 vp katsonut, että tässä muodossa säännös vaatii perustuslain säätämisjärjestyksen.

Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on laaja tekijänoikeuslain muutosesitys. Vastaava esitys oli jo edellisessä eduskunnassa käsiteltävänä. Sitä ei kuitenkaan ehditty käsitellä loppuun, joten se raukesi. Myös tätä esitystä on käsitelty eduskunnassa jo yli vuoden. Näin ollen ja myös Suomen kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi säädettävä lainsäädäntö tulisi sivistysvaliokunnan mielestä saada käsiteltyä eduskunnassa loppuun ilman enempiä viivytyksiä. Valiokunta katsoo, että yhden pykälän, tässä tapauksessa 21 §:n, vaatiessa perustuslain säätämisjärjestystä ei tule viivästyttää muiden tärkeiden tekijänoikeuslain muutosten käsittelyä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että hallituksen esittämästä tekijänoikeuslain muutosesityksestä hylätään asianomainen 21 § ja se siirretään uuteen 3. lakiehdotukseen, joka säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällöin ensimmäinen lakiehdotus voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 7/2005 vp) mukaisesti.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa säädettäväksi uuden 3. lakiehdotuksen laiksi tekijänoikeuslain 21 §:n muuttamisesta.