Perustelut
Valiokunta pitää myönteisenä,
että Kansaneläkelaitoksen nykyisin harkinnanvaraisena
kuntoutuksena korvaama kuntoutuspsykoterapia säädetään
Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi
lakisääteiseksi toiminnaksi. Psykoterapiaa voidaan
jatkossa korvata kuntoutuspsykoterapian tarpeen perusteella, eivätkä kuntoutukseen
varatut määrärahat enää rajoita
terapian saantia.
Kuntoutuspsykoterapian tarve on viime vuosina merkittävästi
kasvanut. Asiakasmäärät ja kustannukset
ovat lisääntyneet noin 10 prosentilla vuodessa,
ja vuonna 2009 maksetut korvaukset olivat 21,5 miljoonaa
euroa. Esityksessä on arvioitu, että vastaava
kasvu asiakasmäärissä olisi myös
kahtena seuraavana vuonna, jonka jälkeen kasvu hidastuisi.
Esityksen arvion mukaan vuonna 2011 psykoterapian lisärahoituksen
tarve olisi 6,6 miljoonaa euroa ja neljän vuoden kuluttua
13 miljoonaa euroa. Valiokunta huomauttaa, että hakijamäärän
kasvua ja lisärahoituksen tarvetta on vaikea ennalta arvioida.
Mielenterveysongelmat ovat keskeinen ja lisääntyvä työstä poissaolojen
ja työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Pelkästään
masennuksesta aiheutuneet sairauspäiväraha- ja
työkyvyttömyyseläkemenot vuonna 2009
olivat yli 630 miljoonaa euroa. Jos kuntoutusmahdollisuuksien lisäämisellä päästään
esityksen tavoitteen mukaisesti hidastamaan nuorten ja aikuisten
joutumista pois työmarkkinoilta mielenterveydellisten syiden
takia, voidaan paitsi auttaa mielenterveysongelmista kärsiviä myös
saada aikaan säästöjä sairaus-
ja työkyvyttömyysmenoihin samoin kuin muihin sosiaaliturvan
kustannuksiin.
Julkisen terveydenhuollon vastuu
Kansaneläkelaitoksen korvaama kuntoutuspsykoterapia
kohdistuu nimenomaan niihin vakuutettuihin, joiden työ-
tai opiskelukyvyn ylläpito tai parantaminen sekä työhön
paluun edistäminen olisi terapian avulla mahdollista. Valiokunta
toteaa, että Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen
tehtävänä on täydentää tarkoituksenmukaisella
tavalla julkisia palveluita. Kuntoutuspsykoterapia on aina vain
yksi osa potilaan kokonaishoitoa, ja muutoin vastuu mielenterveyspotilaiden
hoidosta on edelleen julkisella terveydenhuollolla. Julkinen terveydenhuolto on
velvollinen järjestämään myös
psykoterapeuttisen kuntoutuksen jatkossakin niille, joille Kelan
korvaaman terapian edellytykset eivät täyty tai
jotka esimerkiksi taloudellisten syiden vuoksi eivät voi
tai eivät halua hakeutua Kelan kuntoutuspsykoterapian piiriin.
Tästä syystä tulee julkisia psykoterapiapalveluita
kehittää ja varmistaa palveluiden saatavuus sekä ohjata
riittävät resurssit tähän tarkoitukseen.
Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian saamisen edellytyksenä on,
että potilas on ollut kolmen kuukauden ajan asianmukaisessa
hoidossa joko julkisessa tai yksityisessä terveydenhuollon
yksikössä ja että hänen arvioidaan
hyötyvän terapiasta sen tavoitteiden mukaisesti.
Alkuvaiheen hoidon tulee olla laajempaa kuin vain diagnoosin tekeminen
tai lausuntoa varten tehdyt lääkärillä käynnit.
Valiokunta painottaa, että alkuvaiheen hoidolle asetetut
vaatimukset edellyttävät erityisesti julkisen
terveydenhuollon, mutta myös työterveyshuollon
mielenterveyspalvelujen kehittämistä, jotta potilas
pääsee oikea-aikaisesti tarvitsemansa hoidon piiriin,
ja että kuntoutuspsykoterapiaan voidaan seuloa ne potilaat,
jotka sitä lääketieteellisen arvion mukaan
tarvitsevat ja siitä hyötyvät. Kuntoutuspsykoterapiaa
ei voi käyttää keinona siirtää potilas
pois julkisen terveydenhuollon vastuulta. Vastuu potilaan kokonaishoidosta
ja kuntoutussuunnitelman kokonaisuuden toteutumisesta säilyy
uudistuksen jälkeenkin julkisella terveydenhuollolla.
