Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut lausuntonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta (HE 3/2006 vp). Esityksessä esitetään, että hedelmöityshoitoja annettaisiin lain 2 §:n 1 kohdassa määritellyllä tavalla parille, jossa nainen ja mies elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa, ja 2 §:n 2 kohdan mukaan mahdollistetaan hoito myös naisille, jotka eivät elä avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa.

Edelleen esitetään määriteltäessä hedelmöityshoidon antamisen esteitä (8 §) sitä, että lääketieteellisten perusteiden lisäksi myös elämäntilanteeseen liittyvät perusteet kuuluvat säädettävän lainsäädännön piiriin.

Valiokunnan enemmistö asettui äänestyspäätöksien jälkeen tukemaan hallituksen esitystä.

Hedelmöityshoitoja säätelevän lainsäädännön aikaansaaminen on mielestämme tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Katsomme kuitenkin, että nyt esitetyssä muodossaan osa sääntelyn perustaa on laadittu tavalla, jota emme voi hyväksyä. Katsomme, että nyt säädettävän lainsäädännön tulisi rajoittua koskemaan miehen ja naisen muodostamia pareja, jotka elävät avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Lapsen edun ensisijaisuus tulee turvata kaikissa tilanteissa, ja sen tulee olla vahvempi kuin aikuisen oikeus tai tarve lisääntymiseen. Lähtökohdan tulee olla se, että jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään, eikä lainsäätäjän pidä tukea järjestelmää eikä toimintatapoja, joiden seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Isättömyyden ei tule olla tavoite, eikä se ole lapsen edun mukaista. Tilanteissa, joissa syntyvän lapsen isä ei ole välittömästi tiedossa, voimassa olevan isyyslain mukaan isyys pyritään selvittämään.

Hoitoja tulisi antaa ensisijaisesti lääketieteellisin perustein. Lapsen saamisen ei tule perustua aikuisen subjektiiviseen oikeuteen.

Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut lausuntonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta (HE 3/2006 vp). Esityksessä esitetään, että hedelmöityshoitoja annettaisiin lain 2 §:n 1 kohdassa määritellyllä tavalla parille, jossa nainen ja mies elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa, ja 2 §:n 2 kohdan mukaan mahdollistetaan hoito myös naisille, jotka eivät elä avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa.

Lakiesityksessä esitetään, että hedelmöityshoidossa saadaan käyttää hoitoa saavan omia sukusoluja sekä luovutettuja sukusoluja ja alkioita laissa säädetyin edellytyksin.

Edelleen esitetään määriteltäessä hedelmöityshoidon antamisen esteitä (8 §) sitä, että lääketieteellisten perusteiden lisäksi myös elämäntilanteeseen liittyvät perusteet kuuluvat säädettävän lainsäädännön piiriin.

Valiokunnan enemmistö asettui äänestyspäätöksien jälkeen tukemaan hallituksen esitystä.

Hedelmöityshoitoja säätelevän lainsäädännön aikaansaaminen on sinänsä tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Katson kuitenkin, että nyt esitetyssä muodossaan osa sääntelyn perustaa on laadittu tavalla, jota en voi hyväksyä. Katson, että nyt säädettävän lainsäädännön tulisi rajoittua vain avioliitossa elävien miehen ja naisen parisuhteeseen ja että hedelmöityshoitoihin tulee käyttää avioparin omia sukusoluja. Hedelmöityshoitoa tulisi antaa vain lääketieteellisin perustein.

Lapsen edun ensisijaisuus tulee turvata kaikissa tilanteissa, ja sen tulee olla vahvempi kuin aikuisen oikeus tai tarve. Lähtökohtana tulee olla se, että jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään, eikä lainsäätäjän pidä tukea järjestelmää eikä toimintatapoja, joiden seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Isättömyyden ei tule olla tavoite, eikä se ole lapsen edun mukaista. Tilanteissa, joissa syntyvän lapsen isä ei ole välittömästi tiedossa, voimassa olevan isyyslain mukaan isyys pyritään selvittämään.

Perustelut

On tärkeää saada aikaan hedelmöityshoitolainsäädäntö, joka tukee lapsettomuudesta kärsiviä perheitä ja turvaa hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten oikeuksia. Hallituksen esitys ei täytä tällaisia edellytyksiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta eriävät näkemykseni koskevat naispareille ja yksin eläville naisille annettavia hoitoja, luovutettujen sukusolujen käyttöä hedelmöityshoidoissa sekä ihmisalkioiden kohtelua.

Hallituksen esitys liikkuu eettisesti erittäin herkällä alueella, ja siinä käsitellään useita keskeisiä ihmisyyden perusarvoja. Hedelmöityshoidossa käytettyjen alkioiden kohtelu riippuu täysin siitä, milloin ihmiselämän katsotaan alkavan. Lapsettomuushoitojen säätely taas paljastaa erilaiset käsitykset perheestä, äitiydestä, isyydestä ja lapsen oikeuksista. Hyvä lähtökohta on, että lääketieteen avulla hoidetaan lääketieteellisiä ongelmia. Lääketiede luo menetelmiä hedelmättömyyden hoitoon, mutta ei ratkaise kysymystä siitä, millaisten arvojen pohjalta näitä hoitoja tulisi käyttää.

