Yleisperustelut

Lain tavoite

Voimassa olevan lain tavoite tupakoinnin vähentämisestä ehdotetaan muutettavaksi tavoitteeksi tupakkatuotteiden käytön loppumisesta. Tavoitteeseen pyritään pääsemään siten, että nuoret eivät lainkaan aloittaisi tupakointia ja että nykyiset tupakoitsijat vähentäisivät ja lopulta lopettaisivat tupakoinnin. Perustelujen mukaan tavoitteen julkilausuminen on tärkeää muun muassa siksi, että tupakkatuotteita valmistavat ja myyvät tahot voivat kaikin tavoin varautua siihen, että terveysvalistuksen tehostamisen lisäksi myös tupakkatuotteiden valmistusta, jakelua ja tarjontaa rajoitetaan jatkossa yhä enemmän.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lain soveltamisessa tulee huolehtia siitä, ettei tavoitesäännöstä käytetä perusoikeuksia rajoittavien tulkintojen tukena. Vaikka tupakkalain voimassa olevilla ja muutettaviksi ehdotetuilla säännöksillä ei yksin saavuteta tupakkatuotteiden käytön loppumisen tavoitetta, pitää valiokunta selkeän tavoitteen asettamista tärkeänä.

Erityisesti lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäiseminen on tupakoinnin loppumisen kannalta keskeistä. Esityksessä on useita ehdotuksia, joilla pyritään rajoittamaan tupakointia lasten ja nuorten kasvuympäristössä ja vähentämään tupakoinnin aloittamisen edellytyksiä. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 14—18-vuotiaiden tupakoivien poikien osuus on 1990-luvulta alkaen hitaasti pienentynyt ja tyttöjen tupakointi on nykyisin hieman yleisempää kuin poikien (osuudet 19 ja 20 prosenttia ikäluokasta). Tähänastisilla myyntikielloilla on arvioiden mukaan pystytty vaikuttamaan eniten nuorimpien ikäluokkien tupakkaostojen ja tupakoinnin vähentymiseen.

Arviolta 7 prosenttia alle 15-vuotiaista lapsista altistuu kotona tupakansavulle. Savulle altistuminen lisää lapsen alttiutta sairastua hengitystieinfektioihin, kuten korvatulehduksiin, keuhkoputkentulehdukseen ja keuhkokuumeeseen. Vanhempien tupakointi lisää lapsen riskiä sairastua astmaan ja pahentaa jo syntynyttä astmaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiehdotuksilla pyritään edistämään lapsen oikeutta puhtaaseen hengitysilmaan muun muassa kotona, perhepäivähoidossa, erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja yksityisautoissa.

Tupakointi on myös tärkein sosioekonomisia terveyseroja selittävä tekijä. Työntekijämiehistä noin 30 prosenttia tupakoi päivittäin ja työntekijänaisista 19 prosenttia, kun toimihenkilöillä vastaavat luvut ovat 11 ja 8 prosenttia. Ammattiin opiskelevista nuorista yli 41 prosenttia ja lukiolaisista 13 prosenttia tupakoi päivittäin. Valiokunta katsoo, että tupakkalainsäädännön lisäksi tupakasta aiheutuvia terveyseroja on pyrittävä pienentämään muun muassa korottamalla edelleen asteittain tupakan ja alkoholin veroja sekä lisäämällä ja kohdentamalla tupakoinnin terveysvaaroista kertovaa informaatiota esimerkiksi terveystiedon opetuksessa.

Tupakkatuotteiden saatavuuden rajoittaminen lapsilta

Lasten tupakkatuotteiden saatavuutta on nykyisin rajoitettu vain elinkeinotoiminnassa tapahtuvassa myynnissä. Ehdotettujen tupakkalain 10 ja 11 §:n muutosten jälkeen myöskään yksityishenkilöt eivät saa lain mukaan myydä, välittää tai tarjota tupakkatuotteita alaikäiselle. Samoin kielletään tupakkatuotteiden maahantuonti ja hallussapito alaikäisiltä. Vastaavanlaiset alkoholijuomia koskevat kiellot on säädetty jo aikaisemmin. Valiokunta katsoo, että näiden kieltojen noudattamisen valvontaan liittyvistä ongelmista huolimatta niillä on huomattava merkitys sekä käyttäytymisnormien muodostumisen että tupakoinnin vastaisen kasvatuksen kannalta.

