Perustelut

Valiokunta pitää tärkeänä edistää kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien yksityisten arkistoaineistojen säilymistä ja käyttöä. Tarkoituksenmukaista on edelleen turvata suomalaisen yhteiskunnan eri puolia edustavan organisaatiokentän ja elinkeinoelämän mutta myös yhteiskuntakehitykseen keskeisesti vaikuttaneiden yksityisten henkilöiden tuottaman, tutkimuksellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävän asiakirja-aineiston säilyminen samassa laajuudessa kuin tähänkin asti.

Yhteiskuntakehityksen eri ilmenemismuodot tulivat aiempina vuosisatoina ensisijaisesti valtion, kirkon ja kuntasektorin viranomaisten arkistojen asiakirjoihin, mutta tilanne on huomattavasti muuttunut viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana. Yksityissektorin erityyppisten organisaatioiden mutta myös yksityishenkilöiden arkistojen merkitys kattavan dokumentoinnin saamiseksi lähimenneisyyden ja oman aikamme yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kehityksestä on voimakkaasti kasvanut. Tämä tiedostettiin, kun säädettiin laki yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta (998/1974), joka astui voimaan vuoden 1975 alussa. Tuolloin säädetty laki on kuitenkin teknisesti vanhentunut. Sen vuoksi ja valtionapuprosessin yksinkertaistamiseksi lainsäädännön uudistaminen on valiokunnan mielestä tarpeen.

Lakimääräistä valtionapua on 2000-luvun alussa saanut yhteensä 12 rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön ylläpitämää arkistoinstituutiota, jotka valtioneuvosto on hyväksynyt oikeutetuiksi valtionapuun. Näiden arkistojen piiriin kuuluu mm. viisi poliittisten puolueiden keskusarkistoa, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto, Suomen Urheiluarkisto sekä Urho Kekkosen Arkisto. Valtionapuarkistoissa säilytettiin vuoden 2005 lopussa yhteensä 39 hyllykilometriä asiakirjallista aineistoa. Ilman yksityisluontoisille arkistoille 31 vuoden aikana myönnettyä valtionapua olisi tulevilla sukupolvilla käytettävissään ratkaisevalla tavalla vähäisempi ja paljon yksipuolisempi dokumentaatio lähimenneisyyden suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä.

Yksityiset keskusarkistot ovat valtionavun turvin voineet koota henkistä perintöä, kulttuuri- ja talouselämää sekä kansalaistoimintaa ja yksityisiä henkilöitä koskevan ainutlaatuisen lähdeaineiston, joka on niin laaja, että arkistolaitos tuskin olisi voinut sitä vastaanottaa. Näiden arkistojen nauttima luottamus omien viiteryhmiensä piirissä on myötävaikuttanut aktiiviseen ja motivoituneeseen keruutoimintaan. Yksityisillä keskusarkistoilla on myös hallussaan laajat käsikirjastot, mittavia valokuvakokoelmia, muistitietoa, julisteita ja piirustuksia sekä audiovisuaalista aineistoa ja äänitteitä. Yksityisten yhteisöjen sekä sukujen, perheiden ja yksityishenkilöiden arkistoaineistot ovat näiden yksityisomaisuutta, ja hyvinkin merkittävä tällainen aineisto on vaarassa tuhoutua, ellei sen säilytystä voida taloudellisesti turvata.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yksityisten keskusarkistojen aineistot ovat samoin edellytyksin kaikkien tutkijoiden käytettävissä, ja niiden julkisuuteen nähden sovelletaan yleisiä arkistolain ja julkisuuslain periaatteita. Arkistoilla on Kansallisarkiston hyväksymät säilytystilat ja ammattitaitoinen henkilökunta.