SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 17/2004 vp

StVM 17/2004 vp - HE 76/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 5 päivänä toukokuuta 2004 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 76/2004 vp).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 22/2004 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

hallitusneuvos Katriina Alaviuhkola ja ylitarkastaja Eeva Kangasniemi, sosiaali- ja terveysministeriö

lainsäädäntöneuvos Pasi Järvinen, työministeriö

yhteyspäällikkö Karoliina Nurmi, Eläketurvakeskus

etuuspäällikkö Suvi Onninen ja yhteyspäällikkö Essi Rentola, Kansaneläkelaitos

lakimies Jaana Meklin, Akava ry

lakimies Kalle Räisänen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

työmarkkina-asiamies Merja Berglund, Suomen Yrittäjät

asiamies Markus Äimälä, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto

Lisäksi valiokunta on saanut Suomen Taiteilijaseura ry:n kirjallisen lausunnon.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä siten, että se vastaisi paremmin kansainvälistymisen sekä siihen liittyvän lisääntyneen liikkuvuuden sekä maahan- ja maastamuuton asettamia vaatimuksia. Muutosten tarkoituksena on myös selkeyttää lainsäädäntöä ja saattaa lainsäädäntö vastaamaan uuden perustuslain vaatimuksia siten, että lainsäädännöstä ilmenisi selvästi yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet.

Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993, jäljempänä soveltamisalalaki) soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työttömyysetuuksien sekä sairausvakuutusetuuksien soveltamisalasta säädettäisiin työttömyysturvalaissa ja sairausvakuutuslaissa. Edelleen soveltamisalaa muutettaisiin siten, että soveltamisalalakia sovellettaisiin entistä suurempaan osaan Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemaa asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Nykyinen soveltamiskäytäntö sisällytettäisiin lakiin siten, että muuttajalla olisi oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, jos hänen Suomeen muuttoaan pidettäisiin vakinaisena. Muuton vakinaisuuden puolesta puhuvia seikkoja olisivat henkilön aikaisempi vakinainen asuminen Suomessa, suomalainen syntyperä tai asema pakolaisena tai kansalaisuudettomana henkilönä taikka se, että hänellä on perhe- tai muita siteitä Suomeen. Suomeen pelkästään opiskelutarkoituksessa tulevien henkilöiden ei katsottaisi muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan.

Ulkomailla tilapäisesti enintään vuoden oleskeleva henkilö olisi edelleen oikeutettu asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Jos henkilö oleskelisi toistuvasti ulkomailla, häneen voitaisiin soveltaa asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä vain, jos hänen edelleen voidaan katsoa asuvan vakinaisesti Suomessa ja hänellä on kiinteät siteet Suomeen.

Lakiin ehdotetaan myös sisällöllisiä muutoksia. Ulkomailla lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä tekeviin sovellettaisiin sosiaaliturvalainsäädäntöä suoraan lain nojalla, eikä heiltä enää edellytettäisi hakemusta. Suomen sosiaaliturvan soveltaminen ulkomailla olevien henkilöiden perheenjäseniin ei enää päättyisi perheenjäsenen oman ansiotoiminnan perusteella, jos ansiotoiminta on ollut vähäistä. Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat eivät voisi enää säilyä Suomen sosiaaliturvan piirissä eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Ulkomailla työskentelevät tai opiskelevat henkilöt voisivat kuulua sosiaaliturvan piiriin enintään kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen heidän tulisi asua Suomessa vähintään vuosi, ennen kuin he voisivat saada uuden ulkomailla työskentelyn tai opiskelun perusteella myönnettävän päätöksen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 2 a §:n 1—3 kohta sekä 3 b § ovat tarkoitetut kuitenkin tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta toteaa, että esitys selkeyttää asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista. Uudistuksella laki saatetaan nykyistä paremmin vastaamaan kansainvälistymisen ja lisääntyneen liikkuvuuden asettamia vaatimuksia. Lainsäädäntö selkeytyy, koska soveltamisalalaki koskisi entistä suurempaa osaa Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemaa asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä. Samalla myös lain toimeenpano helpottuu, kun aiemman hakemusmenettelyn sijasta useissa tilanteissa Suomen sosiaaliturvan soveltaminen ratkeaa suoraan lain nojalla.

