Perustelut
Sosiaali- ja terveydenhuolto vaatii kokonaisuudistuksen. Palvelurakenteen
muutoksen lisäksi on tehtävä remontti
myös rahoitukseen. Keskusta on valmis tähän
uudistustyöhön.
Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisin ongelma
on kokonaiskuvan puute tulevaisuudesta. Muutoksia tehdään
pala palalta arvioimatta niiden kokonaisvaikutuksia. Samalla siirretään
todellisten ongelmien ratkaiseminen tulevaisuuteen.
Jyrki Kataisen hallituksen esityksessä poliittinen
tarkoituksenmukaisuus hautaa alleen ihmisten peruspalvelujen turvaamisen
välttämättömyyden. Sosiaali-
ja terveydenhuollon näkökulmasta esitys kuntajakolain
muuttamisesta ei edistä sote-palvelujen järjestämisen
aitoa vahvistumista, selkeytymistä ja tehostumista. Monin
paikoin kehityskulku on päinvastainen. Esimerkiksi terveydenhuoltomme
toimivin osa, sairaanhoitopiirit, on päätetty
lakkauttaa ilman kuvaa tulevaisuudesta. Hallituksen keskeyttämän edellisen
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikana perustetut yhteistoiminta-alueet,
myös hyvin toimivat, on määrätty
purettaviksi. Tilalle tarjotaan sekavia ja tulkinnanvaraisia linjauksia.
Sosiaali- ja terveyspalvelut pakkoalistettu kuntauudistukselle
Vaalikauden puolessa välissä käsittelyssämme on
hallituksen suurin rakenteellinen uudistus. Tulkinnat esityksen
sisällöstä vaihtelevat vastaajasta riippuen.
Suuren muutoksen valmistelua ovat leimanneet suuret sanat sisältöjen
jäädessä ohuelle pohjalle.
Kokonaisuudessaan hallituksen esittämät linjaukset
sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi
ovat pahasti keskeneräiset. Valmistelun poukkoilevuudelle
on ollut tunnusomaista annettujen aikataulujen pettäminen
useita kertoja. Työryhmistä ei ole ollut pulaa.
Hallituksen vaalikauden suurin uudistus loi odotusarvon sille,
että tavoitteena on löytää vastauksia
tulevaisuuden kannalta ydinkysymyksiin. Miten lääkäriin
pääsee? Miten hoitoketjut ovat saumattomampia?
Miten perustason ja erikoistason palvelut ovat tiiviimmässä yhteydessä?
Näihin ei ole saatu vastauksia. Jopa puhuminen tiiviimmästä yhteistoiminnasta
sosiaali- ja terveydenhuollossa tai hoitoketjujen selkeyttämisestä on
ollut hiipumaan päin.
Kuntarakenteen muutosten piti ratkaista julkisten sote-palvelujen
ongelmat. Ihmisille tärkeimpien palvelujen tulevaisuuteen
herättiin vasta helmikuussa 2012. Käytännössä tuo
havahtuminen tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen pakkoalistamista
kuntarakenteen muutokselle.
Hallituksen esityksen seurauksena kuntien välinen yhdenvertaisuus
romutetaan. Kuntarakenneuudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisujen
lujittunut keskinäinen
yhteys näkyvät tehdyissä esityksissä moniselkoisina kuvioina.
Hankkeet on liimattu toisiinsa lakiesityksen 4 c §:ssä,
mutta varsinainen asia eli kuinka sote-palvelut pitäisi
tulevaisuudessa järjestää yritetään
selittää lakiesityksen yleisperusteluissa jopa
kahteen kertaan. Hallituksen hapuilu ja tehtyjen linjausten sekavuus
ja monitulkintaisuus ovat tästä osoituksena.
Ongelmakohdaksi nousee erityisesti se, että asukasluvultaan
samankokoisten kuntien erilainen kohteleminen on riippuvainen niiden
sijainnista. Hallituksen esityksen sosiaali- ja terveyspalvelujen
järjestämisen keskeisin osa eli vastuukuntamalli
on esityksessä määritelty sekavasti.
Lopputulos on monimutkainen ja hajanainen. Samalla sote-alueellakin
samanlaiset palvelut voivat olla erilaisilla järjestämisvastuilla.