Tupakkatuotteiden hallussapidon kieltoa ei ehdoteta rangaistavaksi eikä myöskään poliisin valvottavaksi. Kielloilla tuetaan kuitenkin erityisesti koulujen ja muiden oppilaitosten samoin kuin seurakuntien, urheiluseurojen ja nuorisotyön ohjaajien päätöksentekoa lasten ja nuorten tupakoinnin rajoittamiseksi.

Valiokunta toteaa, että kieltojen ja niiden rikkomista koskevien rangaistussäännösten soveltamisen kannalta on välttämätöntä, että vähittäismyynnin henkilökunnalle järjestetään riittävä perehdytys tupakkalainsäädännön vaatimuksiin. Kieltojen vastaisten tekojen rangaistavuus edellyttää edelleen tahallisuutta, eikä esimerkiksi kaupan myyjän toimintaa pidettäisi rangaistavana tilanteessa, jossa tämä taitavasti väärennetyn henkilötodistuksen perusteella erehtyy asiakkaan iästä. Elinkeinonharjoittajan on myös varmistettava omavalvontasuunnitelmalla, että tupakkatuotteita ei luovuteta lapsille. Kaupan kannalta rangaistusvastuuta merkittävämpiä ovat vähittäismyyntilupaan kohdistuvat seuraamukset, kuten luvan peruuttaminen. Valiokunta kiirehtii kuitenkin jälleen tupakkalain rangaistussäännösten uudistamista rikoslain kokonaisuudistuksen mukaisiksi.

Tupakan saatavuuden muu rajoittaminen

Tupakkatuotteiden myynti automaattisesta myyntilaitteesta kielletään noin neljän vuoden siirtymäajan jälkeen. Valiokunta toteaa, että kielto vähentää tupakan saatavuutta erityisesti alaikäisiltä, mutta vähentää myös osaltaan tupakkatuotteiden ja niiden tavaramerkkien näkyvyyttä.

Suussa käytettävän tupakan eli nuuskan elinkeinotoiminnassa tapahtuva maahantuonti, myynti ja muu luovuttaminen ovat nykyisin kiellettyjä. Ehdotuksen mukaan nuuskan saatavuutta rajoitetaan siten, että yksityishenkilö voi tuoda omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä nuuskaa ulkomailta maahan saapuessaan enintään 30 rasiaa (à 50 g). Muuten nuuskan maahantuonti, myynti ja luovuttaminen ovat kiellettyjä.

Valiokunta pitää nuuskan sallitun matkustajatuonnin rajoja korkeina verrattuna savukkeiden ja irtotupakan vastaaviin tuontirajoituksiin. Maahantuontikielto voi myös aiheuttaa valvontaongelmia Ahvenanmaan lainsäädännön vuoksi, koska ehdotettu kielto koskee maahantuontia Suomeen, mutta ei Ahvenanmaan maakuntaan. Käytännössä tämän epäkohdan merkitystä vähentävät varustamojen vapaaehtoiset rajoitukset nuuskan myynnille Itämeren liikenteessä. Valiokunnan käsityksen mukaan nuuskan maahantuonnin rajoitusten toimivuutta on seurattava ja arvioitava sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta myös harmaiden markkinoiden syntymisen estämiseksi.

Tupakkatuotteiden maahantuonnin ja myynnin rajoittaminen voivat myös salakuljetuksen ja matkustajatuonnin lisääntymisen vuoksi lisätä valvonnan tarvetta ja vähentää valmisteveroista saatavia tuloja. Valiokunta toteaa, että samoin kuin valmisteverojen korotuksissa, on myös tupakan saatavuuden rajoittamisessa syytä edetä asteittain siten, että rajoitusten terveyspoliittiset hyödyt pysyvät matkustajatuonnista ja salakuljetuksesta aiheutuvia haittoja suurempina.

Tupakointikiellot

Väestön suojaaminen tahattomalta tupakansavulle altistumiselta on edennyt vähitellen vuoden 1977 julkisten tilojen ja yleisten kulkuneuvojen tupakointikielloista ravintoloiden savuttomuuteen vuonna 2007. Työpaikat tulivat pääsääntöisesti savuttomiksi vasta noin 15 vuotta sitten. Hallituksen esityksessä on ehdotettu kieltoja laajennettaviksi eräisiin tilanteisiin, joissa tupakointi on yleensä vähäisempää mutta joissa arvioidaan kiellolla kuitenkin voitavan edelleen vähentää lasten ja muiden sivullisten henkilöiden altistumista savulle. Kieltojen arvioidaan myös vähentävän tupakoinnin yleistä hyväksyttävyyttä.