Valiokunta toteaa, etteivät ehdotetut muutokset vaikuta henkilön oikeuteen saada julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, sillä oikeus niihin ratkaistaan jatkossakin kotikuntalain, EY-säännösten ja sosiaaliturvasopimusten perusteella.

Opiskelijoiden asema

Ehdotetun soveltamisalalain 3 a §:n 3 momentin mukaan henkilön ei voida katsoa muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan, jos hän muuttaa maahan yksinomaan opiskelutarkoituksessa. Säännös merkitsisi, etteivät opiskelijat kuuluisi soveltamisalalain 1 §:ssä tarkoitetun asumiseen perustuvan sosiaaliturvan piiriin. Opiskelijoilla ei olisi oikeutta esimerkiksi kansaneläkkeeseen, perhe-eläkkeeseen, lapsilisään, äitiysavustukseen, asumistukeen, lapsen hoitotukeen, vammaistukeen eikä maahanmuuttajan erityistukeen. Lain 2 a §:n mukaan opiskelijalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka on ammatillisessa tai tutkintoon johtavassa koulutuksessa.

Ehdotuksen lähtökohtana on, että opiskelun takia maahan tuleminen on luonteeltaan tilapäistä ja että opiskelijan sosiaaliturva opiskelun ajan säilyy yleensä hänen kotimaassaan. Suomeen tulevien opiskelijoiden pääseminen asumiseen perustuvan sosiaaliturvan piiriin ratkaistaan nykyisin sen mukaan, onko henkilö Suomessa asuva. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan opiskelijoiden oleskelua pidetään yleensä tilapäisenä eikä heidän katsota asuvan Suomessa soveltamisalalain tarkoittamalla tavalla eikä heillä siten ole oikeutta asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettuun lakiin lisättäväksi ehdotettu 3 a §:n 3 momentti ei ole sopusoinnussa perustuslain 19 §:n 2 momentin kanssa. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan sääntelylle olisi oltava hyväksyttävä peruste. Valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävä peruste perustuslakivaliokunnan mukaan olisi ainakin se, että ehdotus vastaa eurooppalaista sääntelyä ja rakentuu siten tavallaan vastavuoroisuuden varaan.

Yhteisölainsäädännössä opiskelijoiden oleskeluoikeutta koskeva lainsäädäntö asettaa oleskeluoikeuden edellytykseksi sairausvakuutuksen ja riittävät varat oleskelua varten, jotta henkilöt eivät oleskelunsa aikana joudu turvautumaan vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään (opiskelijoiden oleskeluoikeudesta annettu neuvoston direktiivi 93/96/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella).

Euroopan unionin alueella jäsenvaltiosta toiseen liikkuviin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä sovelletaan sosiaaliturva-asetusta 1408/71 (neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammtinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (ETY) N:o 1408/71). Asetusta sovelletaan myös opiskelijoihin. Asetuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat säännökset eli lainvalintasäännökset eivät kuitenkaan koske työelämän ulkopuolella olevia opiskelijoita eivätkä määrää, minkä jäsenval-tion lainsäädännön alaisuuteen opiskelija kuuluu. Opiskelijan kuuluminen sosiaaliturvan piiriin ratkeaa siten kansallisen lainsäädännön mukaan. Usein kansallisen lainsäädännön perusteella opiskelija pysyy työntekijän perheenjäsenenä kotimaansa sosiaaliturvajärjestelmässä. Eräissä jäsenmaissa on erityisjärjestelmiä opiskelijoille. Opiskelijoiden kuuluminen kotimaansa sosiaaliturvaan noudattaa myös yhteisön lainsäädännön periaatetta yhden valtion lainsäädännön soveltamisesta.

