Perustelut
Yleistä
Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkastelee lausunnossaan valtioneuvoston
periaatepäätöstä sen sosiaali-
ja terveyspoliittisten vaikutusten kannalta. Valiokunta tuo lausunnossaan
esiin asiantuntijalausuntoihin perustuvia sosiaali- ja terveyspoliittisia
näkökohtia, jotka toisaalta puoltavat periaatepäätöksen
mukaisen hankkeen toteuttamista ja toisaalta ovat sitä vastaan. Valiokunta
on vuonna 2010 antanut lausunnon myös Fennovoima Oy:n hakemuksesta
tehdystä valtioneuvoston periaatepäätöksestä (StVL 8/2010
vp). Valiokunta ei myöskään
tässä uutta periaatepäätöstä koskevassa
lausunnossaan ota kantaa siihen, olisiko hakemusta koskeva periaatepäätös
kumottava vai jätettävä voimaan.
Valtioneuvoston päätös perustuu ydinenergialain
5 §:n mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedun
arviointiin. Valtioneuvoston on kokonaisetua arvioidessaan
otettava huomioon rakentamisesta aiheutuvat hyödyt ja haitat
kiinnittäen erityistä huomiota muun muassa ydinvoimalaitoksen
ympäristövaikutuksiin sekä ydinpolttoaine-
ja ydinjätehuollon järjestämiseen. Edellä mainitun
yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin vaikuttavat olennaisesti muutkin
kuin tässä lausunnossa esiin tuotavat sosiaali-
ja terveydenhuoltoon liittyvät näkökohdat.
Periaatepäätöksen mukaan esiin ei
ole tullut seikkoja, jotka osoittaisivat, ettei hakemuksen mukaista
ydinvoimalaitosta voitaisi toteuttaa turvallisesti. Valtioneuvoston
mukaan uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen auttaisi saavuttamaan
energia- ja ilmastostrategian asettamat tavoitteet turvata
sähkön saatavuus, pitää sähkön
hinta kohtuullisena, turvata sähkönhankinnan riittävä omavaraisuus
sekä pitää sähkön tuotannon
ympäristö- ja ilmastovaikutukset kohtuullisina.
Valtioneuvosto toteaa, että laitoksen normaalikäytön
aikaiset ympäristövaikutukset ovat saavutettuihin
hyötyihin nähden hyväksyttävällä tasolla
ja muiden vaihtoehtoisten tuotantomuotojen vaikutuksiin verrattuna
pieniä.
Terveysriskeistä
Kuten valiokunta edellisistä periaatepäätöksistä antamassaan
lausunnossa totesi, lähtökohtaisesti kaikki energian
tuottamisen muodot sisältävät tuotantoketjun
varrella jonkinlaisia terveysriskejä. Valiokunta
pitää edelleen ydinvoimaan perustuvan energiatuotannon
ensisijaisena etuna sitä, että sen avulla voidaan
vähentää fossiilisten polttoaineiden
käyttöä. Kansanterveyden kannalta fossiilisten
polttoaineiden käyttö on huonoin tapa tuottaa
energiaa, koska niiden polton tuottamat pienhiukkaset aiheuttavat
haittaa ihmisten terveydelle. Korvattaessa kivihiilellä tuotettavaa
energiaa ydinvoimalla tuotetulla vähenee ilmaan
joutuvien pienhiukkasten määrä.
Ydinvoimaan perustuva tuotanto sisältää terveysriskejä polttoaineen
eli uraanin hankintavaiheessa, voimalaonnettomuuden sattuessa sekä käytetyn
polttoaineen käsittely- ja varastointivaiheessa. Sen sijaan
normaalikäytössä ydinvoimalaitos
on terveyden kannalta lähes riskitön.
Uraanin louhinnasta aiheutuvat terveysriskit vastaavat muusta
kaivostoiminnasta aiheutuvia riskejä. Pitkäaikaisriskiä uraanin
kaivamisessa aiheuttaa eniten radonkaasu, jota uraanikaivoksesta
joutuu ilmaan ja ympäristöön, kuten kaikessa
kaivostoiminnassa. Uraanin louhintatavat ovat viime vuosina kehittyneet,
mikä on merkinnyt louhintaan liittyvien terveysriskien,
erityisesti säteilyaltistuksen, vähentymistä.
Ydinvoimalaitosten käyttöön liittyvät
säteilyhaitat ovat olleet erittäin vähäiset
niin Suomessa kuin muissakin maissa. Kivihiili- tai turvevoimaloiden
polttoaineesta peräisin olevat radioaktiivisten
aineiden päästöt niiden normaalitoiminnan
aikana ovat selvästi suuremmat kuin vastaavankokoisissa
ydinvoimaloissa. Suomen ydinvoimaloista sekä ilmaan että veteen
joutuva radioaktiivisuuden määrä on vähäinen
myös luonnon omaan radioaktiivisuuteen verrattuna.
Ydinvoimaonnettomuus
Nykyaikaisessa ydinvoimalaitoksessa tapahtuvan vakavan onnettomuuden
aiheuttaman päästön arvioidaan olevan
erittäin vähäinen verrattuna
Tshernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien aiheuttamiin päästöihin.
Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamat terveyshaitat johtuivat
merkittävältä osin siitä, ettei
väestölle kerrottu onnettomuudesta välittömästi
sen tapahduttua. Yhteiskunnan ja yksilöiden reaktiot onnettomuustilanteessa
vaikuttivat myös Fukushimassa esimerkiksi ylimitoitetuista
evakuoinneista aiheutuneisiin terveydellisiin seurauksiin. Fukushimassa
vaurioituivat vanhat 1960- ja 1970-luvulla rakennetut voimalat,
uudet 1980-luvulla ja sen jälkeen rakennetut voimalat eivät vaurioituneet.