Valiokunta pitää erittäin kannatettavina erityisesti lasten savulta suojaamiseksi ehdotettuja kieltoja tupakoida perhepäivähoitopaikoissa ja eräissä laitoksissa lapsille tarkoitetuissa tiloissa samoin kuin yksityisautoissa lasten läsnä ollessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännön keinoin suojellaan lasten terveyttä muun muassa edistämällä lapsen oikeutta savuttomaan ympäristöön.

Kuten perustuslakivaliokunta totesi, on perhepäivähoitopaikan sisätiloissa tupakoinnin kiellon tarkoituksena suojata hyvin pieniä lapsia altistumiselta tupakansavulle. Sääntelyn oikeasuhtaisuutta arvioitaessa on lausunnon mukaan otettava huomioon erityisesti lasten ikä sekä se, että perhepäivähoitopaikassa tupakansavulle altistuminen on hoitajan tupakoidessa sisätiloissa toistuvaa ja pitkäaikaista. Perustuslakivaliokunnan mielestä kotirauhan suojan varsinainen ydin ei vaarannu tarkastettaessa tiloja, joissa harjoitetaan ammattitoimintaa. Perustuslakivaliokunta piti tässä tapauksessa pienten lasten hyvinvoinnin turvaamista hyväksyttävänä perusteena kotirauhan rajoittamiselle.

Sen sijaan tupakoinnin kieltäminen esimerkiksi yksityisautossa lasten läsnä ollessa edellyttää perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan perustuslain säätämisjärjestystä. Lausunnon mukaan viranomaisten puuttuminen tällaiseen toimintaan (tupakointiin esimerkiksi yksityisautossa lasten läsnä ollessa) kajoaa varsin syvälle yksityiselämän piiriin. Yksityisauton sisätilojen mahdollinen tarkastus ei lausunnon mukaan enää olisi oikeassa suhteessa toimenpiteellä tavoiteltuun päämäärään nähden. Erityistapauksena käsiteltiin kiellon kohdistumista tupakointiin asuntovaunuissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin, vaikka lausunnon mukaan jäävät kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle. Perustuslakivaliokunta katsoi, että säännöksen päämäärä on saavutettavissa lainsäädäntöä lievemmin keinoin terveysvalistuksella ja asennekasvatuksella.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös autossa tupakointi lasten läsnä ollessa voi kohdistua hyvin pieniin lapsiin ja olla lasten kuljettamisen yhteydessä päivittäistä ja toistuvaa useiden vuosien ajan. Tupakointi tällaisessa pienessä tilassa myös tehostaa erityisesti lasten ja nuorten savulle altistumista merkittävästi. Se, että tupakoinnin haitoista voivat joutua kärsimään myös muut kuin hyvin pienet lapset, ei valiokunnan käsityksen mukaan vähennä toiminnan moitittavuutta. Asuntovaunujen ja yksityisautojen sisätilat olisi sinänsä mahdollista jättää perustuslakivaliokunnan lausunnossa käsitellyn viranomaisten tarkastusoikeuden ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta katsoi, että muiden kulkuneuvojen sisätilojen poistaminen kiellon piiristä on edellytyksenä tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämiselle. Kanta perustui kokonaisarvioon säännöksen puuttumisesta perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lakiehdotusta lasten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta tarkoituksenmukaisena, ei valiokunta perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi ehdota yksityisautossa tupakointikiellon uudelleen muotoilua tämän lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä vaan kiellon poistamista tältä osin lakiehdotuksen 12 §:stä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tutkimuksissa on saatu vahvoja viitteitä siitä, että tupakointi autossa ajon aikana on esimerkiksi matkapuhelimeen puhumista suurempi liikenneturvallisuusriski. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että autossa tupakoinnin vaarallisuuteen kiinnitetään lainsäädännön ja viranomaistoiminnan kehittämisessä huomiota myös tästä näkökulmasta. Valiokunta katsoo lisäksi, että autossa tupakoinnin vaaroihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota ja jakaa asiaa koskevaa tietoa terveyden edistämistä koskevassa viestinnässä ja esimerkiksi lastenneuvoloissa.

