Perustelut

Hallituksen esitykseen sisältyvistä lakiehdotuksista sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan kuuluvat työttömyysturvalain, työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain sekä sairausvakuutuslain muuttamista koskevat lakiehdotukset. Sosiaali- ja terveysvaliokunta puoltaa oman toimialansa osalta hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä.

Valiokunta pitää esityksen lähtökohtana olevaa tavoitetta irtisanotun työntekijän mahdollisimman pikaisesta työllistämisestä tärkeänä. Työttömyyden estäminen tai sen katkaiseminen riittävän varhain palvelee tehokkaimmin tavoitetta estää pitkäaikaistyöttömyyden syntymistä. Työttömyysturvan maksaminen korotettuna työllistymistä edistävien toimenpiteiden ja omatoimisen työnhaun ajalta palkitsee työntekijää aktiivisuudesta ja samalla antaa työntekijän taloudelliseen tilanteeseen helpotusta palkkatulojen päättyessä. Näin esitys selkeästi parantaa irtisanomisen kohteeksi joutuneiden työntekijöiden asemaa.

Valiokunta pitää myönteisenä, että hallitus tässä yhteydessä esittää muutosturvan toimintamalliin sinänsä liittymättömänä työttömyysturvan peruspäivärahaa saavien etuuksien parantamista. Työttömyysturvalain uudistamisen yhteydessä erorahan maksamisesta irtisanomistilanteessa luovuttiin ja eroraha korvattiin vuoden 2003 alusta alkaen työttömyyspäivärahan ansio-osan korotuksella. Koska erorahan poistaminen merkitsi vain peruspäivärahaan oikeutettujen osalta etuuksien heikentymistä irtisanomistilanteessa, on asianmukaista, että tämä epäkohta nyt korjataan.

Ehdotettu uudistus merkitsee työttömyysturvaetuuksien moninaistumista entisestään. Ansiopäiväraha voi muodostua eripituisissa jaksoissa peruspäivärahan suuruisesta perusosasta ja siihen lisättävästä ansio-osasta, korotetusta ansio-osasta, työllistymisohjelmalisällä korotetusta ansiopäivärahasta ja lisäpäivälisällä korotetusta ansiopäivärahasta. Päivärahaa voidaan maksaa lapsikorotuksella korotettuna taikka työtulojen vuoksi soviteltuna taikka sosiaalietuuksien vuoksi vähennettynä. Etuuksien tason muodostuminen kirjavaksi aiheuttaa järjestelmän vaikeaselkoisuutta ja siten vaikeuttaa kansalaisen mahdollisuuksia tietää oikeuksistaan ja monimutkaistaa myös etuusjärjestelmän toimeenpanoa ja nostaa toimeenpanon kustannuksia.

Valiokunta pitää hyvänä, että lakiehdotuksessa on otettu huomioon määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien asema, kun työllisyysohjemalisän saamisen edellytyksenä oleva 36 kuukauden työskentelyaika lasketaan viimeksi kuluneen 42 kuukauden ajalta. Ehdotettu uudistus tuo kuitenkin parannusta verrattain vakiintuneesti työelämässä olleiden asemaan. Valiokunta toteaa, että määräaikaisia töitä tekevien oikeutta etuuksiin tulisi jatkossa pyrkiä parantamaan joko alentamalla vaadittavien työntekokuukausien määrää tai pidentämällä työnteon tarkastelujaksoa.

Työllistymisohjelmalisän saamista rajoittaa työttömyysturvalain 6 luvun 3 a §:ssä oleva säännös, jonka mukaan työntekijän riitauttaessa työsuhteen päättymisperusteen päätöstä lisästä ei annettaisi ennen kuin asia irtisanomisen laillisuudesta on lopullisesti ratkaistu. Vastaava säännös on työttömyysturvalain 6 luvun 3 §:ssä koskien korotettua ansio-osaa. Valiokunta kiinnittää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomiota siihen, että säännös voi välillisesti aikaansaada sen, ettei irtisanottu tosiasiallisesti voi riitauttaa työsuhteen päättymistä työttömyysturvan heikkenemisen takia. Kun työllisyysohjelmalisä on vielä selvästi suurempi kuin päivärahan korotusosa, on lisällä tärkeä merkitys työttömän toimeentulolle eikä sen taannehtiva saaminen vuosien jälkeen palvele enää sitä tarkoitusta, jonka lisällä on tarkoitettu olevan pitkäaikaisen työttömyyden ehkäisemiseksi. Valiokunta toteaa, että järjestelmää olisi syytä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välisin sopimuksin kehittää jatkossa niin, ettei laillisten oikeusturvakeinojen käyttö johda irtisanotun henkilön etuuksien heikennyksiin.

Valiokunta korostaa, että uudistuksen toimeenpanon onnistuminen vaatii lisätehtäviä saavien työvoimahallinnon viranomaisten riittävää resursointia. Uudistuksen toimiminen työttömyyttä ehkäisevästi edellyttää työvoimaviranomaisilta viivyttelemätöntä toimintaa. Kun irtisanottavien työntekijöiden ja heistä työvoimahallinnon toimenpiteiden piiriin tulevien määrän tarkka ennakointi on vaikeaa, tulee uudistuksen toimeenpanoa seurata ja ryhtyä lisäresurssien turvaamiseen välittömästi, jos hallituksen esityksessä esitetyt laskelmat ja työhallinnnolle annettavat lisäresurssit osoittautuvat alimitoitetuiksi. Valiokunta korostaa, että työttöminä jo olevien henkilöiden palvelut eivät saa kärsiä uudistuksen johdosta. Pitkäaikaistyöttömille suunnattujen yksilöllisten aktivointi-, kuntoutus- ja työllistämistoimenpiteiden toteuttaminen hallitusohjelman mukaisesti vaatii jo muutoinkin työvoimaviranomaisten henkilöstöltä tehostettua toimintaa.