Perustelut
Osasairauspäiväraha
Osasairauspäiväraha on työterveyshuollon
keinovalikoimaan kuuluva etuus, joka on tehokas keino lisätä kiinnittymistä työelämään
ja ehkäistä työkyvyttömyyttä.
Etuuden nykyinen 72 arkipäivän enimmäiskesto
on osoittautunut joidenkin sairauksien, kuten mielenterveyden häiriöiden
ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien, kohdalla liian lyhyeksi toipumisajaksi
kokoaikaiseen työhön palaamiseksi. Tästä syystä on
perusteltua pidentää enimmäisaikaa 120
arkipäivään. Koska osasairauspäiväraha
mahdollistaa osittaisen työnteon sairaudesta huolimatta,
lyhentää se työkyvyttömyysaikaa ja voi
joidenkin sairauksien kohdalla merkitä myös nopeampaa
toipumista sairaudesta. Pitkä poissaolo työelämästä kasvattaa
työkyvyttömyyden riskiä, ja riskin pienentämiseksi
on syytä tukea varhaista työhön paluuta
silloin, kun työkykyä kuitenkin on jäljellä sairaudesta
huolimatta. Vastaavaa mahdollisuutta osittaisen työkyvyn
käyttöön tulisi valiokunnan näkemyksen
mukaan selvittää sairastuneiden opiskelijoiden
osalta, joilla opinnoissa osittain mukana oleminen saattaisi edistää kuntoutumista,
vaikka sairausloma vielä jatkuu.
Sairauslomalta osa-aikaiseen työskentelyyn paluuta
suunniteltaessa on valiokunnan näkemyksen mukaan tärkeää yhteistyössä työterveyshuollon
kanssa varmistaa, että työn kuormittavuus on sopivassa
suhteessa sairastuneen työkykyyn ja voimavaroihin. Osa-aikaisen
työskentelyn sairauden aikana tulee perustua potilaan hoitoon
ja kuntoutukseen liittyviin näkökohtiin. Jotta
mahdollisuus osasairauspäivärahaan lisäisi
työhön osallistumista, edellyttää se töiden
tosiasiallista keventämistä, työaikojen
ja työtehtävien järjestelyjä ja
esimiesten sitoutumista osatyökykyisyyden huomioon ottamiseen työpaikalla
samoin kuin osa-aikaisten työtehtävien tarjonnan
lisäämistä.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että etuuden piiriin pääsevät
nyt myös kahdessa tai useammassa osa-aikaisessa työsuhteessa
työskentelevät, jotka eivät sairautensa
vuoksi jaksa kokoaikaista työskentelyä, mutta
ovat mahdollisesti kykeneviä työhön lyhentämällä työaikaa
kussakin työsuhteessa tai työskentelemällä yhdessä osa-aikaisessa
työssä. Uudistus parantaa näin silpputöitä tekevien
asemaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että osasairauspäivärahan
käyttöönotto ja sen käytön
jatkuva lisääntyminen eivät ole vähentäneet täysiaikaisten
sairauspäivärahojen määrää.
Osasairauspäivärahaa käytetään täyden
sairauspäivärahajakson jälkeen, mutta
ei sen sijasta. Osasairauspäivärahan käyttöä koskeneen
selvityksen mukaan täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen
riski kuitenkin pieneni, sen sijaan osatyökyvyttömyyseläkkeelle
jäämisen riski kasvoi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että osasairauspäivärahan käytön
yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeisiin
ja sairauspäivärahajaksojen kestoon seurataan.
Lainmuutoksen vaikutukset myös työhön
osallistumiseen tulee selvittää sekä osasairauspäivärahaan jo aiemmin oikeutettujen
että uusien
osa-aikatyötä tekevien etuudensaajien osalta.
Ammatillinen kuntoutus
Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntöedellytyksistä ehdotetaan
poistettavaksi tällä hetkellä vaihtoehtoisena
edellytyksenä oleva työkyvyttömyyden
uhka. Mainittu edellytys lisättiin lakiin, jotta ammatillinen
kuntoutus työkyvyttömyyden uhan vuoksi käynnistettäisiin
lähtökohtaisesti samoilla perusteilla työeläke-
ja kansaneläkejärjestelmässä.
Työkyvyttömyyden uhkaa koskeva edellytys on kuitenkin
kiristänyt soveltamiskäytäntöä ja
vaikeuttanut etenkin nuorten pääsyä ammatilliseen
kuntoutukseen ja johtanut kuntoutushakemusten mittavaan hylkäysmäärään.
Valiokunta toteaa, että vinoutuneen tulkinnan vuoksi on
perusteltua selkeyttää lakia, jotta myös
työikäisten nuorten ja aikuisten, jotka eivät
ole kiinnittyneet työelämään,
pääsy ammatilliseen kuntoutukseen lainsäätäjän
tarkoittamalla tavalla varmistettaisiin.
