Yleisperustelut
Lain tavoite
Voimassa olevan lain tavoite tupakoinnin vähentämisestä ehdotetaan
muutettavaksi tavoitteeksi tupakkatuotteiden käytön
loppumisesta. Tavoitteeseen pyritään pääsemään
siten, että nuoret eivät lainkaan aloittaisi tupakointia
ja että nykyiset tupakoitsijat vähentäisivät
ja lopulta lopettaisivat tupakoinnin. Perustelujen mukaan tavoitteen
julkilausuminen on tärkeää muun muassa
siksi, että tupakkatuotteita valmistavat ja myyvät
tahot voivat kaikin tavoin varautua siihen, että terveysvalistuksen
tehostamisen lisäksi myös tupakkatuotteiden valmistusta,
jakelua ja tarjontaa rajoitetaan jatkossa yhä enemmän.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunta
toteaa, että lain soveltamisessa tulee huolehtia siitä,
ettei tavoitesäännöstä käytetä perusoikeuksia
rajoittavien tulkintojen tukena. Vaikka tupakkalain voimassa olevilla
ja muutettaviksi ehdotetuilla säännöksillä ei
yksin saavuteta tupakkatuotteiden käytön loppumisen
tavoitetta, pitää valiokunta selkeän
tavoitteen asettamista tärkeänä.
Erityisesti lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäiseminen
on tupakoinnin loppumisen kannalta keskeistä. Esityksessä on
useita ehdotuksia, joilla pyritään rajoittamaan
tupakointia lasten ja nuorten kasvuympäristössä ja
vähentämään tupakoinnin aloittamisen
edellytyksiä. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 14—18-vuotiaiden
tupakoivien poikien osuus on 1990-luvulta alkaen hitaasti pienentynyt
ja tyttöjen tupakointi on nykyisin hieman yleisempää kuin
poikien (osuudet 19 ja 20 prosenttia ikäluokasta). Tähänastisilla
myyntikielloilla on arvioiden mukaan pystytty vaikuttamaan eniten
nuorimpien ikäluokkien tupakkaostojen ja tupakoinnin vähentymiseen.
Arviolta 7 prosenttia alle 15-vuotiaista lapsista altistuu kotona
tupakansavulle. Savulle altistuminen lisää lapsen
alttiutta sairastua hengitystieinfektioihin, kuten korvatulehduksiin,
keuhkoputkentulehdukseen ja keuhkokuumeeseen. Vanhempien tupakointi
lisää lapsen riskiä sairastua astmaan
ja pahentaa jo syntynyttä astmaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että lakiehdotuksilla pyritään edistämään
lapsen oikeutta puhtaaseen hengitysilmaan muun muassa kotona, perhepäivähoidossa,
erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja yksityisautoissa.
Tupakointi on myös tärkein sosioekonomisia terveyseroja
selittävä tekijä. Työntekijämiehistä noin
30 prosenttia tupakoi päivittäin ja työntekijänaisista
19 prosenttia, kun toimihenkilöillä vastaavat
luvut ovat 11 ja 8 prosenttia. Ammattiin opiskelevista
nuorista yli 41 prosenttia ja lukiolaisista 13 prosenttia tupakoi
päivittäin. Valiokunta katsoo, että tupakkalainsäädännön lisäksi
tupakasta aiheutuvia terveyseroja on pyrittävä pienentämään
muun muassa korottamalla edelleen asteittain tupakan ja alkoholin
veroja sekä lisäämällä ja
kohdentamalla tupakoinnin terveysvaaroista kertovaa informaatiota
esimerkiksi terveystiedon opetuksessa.
Tupakkatuotteiden saatavuuden rajoittaminen lapsilta
Lasten tupakkatuotteiden saatavuutta on nykyisin rajoitettu
vain elinkeinotoiminnassa tapahtuvassa myynnissä. Ehdotettujen
tupakkalain 10 ja 11 §:n muutosten jälkeen myöskään
yksityishenkilöt eivät saa lain mukaan myydä,
välittää tai tarjota tupakkatuotteita
alaikäiselle. Samoin kielletään tupakkatuotteiden
maahantuonti ja hallussapito alaikäisiltä. Vastaavanlaiset
alkoholijuomia koskevat kiellot on säädetty jo
aikaisemmin. Valiokunta katsoo, että näiden kieltojen
noudattamisen valvontaan liittyvistä ongelmista huolimatta
niillä on huomattava merkitys sekä käyttäytymisnormien
muodostumisen että tupakoinnin vastaisen kasvatuksen kannalta.
