Perustelut

Yleistä

Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkastelee lausunnossaan valtioneuvoston periaatepäätöstä sen sosiaali- ja terveyspoliittisten vaikutusten kannalta. Valiokunta tuo lausunnossaan esiin asiantuntijalausuntoihin perustuvia sosiaali- ja terveyspoliittisia näkökohtia, jotka toisaalta puoltavat periaatepäätöksen mukaisen hankkeen toteuttamista ja toisaalta ovat sitä vastaan. Valiokunta on vuonna 2010 antanut lausunnon myös Fennovoima Oy:n hakemuksesta tehdystä valtioneuvoston periaatepäätöksestä (StVL 8/2010 vp). Valiokunta ei myöskään tässä uutta periaatepäätöstä koskevassa lausunnossaan ota kantaa siihen, olisiko hakemusta koskeva periaatepäätös kumottava vai jätettävä voimaan.

Valtioneuvoston päätös perustuu ydinenergialain 5 §:n mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin. Valtioneuvoston on kokonaisetua arvioidessaan otettava huomioon rakentamisesta aiheutuvat hyödyt ja haitat kiinnittäen erityistä huomiota muun muassa ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutuksiin sekä ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen. Edellä mainitun yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin vaikuttavat olennaisesti muutkin kuin tässä lausunnossa esiin tuotavat sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät näkökohdat.

Periaatepäätöksen mukaan esiin ei ole tullut seikkoja, jotka osoittaisivat, ettei hakemuksen mukaista ydinvoimalaitosta voitaisi toteuttaa turvallisesti. Valtioneuvoston mukaan uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen auttaisi saavuttamaan energia- ja ilmastostrategian asettamat tavoitteet turvata sähkön saatavuus, pitää sähkön hinta kohtuullisena, turvata sähkönhankinnan riittävä omavaraisuus sekä pitää sähkön tuotannon ympäristö- ja ilmastovaikutukset kohtuullisina. Valtioneuvosto toteaa, että laitoksen normaalikäytön aikaiset ympäristövaikutukset ovat saavutettuihin hyötyihin nähden hyväksyttävällä tasolla ja muiden vaihtoehtoisten tuotantomuotojen vaikutuksiin verrattuna pieniä.

Terveysriskeistä

Kuten valiokunta edellisistä periaatepäätöksistä antamassaan lausunnossa totesi, lähtökohtaisesti kaikki energian tuottamisen muodot sisältävät tuotantoketjun varrella jonkinlaisia terveysriskejä. Valiokunta pitää edelleen ydinvoimaan perustuvan energiatuotannon ensisijaisena etuna sitä, että sen avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Kansanterveyden kannalta fossiilisten polttoaineiden käyttö on huonoin tapa tuottaa energiaa, koska niiden polton tuottamat pienhiukkaset aiheuttavat haittaa ihmisten terveydelle. Korvattaessa kivihiilellä tuotettavaa energiaa ydinvoimalla tuotetulla vähenee ilmaan joutuvien pienhiukkasten määrä.

Ydinvoimaan perustuva tuotanto sisältää terveysriskejä polttoaineen eli uraanin hankintavaiheessa, voimalaonnettomuuden sattuessa sekä käytetyn polttoaineen käsittely- ja varastointivaiheessa. Sen sijaan normaalikäytössä ydinvoimalaitos on terveyden kannalta lähes riskitön.

Uraanin louhinnasta aiheutuvat terveysriskit vastaavat muusta kaivostoiminnasta aiheutuvia riskejä. Pitkäaikaisriskiä uraanin kaivamisessa aiheuttaa eniten radonkaasu, jota uraanikaivoksesta joutuu ilmaan ja ympäristöön, kuten kaikessa kaivostoiminnassa. Uraanin louhintatavat ovat viime vuosina kehittyneet, mikä on merkinnyt louhintaan liittyvien terveysriskien, erityisesti säteilyaltistuksen, vähentymistä.

Ydinvoimalaitosten käyttöön liittyvät säteilyhaitat ovat olleet erittäin vähäiset niin Suomessa kuin muissakin maissa. Kivihiili- tai turvevoimaloiden polttoaineesta peräisin olevat radioaktiivisten aineiden päästöt niiden normaalitoiminnan aikana ovat selvästi suuremmat kuin vastaavankokoisissa ydinvoimaloissa. Suomen ydinvoimaloista sekä ilmaan että veteen joutuva radioaktiivisuuden määrä on vähäinen myös luonnon omaan radioaktiivisuuteen verrattuna.

Ydinvoimaonnettomuus

Nykyaikaisessa ydinvoimalaitoksessa tapahtuvan vakavan onnettomuuden aiheuttaman päästön arvioidaan olevan erittäin vähäinen verrattuna Tshernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien aiheuttamiin päästöihin. Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamat terveyshaitat johtuivat merkittävältä osin siitä, ettei väestölle kerrottu onnettomuudesta välittömästi sen tapahduttua. Yhteiskunnan ja yksilöiden reaktiot onnettomuustilanteessa vaikuttivat myös Fukushimassa esimerkiksi ylimitoitetuista evakuoinneista aiheutuneisiin terveydellisiin seurauksiin. Fukushimassa vaurioituivat vanhat 1960- ja 1970-luvulla rakennetut voimalat, uudet 1980-luvulla ja sen jälkeen rakennetut voimalat eivät vaurioituneet.