Lääketieteellinen teknologia mahdollistaa lisääntymisen irrallaan perinteisestä sukupuolisesta käyttäytymisestä. Hedelmöityshoitoja tulee kuitenkin antaa vain lääketieteellisin perustein pariskunnan tahattoman lapsettomuuden hoitamiseksi. Sen vuoksi hoitojen piiriin ei tule sisällyttää naispareja tai yksinäisiä naisia, joiden kohdalla lapsettomuus perustuu elämäntilanteeseen. Näkemykseni mukaan hedelmöityshoitoa tulisi antaa ainoastaan aviopareille, koska avioliittoperhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joka on lähtökohtaisesti paras perusta lasten saamiselle.

Lainsäädäntöä on pyritty johdonmukaisesti kehittämään siihen suuntaan, että jokaisella lapsella olisi isä. Myös hedelmöityshoitolain eettisenä lähtökohtana tulee kunnioittaa lapsen oikeutta sekä äitiin että isään. Yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan, että isättömiä lapsia on aikaisempaa enemmän, mutta tätä kehityssuuntaa ei voida pitää myönteisenä eikä sitä tule lailla edistää. Valiokunnassa asiantuntijana kuultu lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen totesi, että lakia säädettäessä ei riitä, että jokin vaihtoehto ei aiheuta lapselle haittaa. Lapsen oikeudet on myös otettava huomioon. Eikä sekään vielä riitä, vaan on etsittävä ratkaisu, joka on ennen muuta lapselle eduksi. Sekä äidillä että isällä on omat tärkeät tehtävänsä lapsen kasvun ja kehityksen eri vaiheissa. Vanhempien sukupuoliero tuottaa eroja myös heidän psyykkisessä ja sosiaalisessa olemuksessaan sekä vuorovaikutuksessa lapseen. Sekä tyttö- että poikalapsi tarvitsee samaistumismahdollisuuden naiseen ja mieheen. On loukkaus lapsen ihmisoikeuksia vastaan, jos säädetään laki, joka sallii lähtökohtaisesti täysin isättömien lasten synnyttämisen.

On hyvä, että valiokunta kiinnitti huomiota lapsen tiedonsaantioikeuden ikärajaan tapauksissa, joissa luovuttaja on antanut suostumuksensa siihen, että hänet voidaan vahvistaa isäksi. Lapsen oikeus tietää biologiset vanhempansa toteutuisi kaikkein parhaiten, jos hedelmöityshoitoja annettaisiin vain parin omilla sukusoluilla ja alkioilla. Myös Kirkkohallitus asettui hedelmöityshoitolain valmistelua koskevassa lausunnossaan tälle linjalle. Henkilön on tärkeä saada tieto biologisesta vanhemmastaan. Perimän samuus ei ole perhesuhteissa ja inhimillisen kulttuurin siirrossa merkityksetön asia. Vanhemmuus on biologista, sosiaalista ja juridista. Lapsen oikeudellinen ja sosiaalinen asema on selkein ja turvallisin silloin, kun hän on avioliitossa olevien vanhempiensa biologinen lapsi. Lakia säädettäessä on tärkeää pitää ensisijaisena lapsen, heikoimman osapuolen, etua. Jos luovutussolujen käyttö sallitaan, luovutuksen ikärajaa tulisi korottaa ja terveysriskejä sisältävän munasolujen luovutuksen osalta edellyttää, että luovuttaja on synnyttänyt.

Alkio on ihmisyksilö

Hedelmöityshoitoihin liittyy ihmiselämän alun eettisiä ongelmia. Biologisesti tarkastellen ihmisen elämä saa alkunsa hedelmöityksessä. Hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa alkion tai sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Jokainen hedelmöittynyt munasolu, tsygootti, on geneettiseltä eli perinnöllisyystieteelliseltä kannalta katsoen ainutkertainen ihmisyksilö. Siitä kehitys tapahtuu jatkuvana prosessina syntymään ja aina aikuisuuteen asti.

Hedelmöityshoidoissa tulisi luoda alkioita vain se määrä, joka on tarkoitus viedä naiseen raskauden aikaansaamiseksi. Keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä ihmisalkiota tulee kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella. Koeputkihedelmöityksessä syntyy nykyisin ylimääräisiä alkioita, joita ei siirretä kohtuun ja jotka käytetään myöhemmin hyötykäyttötutkimusmateriaalina tai tuhotaan. Lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon lähtökohtana tulisi olla ihmiselämän kunnioittaminen kaikissa tilanteissa, ja myös keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä alkiota tulisi kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella. Kun alkioita tuotetaan vain tarvittava määrä, niiden tuhoamiseen liittyvää eettistä ongelmaa ei synny.

Kantani on, ettei hedelmöityshoitoja annettaessa alkioita saisi valikoida millään perusteilla. Alkiodiagnostiikan eettinen lähtökohta on yksilön ominaisuuksiin perustuva valikointi, jossa esimerkiksi kehitysvammaiselle ei anneta oikeutta elämään ja samalla osoitetaan, että vain terveet lapset ovat tervetulleita tähän yhteiskuntaan. Ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisessä, ja kun alkioita valikoidaan, ei valikoida enää pelkkiä ominaisuuksia, vaan yksilöitä. Syntyvän lapsen terveyteen vaikuttava valikointi tulisi rajoittaa vain sukusoluihin ja poistaa mahdollisuus alkiovalikointiin.

Eriävässä mielipiteessä ehdottamani pykälämuutokset edellyttävät muutoksia myös muihin pykäliin. Pääperiaatteena kautta linjan tulisi olla jo olemassa olevien ihmisalkioiden ja lain voimaantulon jälkeen muodostettavien ihmisalkioiden kunnioittaminen ja hedelmöityshoidoilla syntyvien lasten oikeus molempiin vanhempiin.