Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 4 päivänä toukokuuta 2010 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi tapaturmavakuutuslain muuttamisesta (HE 55/2010 vp).
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
hallitussihteeri Jaakko Hannula, sosiaali- ja terveysministeriö
johtava matemaatikko Pirkko Welin-Siikaluoma, Finanssivalvonta
johtaja Lea Mäntyniemi, Finanssialan Keskusliitto
aktuaarijohtaja Jarmo Jacobsson ja lakimies Mika Mänttäri, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto
asiantuntija Antti Tanskanen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
päälakimies Timo Koskinen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiamies Riitta Työläjärvi, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Akava ry ja Suomen Yrittäjät.
Esityksessä ehdotetaan tapaturmavakuutuslain vakuutusmaksua koskevien säännösten uudistamista. Vakuutusmaksua koskevista keskeisistä periaatteista säädettäisiin nykyistä laajemmin lain tasolla. Vakuutusmaksun perusteet tulisi laatia siten, että maksut ovat kohtuullisessa suhteessa tapaturma- ja ammattitautiriskiin ja odotettavissa oleviin kustannuksiin sekä vakuutettujen edut turvaavat.
Vakuutusmaksujen määräytymisessä olisi otettava huomioon työnantajan ennalta ehkäisevä työturvallisuustyö. Vakuutusyhtiön olisi myös sovellettava maksuperusteitaan yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin. Vakuutusmaksuja sääntelevät nykyiset yksityiskohtaiset asetustasoiset säännökset kumottaisiin.
Esityksellä lisättäisiin myös vakuutusyhtiöiden välistä kilpailua laajentamalla vakuutuksen siirtotilanteessa vakuutusyhtiöiden oikeutta saada vakuutustarjouksen tekemiseksi tarpeelliset työnantajan palkka- ja tapaturmavahinkotiedot.
Lisäksi ehdotetaan, että yhdestä vahinkotapahtumasta aiheutuvat 75 miljoonaa euroa ylittävät korvauskustannukset siirrettäisiin kaikkien tapaturmavakuutusyhtiöiden yhteisesti vuosittain jakojärjestelmäperiaatteella rahoitettaviksi. Tällaisen suurvahingon kustannuksiin ei kuitenkaan luettaisi jakojärjestelmällä jo nykyäänkin rahoitettavia korvauksia eikä takautumisoikeuden perusteella yhtiön takaisin saamia korvauksia. Muutoksen tarkoituksena on parantaa tapaturmavakuutusyhtiöiden jälleenvakuutuksen saatavuutta ja pienentää siitä aiheutuvia kustannuksia.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Suurvahingon rahoittamista koskeva muutos on kuitenkin tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Esityksen tavoitteena on tapaturmavakuutuksen rahoituksen turvaaminen uudistamalla vakuutusmaksua sekä vakuutusyhtiöiden vastuulla olevien kustannusten jakojärjestelmää koskevia säännöksiä. Kun vakuutusmaksun määräytymistä koskevat periaatteet siirretään asetuksesta lain tasolle, vähennetään samalla vakuutusmaksun yksityiskohtaista sääntelyä. Vakuutusyhtiöiden on siten mahdollista nykyistä vapaammin kilpailla vakuutusmaksuilla.
Vakuutuksenottajien oikeusturvan kannalta on merkityksellistä, että lakiin kirjataan velvoite siitä, että maksuperusteet ovat yksiselitteisiä ja että niitä on sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin. Vakuutuksenottajan oma vahinkohistoria voidaan ottaa jo nykyisen lain mukaan maksuperusteissa huomioon silloin, jos vakuutuksenottajan teettämän työn määrä on tapaturmariskin arvioinnin tilastollisen luotettavuuden kannalta riittävän suuri (erikoismaksuperusteinen vakuutus). Säännös luo kannusteen työturvallisuuden parantamiseen, koska sattuneilla työtapaturmilla on suoraan vaikutusta työnantajan maksuun.
Valiokunta pitää myönteisenä, että esityksen mukaan myös pienille ja keskisuurille työnantajille, joiden maksu määräytyy ammattiin tai toimialaan liittyvän riskiluokituksen mukaan (taulustomaksuperusteinen maksu), tulee nyt kannuste ennalta ehkäisevään työturvallisuustyöhön. Lakisääteiset velvoitteet ylittävä työtapaturmia ehkäisevä työnantajan työsuojelutyö voi olla peruste alentaa vakuutusmaksuja ja toisaalta lakisääteisten velvoitteiden laiminlyöminen peruste korottaa maksuja. Työturvallisuuden parantamisen kannalta on hyvä, että vakuutusyhtiön on sopimusta tehdessään tai uusiessaan selvitettävä työpaikan työsuojelun taso sekä työterveyshuollon järjestäminen.
Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella maksettaville korvauksille ei ole voimassa olevassa laissa mitään ylärajaa. Nyt ehdotetaan, että 75 miljoonaa euroa ylittävät korvauskustannukset siirretään kaikkien vakuutusyhtiöiden yhteisesti rahoitettaviksi jakojärjestelmäperiaatteella. Valiokunta pitää esitystä kannatettavana, koska jakojärjestelmän avulla voidaan paitsi vähentää jälleenvakuutuksesta aiheutuvia kustannuksia myös varmistaa korvausten saaminen sekä toiminnan jatkuvuus siinäkin tapauksessa, että tällainen vahinko realisoituu.
Valiokunta pitää tärkeänä, että tapaturmavakuutuksen rahoitus on turvaavalla pohjalla, koska tapaturmavakuutus on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa. Valiokunta korostaa Finanssivalvonnan roolia sen seurannassa, että lisääntyvän hinnoittelun vapauden tulee pitää maksut vakuutuksen riskit kattavalla tasolla. Valiokunta katsoo, että uusien säännösten vaikutusta maksujen kehitykseen, työtapaturmien määrään ja vakavuuteen on tarpeen seurata.
Edellä esitetyn perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa,
että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.
Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2010
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Eila Mäkipää