Yhdenmukaisesti sen lähtökohdan kanssa, että opiskelijan sosiaaliturvasta huolehtii hänen kotimaansa, soveltamisalalain 7 §:ssä säädetään Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden asemasta. Päätoimisesti ulkomailla opiskelevat henkilöt voivat Kansaneläkelaitoksen päätöksellä pysyä Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä ulkomailla oleskelusta huolimatta, jos heillä on kiinteät siteet Suomeen.

Suomeen tulevia opiskelijoita koskeva ehdotettu sääntely noudattaa lähtökohdiltaan edellä kuvattua eurooppalaista sääntelyä. Perustuslakivaliokunta on katsonut sääntelyn vastaavuuden muodostavan hyväksyttävän perusteen 3 a §:n 3 momentin mukaiselle sääntelylle.

Valiokunta huomauttaa, että sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 mukaan opiskelijoilla on oikeus välttämättömään sairaanhoitoon opiskelumaassaan. Ehdotettu 3 a §:n 3 momentin säännös ei myöskään estä opiskelijoita saamasta sosiaali- ja terveyspalveluja sekä etuuksia, joiden saaminen perustuu siihen, että henkilöllä on kotikuntalain tarkoittama kotikunta Suomessa. Tällöin on kyse esimerkiksi julkisista terveyspalveluista, lasten päivähoidosta, lasten kotihoidon tuesta ja elatustuesta.

Valiokunta toteaa vielä, että yksinomaan opiskelutarkoituksessa maahan tulleen henkilön olosuhteet voivat muuttua opiskelun aikana esimerkiksi avioliiton solmimisen, perheen perustamisen, työnteon tai muun syyn johdosta siten, että hänet katsotaan Suomessa asuvaksi opiskelustaan huolimatta.

Taiteilijoiden asema

Soveltamisalalain mukaan oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan on yleensä vain Suomessa vakinaisesti asuvalla henkilöllä, joka pääasiassa myös oleskelee Suomessa. Oikeus sosiaaliturvaan yli vuoden ulkomailla oleskelevalla on vain laissa erikseen mainituilla henkilöryhmillä. Hallituksen esityksessä tällaisten henkilöiden määrää ehdotetaan vähennettäväksi.

Soveltamisalalain 7 §:n tavoitteena on turvata sellaisten henkilöiden sosiaaliturva, joiden työ tai opiskelu edellyttää pitkäaikaista oleskelua ulkomailla. Valiokunta on asian käsittelyn yhteydessä selvittänyt, tulisiko apurahaa saavat taiteilijat lisätä 7 §:n 3 kohtaan henkilöryhmäksi, joihin sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista hakemuksesta jatketaan yli vuoden ulkomailla oleskelun. Opetusministeriön asettama taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittänyt toimikunta (OPM 22:2000) on katsonut, että ulkomailla apurahan turvin työskenteleviä taitelijoita voidaan pitää samassa asemassa olevina kuin apurahalla tieteellistä toimintaa harjoittavia henkilöitä. Toimikunnan näkemyksen mukaan soveltamisalalain 7 §:ää tulisi muuttaa siten, että sitä voidaan soveltaa taiteenharjoittajaan samoin edellytyksin kuin tällä hetkellä tieteenharjoittajaan. Asumisperusteista sosiaaliturvaa selvittänyt työryhmä (STM 2003:22) ei kuitenkaan ehdottanut taiteilijoiden sisällyttämistä soveltamisalalain 7 §:ään.

Apurahansaajien sosiaaliturvaa on edelleen selvitetty sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka on vastìkään jättänyt ehdotuksensa (STM 2004:9). Työryhmä on ehdottanut apurahansaajien työeläketurvan, työttömyysturvan, tapaturmaturvan sekä sairausvakuutuksen järjestämisen uudistamista. Ehdotuksesta annettavien lausuntojen perusteella on tarkoitus valmistella asiaa koskevat lainmuutokset. Työryhmä ei tosin ole ehdottanut soveltamisalalain muuttamista.