Tupakkatuotteiden hallussapidon kieltoa ei ehdoteta rangaistavaksi
eikä myöskään poliisin valvottavaksi.
Kielloilla tuetaan kuitenkin erityisesti koulujen ja muiden oppilaitosten
samoin kuin seurakuntien, urheiluseurojen ja nuorisotyön
ohjaajien päätöksentekoa lasten ja nuorten
tupakoinnin rajoittamiseksi.
Valiokunta toteaa, että kieltojen ja niiden rikkomista
koskevien rangaistussäännösten soveltamisen
kannalta on välttämätöntä,
että vähittäismyynnin henkilökunnalle
järjestetään riittävä perehdytys
tupakkalainsäädännön vaatimuksiin.
Kieltojen vastaisten tekojen rangaistavuus edellyttää edelleen
tahallisuutta, eikä esimerkiksi kaupan myyjän
toimintaa pidettäisi rangaistavana tilanteessa, jossa tämä taitavasti
väärennetyn henkilötodistuksen perusteella
erehtyy asiakkaan iästä. Elinkeinonharjoittajan
on myös varmistettava omavalvontasuunnitelmalla, että tupakkatuotteita
ei luovuteta lapsille. Kaupan kannalta rangaistusvastuuta merkittävämpiä ovat
vähittäismyyntilupaan kohdistuvat seuraamukset,
kuten luvan peruuttaminen. Valiokunta kiirehtii kuitenkin jälleen
tupakkalain rangaistussäännösten uudistamista
rikoslain kokonaisuudistuksen mukaisiksi.
Tupakan saatavuuden muu rajoittaminen
Tupakkatuotteiden myynti automaattisesta myyntilaitteesta kielletään
noin neljän vuoden siirtymäajan jälkeen.
Valiokunta toteaa, että kielto vähentää tupakan
saatavuutta erityisesti alaikäisiltä, mutta vähentää myös
osaltaan tupakkatuotteiden ja niiden tavaramerkkien näkyvyyttä.
Suussa käytettävän tupakan eli nuuskan
elinkeinotoiminnassa tapahtuva maahantuonti, myynti ja muu luovuttaminen
ovat nykyisin kiellettyjä. Ehdotuksen mukaan nuuskan saatavuutta
rajoitetaan siten, että yksityishenkilö voi tuoda
omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä nuuskaa
ulkomailta maahan saapuessaan enintään 30 rasiaa
(à 50 g). Muuten nuuskan maahantuonti, myynti ja luovuttaminen
ovat kiellettyjä.
Valiokunta pitää nuuskan sallitun matkustajatuonnin
rajoja korkeina verrattuna savukkeiden ja irtotupakan vastaaviin
tuontirajoituksiin. Maahantuontikielto voi myös aiheuttaa
valvontaongelmia Ahvenanmaan lainsäädännön
vuoksi, koska ehdotettu kielto koskee maahantuontia Suomeen, mutta
ei Ahvenanmaan maakuntaan. Käytännössä tämän
epäkohdan merkitystä vähentävät
varustamojen vapaaehtoiset rajoitukset nuuskan myynnille Itämeren
liikenteessä. Valiokunnan käsityksen mukaan nuuskan
maahantuonnin rajoitusten toimivuutta on seurattava ja arvioitava
sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta myös
harmaiden markkinoiden syntymisen estämiseksi.
Tupakkatuotteiden maahantuonnin ja myynnin rajoittaminen voivat
myös salakuljetuksen ja matkustajatuonnin lisääntymisen
vuoksi lisätä valvonnan tarvetta ja vähentää valmisteveroista saatavia
tuloja. Valiokunta toteaa, että samoin kuin valmisteverojen
korotuksissa, on myös tupakan saatavuuden rajoittamisessa
syytä edetä asteittain siten, että rajoitusten
terveyspoliittiset hyödyt pysyvät matkustajatuonnista
ja salakuljetuksesta aiheutuvia haittoja suurempina.