Uusien eurooppalaisten ydinvoimalaitosten edellytetään kestävän paitsi reaktorin sulamisen myös muiden oletettujen onnettomuuksien aiheuttamat rasitukset rikkoontumatta, eivätkä päästöt sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan olisi vakavassakaan onnettomuudessa kansanterveydellinen ongelma. Uusimpaan teknologiaan perustuvien laitosten rakentaminen mahdollistaa lisäksi riskialttiimpien vanhojen laitosten alasajon.

Vaikka onnettomuusriski matemaattisten laskelmien mukaan on pieni, siihen tulee kuitenkin varautua. Ennen kaikkea varautuminen merkitsee sitä, että ympäristön asukkaita suojataan mahdollisessa vaaratilanteessa niin, että heidän säteilyaltistuksensa jää mahdollisimman vähäiseksi. Hakemuksessa tarkoitetun ydinvoimalaitoksen rakentaminen Pyhäjoelle merkitsee myös uusia tehtäviä alueen viranomaisille ja uusia vaatimuksia muun muassa pelastusviranomaisten ja terveydenhuollon väliselle yhteistyölle.Valiokunta toteaa myös, ettei esitetty laitos Säteilyturvakeskuksen alustavan turvallisuusarvioinnin mukaan sellaisenaan täytä suomalaisia turvallisuusvaatimuksia. Olennaisimmat puutteet koskevat varautumista erilaisiin ulkoisiin ja sisäisiin uhkatekijöihin (lentokoneen törmäys, tulvat ja tulipalot) sekä vakaviin reaktorisydämen sulamisonnettomuuksiin. Laitos on kuitenkin STUKin arvion mukaan mahdollista saada suunnitelmamuutoksin sekä analyyttisen ja kokeellisen osoittamisen avulla täyttämään edellä mainitut vaatimukset.

Valiokunta esittää myös tässä yhteydessä huolensa Säteilyturvakeskuksen rahoituksen vähentämisestä. Säteilyturvakeskuksessa leikkausten kokonaismäärä on noin 2,7—3,0 miljoonaa euroa vuosina 2014—2017. Leikkaukset kohdistuvat valtion budjettirahoitteiseen tutkimukseen ja tätä kautta erityisesti säteilyturvallisuuden valvonnan sekä säteilyonnettomuuksien valmiuden ylläpito- ja kehitystoimintaan. Saadun selvityksen mukaan säteilyturvallisuuden tutkimus- ja kehitystyö loppuu Suomessa kokonaan ja leikkaukset johtavat 20—30 henkilötyövuoden vähentämiseen. Tämän arvioidaan johtavan Suomen säteilyturvallisuusosaamisen sekä säteilymittauslaitteiston rapautumiseen, mikä vaikuttaa suoraan ydin- ja säteilyturvallisuuteen Suomessa.

Käytetty polttoaine

Valtioneuvoston aiempi periaatepäätös hyväksyä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentaminen laajennettuna nojautuu Säteilyturvakeskuksen tekemiin arvioihin hankkeen turvallisuudesta. Käyttöön otettavaksi hyväksytty loppusijoitusratkaisu perustuu käytetyn polttoaineen kapselointiin ja hautaamiseen peruskallioon yli 400 metrin syvyyteen. Käytetty ydinpolttoaine on radioaktiivista jätettä, jonka aktiivisuus pysyy korkeana vähintään muutaman sadan vuoden ajan, eikä siihen liittyvää riskiä voida luotettavasti ennakoida. Hakemuksessa tarkoitetun laitoksen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta ei ole vielä ratkaistu, eikä Fennovoima ole osakkaana Posivan loppusijoituslaitoksessa. Myös nykyisten laitosten käytetty polttoaine on odottanut välivarastossa kymmeniä vuosia. Valiokunta korostaa edelleen ylisukupolvisten terveysvaikutusten arvioinnin merkitystä ja pitää käytetyn polttoaineen loppusijoituksen ratkaisemista välttämättömänä.

Lopuksi

Kuten valiokunta edellisessä ydinvoimalausunnossaan totesi, sisältyy kaikkeen energiatuotantoon ihmisen terveyteen liittyviä riskejä, niin myös ydinvoimaan. Ydinvoimaloiden samoin kuin hiili- tai turvevoimaloiden ympäristöön vapautuu pieniä määriä säteilyä, johon liittyy aina myös pienillä pitoisuuksilla syövän riski. Eri energian tuotantomuotojen paremmuus perustuu riskien vertailuun. Ydinvoimaloiden terveyshaittojen on osoitettu olevan pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat haitat.

Valiokunta toteaa, että ydinvoiman lisärakentamisen terveysvaikutusten kannalta keskeisin kysymys on se, väheneekö fossiilisten polttoaineiden tuotanto ja käyttö ydinvoiman lisärakentamisen seurauksena. Tämä riippuu monista muista päätöksistä enemmän kuin siitä, miten käsillä olevaan hakemukseen suhtaudutaan.