Uusien eurooppalaisten ydinvoimalaitosten edellytetään
kestävän paitsi reaktorin sulamisen myös
muiden oletettujen onnettomuuksien aiheuttamat rasitukset
rikkoontumatta, eivätkä päästöt
sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan olisi
vakavassakaan onnettomuudessa kansanterveydellinen ongelma. Uusimpaan
teknologiaan perustuvien laitosten rakentaminen mahdollistaa lisäksi
riskialttiimpien vanhojen laitosten alasajon.
Vaikka onnettomuusriski matemaattisten laskelmien mukaan on
pieni, siihen tulee kuitenkin varautua. Ennen kaikkea varautuminen
merkitsee sitä, että ympäristön
asukkaita suojataan mahdollisessa vaaratilanteessa niin, että heidän säteilyaltistuksensa
jää mahdollisimman vähäiseksi.
Hakemuksessa tarkoitetun ydinvoimalaitoksen rakentaminen
Pyhäjoelle merkitsee myös uusia tehtäviä alueen
viranomaisille ja uusia vaatimuksia muun muassa pelastusviranomaisten
ja terveydenhuollon väliselle yhteistyölle.Valiokunta
toteaa myös, ettei esitetty laitos Säteilyturvakeskuksen
alustavan turvallisuusarvioinnin mukaan
sellaisenaan täytä suomalaisia turvallisuusvaatimuksia.
Olennaisimmat puutteet koskevat varautumista erilaisiin ulkoisiin
ja sisäisiin uhkatekijöihin (lentokoneen
törmäys, tulvat ja tulipalot) sekä vakaviin
reaktorisydämen sulamisonnettomuuksiin. Laitos
on kuitenkin STUKin arvion mukaan mahdollista saada suunnitelmamuutoksin
sekä analyyttisen ja kokeellisen osoittamisen
avulla täyttämään edellä mainitut
vaatimukset.
Valiokunta esittää myös tässä yhteydessä huolensa
Säteilyturvakeskuksen rahoituksen vähentämisestä.
Säteilyturvakeskuksessa leikkausten kokonaismäärä on
noin 2,7—3,0 miljoonaa euroa vuosina 2014—2017.
Leikkaukset kohdistuvat valtion budjettirahoitteiseen tutkimukseen
ja tätä kautta erityisesti säteilyturvallisuuden
valvonnan sekä säteilyonnettomuuksien valmiuden
ylläpito- ja kehitystoimintaan. Saadun selvityksen mukaan
säteilyturvallisuuden tutkimus- ja kehitystyö loppuu
Suomessa kokonaan ja leikkaukset johtavat 20—30 henkilötyövuoden
vähentämiseen. Tämän arvioidaan
johtavan Suomen säteilyturvallisuusosaamisen sekä säteilymittauslaitteiston
rapautumiseen, mikä vaikuttaa suoraan ydin- ja säteilyturvallisuuteen Suomessa.
Käytetty polttoaine
Valtioneuvoston aiempi periaatepäätös
hyväksyä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen
rakentaminen laajennettuna nojautuu Säteilyturvakeskuksen
tekemiin arvioihin hankkeen turvallisuudesta. Käyttöön
otettavaksi hyväksytty loppusijoitusratkaisu perustuu käytetyn
polttoaineen kapselointiin ja hautaamiseen peruskallioon yli 400
metrin syvyyteen. Käytetty ydinpolttoaine on radioaktiivista
jätettä, jonka aktiivisuus pysyy korkeana vähintään
muutaman sadan vuoden ajan, eikä siihen liittyvää riskiä voida
luotettavasti ennakoida. Hakemuksessa tarkoitetun laitoksen käytetyn
ydinpolttoaineen loppusijoitusta ei ole vielä ratkaistu,
eikä Fennovoima ole osakkaana Posivan loppusijoituslaitoksessa.
Myös nykyisten laitosten käytetty polttoaine on
odottanut välivarastossa kymmeniä vuosia.
Valiokunta korostaa edelleen ylisukupolvisten terveysvaikutusten
arvioinnin merkitystä ja pitää käytetyn
polttoaineen loppusijoituksen ratkaisemista välttämättömänä.
Lopuksi
Kuten valiokunta edellisessä ydinvoimalausunnossaan
totesi, sisältyy kaikkeen energiatuotantoon ihmisen terveyteen
liittyviä riskejä, niin myös ydinvoimaan.
Ydinvoimaloiden samoin kuin hiili- tai turvevoimaloiden ympäristöön vapautuu
pieniä määriä säteilyä,
johon liittyy aina myös pienillä pitoisuuksilla
syövän riski. Eri energian tuotantomuotojen paremmuus perustuu
riskien vertailuun. Ydinvoimaloiden terveyshaittojen on osoitettu
olevan pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat
haitat.
Valiokunta toteaa, että ydinvoiman lisärakentamisen
terveysvaikutusten kannalta keskeisin kysymys on se, väheneekö fossiilisten
polttoaineiden tuotanto ja käyttö ydinvoiman
lisärakentamisen seurauksena. Tämä riippuu
monista muista päätöksistä enemmän
kuin siitä, miten käsillä olevaan hakemukseen
suhtaudutaan.