Tupakointikiellot
Väestön suojaaminen tahattomalta tupakansavulle
altistumiselta on edennyt vähitellen vuoden 1977 julkisten
tilojen ja yleisten kulkuneuvojen tupakointikielloista ravintoloiden
savuttomuuteen vuonna 2007. Työpaikat tulivat pääsääntöisesti
savuttomiksi vasta noin 15 vuotta sitten. Hallituksen esityksessä on
ehdotettu kieltoja laajennettaviksi eräisiin tilanteisiin,
joissa tupakointi on yleensä vähäisempää mutta
joissa arvioidaan kiellolla kuitenkin voitavan edelleen vähentää lasten
ja muiden sivullisten henkilöiden altistumista savulle.
Kieltojen arvioidaan myös vähentävän
tupakoinnin yleistä hyväksyttävyyttä.
Valiokunta pitää erittäin kannatettavina
erityisesti lasten savulta suojaamiseksi ehdotettuja kieltoja tupakoida
perhepäivähoitopaikoissa ja eräissä laitoksissa
lapsille tarkoitetuissa tiloissa samoin kuin yksityisautoissa lasten
läsnä ollessa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että lainsäädännön
keinoin suojellaan lasten terveyttä muun muassa edistämällä lapsen
oikeutta savuttomaan ympäristöön.
Kuten perustuslakivaliokunta totesi, on perhepäivähoitopaikan
sisätiloissa tupakoinnin kiellon tarkoituksena suojata
hyvin pieniä lapsia altistumiselta tupakansavulle. Sääntelyn
oikeasuhtaisuutta arvioitaessa on lausunnon mukaan otettava huomioon erityisesti
lasten
ikä sekä se, että perhepäivähoitopaikassa
tupakansavulle altistuminen on hoitajan tupakoidessa sisätiloissa
toistuvaa ja pitkäaikaista. Perustuslakivaliokunnan mielestä kotirauhan
suojan varsinainen ydin ei vaarannu tarkastettaessa tiloja, joissa harjoitetaan
ammattitoimintaa. Perustuslakivaliokunta piti tässä tapauksessa
pienten lasten hyvinvoinnin turvaamista hyväksyttävänä perusteena
kotirauhan rajoittamiselle.
Sen sijaan tupakoinnin kieltäminen esimerkiksi yksityisautossa
lasten läsnä ollessa edellyttää perustuslakivaliokunnan
käsityksen mukaan perustuslain säätämisjärjestystä.
Lausunnon mukaan viranomaisten puuttuminen tällaiseen toimintaan
(tupakointiin esimerkiksi yksityisautossa lasten läsnä ollessa)
kajoaa varsin syvälle yksityiselämän
piiriin. Yksityisauton sisätilojen mahdollinen tarkastus
ei lausunnon mukaan enää olisi oikeassa suhteessa
toimenpiteellä tavoiteltuun päämäärään
nähden. Erityistapauksena käsiteltiin kiellon
kohdistumista tupakointiin asuntovaunuissa, jotka kuuluvat kotirauhan
piiriin, vaikka lausunnon mukaan jäävät
kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle. Perustuslakivaliokunta
katsoi, että säännöksen päämäärä on saavutettavissa
lainsäädäntöä lievemmin
keinoin terveysvalistuksella ja asennekasvatuksella.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös
autossa tupakointi lasten läsnä ollessa voi kohdistua
hyvin pieniin lapsiin ja olla lasten kuljettamisen yhteydessä päivittäistä ja
toistuvaa useiden vuosien ajan. Tupakointi tällaisessa
pienessä tilassa myös tehostaa erityisesti lasten
ja nuorten savulle altistumista merkittävästi.
Se, että tupakoinnin haitoista voivat joutua kärsimään
myös muut kuin hyvin pienet lapset, ei valiokunnan käsityksen
mukaan vähennä toiminnan moitittavuutta. Asuntovaunujen
ja yksityisautojen sisätilat olisi sinänsä mahdollista
jättää perustuslakivaliokunnan lausunnossa
käsitellyn viranomaisten tarkastusoikeuden ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta
katsoi, että muiden kulkuneuvojen sisätilojen
poistaminen kiellon piiristä on edellytyksenä tavallisen
lain säätämisjärjestyksen käyttämiselle.