Erityinen huoli uudistuksessa kohdistuu
sosiaalihuollon palvelujen tulevaisuuteen ja aitoon integraatioon
terveydenhuollon kanssa. Sosiaalihuolto on saanut niin hallituksen
valmistelussa kuin julkisessa keskustelussakin
aivan liian pienen huomion.
Kuntien tahtoa ei kuultu
Vaikka hallituksen linjaukset sosiaali- ja terveyspalvelujen
järjestämisestä lopulta saatiinkin poliittisesti
valmiiksi, on malli yhä varsin epäselvä ja
sisältää monia kysymyksiä. Aikataulua
sen toteuttamiseksi ei voida pitää realistisena.
Hallitus ilmoitti tavoitteekseen purkaa ja selkiyttää hallintoa
ja saada siten aikaan laajemmat vastuun hartiat. Mitä todellisuudessa
on tulossa? Leveämpien hartioiden sijaan rakennetaankin
uusia hallinnon portaita, joita on tulossa laskijasta riippuen kolmesta
viiteen. Hallinnon lisääntyessä lienee väistämätöntä,
että myös byrokratian määrä kasvaa
entisestään. Vastuukuntamallin määrittelyn
sekavuus, tulkinnanvaraisuus sekä täsmentymättömyys
ovat osaltaan vaikeuttamassa arviointia.
Hallituksen esityksen seurauksena epätietoisuus kuntakentässä jatkuu.
Täysin välttämätön kehitystyö on
hallituksen venkoilun vuoksi monissa maakunnissa ja seuduilla täysin
jäissä. Kustannuksia valmistelun monipolvisuudesta
ja kuntakentän tyhjäkäynnistä voi
vain arvailla. Kalleimman hinnan maksavat palveluja tarvitsevat
ihmiset. Huomio kiinnittyy myös siihen, että asukasluvultaan
merkittävän metropolialueen ratkaisu puuttuu kokonaan.
Huolestuttavinta uudistuksessa on hallituksen välinpitämättömyys
kuntien näkemyksiä kohtaan. Lainvalmistelun yhteydessä kuntia
on kuultu kahdesti. Missä tuo kuuleminen näkyy? On
vastoin totuutta väittää kuntakentän
olevan nyt tehtyjen esitysten takana. Käytännössä valtion
ja kuntien välinen luottamus on kokenut kovan kolauksen.
Kuka toteuttaa tämän uudistuksen?
Henkilöstön ja asiantuntijoiden sivuuttaminen
Hallitus ansaitsee vahvan kritiikin siitä, että monien
asiantuntijoiden näkemykset suomalaisen sosiaali- ja terveyshuollon
tulevaisuudesta on valmistelussa sivuutettu. Hallituksen linjaukset ovat pienen
poliittisen eliitin
ja heidän esikuntiensa muokkaamia. Virkamiehille ja asiantuntijoille
on jäämässä vain perustelujen
kirjoittaminen. Lain aikaansaaminen nykylinjausten pohjalta on vähintäänkin
haasteellista.
Hallituksen sote-uudistuksessa henkilöstön asema
jää arvailujen varaan. Valmistelun hajanaisuus
on jo nyt rapauttamassa osaa sosiaali- ja terveydenhuollostamme
siksi, että ammattihenkilöt hakeutuvat varmempiin
työpaikkoihin.
Avoinna olevia kysymyksiä on edelleen paljon. Edellä esitettyjen
lisäksi on lupa odottaa vastauksia myös seuraaviin
kysymyksiin:
1) Mitkä ovat uusien sote-alueiden tehtävät
tilanteessa, jossa näyttäisi tulevan hyvinkin
erilaisia sote-alueita?
2) Mitkä ovat perustason alueiden muodostamisperusteet?
3) Mitkä ovat renkikuntien todelliset vaikutusmahdollisuudet
kuntalaistensa palveluihin. Jääkö ainoaksi
tehtäväksi maksaa laskut?
4) Miten aiotaan estää erikoissairaanhoidon sirpaloituminen?
5) Miten integraatiot käytännössä toteutetaan?
6) Miten estetään euroissakin kalliiksi käyvä kilpavarustelu?
7) Miten toteutetaan lakkautettavien sairaanhoitopiirien omaisuuden
jako ja eläkevastuujärjestelyt?
8) Millaisen roolin erityisvastuualueet (erva) jatkossa saavat?
9) Miten palvelut järjestetään metropolialueella?
10) Minkälainen on sote-henkilöstön
asema uudistuksessa?
