Yleisperustelut
Kansanterveyslain hoitoon pääsyä koskevat muutokset
ovat tulleet voimaan kuluvan vuoden maaliskuussa (855/2004,
HE 77/2004 vp). Lain säätämisen
yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti huomiota
valiokunnalle esitettyyn huoleen ehkäisevän työn
asemasta hoidon saatavuuden sääntelyn täsmentymisen
jälkeen. Valiokunta korosti, että hoitokriteerien
ja niihin liittyvien aikarajojen käyttöönottaminen
ei saa johtaa siihen, että järjestelmä parantaa
ainoastaan numeroilla ilmaistavia jonoja tuottavien, ennakolta suunniteltavien
toimenpiteiden saatavuutta. Valiokunta piti ensisijaisena, että perusterveydenhuollon
ja ennalta ehkäisevän terveydenhuollon riittävät
voimavarat turvataan. Eduskunta hyväksyi asiasta lausuman
(StVM 13/2004 vp, EV 94/2004 vp). Hallituksen
nyt kansanterveyslakiin ehdottamilla muutoksilla pyritään osaltaan
vaikuttamaan kuntien toimintaan siten, että terveyden edistäminen
ja ennaltaehkäisevä työ kunnissa turvataan
riittävällä ja yhdenmukaisella
tavalla.
Valiokunta pitää tarpeellisina ehdotettuja muutoksia
kansanterveyslain vanhentuneiden käsitteiden nykyaikaistamiseksi.
Esityksessä korostetaan asianmukaisesti kansanterveystyön laaja-alaisuutta
ja sen edellyttämää alueelliset ja toimivaltarajat
ylittävän yhteistyön tarvetta. Valiokunta
korostaa, ettei terveyden edistäminen ole pelkästään
terveydenhuollon tehtävä, vaan sen tulee kattaa
kunnan toiminnan eri sektorit laajasti aina kaavoitusta myöten.
Lakiehdotuksen 1 §:ään sisältyvät
informatiiviset viittaukset ympäristöterveydenhuollon
keskeisiin lakeihin ja 4 §:n entistä kattavampi
luettelo kansanterveystyön asiantuntijalaitoksista osoittavat
terveyden edistämisen toimintojen laaja-alaisuutta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuntien terveysvalvonta
on huolestuttavasti taantunut huonon resurssikehityksen vuoksi. Terveystarkastajien
terveysvalvontaan käyttämä työpanos
väheni vuosina 1988—1996 jopa 30 prosenttia tehtävien
samalla lisääntyessä. Ympäristöterveydenhuolto
järjestettäisiin ehdotuksen mukaan siten, että kuntien
vastuulla olevasta valvonnasta vastaisivat alueelliset toimintayksiköt,
joita olisi 50—85 kappaletta. Alueellisella yhteistyöllä voidaan
nykyistä paremmin turvata valvontatoiminnan riittävä asiantuntemus.
Esityksen perustelujen mukaan aluerajoista voitaisiin säätää lailla,
jos alueellisia valvontayksiköitä ei saataisi
perustettua vapaaehtoisilla järjestelyillä. Valiokunta
toteaa, että aluerajoista säätämistä tulee
aikanaan harkita huolellisesti nyt ehdotettujen lainmuutosten täytäntöönpanosta
saatujen kokemusten valossa.
Hallituksen esityksen keskeisimmät muutosehdotukset
liittyvät lakiehdotuksen 14 §:n kuntien
kansanterveystyön velvoitteiden täsmentämiseen.
Säännösten tarkentamisella ja ajanmukaistamisella
pyritään varmistamaan näiden tehtävien
tarkoituksenmukainen ja tehokas hoito. Ehdotukset sisältävät
myös valtuutussäännökset kuntien
eräiden tehtävien täsmentämisestä valtioneuvoston
asetuksella (14 §:n 1 momentin 1, 4 ja 5 kohta). Valiokunnan
käsityksen mukaan näiden valtuuksien kohde on
ehdotuksessa asiallisesti rajattu ja ne merkitsevät laissa
olevan sääntelyn täydentämistä.
Ehdotetuilla muutoksilla tai niiden nojalla annettavilla asetuksilla
ei laajenneta kuntien tehtäviä nykyisestä.
