Perustelut
Yhteispalvelun lakisääteistäminen
Valiokunta pitää erittäin kannatettavana
työllistymistä edistävän monialaisen
yhteispalvelun lakisääteistämistä.
Hallituksen esitys velvoittaa kaikki kunnat liittymään
alueelliseen verkostoon ja osallistumaan työttömien
yhteispalveluun, jossa työ- ja elinkeinotoimisto,
kunta ja Kela yhdessä arvioivat monialaista yhteispalvelua
tarvitsevien työttömien palvelutarpeet, suunnittelevat
työttömän tarvitsemat palvelut tarkoituksenmukaiseksi
kokonaisuudeksi ja vastaavat yhdessä työllistymisprosessin
etenemisestä ja seurannasta.
Nykyisin vapaaehtoisuuden pohjalta toimivien yhteispalveluja
tuottavien työvoiman palvelukeskusten toiminta kattaa 124
kuntaa. Toiminnan laajentaminen valtakunnalliseksi ei edellytä viranomaisilta
uusien palvelujen tuottamista, eikä se muuta viranomaisten
välistä työnjakoa tai niiden toimivaltuuksia.
Valiokunta pitää myönteisenä toiminnan
laajentamista, koska laajentaminen parantaa heikossa työmarkkina-asemassa
olevien työnhakijoiden palveluja. Asiakkaan kannalta selkeä parannus
on, että palvelut ovat saatavissa yhdestä toimipisteestä.
Työvoiman palvelukeskusten toiminnasta tehtyjen arviointien
mukaan vaikeasti työllistettävien kuntoutus ja
aktivointi on tehostunut yhteispalvelun ansiosta ja samalla on syntynyt
työnjakoa palvelujen kohdentamisessa siten, että TE-toimistot
ovat voineet paremmin keskittyä työnvälitystehtäväänsä.
Toimintamalli on parantanut TE-toimistojen, kuntien ja Kelan
välistä yhteistyötä ja tietojen
vaihtoa, ja sen avulla on voitu välttää palveluiden
päällekkäistä järjestämistä.
Asiakkuuden määrittely
Yhteispalveluasiakkuus edellyttää, että henkilö on
saanut 300 päivää työmarkkinatukea
tai 25 vuotta täyttänyt on ollut yhdenjaksoisesti
12 kuukautta työttömänä. Lisäksi
edellytetään, että pitkään
jatkuneen työttömyyden ohella asiakkaalla on monialaisen
yhteispalvelun tarve.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että alle 25-vuotiaat voidaan ohjata yhteispalvelun asiakkaiksi
jo 6 kuukauden työttömyyden jälkeen. Näin
voidaan aikaisemmin tehdä yksilöllinen kartoitus
palvelutarpeesta ja ehkäistä pitkittyvää työttömyyttä sekä syrjäytymistä työmarkkinoilta.
Lakiehdotuksen mukaan monialainen yhteispalvelu alkaisi intensiivisellä enintään kolmen
kuukauden kartoitusjaksolla, jonka aikana työttömän
palvelutarve arvioitaisiin monialaisesti ja hänen
kanssaan laadittaisiin monialainen työllistymissuunnitelma.
Suunnitelmassa sovittaisiin työttömän
palvelutarpeen edellyttämistä työvoima-,
sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluista.
Valiokunta pitää hyvänä,
ettei laissa määritellä asiakkuuden kestoa,
vaan kesto määräytyisi yksilökohtaisesti
asiakkaan ja viranomaisten yhdessä tekemän palvelutarpeen
arvion perusteella. Tärkeintä olisi, että asiakkaat
ohjautuisivat joko työmarkkinoille, muiden palvelujärjestelmien
piiriin tai työkyvyttömyyseläkkeelle,
jotteivät asiakkuudet venyisi eivätkä palveluprosessit
jäisi etenemättä.
Työttömien terveyspalvelut
Valiokunta tähdentää, että terveyserojen
kasvun pysäyttämiseksi on kartoitusjakson aikana
erittäin tärkeää kartoittaa
työttömän terveyspalvelujen tarve. Työttömillä on
työssäkäyviä enemmän
terveydellisiä ongelmia, ja monet terveydelliset riskit
lisääntyvät työttömyyden
pitkittymisen myötä. Jos sairaudet ja
kuntoutuksen tarve jäävät tunnistamatta,
työmarkkinoilta syrjäytymisen riski kasvaa.
Vuonna 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia
järjestämään neuvontaa ja palveluita
työttömille, jotka jäävät
ilman työterveyshuollon palveluita. Työttömien
terveystarkastukset eivät kuitenkaan toteudu kaikissa kunnissa.
Terveystarkastuksen tavoitteena on työttömän
terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn arviointi,
sairauksien tunnistaminen ja niiden ehkäiseminen ja ohjaaminen
hoitoon sekä lääkinnälliseen,
ammatilliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen. Kansallisen mielenterveys-
ja päihdesuunnitelman mukaan työttömien
terveystarkastuksiin tulee sisältyä myös
systemaattinen mielenterveys- ja päihdearvio. Terveystarkastusten
laiminlyönti lisää käyntejä päivystyksessä ja
tarvetta erikoissairaanhoitoon.
Pitkäaikaistyöttömien joukossa on
myös henkilöitä, joiden työkyky
on pysyvästi alentunut siinä määrin,
että heillä on oikeus osa-aikaiseen tai täysiaikaiseen
työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siksi terveystarkastuksissa
pitäisi kartoittaa myös jäljellä oleva
työkyky ja seuloa työttömistä ne
henkilöt, jotka on syytä ohjata eläkeselvittelyn
piiriin.