Keskusta tarjoaa kotikunta-maakuntamallia kokonaisuudistukseksi
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa professori
Jussi Huttunen tiivisti keskeisen tavoitteen toteuttamisen eli kaikkien
ihmisten tarpeita vastaavan, laadukkaan ja yhdenvertaisen kohtelun takaavan
tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän
edellytykset seuraavasti:
1) Demokraattinen kontrolli
2) Toimiva yhteys palvelutuotantoon ja ongelmien ehkäisyyn
tähtäävän toiminnan välillä
3) Sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
integraatio
4) Yksitasoinen palvelutuottaja silloin, kun se on
mahdollista
5) Riittävän suuret väestöpohjat
6) Palvelutuottajien yhteistyö ja työnjako
7) Erilaiset tuotantotavat mahdollistava toimintatapa
8) Yksikanavainen, taloudellisuuteen ja vaikuttavuuteen kannustava
rahoitusjärjestelmä.
Me tarvitsemme kokonaisvaltaisen uudistuksen sosiaali- ja terveydenhuoltoomme.
Tähän työhön Keskusta on valmis.
Tarvitsemme laajaa yhteistyötä. Vieläkään
ei ole myöhäistä valmistella uudistusta
siten, että se on toteuttamiskelpoinen nopeallakin aikataululla.
Yksikään ratkaisu ei ole ongelmaton, mutta nyt
odotetaan selkeyttä ja määrätietoista
tapaa edetä. Keskusta on valmis uudistustyöhön
kotikunta-maakuntamallin pohjalta. Se on yhteistyön malli.
Se on demokraattinen malli. Se on palvelut turvaava malli niin keskuskaupungeissa
kuin pienissä kunnissa.
Kuntayhtymä on aidon yhteistyön pohja. Malli
huomioi lähipalvelujen saatavuuden. Ihmisten vaikuttamis-
ja osallistumismahdollisuudet turvataan kaikilla alueilla.
Malli on selkeä ja hallintoa purkava. Kotikunta-maakuntamallissa
hallinto toteutetaan kolmella tasolla ja samalla yhdistetään
sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyö tiiviimmäksi.
Sote-piirit rakennetaan pääsääntöisesti
nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle. Perustason ja erityistason
tiivis yhteistyö mahdollistuu. Työnjako tehdään
niin maakuntien sisällä kuin välillä. Osana
uudistusta säädetään lähipalvelulaki.
Toimintoja on kehitettävä, ja esim. tietotekniikan satojen
miljoonien eurojen säästöt ovat mahdollisia
maakunnallisten ratkaisujen kautta. Alueiden erityspiirteet on huomioitava.
Keskustan mallissa hallinto- ja rahoitusuudistukset tehdään
samanaikaisesti. Tulevassa rahoitusratkaisussa raha seuraa ihmistä.
Nykyisen monikanavarahoituksen sijaan rahoitus kannustaa sekä ihmisiä että toimijoita.
Keskusta on valmis työhön, jossa nykyisen sairausvakuutuskorvausjärjestelmän
osalta nykyisiin kuntien euroihin lisätään
sv-korvauksista ainakin lääkäripalkkioiden,
laboratorio- ja röntgenpalveluiden ja ainakin osa
matkojen korvauksista. Monikanavaisuudesta on päästävä selkeämpään
ratkaisuun, jossa osana muutosta raha seuraa asiakasta sekä järjestäjä ja
tuottaja erotetaan toisistaan.
Eduskuntakäsittelystä
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyn
kuluessa on äänestyspäätöksien
kautta osoitettu todeksi hallituksen toimintapa koko uudistukseen liittyen. Äänestyspäätösten
jälkeen
valiokunnalla ei ole ollut edellytyksiä arvioida keskeisimpienkään
esityksen osien oikeudellisia perusteita. Tästä toimii
esimerkkinä vastuukuntamalli.
Eduskunnassa lakiesitysten perustuslainmukaisuuden arvioi vain
ja ainoastaan perustuslakivaliokunta. Mielestämme sosiaali-
ja terveysvaliokunnankin olisi lausuntonsa pohjaksi tullut kuulla
vähintäänkin kunnallisoikeuden ja erityisesti
kunnallisen itsehallinnon asiantuntijoita, jotta valiokunnan lausunnolla
olisi enemmistöpäätösten mukaista
pitävämpi perusta.