Valiokunta toteaa, että taiteenharjoittajien voidaan sinänsä katsoa jonkin verran poik-keavan lain 7 §:ssä luetelluista henkilöryhmistä lähinnä siten, ettei taiteilijoilla yleensä ole selkeää työsopimukseen, koulutuspaikkaan, tutkimussuunnitelmaan tai -sopimukseen rinnastettavaa syytä oleskella maassa tiettyä ennalta sovittua tai määrättyä aikaa, vaan heillä on vapaampi mahdollisuus valita työskentelypaikkansa. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että soveltamisalalain muutostarvetta arvioidaan vielä uudelleen samassa yhteydessä, kun apurahansaajien muut sosiaaliturvaa koskevat lainmuutokset valmistellaan. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain muuttamisesta

2 a §.
Määritelmät.

Valiokunta ehdottaa työntekijää koskevan määritelmän muuttamista siten, että työntekijäin eläkelain 1 d §:ssä tarkoitetut yrityksen osaomistajat, jotka työskentelevät yrityksessä, sisältyvät työntekijän määritelmään ja pysyvät siten lain soveltamisalan piirissä.

Valiokunta ehdottaa pykälän 10 kohdan viittaussäännoksen teknistä tarkistamista uuden ulkomaalaislain voimaantulon johdosta.

3 a §. Suomeen muuttaminen ja 4 §. Oleskelu ulkomailla.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota mainittujen lainkohtien sisältämään harkinnanvaraisuuteen viittaavaan voidaan-ilmaisuun. Perusoikeusnäkökulmasta valiokunta on pitänyt ehdottomasti asianmukaisempana kirjoittaa säännökset ilman harkinnanvaraisuuteen viittavaa ilmaisua. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännösten muuttamista perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti.

Voimaantulosäännös.

Lait on ehdotettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Esityksen perusteluissa ehdotetun mukaisesti valiokunta ehdottaa, että lain 2 §:n 1—3 kohta ja 3 b § tulisivat kuitenkin voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki on vahvistettu. Valiokunta ehdottaa tästä syystä 4 momentin muuttamista siten, että kaikki ennen mainittujen lainkohtien voimaantuloa annetut päätökset jäävät voimaan, vaikka henkilöt muutoksen jälkeen eivät olisi vakuutettuja.

5. Laki sairasvakuutuslain muuttamisesta

2 §.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentissa olevan työntekijän määritelmän muuttamista vastaavalla tavalla kuin edellä on ehdotettu ensimmäisen lakiehdotuksen 2 a §:n osalta.

14. Laki kuntoutusrahalain 1 ja 2 §:n muuttamisesta

1 §. Soveltamisala.

Valiokunta ehdottaa pykälän sanonnallista selkeyttämistä.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa,

että 2.—4. ja 6.—13. lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina,

että 1., 5. ja 14. lakiehdotukset hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että hyväksytään yksi lausuma (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1573/1993) 1 ja 2 §, 2 luvun otsikko, 3 ja 4 §, 5 §:n 1 momentti, 6, 7, 7 a, 8 ja 9 §, 10 §:n 1 momentin johtokappale sekä 11, 12, 13 ja 14 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 § osaksi laissa 990/1996, 3 ja 4 §, 5 §:n 1 momentti sekä 7, 7 a ja 8 § laissa 1128/1998, 13 § viimeksi mainitussa laissa ja laissa 342/1997 ja 14 § viimeksi mainitussa laissa, sekä

lisätään lakiin uusi 2 a, 3 a—3 c, 13 a, 13 b ja 14 a §, seuraavasti:

1 luku

Yleiset säännökset

1 ja 2 §

(Kuten HE)

2 a §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) työntekijällä työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa olevaa henkilöä sekä työntekijäin eläkelain 1 d §:ssä tarkoitettua henkilöä, jonka työaika ja ansiot täyttävät työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 4 §:ssä säädetyt edellytykset;

(2—9 kohta kuten HE)

10) suomalaista syntyperää olevalla henkilöllä ulkomaalaista, joka on saanut oleskeluluvan ulkomaalaislain (301/2004) 47 §:n 1 momentin 1 kohdan tai 48 §:n perusteella;

(11 ja 12 kohta kuten HE)

2 luku

Sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen

3 §

(Kuten HE)

3 a §

Suomeen muuttaminen

Sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan Suomeen muuttavaan henkilöön jo maahan tulosta alkaen, jos henkilön hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan huomioon ottaen katsotaan muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan.

