Perustelut
Valiokunta pitää tärkeänä edistää kansalliseen kulttuuriperintöön
kuuluvien yksityisten arkistoaineistojen säilymistä ja
käyttöä. Tarkoituksenmukaista on edelleen
turvata suomalaisen yhteiskunnan eri puolia edustavan organisaatiokentän
ja elinkeinoelämän mutta myös yhteiskuntakehitykseen
keskeisesti vaikuttaneiden yksityisten henkilöiden tuottaman,
tutkimuksellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävän
asiakirja-aineiston säilyminen samassa laajuudessa kuin
tähänkin asti.
Yhteiskuntakehityksen eri ilmenemismuodot tulivat aiempina vuosisatoina
ensisijaisesti valtion, kirkon ja kuntasektorin viranomaisten arkistojen
asiakirjoihin, mutta tilanne on huomattavasti muuttunut viimeksi
kuluneen puolen vuosisadan aikana. Yksityissektorin erityyppisten
organisaatioiden mutta myös yksityishenkilöiden
arkistojen merkitys kattavan dokumentoinnin saamiseksi lähimenneisyyden
ja oman aikamme yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kehityksestä on
voimakkaasti kasvanut. Tämä tiedostettiin, kun
säädettiin laki yksityisluontoisten arkistojen
valtionavusta (998/1974), joka astui
voimaan vuoden 1975 alussa. Tuolloin säädetty
laki on kuitenkin teknisesti vanhentunut. Sen vuoksi ja valtionapuprosessin
yksinkertaistamiseksi lainsäädännön
uudistaminen on valiokunnan mielestä tarpeen.
Lakimääräistä valtionapua
on 2000-luvun alussa saanut yhteensä 12 rekisteröidyn
yhdistyksen tai säätiön ylläpitämää arkistoinstituutiota,
jotka valtioneuvosto on hyväksynyt oikeutetuiksi valtionapuun.
Näiden arkistojen piiriin kuuluu mm. viisi poliittisten
puolueiden keskusarkistoa, Suomen Elinkeinoelämän
Keskusarkisto, Suomen Urheiluarkisto sekä Urho Kekkosen Arkisto.
Valtionapuarkistoissa säilytettiin vuoden 2005 lopussa
yhteensä 39 hyllykilometriä asiakirjallista aineistoa.
Ilman yksityisluontoisille arkistoille 31 vuoden aikana myönnettyä valtionapua
olisi tulevilla sukupolvilla käytettävissään
ratkaisevalla tavalla vähäisempi ja paljon yksipuolisempi
dokumentaatio lähimenneisyyden suomalaisen yhteiskunnan
kehityksestä.
Yksityiset keskusarkistot ovat valtionavun turvin voineet koota
henkistä perintöä, kulttuuri- ja talouselämää sekä kansalaistoimintaa
ja yksityisiä henkilöitä koskevan ainutlaatuisen lähdeaineiston,
joka on niin laaja, että arkistolaitos tuskin olisi voinut
sitä vastaanottaa. Näiden arkistojen nauttima
luottamus omien viiteryhmiensä piirissä on myötävaikuttanut
aktiiviseen ja motivoituneeseen keruutoimintaan. Yksityisillä keskusarkistoilla
on myös hallussaan laajat käsikirjastot, mittavia
valokuvakokoelmia, muistitietoa, julisteita ja piirustuksia sekä audiovisuaalista
aineistoa ja äänitteitä. Yksityisten yhteisöjen
sekä sukujen, perheiden ja yksityishenkilöiden
arkistoaineistot ovat näiden yksityisomaisuutta, ja hyvinkin
merkittävä tällainen aineisto on vaarassa
tuhoutua, ellei sen säilytystä voida taloudellisesti
turvata.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yksityisten
keskusarkistojen aineistot ovat samoin edellytyksin kaikkien tutkijoiden
käytettävissä, ja niiden julkisuuteen
nähden sovelletaan yleisiä arkistolain ja julkisuuslain
periaatteita. Arkistoilla on Kansallisarkiston hyväksymät säilytystilat
ja ammattitaitoinen henkilökunta.