Kanta perustui kokonaisarvioon säännöksen
puuttumisesta perustuslain 7 §:ssä turvattuun
henkilökohtaiseen vapauteen ja 10 §:ssä säädettyyn
yksityiselämän suojaan. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta
pitää lakiehdotusta lasten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta
tarkoituksenmukaisena, ei valiokunta perustuslakivaliokunnan lausunnon
vuoksi ehdota yksityisautossa tupakointikiellon uudelleen muotoilua
tämän lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä vaan
kiellon poistamista tältä osin lakiehdotuksen
12 §:stä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tutkimuksissa on saatu
vahvoja viitteitä siitä, että tupakointi
autossa ajon aikana on esimerkiksi matkapuhelimeen puhumista suurempi
liikenneturvallisuusriski. Valiokunta pitääkin
tärkeänä, että autossa tupakoinnin
vaarallisuuteen kiinnitetään lainsäädännön
ja viranomaistoiminnan kehittämisessä huomiota
myös tästä näkökulmasta.
Valiokunta katsoo lisäksi, että autossa tupakoinnin
vaaroihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota
ja jakaa asiaa koskevaa tietoa terveyden edistämistä koskevassa
viestinnässä ja esimerkiksi lastenneuvoloissa.
Tupakointirajoitukset yleisötilaisuuksissa ja asuinkiinteistöissä
Tupakkalain 12 §:n 8 kohtaan ehdotetun kiellon tarkoituksena
on varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi yleisötilaisuudessa
tahtomattaan altistua tupakansavulle tai siirtyä paikaltaan
toisen henkilön tupakoinnin vuoksi. Tupakointikielto koskisi
ensinnäkin tilaisuuden seuraamista varten rakennettuja
katsomoita ja katoksia myös silloin, kun ne ovat tilapäisiä.
Säännöksessä mainittu oleskelu
paikoillaan ei kuitenkaan edellytä esimerkiksi paikkalippujen
myyntiä katsomoon. Tilaisuuden seuraamiseen välittömästi
tarkoitettu alue on esimerkiksi esiintymislavan edusta ja välitön
läheisyys, johon yleisöllä on pääsy.
Tilaisuuden järjestäjillä on parhaat
mahdollisuudet arvioida, mitkä ulkoalueet on tarkoitettu
tilaisuuden seuraamiseen.
Kuten voimassa olevan lain 13 §:ssä, myös
lakiehdotuksen nojalla tilaisuuden järjestäjä voi sallia
tupakoinnin tähän tarkoitukseen varatussa tilan
osassa siten, ettei tupakansavu pääse niihin tiloihin,
joissa tupakointi on kielletty. Lisäksi tupakointi on sallittu
muualla kuin varsinaisella katsomoalueella. Tilaisuuden järjestäjän
tai ulkotilan haltijan tulee osoittaa tupakointikielto opasteilla
ja ohjeistaa esimerkiksi järjestyksenvalvojat puuttumaan
kiellon rikkomiseen.
Asuinkiinteistöjen yhteisten tilojen tupakointikieltoja
ehdotetaan selkeytettäviksi siten, että kielto
koskee yhteisiä ja yleisiä tiloja, kuten rappukäytäviä ja
yhteiskäytössä olevia tiloja, kuten ullakoita
ja muita säilytystiloja, kerhotiloja ja pesutupia. Asunto-osakeyhtiö voi
lisäksi kieltää tupakoinnin hallitsemallaan yhteisellä ulkoalueella
rakennuksen ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten
leikkialueilla ja yhteisillä parvekkeilla. Valiokunta pitää ehdotettuja
säännöksiä perusteltuina.
Valiokunta korostaa, että yleisötilaisuuksien ja
asuinkiinteistöjen tupakointia koskevat viranomaisohjeet
tulee laatia siten, että lakia sovelletaan nykyistä yhdenmukaisemmin
ja että tilaisuuksien järjestäjät
ja esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden hallitusten jäsenet
voivat selkeästi todeta heidän vastuulleen kuuluvat
toimenpiteet tupakoinnin rajoittamisessa. Rajoitusten toteuttamiseen
tarvittava viranomaisneuvonta on myös järjestettävä helposti
saatavaksi.
