SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 19/2009 vp

StVL 19/2009 vp - HE 216/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laeiksi palvelujen tarjoamisesta, rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta ja Kuluttajavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 20 päivänä lokakuuta 2009 lähettäessään hallituksen esityksen laeiksi palvelujen tarjoamisesta, rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta ja Kuluttajavirastosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (HE 216/2009 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samalla määrännyt, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava asiasta lausunto talousvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

hallitusneuvos Antti Riivari, työ- ja elinkeinoministeriö

hallitussihteeri Hanna Kiiskinen, sosiaali- ja terveysministeriö

lakimies Johanna Karlström, Suomen Kuntaliitto

eurooppalaisen terveyspolitiikan asiantuntija Mervi Kattelus

elinkeinopoliittinen asiantuntija Aino Närkki, Sosiaalialan Työnantaja- ja Toimialaliitto

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Valvira, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto
  • Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Ehdotetulla palvelulailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston niin kutsuttu palveludirektiivi, jota sovelletaan vastikkeellisiin palveluihin. Direktiivin ja ehdotetun lain tarkoituksena on edistää palvelujen tarjoamisen vapautta Euroopan talousalueella. Ehdotetun sääntelyn perusteella kuluttajat voivat saada nykyistä enemmän tietoa palvelujen tarjoajista ja suomalaiset yritykset voivat entistä helpommin tarjota palveluja muissa Euroopan talousalueen maissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta puoltaa oman toimialansa osalta lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Ehdotettu laki palvelujen tarjoamisesta on yleislaki, jonka säännöksiä ei 3 §:n mukaan sovelleta siltä osin kuin asiasta on säädetty muussa laissa. Erityislaeissa voi siten olla yleislaista poikkeavia säännöksiä, jotka tulevat ensisijaisina sovellettaviksi palvelulain säännösten asemesta. Kuten perusteluissa todetaan, on muussa lainsäädännössä kuitenkin otettava huomioon muun muassa Euroopan yhteisön säännöksistä johtuvat velvoitteet.

Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontaviranomaisten voimavaroissa on otettava huomioon palveludirektiivin ja palvelujen tarjoamisesta annettavan lain edellyttämät tehtävät. Tämä on tärkeää erityisesti sen vuoksi, että ehdotettu palvelulaki sisältää mahdollisuuden luvanvaraisten palvelujen tarjoamiseen tilapäisesti tilanteessa, jossa toimivaltainen viranomainen ei käsittele lupahakemusta arvioimassaan käsittelyajassa tai asettamassaan lisäajassa.

Soveltamisala

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista merkittävä osa on rajattu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotettu terveyspalveluja ja apteekkipalveluja koskeva rajaus on valiokunnan käsityksen mukaan kansallinen terveydenhuollon lainsäädäntö huomioon ottaen kattava. Lakia ei sovelleta säännellyissä terveydenhuollon ammateissa toimivien henkilöiden tai yksityisten terveydenhuollon toimintayksiköiden potilaille tarjoamiin palveluihin. Myöskään valtion ja kuntien järjestämiin terveydenhuollon palveluihin ei ehdotettua palvelulakia sovelleta. Sen sijaan esimerkiksi vaihtoehtohoidot, joiden tarjoamisesta ei ole säädetty terveydenhuollon ammattihenkilölaissa, kuuluvat lain soveltamisalaan. Lakiehdotuksen 2 §:n 5 kohdassa on valiokunnan käsityksen mukaan aiheellista selvyyden vuoksi mainita myös kuntayhtymän järjestämät palvelut yhdenmukaisesti 9 kohdan kanssa.