Valiokunta pitää erittäin myönteisenä,
että hallituksen esityksellä selkeytetään
soveltamiskäytännössä ongelmalliseksi
osoittautuneita myöntöperusteita muiltakin osin.
Jotta opiskelijoiden mahdollisuus ammatilliseen kuntoutukseen paranisi,
määritellään opiskelukyvyn heikentyminen
yhdeksi perusteeksi arvioitaessa tarvetta ammatillisen kuntoutuksen
käynnistämiseen. Lisäksi lakia muutetaan
niin, että työ- tai opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien
heikentymistä arvioitaessa korostetaan aiempaa vahvemmin
asiakkaan kokonaistilannetta. Tämänhetkisessä soveltamiskäytännössä on
ongelmana, että se painottaa myöntämisedellytysten arviointia
hyvin sairauskeskeisesti. Vaikka pääsääntöisesti
työ- tai opiskelukyvyn heikentyminen johtuu sairaudesta,
voi toisinaan olla tilanteita, joissa pelkkä sairaus ei
yksinään aiheuta olennaista heikentymistä,
mutta henkilön kokonaistilanne, sairaus mukaan lukien,
on sellainen, että työ- tai opiskelukyky ja ansiomahdollisuudet
ovat olennaisesti heikentyneet.
Valiokunta korostaa, että soveltamiskäytännössä asiakkaan
kokonaistilanteen arviointi tulee aina tehdä, jos sairausperuste
ei ole riittävä kuntoutuksen myöntämiseen.
Tällöin kuntoutukseen voi päästä myös
silloin, kun työ- ja opiskelukyvyn tai ansaintamahdollisuuksien
heikentymiseen vaikuttavat esimerkiksi psyykkinen tai sosiaalinen
toimintakyky, elämäntilanne sekä taloudelliset
ja sosiaaliset seikat.
Valiokunta pitää kuntoutuksen vaikuttavuuden
näkökulmasta tärkeänä,
että lakiin tehtävien muutosten jälkeen
ammatillinen kuntoutus voidaan aloittaa aiempaa varhemmin
eli silloin, kun henkilön kokonaistilanteen perusteella
on arvioitavissa hänen työ- tai opiskelukykynsä taikka
ansiomahdollisuuksiensa olennaisesti heikentyvän lähivuosina,
vaikka otettaisiin huomioon hoidon ja lääkinnällisen
kuntoutuksen mahdollisuudet. Esimerkiksi etenevissä sairauksissa
on tärkeää huomioida sairauden ennuste ja
sen vaikutus työkykyyn riittävän varhaisessa vaiheessa.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu työkyvyttömyyden
uhkaan liittyvän myöntökriteerin poistaminen
laista on osaltaan selkeyttämässä kuntoutuksen
kenttää, kun työeläke- ja kansaneläkejärjestelmän
ammatillisen kuntoutuksen kohderyhmät entistä selkeämmin
eriytetään. Lisäksi on hyvä,
että lakiehdotuksella selkeytetään myös Kansaneläkelaitoksen
velvollisuutta järjestää kuntoutus silloinkin,
kun ammatillista kuntoutusta on järjestetty työvoimahallinnon
toimesta. Koska työvoimaviranomaisten tarjoama kuntoutus
on harkinnanvaraista, on sen hakeminen viivyttänyt kuntoutuksen
oikea-aikaista aloittamista ja siten sen vaikuttavuutta sekä
aiheuttanut asiakkaan pallottelua viranomaiselta toiselle. Valiokunta
katsoo, että kuntoutusjärjestelmämme
hajanaisuuden edelleen vähentämiseksi sekä kuntoutusvastuiden
selkeyttämiseksi olisi tarpeen arvioida kuntoutusjärjestelmämme
toimivuutta ja eri kuntoutusten vaikuttavuutta kokonaisuutena. Arvion
tulisi johtaa kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistukseen.
Valiokunta katsoo, että uudistuksen soveltamiskäytäntöä sekä sen
työuravaikutuksia tulee seurata ammatillisen kuntoutuksen
kokonaisuudessa ja erityisesti yhdessä työeläkelaitosten
ja TE-toimistojen kanssa.
Lopuksi
Hallituksen esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön
asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä on
laatia ohjelma osatyökykyisten työllistymisen
edistämiseksi. Osasairauspäivärahaa ja
ammatillista kuntoutusta koskevat muutosehdotukset tukevat hallitusohjelmassa
asetettuja tavoitteita työhön osallistumisen lisäämisestä ja
työurien pidentämisestä. Lisäksi
ammatillista kuntoutusta koskeva muutos edistää nuorten
yhteiskuntatakuun toteutumista. Valiokunta pitää myönteisenä,
että sosiaali- ja terveysministeriössä on
valmisteilla vielä lisää kannusteita
osatyökykyisten työhön osallistumisen
lisäämiseksi sekä nuorten kuntoutusmahdollisuuksien
parantamiseksi.