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen,
että tällä hetkellä vastaamismahdollisuuksissa
mielenterveyspalvelujen kysyntään samoin kuin
hoidon järjestämismahdollisuuksissa on suuria
alueellisia eroja. Työvoiman saatavuus vaihtelee eri osissa
maata, ja erityisesti psykoterapiapalvelujen tarjonta on keskittynyt Etelä-Suomeen
sekä suuriin asutuskeskuksiin. Pitkät etäisyydet
vastaanotolle karsivat terapian piiristä potilaita, joiden
hoito sitä vaatisi. Pula psykiatrian erikoislääkäreistä saattaa
viivyttää myös kuntoutukseen pääsyä,
koska potilas tarvitsee korvaushakemukseen aina myös psykiatrian
erikoislääkärin lausunnon.
Valiokunta tähdentää, että mielenterveyspalvelujen
henkilöstöresursseista, osaamisesta ja kouluttamisesta
on huolehdittava niin, että potilaiden mahdollisuudet saada
hoitoa toteutuvat yhdenvertaisesti eri puolilla maata. Kun uudistus
tulee lisäämään psykoterapeuttien
tarvetta, on koulutuksella huolehdittava myös terapeuttien
saatavuudesta.
Korvauksen määrä
Kansaneläkelaitoksen korvaamasta muusta kuntoutuksesta
poiketen kuntoutuspsykoterapiassa korvataan vain osa potilaalle
kuntoutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Muissa Kelan järjestämisvelvollisuuden
piiriin kuuluvissa lakisääteisissä kuntoutuksissa
kuntoutujan maksettavaksi ei jää omavastuuosuutta.
Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiasta enintään
vahvistetun enimmäismäärän,
jonka ylimenevä osuus jää vakuutetun
maksettavaksi, kuten on jäänyt myös harkinnanvaraisessa
kuntoutuspsykoterapiassa. Aiemmin Kansaneläkelaitoksen
vahvistamat korvaustaksat säädetään
jatkossa valtioneuvoston asetuksella. Korvausmääriä ei
ole tarkoitus tässä yhteydessä muuttaa.
Kuten esityksen perusteluissa todetaan, vakuutettujen mahdollisuutta
käyttää psykoterapiapalveluita voi heikentää aikuisten
psykoterapian suuri omavastuuosuus. Alle 26-vuotiaille maksettavat
korvaukset kattavat paremmin terapeutin veloittamat kustannukset,
ja potilaan maksettavaksi kertaviikkoisessa yksilöterapiassa
jää 200—400 euroa vuodessa. Sen sijaan
aikuisten kaksi kertaa viikossa toteutuvassa terapiassa kolmivuotisen
jakson aikana asiakkaan osuudeksi jää lähes
5 000 euroa.
Valiokunta korostaa, että pienituloisten mahdollisuus
päästä terapiaan tulee turvata julkisen terveydenhuollon
omin palveluin sekä korvaamalla omavastuu toimeentulotukea
saaville toimeentulotukena, kuten nykyisin monissa kunnissa on käytäntönä.
Valiokunta tähdentää, että omavastuun
korvaaminen toimeentulotuesta tulisi toteuttaa koko maassa yhtäläisesti.
Korvattava terapia
Korvauksen myöntämisperusteet pysyvät
esityksen mukaan lähtökohtaisesti samoina kuin
nykyisin harkinnanvaraisesti korvattavassa psykoterapiassa. Psykoterapiaa
voi antaa terapeutti, jolla on oikeus käyttää psykoterapeutin
ammattinimikettä ja jonka Kansaneläkelaitos on
hyväksynyt palvelujen tuottajaksi. Selkeä parannus
harkinnanvaraisena kuntoutuksena myönnettävään
psykoterapiaan on luopuminen jaottelusta pidempi- ja lyhytkestoiseen
(enintään 25 kertaa) kuntoutuspsykoterapiaan sekä pari-,
perhe- ja musiikkiterapian korvaaminen myös aikuisille.
Kuntoutuskäyntejä voidaan lakiehdotuksen mukaan
myöntää enimmillään
kolmen vuoden ajalle enintään 200. Käyntien
jaksottaminen eri vuosille tulee joustavammaksi kuin mitä tällä hetkellä harkinnanvaraisen
kuntoutuksen osalta Kelan ohjeissa määrätään.
Uuden kolmivuotisjakson potilas voisi saada perustellusta syystä ja aikaisintaan
viiden vuoden kuluttua edellisen kuntoutusjakson päättymisestä.
Kuntoutuspsykoterapian lakisääteistämisen myötä myös
Kelan korvauspäätökset tulevat muutoksenhaun
piiriin, mikä parantaa kuntoutuspsykoterapiaa hakevan oikeusturvaa.