Suomeen muuttavan henkilön asumisen vakinaisuutta osoittavina seikkoina otetaan huo-mioon muun muassa, että:

(1—5 kohta kuten HE)

Henkilön ei katsota muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan, jos hän muuttaa maahan yksinomaan opiskelutarkoituksessa.

(4 ja 5 mom. kuten HE)

3 b ja c §

(Kuten HE)

4 §

Oleskelu ulkomailla

(1 mom. kuten HE)

Henkilöön, joka toistuvasti oleskelee ulkomailla siten, ettei yhtäjaksoinen ulkomailla oleskelu ylitä yhtä vuotta, sovelletaan sosiaaliturvalainsäädäntöä vain, jos hänen (poist.) ulkomailla oleskelusta huolimatta katsotaan asuvan vakinaisesti Suomessa ja hänellä on kiinteät siteet Suomeen.

5—8 §

(Kuten HE)

3 luku

Sosiaaliturvalainsäädännön yhteensovittaminen ja kansainväliset sopimukset

9—11 §

(Kuten HE)

4 luku

Päätös, muutoksenhaku ja päätöksen poistaminen

12—14 a §

(Kuten HE)

_______________

Voimaantulosäännös

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 , kuitenkin siten, että lain 2 a §:n 1—3 kohdat sekä 3 b § tulevat voimaan päivänä kuuta 2004.

(2 ja 3 mom. kuten HE)

Tämän lain estämättä on Kansaneläkelaitoksen lain voimaan tullessa voimassa olevan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (poist.) nojalla antama päätös voimassa päätöksessä määrätyn ajan.

(5 ja 6 mom. kuten HE)

_______________

5.

Laki

sairausvakuutuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/1963) 1 §,

sellaisena kuin se on laeissa 499/1970, 552/1993 ja 1576/1993, sekä

lisätään lakiin siitä mainitulla lailla 1576/1993 kumotun 2 §:n tilalle uusi 2 §, seuraavasti:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

(Kuten HE)

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan työntekijällä työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa olevaa henkilöä sekä työntekijäin eläkelain 1 d §:ssä tarkoitettua henkilöä, jonka työaika ja ansiot täyttävät työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 4 §:ssä säädetyt edellytykset ja yrittäjällä henkilöä, joka on yrittäjien eläkelain (468/1969) tai maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen vakuutuksen.

(2 mom. kuten HE)

_______________

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

_______________

14.

Laki

kuntoutusrahalain 1 ja 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun kuntoutusrahalain (611/1991) 2 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1579/1993, sekä

muutetaan 1 § ja 2 §:n 1 momentti, seuraavasti:

1 §

Soveltamisala

Tässä laissa säädetään sairausvakuutuslain (364/1963) mukaisesti vakuutetun henkilön kuntouksen aikaisesta toimeentuloturvasta.

2 §

(Kuten HE)

_______________

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

_______________

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 7 §:n muutostarvetta apurahaa saavien taiteilijoiden osalta arvioidaan uudelleen samassa yhteydessä, kun apurahan saajien muut sosiaaliturvaa koskevat lakimuutokset valmistellaan.

Helsingissä 22 päivänä kesäkuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Valto Koski /sd
  • vpj. Eero Akaan-Penttilä /kok
  • jäs. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • Anneli Kiljunen /sd
  • Marjaana Koskinen /sd
  • Pehr Löv /r
  • Riikka Moilanen-Savolainen /kesk
  • Aila Paloniemi /kesk
  • Leena Rauhala /kd
  • Juha Rehula /kesk
  • Paula Risikko /kok
  • Arto Seppälä /sd
  • Osmo Soininvaara /vihr
  • Raija Vahasalo /kok
  • Erkki Virtanen /vas
  • Tuula Väätäinen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Eila  Mäkipää