Perustelut
Esityksen tavoitteena on tapaturmavakuutuksen rahoituksen turvaaminen
uudistamalla vakuutusmaksua sekä vakuutusyhtiöiden
vastuulla olevien kustannusten jakojärjestelmää koskevia säännöksiä.
Kun vakuutusmaksun määräytymistä koskevat
periaatteet siirretään asetuksesta lain tasolle,
vähennetään samalla vakuutusmaksun yksityiskohtaista
sääntelyä. Vakuutusyhtiöiden on
siten mahdollista nykyistä vapaammin kilpailla vakuutusmaksuilla.
Vakuutuksenottajien oikeusturvan kannalta on merkityksellistä,
että lakiin kirjataan velvoite siitä, että maksuperusteet
ovat yksiselitteisiä ja että niitä on
sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin. Vakuutuksenottajan
oma vahinkohistoria voidaan ottaa jo nykyisen lain mukaan maksuperusteissa
huomioon silloin, jos vakuutuksenottajan teettämän
työn määrä on tapaturmariskin
arvioinnin tilastollisen luotettavuuden kannalta riittävän
suuri (erikoismaksuperusteinen vakuutus). Säännös
luo kannusteen työturvallisuuden parantamiseen, koska sattuneilla
työtapaturmilla on suoraan vaikutusta työnantajan
maksuun.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että esityksen mukaan myös pienille ja keskisuurille
työnantajille, joiden maksu määräytyy
ammattiin tai toimialaan liittyvän riskiluokituksen mukaan
(taulustomaksuperusteinen maksu), tulee nyt kannuste ennalta ehkäisevään
työturvallisuustyöhön. Lakisääteiset
velvoitteet ylittävä työtapaturmia ehkäisevä työnantajan
työsuojelutyö voi olla peruste alentaa vakuutusmaksuja
ja toisaalta lakisääteisten velvoitteiden laiminlyöminen peruste korottaa
maksuja. Työturvallisuuden parantamisen kannalta on hyvä,
että vakuutusyhtiön on sopimusta tehdessään
tai uusiessaan selvitettävä työpaikan
työsuojelun taso sekä työterveyshuollon
järjestäminen.
Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella
maksettaville korvauksille ei ole voimassa olevassa laissa mitään
ylärajaa. Nyt ehdotetaan, että 75 miljoonaa euroa
ylittävät korvauskustannukset siirretään
kaikkien vakuutusyhtiöiden yhteisesti rahoitettaviksi jakojärjestelmäperiaatteella.
Valiokunta pitää esitystä kannatettavana,
koska jakojärjestelmän avulla voidaan paitsi vähentää jälleenvakuutuksesta
aiheutuvia kustannuksia myös varmistaa korvausten saaminen
sekä toiminnan jatkuvuus siinäkin tapauksessa,
että tällainen vahinko realisoituu.
Valiokunta pitää tärkeänä, että tapaturmavakuutuksen
rahoitus on turvaavalla pohjalla, koska tapaturmavakuutus on osa
lakisääteistä sosiaaliturvaa. Valiokunta
korostaa Finanssivalvonnan roolia sen seurannassa, että lisääntyvän hinnoittelun
vapauden tulee pitää maksut vakuutuksen riskit
kattavalla tasolla. Valiokunta katsoo, että uusien säännösten
vaikutusta maksujen kehitykseen, työtapaturmien määrään
ja vakavuuteen on tarpeen seurata.