Perustelut
Hallituksen esitykseen sisältyvistä lakiehdotuksista
sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan kuuluvat työttömyysturvalain,
työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain
sekä sairausvakuutuslain muuttamista koskevat lakiehdotukset.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta puoltaa oman toimialansa osalta hallituksen
esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä.
Valiokunta pitää esityksen lähtökohtana
olevaa tavoitetta irtisanotun työntekijän mahdollisimman
pikaisesta työllistämisestä tärkeänä. Työttömyyden
estäminen tai sen katkaiseminen riittävän
varhain palvelee tehokkaimmin tavoitetta estää pitkäaikaistyöttömyyden
syntymistä. Työttömyysturvan maksaminen
korotettuna työllistymistä edistävien
toimenpiteiden ja omatoimisen työnhaun ajalta palkitsee
työntekijää aktiivisuudesta ja
samalla antaa työntekijän taloudelliseen tilanteeseen
helpotusta palkkatulojen päättyessä.
Näin esitys selkeästi parantaa irtisanomisen kohteeksi
joutuneiden työntekijöiden asemaa.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että hallitus tässä yhteydessä esittää muutosturvan
toimintamalliin sinänsä liittymättömänä työttömyysturvan
peruspäivärahaa saavien etuuksien parantamista.
Työttömyysturvalain uudistamisen yhteydessä erorahan
maksamisesta irtisanomistilanteessa luovuttiin ja eroraha korvattiin
vuoden 2003 alusta alkaen työttömyyspäivärahan
ansio-osan korotuksella. Koska erorahan poistaminen merkitsi vain
peruspäivärahaan oikeutettujen osalta etuuksien
heikentymistä irtisanomistilanteessa, on asianmukaista,
että tämä epäkohta nyt korjataan.
Ehdotettu uudistus merkitsee työttömyysturvaetuuksien
moninaistumista entisestään. Ansiopäiväraha
voi muodostua eripituisissa jaksoissa peruspäivärahan
suuruisesta perusosasta ja siihen lisättävästä ansio-osasta,
korotetusta ansio-osasta, työllistymisohjelmalisällä korotetusta
ansiopäivärahasta ja lisäpäivälisällä korotetusta
ansiopäivärahasta. Päivärahaa
voidaan maksaa lapsikorotuksella korotettuna taikka työtulojen
vuoksi soviteltuna taikka sosiaalietuuksien vuoksi vähennettynä.
Etuuksien tason muodostuminen kirjavaksi aiheuttaa järjestelmän vaikeaselkoisuutta
ja siten vaikeuttaa kansalaisen mahdollisuuksia tietää oikeuksistaan
ja monimutkaistaa myös etuusjärjestelmän
toimeenpanoa ja nostaa toimeenpanon kustannuksia.
Valiokunta pitää hyvänä,
että lakiehdotuksessa on otettu huomioon määräaikaisissa
työsuhteissa työskentelevien asema, kun työllisyysohjemalisän
saamisen edellytyksenä oleva 36 kuukauden työskentelyaika
lasketaan viimeksi kuluneen 42 kuukauden ajalta. Ehdotettu uudistus tuo
kuitenkin parannusta verrattain vakiintuneesti työelämässä olleiden asemaan.
Valiokunta toteaa, että määräaikaisia
töitä tekevien oikeutta etuuksiin tulisi jatkossa
pyrkiä parantamaan joko alentamalla vaadittavien työntekokuukausien
määrää tai pidentämällä työnteon tarkastelujaksoa.
Työllistymisohjelmalisän saamista rajoittaa työttömyysturvalain
6 luvun 3 a §:ssä oleva säännös,
jonka mukaan työntekijän riitauttaessa työsuhteen
päättymisperusteen päätöstä lisästä ei
annettaisi ennen kuin asia irtisanomisen laillisuudesta on lopullisesti
ratkaistu. Vastaava säännös on työttömyysturvalain
6 luvun 3 §:ssä koskien korotettua ansio-osaa.
Valiokunta kiinnittää työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan huomiota siihen, että säännös
voi välillisesti aikaansaada sen, ettei irtisanottu tosiasiallisesti
voi riitauttaa työsuhteen päättymistä työttömyysturvan
heikkenemisen takia. Kun työllisyysohjelmalisä on
vielä selvästi suurempi kuin päivärahan
korotusosa, on lisällä tärkeä merkitys
työttömän toimeentulolle eikä sen
taannehtiva saaminen vuosien jälkeen palvele enää sitä tarkoitusta,
jonka lisällä on tarkoitettu olevan pitkäaikaisen
työttömyyden ehkäisemiseksi. Valiokunta toteaa,
että järjestelmää olisi syytä työntekijä-
ja työnantajajärjestöjen välisin
sopimuksin kehittää jatkossa niin, ettei laillisten
oikeusturvakeinojen käyttö johda
irtisanotun henkilön etuuksien heikennyksiin.
Valiokunta korostaa, että uudistuksen toimeenpanon
onnistuminen vaatii lisätehtäviä saavien
työvoimahallinnon viranomaisten riittävää resursointia.
Uudistuksen toimiminen työttömyyttä ehkäisevästi
edellyttää työvoimaviranomaisilta viivyttelemätöntä toimintaa.
Kun irtisanottavien työntekijöiden ja heistä työvoimahallinnon
toimenpiteiden piiriin tulevien määrän
tarkka ennakointi on vaikeaa, tulee uudistuksen toimeenpanoa seurata
ja ryhtyä lisäresurssien turvaamiseen välittömästi,
jos hallituksen esityksessä esitetyt laskelmat ja työhallinnnolle annettavat
lisäresurssit osoittautuvat alimitoitetuiksi. Valiokunta
korostaa, että työttöminä jo olevien
henkilöiden palvelut eivät saa kärsiä uudistuksen
johdosta. Pitkäaikaistyöttömille suunnattujen
yksilöllisten aktivointi-, kuntoutus- ja työllistämistoimenpiteiden
toteuttaminen hallitusohjelman mukaisesti vaatii jo muutoinkin työvoimaviranomaisten
henkilöstöltä tehostettua toimintaa.