Yleisperustelut
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Suoja-aikadirektiivistä johtuvat muutokset
Pääosa ehdotetuista tekijänoikeuslain
muutoksista johtuu tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien
suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 2006/116/EY
muutosdirektiivistä 2011/77/EU (jäljempänä suoja-aikadirektiivi).
Tämän osalta valiokunta viittaa direktiivin valmistelun
yhteydessä antamaansa lausuntoon (SiVL 6/2010
vp — U 63/2008 vp), jossa todettiin,
että valmistelun aikana direktiivi oli sisällöllisesti
muuttunut valiokunnan toivomalla tavalla ja saanut entistä laajemman
hyväksynnän.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että äänitteenä julkaistavan
tallennetun esityksen ja äänitteen suoja-aikaa
pidennetään 70 vuoteen. Esitetty suoja-ajan pidennys
turvaa pääsääntöisesti
esittäjien suojan heidän elinaikanaan ja parantaa
merkittävästi myös suomalaisten musiikintuottajien
toimintaedellytyksiä. Valiokunta korostaa, että suoja-ajan
pidentämiselle ei säädetä takautuvaa vaikutusta.
Suojan ulkopuolella oleva äänite ei siten hallituksen
esityksen hyväksymisen vuoksi palaa suojan piiriin.
Valiokunta korostaa kuitenkin, että esittävän taiteen
eri aloja tulisi kohdella tasavertaisesti. Siksi on jatkossa vielä paneuduttava
av-teoksissa esiintyvien esittävien taiteilijoiden oikeuksien
kehittämiseen tasavertaisesti muiden taiteilijoiden kanssa.
Valiokunta on esittänyt tätä samaa asiaa
koskevan toiveen jo lausunnossaan Valtioneuvoston selvityksestä vihreästä kirjasta
audiovisuaalisten
teosten verkkolevityksestä Euroopan unionissa: digitaalisten
yhtenäismarkkinoiden mahdollisuudet ja haasteet (SiVL 5/2011 vp—E
40/2011 vp). Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Orpoteosdirektiivin toimeenpano
Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksella implementoidaan Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU
orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista
(jäljempänä orpoteosdirektiivi). Direktiivin
noudattamisen edellyttämät kansallisen lainsäädännön
muutokset tulee direktiivin mukaan saattaa voimaan viimeistään 29
päivänä lokakuuta 2014.
Direktiivi koskee orpoteosten käyttöä jäsenvaltioihin
sijoittautuneissa yleisölle avoimissa kirjastoissa, oppilaitoksissa
ja museoissa sekä arkistoissa, elokuva- ja äänitearkistoissa
ja julkisen palvelun yleisradio-organisaatioissa. Aineistolajeihin
kuuluvat kirjat ja muut kirjoituksen muodossa julkaistut teokset,
elokuvat ja audiovisuaaliset teokset sekä äänitteet.
Av-aineiston ja äänitteiden osalta direktiiviä sovelletaan
myös julkisen palvelun yleisradio-organisaatioiden tuotantoihin.
Sivistysvaliokunta on orpoteosdirektiivin valmistelun yhteydessä esittänyt
epäilyjä direktiivin tarpeellisuudesta ja toimivuudesta
(SiVL 4/2011 vp — U 24/2011 vp). Valiokunta
korostaa hallituksen esityksen tavoin, että direktiivillä ja
ehdotetulla lailla ei puututa oikeuksien hallinnointia koskeviin
kansallisen tason järjestelyihin, joilla tarkoitetaan direktiivin
johdantokappaleen 24 mukaan muun muassa laajennettuja kollektiivisia
lupia eli sopimuslisenssisäännöksiä.
Valiokunta arvioi, että sopimuslisenssi on tehokkaampi,
yksinkertaisempi ja käyttäjien kannalta nopeampi
ratkaisu kuin orpoteoslain mukainen menettely.
Lainauskorvaus
Korvaus teoksen kappaleiden lainaamisesta yleisistä kirjastoista
säädettiin vuonna 2006. Lainmuutoksen voimaantulon
jälkeen on esitetty eri suuntiin meneviä käsityksiä tekijänoikeuslain 19 §:n
4 momentin tulkinnasta eli siitä, kuka on oikeutettu teoksen
lainaamisesta maksettavaan korvaukseen.
Hallituksen esitystä (HE 126/2006 vp) käsiteltäessä selvitettiin
erityisesti lainauskorvaukseen oikeutettujen piiriä. Ministeriön
mukaan esityksen tarkoituksena oli, että lainauskorvauksen
saajana voisi olla vain teoksen alkuperäinen tekijä tai
hänen perillisensä. Mietinnössään
sivistysvaliokunta vielä täsmensi kyseisen pykälän
sanamuotoa (SiVM 15/2006 vp — HE 126/2006
vp). Tästä huolimatta lainauskorvauksen soveltamisala
on tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännön
kautta muotoutunut laajemmaksi kuin sitä säädettäessä on
ollut tarkoitus. Sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esitystä,
jolla tekijänoikeuslain 19 §:n 4 momentti täsmennetään
vastaamaan alkuperäistä tarkoitustaan.