Kuntouttava työtoiminta
Kuntouttavan työtoiminnan osalta esitykseen sisältyy
muutosehdotus, joka rajaa kuntouttavan työtoiminnan aikaisempaa
selkeämmin vain niille henkilöille, jotka eivät
työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi kykene
osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön.
Käytännössä tämä tarkoittaa,
että kuntouttava työtoiminta alkuperäisen
tarkoituksensa mukaisesti on työvoimapalveluihin nähden
toissijainen sosiaalihuollon palvelu, jos työvoimahallinnon
käytettävissä olevat palvelut eivät
sovellu asiakkaalle.
Säännöksen selkeyttäminen
tarkoittaa, että TE-toimistoilla pitää olla
tosiasiallinen kyky palvella entistä suurempaa
määrää pitkäaikaistyöttömiä ja
tarjolla pitää olla heille soveltuvia työvoimapalveluita.
Kun kunnan rahoitusvastuu pitkäaikaistyöttömien
työllistämisestä merkittävästi
kasvaa, tulee työvoimapalvelujen kyetä vastaamaan
entistä paremmin pitkäaikaistyöttömien
palvelutarpeesen. Valiokunta pitää kuntouttavaa
työtoimintaa koskevan lain täsmentämistä tarpeellisena,
mutta huomauttaa samalla, että mikäli TE-hallinnon
palvelut eivät toimi, kuntien on aiempaa vaikeampaa huolehtia
työllistämisvelvoitteen täyttämisestä.
Palveluiden saavutettavuus
Valiokunta tähdentää, että yhteistoimintamallin toteuttamiseksi
koko maassa tulee taata riittävä palvelupisteiden
määrä. Monialaisen yhteispalvelun asiakasmäärät
tulevat mallin valtakunnallistamisen ja asiakkuuskriteerien muuttumisen myötä kasvamaan
nykyisestä. Liian pitkät välimatkat ja
niistä aiheutuvat kustannukset eivät saa muodostua
palvelun saamisen esteeksi.
Asiakasmäärien kasvu heijastuu myös
työntekijätarpeeseen. Hallituksen esityksessä on
todettu nykyisten työvoiman palvelukeskusten asiakasmäärien
mahdollistaneen pitkäkestoiset ja intensiiviset asiakasprosessit.
Esityksen tavoite on, että tehokkaat palveluprosessit voidaan tarjota
nykyistä useammalle työttömälle.
Valiokunta korostaa, että kaikille mukana oleville viranomaisille
tulee turvata riittävät resurssit palveluprosessin
toteuttamiseksi. Mikäli palvelupisteitä on liian
vähän tai niihin ohjautuu liikaa asiakkaita, voi
uudistuksessa painotettu yksilöllinen palvelu
vaarantua.
Valiokunta ilmaisee huolensa myös siitä, miten
asiakasmäärien kasvusta aiheutuvaan palvelujen
tarpeen kasvuun pystytään vastaamaan kuntien sosiaali-
ja terveydenhuollossa. Kunnille syntyy toimintamallin lakisääteistämisestä ja kartoitusjakson
toteutuksesta joka tapauksessa kustannuksia, jotka aiheutuvat henkilöstön
työpanoksesta. Myös Kelan tulisi pystyä tarjoamaan
yhä enemmän nimenomaisesti pitkäaikaistyöttömille
räätälöityä kuntoutusta.
Tämä tulee olemaan vaikeaa, koska Kelan harkinnanvaraiseen
kuntoutukseen varattuja määrärahoja ensi vuodesta
alkaen vähennetään.
Asiakkaiden tuloksellisen ohjaamisen kannalta ei ole tarkoituksenmukaista,
että palvelutarpeen kartoituksen jälkeen
palveluihin pääsyä pitää odottaa
pitkään.
Palvelun järjestäminen
Monialaista yhteispalvelua varten ei perusteta uutta organisaatiota,
vaan toiminta perustuu verkostoyhteistyöhön, jossa
asiakaspalvelua varten olisi yhteisiä toimipisteitä.
Lakiehdotus mahdollistaa erilaiset mallit palvelujen järjestämisessä. Verkostoilla
voisi olla vaihteleva määrä toimipisteitä,
mutta hallituksen esitykseen on kirjattu, että yhteispalvelua
tulee tarjota vähintään yhdessä toimipisteessä jokaisen
työ- ja elinkeinotoimiston alueella. Valiokunta
katsoo, että toiminnan organisoinnissa on ensiarvoista,
että palveluja voitaisiin tuottaa lähipalveluina
ja viedä palvelut lähelle asiakkaita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksella on
merkittävä liityntä nyt käsiteltävään
uudistukseen. Kun palvelurakenneuudistuksen toimeenpano
etenee, on välttämätöntä tehdä arvio
nyt muodostettavien yhteispalveluverkostojen yhteensopivuudesta
sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu-
ja tuotantovastuualueiden kanssa. Myös sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus
sekä valmisteilla oleva toimeentulotuen siirto Kelan hoidettavaksi
tulee ottaa huomioon verkostoja rakennettaessa.
Seuranta
Valiokunta pitää tärkeänä,
että uudistuksen toimeenpanoa seurataan tarkasti ja havaittuihin ongelmiin
puututaan viipymättä.