Tupakkatuotteiden esilläpito
Tupakan mainonta on ollut kiellettyä jo vuodesta 1977,
ja kieltoa laajennettiin epäsuoraan mainontaan ja myynninedistämiseen
vuonna 1994. Tupakkatuotteiden markkinointia rajoitetaan edelleen
vähentämällä niiden esilläpitoa
myyntipaikoissa. Tupakkatuotteita markkinoidaan käytännössä pakkausten
ulkoasua kehittämällä ja sijoittamalla
ne harkitusti vähittäismyyntipisteissä ja
siten kansalaisten arkisessa asiointiympäristössä.
Valiokunta pitää perusteltuna ehdotettua tupakkatuotteiden
esilläpidon kieltämistä. Esityksen perusteluissa
todetaan, ettei esilläpitona pidetä asiakaspalveluun
kuuluvia toimia, joissa tupakkatuotteet näkyvät
hetkellisesti asiakkaille. Valiokunnan käsityksen mukaan
on selvää, että perusteluissa mainittujen
esimerkkien lisäksi on muitakin tilanteita, joita ei voida
katsoa esilläpitokiellon vastaisiksi toimiksi. Tällaisia
ovat esimerkiksi tavaroiden hyllyttäminen tai inventaariot,
joiden yhteydessä tupakkatuotteita voi hetkellisesti olla
asiakkaiden nähtävillä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tupakkatuotteiden sijoittelussa otetaan huomioon,
ettei vähittäismyynnin työntekijöille
aiheudu sijoittelusta ergonomisia ongelmia eikä väkivallan
kohteeksi joutumisen vaaraa.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että tupakkatuotteiden
markkinoinnin rajoitukset vaikuttavat tarpeettoman ankarilta. Perustuslakivaliokunta
katsoi, että sääntelyn oikeasuhtaisuutta
olisi omiaan parantamaan esimerkiksi se, että asiakkaalla
olisi mahdollisuus tutustua myyntipisteessä siellä kaupan
olevia tupakkatuotteiden tavaramerkkejä esittelevään
kuvastoon sekä saada myös mukaansa painettu luettelo
kyseisessä myyntipaikassa kaupan olevista tupakkatuotteista.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa tupakkalain 8 a §:n
muuttamista tältä osin perustuslakivaliokunnan
ehdottamalla tavalla. Jotta vähittäismyynnissä pyynnöstä mukaan
annettavista luetteloista ei muodostuisi uutta markkinoinnin välinettä, pitää valiokunta
perusteltuna,
että luetteloissa ei ole kuvia, vaan ainoastaan tupakkatuotteiden
nimet ja hinnat.
Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä,
että tupakkatuotteiden esilläpitokieltoa tupakkakaupoissa
lievennetään esimerkiksi niin, että tupakkatuotteiden
markkinointi ei saa olla niitä ulospäin näkyvällä tavalla
esille pantaessa selvästi hallitsevassa asemassa. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta toteaa, että tupakan näyteikkunamainonta
on ollut mainontakiellon vastaista jo vuodesta 1976, eikä valiokunta
pidä perusteltuna mainontakiellon lieventämistä.
Valiokunta yhtyy kuitenkin perustuslakivaliokunnan käsitykseen
siitä, että alaikäisen pääsyn
kieltäminen myyntipaikkaan on syytä poistaa säännöksestä.
Lääkelain muutosehdotukset
Tupakoinnin lopettamiseen tarkoitetut nikotiinivalmisteet ovat
lääkevalmisteita, joiden vähittäismyynti
on rajoitettu. Aiemmin vain apteekeista ostettavia valmisteita on
vuodesta 2006 lähtien voinut ostaa myös tupakkaa
myyvistä myyntiluvan saaneista kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta.
Nyt ehdotetulla myynnin laajentamisella ravitsemisliikkeisiin pyritään
edelleen kaventamaan tupakan ja nikotiinivalmisteiden saatavuuden
välistä eroa.
Nikotiinivalmisteet lisäävät tupakoinnin
lopettamisen onnistumismahdollisuuden jopa kaksinkertaiseksi riippumatta
valmistemuodosta. Tähän tavoitteeseen päästään
kuitenkin vain valmisteiden oikealla käytöllä,
jossa annokset ovat riittävän suuria ja hoitoaika
on riittävän pitkä. Myös nikotiinivalmisteiden
pitkäaikaisen käytön aiheuttamasta riippuvuudesta
eroon pääseminen edellyttää tukea
ja neuvontaa. Valiokunta pitää nikotiinivalmisteiden
myynnin laajentamista ravitsemisliikkeisiin perusteltuna, mutta katsoo,
että valmisteiden käytön asianmukaisuutta
on edelleen seurattava ja lisättävä kansalaisten
tietoisuutta nikotiinivalmisteiden oikeasta käytöstä.