Tupakointirajoitukset yleisötilaisuuksissa ja asuinkiinteistöissä

Tupakkalain 12 §:n 8 kohtaan ehdotetun kiellon tarkoituksena on varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi yleisötilaisuudessa tahtomattaan altistua tupakansavulle tai siirtyä paikaltaan toisen henkilön tupakoinnin vuoksi. Tupakointikielto koskisi ensinnäkin tilaisuuden seuraamista varten rakennettuja katsomoita ja katoksia myös silloin, kun ne ovat tilapäisiä. Säännöksessä mainittu oleskelu paikoillaan ei kuitenkaan edellytä esimerkiksi paikkalippujen myyntiä katsomoon. Tilaisuuden seuraamiseen välittömästi tarkoitettu alue on esimerkiksi esiintymislavan edusta ja välitön läheisyys, johon yleisöllä on pääsy. Tilaisuuden järjestäjillä on parhaat mahdollisuudet arvioida, mitkä ulkoalueet on tarkoitettu tilaisuuden seuraamiseen.

Kuten voimassa olevan lain 13 §:ssä, myös lakiehdotuksen nojalla tilaisuuden järjestäjä voi sallia tupakoinnin tähän tarkoitukseen varatussa tilan osassa siten, ettei tupakansavu pääse niihin tiloihin, joissa tupakointi on kielletty. Lisäksi tupakointi on sallittu muualla kuin varsinaisella katsomoalueella. Tilaisuuden järjestäjän tai ulkotilan haltijan tulee osoittaa tupakointikielto opasteilla ja ohjeistaa esimerkiksi järjestyksenvalvojat puuttumaan kiellon rikkomiseen.

Asuinkiinteistöjen yhteisten tilojen tupakointikieltoja ehdotetaan selkeytettäviksi siten, että kielto koskee yhteisiä ja yleisiä tiloja, kuten rappukäytäviä ja yhteiskäytössä olevia tiloja, kuten ullakoita ja muita säilytystiloja, kerhotiloja ja pesutupia. Asunto-osakeyhtiö voi lisäksi kieltää tupakoinnin hallitsemallaan yhteisellä ulkoalueella rakennuksen ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueilla ja yhteisillä parvekkeilla. Valiokunta pitää ehdotettuja säännöksiä perusteltuina.

Valiokunta korostaa, että yleisötilaisuuksien ja asuinkiinteistöjen tupakointia koskevat viranomaisohjeet tulee laatia siten, että lakia sovelletaan nykyistä yhdenmukaisemmin ja että tilaisuuksien järjestäjät ja esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden hallitusten jäsenet voivat selkeästi todeta heidän vastuulleen kuuluvat toimenpiteet tupakoinnin rajoittamisessa. Rajoitusten toteuttamiseen tarvittava viranomaisneuvonta on myös järjestettävä helposti saatavaksi.

Tupakkatuotteiden esilläpito

Tupakan mainonta on ollut kiellettyä jo vuodesta 1977, ja kieltoa laajennettiin epäsuoraan mainontaan ja myynninedistämiseen vuonna 1994. Tupakkatuotteiden markkinointia rajoitetaan edelleen vähentämällä niiden esilläpitoa myyntipaikoissa. Tupakkatuotteita markkinoidaan käytännössä pakkausten ulkoasua kehittämällä ja sijoittamalla ne harkitusti vähittäismyyntipisteissä ja siten kansalaisten arkisessa asiointiympäristössä.

Valiokunta pitää perusteltuna ehdotettua tupakkatuotteiden esilläpidon kieltämistä. Esityksen perusteluissa todetaan, ettei esilläpitona pidetä asiakaspalveluun kuuluvia toimia, joissa tupakkatuotteet näkyvät hetkellisesti asiakkaille. Valiokunnan käsityksen mukaan on selvää, että perusteluissa mainittujen esimerkkien lisäksi on muitakin tilanteita, joita ei voida katsoa esilläpitokiellon vastaisiksi toimiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi tavaroiden hyllyttäminen tai inventaariot, joiden yhteydessä tupakkatuotteita voi hetkellisesti olla asiakkaiden nähtävillä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tupakkatuotteiden sijoittelussa otetaan huomioon, ettei vähittäismyynnin työntekijöille aiheudu sijoittelusta ergonomisia ongelmia eikä väkivallan kohteeksi joutumisen vaaraa.

