Yleisperustelut

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Suoja-aikadirektiivistä johtuvat muutokset

Pääosa ehdotetuista tekijänoikeuslain muutoksista johtuu tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 2006/116/EY muutosdirektiivistä 2011/77/EU (jäljempänä suoja-aikadirektiivi). Tämän osalta valiokunta viittaa direktiivin valmistelun yhteydessä antamaansa lausuntoon   (SiVL 6/2010 vp — U 63/2008 vp), jossa todettiin, että valmistelun aikana direktiivi oli sisällöllisesti muuttunut valiokunnan toivomalla tavalla ja saanut entistä laajemman hyväksynnän.

Valiokunta pitää tärkeänä, että äänitteenä julkaistavan tallennetun esityksen ja äänitteen suoja-aikaa pidennetään 70 vuoteen. Esitetty suoja-ajan pidennys turvaa pääsääntöisesti esittäjien suojan heidän elinaikanaan ja parantaa merkittävästi myös suomalaisten musiikintuottajien toimintaedellytyksiä. Valiokunta korostaa, että suoja-ajan pidentämiselle ei säädetä takautuvaa vaikutusta. Suojan ulkopuolella oleva äänite ei siten hallituksen esityksen hyväksymisen vuoksi palaa suojan piiriin.

Valiokunta korostaa kuitenkin, että esittävän taiteen eri aloja tulisi kohdella tasavertaisesti. Siksi on jatkossa vielä paneuduttava av-teoksissa esiintyvien esittävien taiteilijoiden oikeuksien kehittämiseen tasavertaisesti muiden taiteilijoiden kanssa. Valiokunta on esittänyt tätä samaa asiaa koskevan toiveen jo lausunnossaan Valtioneuvoston selvityksestä vihreästä kirjasta audiovisuaalisten teosten verkkolevityksestä Euroopan unionissa: digitaalisten yhtenäismarkkinoiden mahdollisuudet ja haasteet (SiVL 5/2011 vp—E 40/2011 vp). Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Orpoteosdirektiivin toimeenpano

Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksella implementoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista (jäljempänä orpoteosdirektiivi). Direktiivin noudattamisen edellyttämät kansallisen lainsäädännön muutokset tulee direktiivin mukaan saattaa voimaan viimeistään 29 päivänä lokakuuta 2014.

Direktiivi koskee orpoteosten käyttöä jäsenvaltioihin sijoittautuneissa yleisölle avoimissa kirjastoissa, oppilaitoksissa ja museoissa sekä arkistoissa, elokuva- ja äänitearkistoissa ja julkisen palvelun yleisradio-organisaatioissa. Aineistolajeihin kuuluvat kirjat ja muut kirjoituksen muodossa julkaistut teokset, elokuvat ja audiovisuaaliset teokset sekä äänitteet. Av-aineiston ja äänitteiden osalta direktiiviä sovelletaan myös julkisen palvelun yleisradio-organisaatioiden tuotantoihin.

Sivistysvaliokunta on orpoteosdirektiivin valmistelun yhteydessä esittänyt epäilyjä direktiivin tarpeellisuudesta ja toimivuudesta (SiVL 4/2011 vp — U 24/2011 vp). Valiokunta korostaa hallituksen esityksen tavoin, että direktiivillä ja ehdotetulla lailla ei puututa oikeuksien hallinnointia koskeviin kansallisen tason järjestelyihin, joilla tarkoitetaan direktiivin johdantokappaleen 24 mukaan muun muassa laajennettuja kollektiivisia lupia eli sopimuslisenssisäännöksiä. Valiokunta arvioi, että sopimuslisenssi on tehokkaampi, yksinkertaisempi ja käyttäjien kannalta nopeampi ratkaisu kuin orpoteoslain mukainen menettely.

Lainauskorvaus

Korvaus teoksen kappaleiden lainaamisesta yleisistä kirjastoista säädettiin vuonna 2006. Lainmuutoksen voimaantulon jälkeen on esitetty eri suuntiin meneviä käsityksiä tekijänoikeuslain   19 §:n 4 momentin tulkinnasta eli siitä, kuka on oikeutettu teoksen lainaamisesta maksettavaan korvaukseen.

Hallituksen esitystä (HE 126/2006 vp) käsiteltäessä selvitettiin erityisesti lainauskorvaukseen oikeutettujen piiriä. Ministeriön mukaan esityksen tarkoituksena oli, että lainauskorvauksen saajana voisi olla vain teoksen alkuperäinen tekijä tai hänen perillisensä. Mietinnössään sivistysvaliokunta vielä täsmensi kyseisen pykälän sanamuotoa (SiVM 15/2006 vp — HE 126/2006 vp). Tästä huolimatta lainauskorvauksen soveltamisala on tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännön kautta muotoutunut laajemmaksi kuin sitä säädettäessä on ollut tarkoitus. Sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esitystä, jolla tekijänoikeuslain 19 §:n 4 momentti täsmennetään vastaamaan alkuperäistä tarkoitustaan.

Lähettäjäyritysten ja lehtikustantajien arkistoaineistojen käyttöä koskeva sopimuslisenssisäännös

Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus uudesta sopimuslisenssisäännöksestä koskien televisio- ja radio-ohjelmien sekä lehtiä koskevien arkistojen uudelleen käyttöä. Tämä ehdotus tekijänoikeuslain 25 g §:n muuttamiseksi vastaa sisällöltään ja perusteluiltaan tekijänoikeustoimikunnan yksimielistä ehdotusta. Valiokunta kannattaa uudistusta, mutta korostaa, että sopimuslisenssiä tulee käyttää vain poikkeuksellisissa tilanteissa (esim. massakäyttö), joihin suora yksilöllinen oikeuksista sopiminen ei sovellu.

Edellä mainittu pykälä sisältää myös säännöksen tekijän kielto-oikeudesta. Kielto-oikeuden käyttämisen edellytyksenä olisi, että tekijä ilmoittaa sopimuslisenssijärjestölle kiellon. Kielto voisi koskea joko yksittäistä teosta tai esimerkiksi tekijän koko tuotantoa. Asiantuntijakuulemisen ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että sopimuslisenssitilanteessa oikeudenhaltijoiden kielto-oikeus on esitettävissä myös oikeudenhaltijan koko "katalogiin" ilman teos/äänitekohtaista yksilöintiä.

Muutostarpeet

Sivistysvaliokunta ehdottaa 2. lakiehdotukseen sisältyvän asetuksenantovaltuuden muuttamista paremmin vastaamaan Euroopan unionin orpoteostietokannan valmistelun nykytilaa ja valmistelun ennakoitua lopputulosta.