Sosiaalipalveluista lain soveltamisalan ulkopuolelle ehdotetaan jätettävän lasten ja nuorten huollon, lasten päivähoidon, vammaisten, kehitysvammaisten, vanhusten ja päihdehuollon ja muut vastaavat sosiaalihuollon palvelut sekä sosiaalinen asuminen silloin kun palvelun järjestäjänä on kunta, kuntayhtymä tai valtio. Lain soveltamisalaan kuuluvat yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa tarkoitetut sosiaalipalvelut, esimerkiksi yritysten ja yhteisöjen tuottamat lasten päivähoitopalvelut ja vanhusten palvelut. Valiokunnan käsityksen mukaan palvelulakia on jo asiakkaiden tiedonsaantimahdollisuuksien vuoksi aiheellista soveltaa yksityisiin sosiaalihuollon palveluihin siltä osin kuin esimerkiksi yksityisen sosiaalihuollon valvonnasta annetussa laissa ei ole toisin säädetty.

Esityksen perusteluissa on viitattu kunnan mahdollisuuteen järjestää palveluja myös ostopalveluina ja palveluseteleiden avulla. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain mukaan kunta hyväksyy palvelujen tuottajat, joiden palvelujen maksamiseen asiakas voi käyttää palveluseteliä. Palvelulain perustelujen mukaan lain soveltamisalaan kuuluvat sellaiset yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa tarkoitetut yksityiset palvelujen tuottajat, jotka eivät ole kunnan, kuntayhtymän tai valtion järjestämän sosiaalihuollon palvelutoiminnan piirissä. Perusteluja on mahdollista tulkita niin, että palvelulain soveltamisalaan kuuluvat vain sellaiset yksityisen sosiaalihuollon toimijat, jotka tarjoavat palveluja yksinomaan palvelun kokonaan itse maksaville asiakkaille. Valiokunta katsoo, että palvelujen tarjoajaan on syytä soveltaa palvelulakia riippumatta siitä, onko tämä merkitty kunnan hyväksymien palvelujen tuottajien luetteloon tai käyttääkö osa asiakkaista palvelun maksamiseen palveluseteliä. Palvelujen tarjoajan kannalta palvelulain soveltaminen merkitsee lähinnä laissa säädettyjen tiedonantovelvollisuuksien noudattamista.

Palveludirektiivillä ja palvelulailla ei ole tarkoitus puuttua hyväksyttyihin kansallisiin monopoleihin. Valiokunta toteaa, että direktiivi ja ehdotettu palvelulaki eivät koske alkoholiyhtiön yksinoikeudeksi säädettyä alkoholijuomien vähittäismyyntiä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi alkoholilainsäädännön ja yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain lupa- ja ilmoitusmenettelyjen muutostarpeita palveludirektiivin täytäntöönpanon vuoksi selvitetään parhaillaan. Valiokunta korostaa, että sääntelyn muutostarvetta arvioitaessa on otettava erityisesti huomioon kansanterveyden ja palvelujen käyttäjien suojelu.

Palvelulaissa ei erikseen mainita vastikkeettomien yleishyödyllisten palvelujen jättämisestä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta toistaa aiemmin eri yhteyksissä esittämänsä näkemyksen siitä, että yleishyödyllisten palvelujen käsite tulee määritellä kansallisesti ja pitää asian valmistelua tärkeänä ja kiireellisenä.

Muuta

Palvelulain 17 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi vakavan vahingon mahdollisuutta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta Kuluttajavirastolle. Valiokunta toteaa, että tällaiset tilanteet voivat edellyttää salassa pidettäviksi säädettyjen tietojen siirtämistä toimivaltaisen viranomaisen ja Kuluttajaviraston välillä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että palvelulaissa on syytä säätää tästä mahdollisuudesta.

Lausunto

Lausuntonaan sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää,

että talousvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2009

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Juha Rehula /kesk
  • vpj. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • jäs. Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
  • Hannakaisa Heikkinen /kesk
  • Arja Karhuvaara /kok
  • Anneli Kiljunen /sd
  • Marjaana Koskinen /sd
  • Jukka Mäkelä /kok
  • Markku Pakkanen /kesk
  • Päivi Räsänen /kd
  • Paula Sihto /kesk
  • Satu Taiveaho /sd
  • Erkki Virtanen /vas
  • vjäs. Ilkka Kantola /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Harri Sintonen