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että tupakkatuotteiden markkinoinnin rajoitukset vaikuttavat tarpeettoman ankarilta. Perustuslakivaliokunta katsoi, että sääntelyn oikeasuhtaisuutta olisi omiaan parantamaan esimerkiksi se, että asiakkaalla olisi mahdollisuus tutustua myyntipisteessä siellä kaupan olevia tupakkatuotteiden tavaramerkkejä esittelevään kuvastoon sekä saada myös mukaansa painettu luettelo kyseisessä myyntipaikassa kaupan olevista tupakkatuotteista.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa tupakkalain 8 a §:n muuttamista tältä osin perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla. Jotta vähittäismyynnissä pyynnöstä mukaan annettavista luetteloista ei muodostuisi uutta markkinoinnin välinettä, pitää valiokunta perusteltuna, että luetteloissa ei ole kuvia, vaan ainoastaan tupakkatuotteiden nimet ja hinnat.

Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä, että tupakkatuotteiden esilläpitokieltoa tupakkakaupoissa lievennetään esimerkiksi niin, että tupakkatuotteiden markkinointi ei saa olla niitä ulospäin näkyvällä tavalla esille pantaessa selvästi hallitsevassa asemassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tupakan näyteikkunamainonta on ollut mainontakiellon vastaista jo vuodesta 1976, eikä valiokunta pidä perusteltuna mainontakiellon lieventämistä. Valiokunta yhtyy kuitenkin perustuslakivaliokunnan käsitykseen siitä, että alaikäisen pääsyn kieltäminen myyntipaikkaan on syytä poistaa säännöksestä.

Lääkelain muutosehdotukset

Tupakoinnin lopettamiseen tarkoitetut nikotiinivalmisteet ovat lääkevalmisteita, joiden vähittäismyynti on rajoitettu. Aiemmin vain apteekeista ostettavia valmisteita on vuodesta 2006 lähtien voinut ostaa myös tupakkaa myyvistä myyntiluvan saaneista kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta. Nyt ehdotetulla myynnin laajentamisella ravitsemisliikkeisiin pyritään edelleen kaventamaan tupakan ja nikotiinivalmisteiden saatavuuden välistä eroa.

Nikotiinivalmisteet lisäävät tupakoinnin lopettamisen onnistumismahdollisuuden jopa kaksinkertaiseksi riippumatta valmistemuodosta. Tähän tavoitteeseen päästään kuitenkin vain valmisteiden oikealla käytöllä, jossa annokset ovat riittävän suuria ja hoitoaika on riittävän pitkä. Myös nikotiinivalmisteiden pitkäaikaisen käytön aiheuttamasta riippuvuudesta eroon pääseminen edellyttää tukea ja neuvontaa. Valiokunta pitää nikotiinivalmisteiden myynnin laajentamista ravitsemisliikkeisiin perusteltuna, mutta katsoo, että valmisteiden käytön asianmukaisuutta on edelleen seurattava ja lisättävä kansalaisten tietoisuutta nikotiinivalmisteiden oikeasta käytöstä.

Tupakkalain valvonta

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että tupakkalain ohjausta ja valvontaa koskeva sääntely muodostuu erittäin vaikeasti ymmärrettäväksi ja erikoiseksi ennen kaikkea sen vuoksi, että tupakointikieltojen soveltamisalaa laajennetaan, kun taas ohjausta ja valvontaa koskeviin säännöksiin tehdään vain vähäisiä tarkistuksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti viime vuonna voimaan tulleen vähittäismyynnin luvanvaraisuuden yhteydessä myös huomiota tupakkalain valvonnan toimivuuteen ja voimavarojen riittävyyteen (StVM 20/2008 vp). Esitettyjen rajoitusten käytännön valvonnan vaikeuksiin ja valvonnan edellyttämien voimavarojen arviointiin olisi esityksessä ollut syytä kiinnittää nyt enemmän huomiota. Valiokunta toteaa, että tupakkalain ohjausta ja valvontaa koskevien voimassa olevien säännösten tarkoituksenmukaisuutta on tarpeen selvittää ja arvioida vielä erikseen ottaen huomioon myös tupakointirajoitusten laajentaminen nyt käsiteltävässä lakiehdotuksessa.