Äitiys- ja lastenneuvolatyö on keskeinen ja menestyksekäs
osa suomalaista kansanterveystyötä. Hallituksen
esityksen perusteluissa on tuotu hyvin esiin muun muassa tähän
toimintaan liittyviä uusia haasteita ja niitä ongelmia,
joita ehkäisevän työn laiminlyönti
voi aiheuttaa. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotetuilla
muutoksilla voidaan tehostaa puuttumista lapsen terveyttä uhkaaviin
tekijöihin ja siten vahvistaa lapsen ja perheen terveen
elämän edellytyksiä. Saadun selvityksen
mukaan 1- ja 2-vuotiaista lapsista 60 prosenttia saa vuosittain
vähintään yhden antibioottikuurin. Valiokunta
korostaa, että neuvolatyön lisäksi on
tärkeää pyrkiä ennalta estämään
esimerkiksi päiväkotilasten hengitystieinfektioita
panostamalla neuvontaan ja ohjaukseen. Valiokunta pitää tärkeänä myös
mielenterveyspalvelujen, suun terveydenhuollon ja kouluterveydenhuollon
selkiinnyttämistä ehdotetussa 14 §:ssä.
Näiden kansanterveystyön osa-alueiden korostaminen
on tärkeää sen vuoksi, että hoidon
saatavuuden kehittämisen ohella myös näihin
toimintoihin suunnattaisiin riittävästi voimavaroja.
Lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin 1 a kohdassa tarkoitettu
kunnan väestön terveydentilan ja siihen vaikuttavien
tekijöiden seuranta väestöryhmittäin
muodostaa kunnille erityisen haasteen. Seuranta tehtäisiin
perustelujen mukaan Stakesin tietojärjestelmistä saatavilla
kuntakohtaisilla tiedoilla. Valiokunta pitää lakiehdotuksen
tavoitetta kansanterveystyön vaikuttavuuden seurannan ja
arvioinnin kehittämisestä tärkeänä.
Saadun selvityksen mukaan osoittimien kehittäminen
kuntatasolla ilmenevän väestöryhmittäisen
terveydentilan mittaamiseksi on monissa tapauksissa hyvin vaikeaa.
Valiokunnan käsityksen mukaan on kuitenkin tärkeää, että kuntien
ja kansanterveystyön asiantuntijalaitosten yhteistyönä kehitetään
uusia menetelmiä, joiden tuottaman tiedon avulla voidaan
seurata ja arvioida väestöryhmien terveyseroja
ja pyrkiä näiden erojen vähentämiseen.
Lakiehdotuksen 41 §:n perusteluissa on todettu, että ympäristöterveydenhuollon
valvonnan luonteesta ja monimuotoisuudesta sekä vaatimuksesta
ymmärtää valvonnan piirissä olevien toimintojen
terveysriskit seuraa, että erityisesti johtajalta tulisi
edellyttää riittävää alan
kokemusta ja asiantuntemusta sekä soveltuvaa luonnontieteellistä koulutusta.
Kokemuksena ja asiantuntemuksena ympäristöterveydenhuoltoon
liittyvästä valvonnasta ja sen toimeenpanosta
pidettäisiin toimintaa mahdollisimman monella seuraavista
alueista: asumisterveys, elintarvikehygienia, jätehuolto,
kemikaalit, kulutustavarat ja kuluttajapalvelukset, talous-
ja uimaveden laatu sekä tupakkavalvonta. Ympäristöterveydenhuollon
johto on varsinkin pienissä kunnissa perustunut usein eläinlääkärin
lähinnä työn ohessa tapahtuvaan valvonnan
johtoon. Valiokunta yhtyy perusteluissa esitettyyn näkemykseen
siitä, että tällainen järjestely
ei olisi jatkossa perusteltua suurten yksiköiden tehokkaan
johtamisen kannalta. Valiokunta katsoo, että kokemuksena
ja asiantuntemuksena ympäristöterveydenhuoltoon
liittyvästä valvonnasta ja sen toimeenpanosta
voidaan pitää myös ympäristöterveydenhuollon
viranomaisvalvontaan liittyvän eläinlääkintähuollon
kokemusta ja siantuntemusta.
Aloitteet
Valiokunta on hyväksynyt lakiehdotuksen 14 §:n
hallituksen esittämässä muodossa. Valiokunnan
kannasta seuraa, että lakialoitteet on hylättävä.