Tupakkalain valvonta
Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen,
että tupakkalain ohjausta ja valvontaa koskeva sääntely
muodostuu erittäin vaikeasti ymmärrettäväksi
ja erikoiseksi ennen kaikkea sen vuoksi, että tupakointikieltojen
soveltamisalaa laajennetaan, kun taas ohjausta ja valvontaa koskeviin
säännöksiin tehdään
vain vähäisiä tarkistuksia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti viime vuonna voimaan
tulleen vähittäismyynnin luvanvaraisuuden yhteydessä myös
huomiota tupakkalain valvonnan toimivuuteen ja voimavarojen riittävyyteen
(StVM 20/2008 vp). Esitettyjen rajoitusten
käytännön valvonnan vaikeuksiin ja valvonnan
edellyttämien voimavarojen arviointiin olisi esityksessä ollut
syytä kiinnittää nyt enemmän
huomiota. Valiokunta toteaa, että tupakkalain ohjausta ja valvontaa
koskevien voimassa olevien säännösten
tarkoituksenmukaisuutta on tarpeen selvittää ja
arvioida vielä erikseen ottaen huomioon
myös tupakointirajoitusten laajentaminen nyt käsiteltävässä lakiehdotuksessa.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi
annetun lain muuttamisesta
6 §.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 2 momenttia ehdotetaan
täsmennettäväksi siten, että laboratorion
toiminta voitaisiin keskeyttää toiminnan kannalta
olennaisen syyn vuoksi tilanteessa, jossa huomautukset tai varoitukset
eivät ole johtaneet puutteiden korjaamiseen.
8 a §.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 2 momentista ehdotetaan
poistettavaksi alaikäisten pääsyn kieltäminen
tupakkakauppaan tuotteiden esilläpidon ehtona.
Pykälän 4 momentin säännös
ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiakkaalla on mahdollisuus
tutustua myyntipisteessä tupakkatuotteiden kuvastoon ja
saada mukaansa tupakkatuotteista ja niiden hinnoista painettu luettelo.
9 §.
Valiokunta ehdottaa, että kytkykaupan kieltoa sovelletaan
myös tupakan vastikkeisiin, joita lakiehdotuksessa koskevat
muutoinkin samat säännökset kuin esimerkiksi
tupakan jäljitelmää.
10 a §.
Valiokunta ehdottaa uutta 2 momenttia sen selkeyttämiseksi,
ettei laittomana maahantuontina pidetä nuuskan pitämistä suljetussa myyntitilassa
tai varastossa kansainvälisessä liikenteessä olevan
aluksen saavuttua Suomen alueelle.
12 §.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella valiokunta ehdottaa,
että 1 momentin 6 kohdasta poistetaan ehdotettu tupakointikielto muun
kuin yleisen kulkuneuvon sisätiloissa silloin, kun tilassa
oleskelee alaikäinen.
Valiokunta ehdottaa yleisperusteluissa esitetyistä syistä 1
momentin 8 kohdassa ehdotetun ulkotilaisuuksien tupakointikiellon
sanamuodon tarkistamista.
13 §.
Edellä 12 §:ään ehdotetun
muutoksen vuoksi ehdotetaan, että 6 momentista poistetaan maininta
tupakointikiellosta muissa kuin yleisissä kulkuneuvoissa.
14 b §.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään
viittaukset tullin tehtäviin kuuluviin maahantuontirajoituksien
ja -kieltojen valvontaan.
17 §.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin säännösviittauksen
teknistä korjaamista.
Voimaantulosäännös.
Tupakkatuotteiden automaattisten myyntilaitteiden kiellon voimaantulo ehdotetaan
siirrettäväksi yhdellä vuodella, jotta esityksessä tarkoitettu
neljän vuoden siirtymäaika käytännössä toteutuu
lain vahvistamisajankohdasta riippumatta.
2. Laki lääkelain 54 a ja 54 e §:n
muuttamisesta
54 §.
Valiokunta ehdottaa 2 momentissa viraston nimen korjaamista
voimassa olevan lain mukaisesti Lääkealan tutkimus-
ja kehittämiskeskukseksi.