Lähettäjäyritysten ja lehtikustantajien
arkistoaineistojen käyttöä koskeva sopimuslisenssisäännös
Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus uudesta sopimuslisenssisäännöksestä koskien
televisio- ja radio-ohjelmien sekä lehtiä koskevien
arkistojen uudelleen käyttöä. Tämä ehdotus
tekijänoikeuslain 25 g §:n muuttamiseksi vastaa
sisällöltään ja perusteluiltaan
tekijänoikeustoimikunnan yksimielistä ehdotusta.
Valiokunta kannattaa uudistusta, mutta korostaa, että sopimuslisenssiä tulee
käyttää vain poikkeuksellisissa tilanteissa
(esim. massakäyttö), joihin suora yksilöllinen
oikeuksista sopiminen ei sovellu.
Edellä mainittu pykälä sisältää myös
säännöksen tekijän kielto-oikeudesta.
Kielto-oikeuden käyttämisen edellytyksenä olisi,
että tekijä ilmoittaa sopimuslisenssijärjestölle
kiellon. Kielto voisi koskea joko yksittäistä teosta
tai esimerkiksi tekijän koko tuotantoa. Asiantuntijakuulemisen
ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että sopimuslisenssitilanteessa
oikeudenhaltijoiden kielto-oikeus on esitettävissä myös
oikeudenhaltijan koko "katalogiin" ilman teos/äänitekohtaista
yksilöintiä.
Muutostarpeet
Sivistysvaliokunta ehdottaa 2. lakiehdotukseen sisältyvän
asetuksenantovaltuuden muuttamista paremmin vastaamaan Euroopan
unionin orpoteostietokannan valmistelun nykytilaa ja valmistelun
ennakoitua lopputulosta.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
19 §.
Hallituksen esityksen mukaan lainauskorvaus on luonteeltaan
julkisoikeudellinen varallisuusetuus, jonka suuruus ja jatkuvuus
ovat riippuvaisia valtion talousarviossa osoitetusta määrärahasta.
Asiantuntijakuulemisessa on puututtu tähän ja
korostettu, että lainauskorvaukset ovat luonteeltaan yksityisoikeudellisia
korvauksia teosten lainaamisesta. Valiokunta toteaa saamansa
selvityksen perusteella, että oikeus korvaukseen teosten
lainaamisesta on tekijän taloudellisiin yksinoikeuksiin
sisältyvä korvausoikeus, jota ei voida siirtää.
Voimassa oleva talousarvion määrärahaan
pohjautuva järjestelmä kuitenkin korostaa julkisoikeudellista
elementtiä, jota tosiseikkaa esityksessä oli tarkoitus
kuvata.
2. lakiehdotus
6 §. Tiedot selvityksistä.
Sivistysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen
esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että Euroopan
unionin orpoteostietokannan valmistelu on edennyt komission ja Euroopan
unionin sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston
(OHIM) yhteistyönä. Ministeriön komissiolta
saamien tietojen mukaan valmistelu etenee siihen suuntaan, että tietojen
syöttäminen tietokantaan liitettäviksi
tapahtuisi viranomaisen sijasta sen laitoksen toimesta, joka tekee
selvityksen orpoteosten oikeudenhaltijoista ja käyttää orpoteosta.
Kansallisen viranomaisen tehtäväksi jäisi
näiden sähköiseen lomakkeeseen kirjoitettujen
tietojen liittäminen tietokantaan. Kansallinen viranomainen
ei varmistaisi tietoja eikä niiden oikeellisuutta, vaan
ainoastaan liittäisi orpoteosta käyttävän
laitoksen antamat tiedot tietokantaan.
Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa
pykälän 1 momentin muuttamista siten, että orpoteosta
käyttävä laitos toimittaa tiedot suoraan
tietokantaan liitettäviksi. Pykälän 2 momentista
ehdotetaan siirrettäväksi 1 momentin 6 kohdaksi
vaatimus orpoteosten käyttöä koskevien
tietojen toimittamisesta, jolloin hallituksen esityksen 6 kohta
siirtyy 7 kohdaksi.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 ja 3 momenttien
poistamista, jolloin hallituksen esityksen 4 ja 5 momentit siirtyvät
uusiksi 2 ja 3 momenteiksi.
8 §. Tekijän ilmoitus.
Edellä 6 §:n kohdalla todetun perusteella
valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin muuttamista
siten, että tekijän ilmoitusta koskevien tietojen
toimittaminen tietokantaan liitettäviksi tapahtuisi viranomaisen
sijasta sen laitoksen toimesta, joka käyttää orpoteosta.
9 §. Asetuksenantovaltuus.
Edellä 6 §:n kohdalla todetun perusteella
valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin muuttamista
siten, että asetuksella voidaan tarvittaessa säätää tietojen
toimittamisesta sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston
tietokantaan. Laitos toimittaa käytännössä tiedot
suoraan tietokantajärjestelmään tai kansalliselle
viranomaiselle, joka on joko opetus- ja kulttuuriministeriö tai
jokin ministeriön hallinnonalan viranomainen. Valiokunta
ehdottaa myös lisättäväksi maininnan
siitä, että asetuksella voidaan säätää orpoteoksen tekijäksi
ilmoittautuneelta edellytettävistä tiedoista.
Edellä 1 momenttiin ehdotettujen muutosten vuoksi pykälän
3 momentti ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana.