Yleisperustelut
Lakialoitteen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa
selvityksen perusteella valiokunta pitää aloitetta
tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakialoitteeseen
sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Lapsettomuus on kipeä ongelma monille, ja heille adoptio
on ainoa mahdollinen tapa saada lapsia. Suomalaisten adoptioon luovutettavien lasten
määrä on erittäin pieni verrattuna
ottolasta toivovien perheiden määrään.
Valtaosa perheen ulkopuolisista adoptioista on siksi kansainvälisiä.
Niitä on vuosittain noin 200. Valiokunta pitää tästä syystä perusteltuna,
että adoptiolasta ulkomailta toivovien pyrkimystä tuetaan
osallistumalla adoptiosta aiheutuviin kustannuksiin. Tuen myöntäminen
mahdollistaisi kansainvälisen lapseksiottamisen myös
niille, jotka tällä hetkellä taloudellisista
syistä eivät voi sitä toteuttaa.
Hyväksyessään valtion talousarvion
vuodelle 2002 eduskunta edellytti hallituksen antavan eduskunnalle
esityksen laiksi avustuksesta kansainväliseen lapseksiottamiseen
siten, että avustukseen tarvittavat määrärahat
olisi voitu sisällyttää keväällä 2002
annettavaan lisätalousarvioesitykseen. Määrärahaa
ei kuitenkaan sisällytetty 24.5.2002 eduskunnalle annettuun
hallituksen esitykseen vuoden 2002 lisätalousarvioksi (HE
67/2002 vp).
Lakialoitteen LA 61/2002 vp mukaisesti
valiokunta ehdottaa äitiysavustuslakiin lisättäväksi
säännöksen, jonka perusteella kansainvälisestä lapseksiottamisesta
aiheutuviin kustannuksiin maksettaisiin tukea ottovanvanhemmalle
tai lapseksiottajalle valtion varoista. Valiokunta katsoo, että maksettava
etuus on luonteeltaan pikemminkin tuki kuin kustannuksiin sidottu
korvaus. Tästä syystä valiokunta ehdottaa
sanan "korvaus" sijasta käytettäväksi
sanaa "tuki".
Tuen suuruus riippuisi kohdemaasta ja siitä säädettäisiin
valtioneuvoston asetuksella. Jos samalla kertaa adoptoidaan useampi
kuin yksi lapsi, maksetaan muista lapsista kustakin 30 prosenttia
tuen määrästä.
Tarkoituksena on, että tukeen sovellettaisiin samoja
menettelysäännöksiä kuin kansainvälisen
lapseksiottamisen tilanteissa maksettavaan äitiysavustukseen.
Siten samat säännökset koskisivat äitiysavustuksen
lisäksi muun muassa tuen hakemista, muutoksenhakua, takaisinperintää,
ulosmittausta sekä oikeutta saada ja luovuttaa tietoja
korvauksen maksamiseksi.
Taloudelliset vaikutukset
Suomeen tulee vuosittain noin 200 alle 18-vuotiasta lasta, jotka
on adoptoitu lapseksiottamisesta annetun lain mukaisesti ulkomailta.
Tällainen kansainvälinen adoptio aiheuttaa lapseksiottajalle
merkittäviä kustannuksia, joiden suuruus on lapsen
kotimaasta riippuen noin 3 200—15 000 euroa. Tuen
on tarkoitus korvata lapseksiottajille osa näistä kustannuksista.
Tuet ja niistä aiheutuvat vuositason kustannukset määräytyisivät
valiokunnan saaman selvityksen mukaan lapseksiotettavan lapsen/lasten
kotimaan mukaan seuraavasti:
Kohdemaa |
Korvaukset |
Lapsia vuosittain |
Yhteensä |
Viro |
1 900 euroa |
5 |
9 500 euroa |
Kiina
ja Kolumbia
|
4 500 euroa |
82 |
369 000 euroa |
Muut maat |
3 000 euroa |
105 |
315 000 euroa |
Yhteensä
|
|
|
693 500
euroa
|
Valiokunta pitää edellä oleva mallia
tuen määräytymisestä tarkoituksenmukaisena.
Sekä kohdemaat että niistä toteutettavien adoptioiden
kustannukset muuttuvat. Tästä syystä korvauksen
suuruudesta kohdemaittain ehdotetaan päätettäväksi
valtioneuvoston asetuksella, jolloin kustannusten ja kohdemaiden muutokset
voidaan joustavasti ottaa huomioon.
Yksityiskohtaiset perustelut
Valiokunta ehdottaa, että lakialoitteen kaikissa säännöksissä sana
"korvaus" muutetaan sanaksi "tuki" ja tehdään
muutoksen edellyttämät kielelliset korjaukset.
3 a §.
Äitiysavustuslakiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi 3 a §, jonka mukaan lain 3 §:ssä tarkoitetulla
ottovanhemmalla ja lapseksiottajalla olisi oikeus tukeen kansainvälisestä lapseksiottamisesta
aiheutuviin kustannuksiin valtion varoista samoin edellytyksin kuin äitiysavustukseen.
Hakijan/hakijoiden tulisi siten asua Suomessa. Lapseksiottamisesta
annetussa laissa tarkoitetun kansainvälisen lapseksiottamispalvelun
antajan olisi siten tullut nimetä alle 18-vuotias lapsi
lapseksiottamisesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sijoitettavaksi
lapseksiottajan luokse ja hakijalla/hakijoilla tulisi olla
kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupa.
Tuki kattaisi osan perheelle aiheutuvista kustannuksista, joita
aiheutuu muun muassa virallisten asiakirjojen kääntämisestä,
palvelunantajalle suoritettavista maksuista, matka- ja asumiskuluista,
paikallisen asiamiehen palkoista ja erinäisistä maakohtaisista
hallintokuluista. Tuki olisi kertaluonteinen ja veroton sekä sellaisenaan
osa perhekustannusten tasausta. Jos samalla
kertaa adoptoidaan useampi kuin 1 lapsi, maksetaan muista lapsista
kustakin 30 prosenttia säädetyn tuen määrästä.
3 b §.
Ehdotettu uusi 3 b § koskisi ottovanhemman tai lapseksiottajan
hakemuksen määräaikaa. Säännös
vastaisi asiallisesti sisällöltään voimassa
olevan lain 3 §:n 2 momenttia. Se koskisi kuitenkin äitiysavustuksen
lisäksi myös kansainvälisestä adoptiosta
aiheutuviin kustannuksiin myönnettävää tukea.
Säännöksen mukaan ottovanhemman tai lapseksiottajan olisi haettava
tukea, kuten äitiysavustustakin, viimeistään
kahden kuukauden kuluessa siitä, kun lapsi on lapseksiottamisesta
annetussa laissa tarkoitetulla tavalla sijoitettu lapseksiottajan
luokse. Avustus ja tuki voitaisiin kuitenkin myöntää, vaikka
sitä ei olisi haettu säädetyssä määräajassa,
jos epääminen olisi kohtuutonta. Valiokunta ehdottaa
kohtuuttomuuden arviointiin lakialoitetta lievempää ilmaisua.
Muut säännökset.
Lain 3 §:n 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi
tekninen muutos. Säännöksessä viitataan
tällä hetkellä vain lain 8 §:n
2 momenttiin. Muutoksella viittaus ulotettaisiin koskemaan myös
8 pykälän 3 momenttia. Samoin johtosäännön
ja 15 §:n muutokset ovat teknisiä.
Tarkoituksena on, että äitiysavustusta ja
tukea koskisivat yhteiset menettelysäännökset, jotka
koskisivat muun muassa hakemista, muutoksenhakua, takaisinperintää,
ulosmittausta sekä tietojen saamista ja luovuttamista.
Samoin tuen rahoitus määräytyisi samoin
kuin äitiys-avustuksen. Siksi valiokunta ehdottaa lakialoitteen
mukaisesti, että äitiysavustuslain kyseisiä seikkoja
koskeviin säännöksiin tehtäisiin
tarvittavat lisäykset. Lakialoitteeseen sisältyvää 14 §:n
2 momenttia valiokunta ehdottaa lisäksi muutettavaksi siihen
hallituksen esityksen HE 9/2002 vp johdosta
tehtyjen muutosten vuoksi.
Valiokunta ehdottaa, että laki toimeenpanoon liittyvistä teknisistä syistä tulisi
voimaan 1 päivänä joulukuuta 2002. Lain
mukainen kor-vaus ehdotetaan suoritettavaksi lapsesta, joka on äitiysasvustuslain
3 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimetty sijoitettavaksi
lapseksiottajan luokse tai sijoitettu lapseksiottamisesta annetussa
laissa tarkoitetulla tavalla lapseksiottajan luokse lain voimaantulopäivänä tai
sen jälkeen.
Valiokunta on tehnyt ehdotuksen lakialoitteen LA 61/2002
vp pohjalta, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa samaa asiaa
koskevan lakialoitteen LA 141/2001 vp hylättäväksi.
Valiokunta ehdottaa toimenpidealoitteen TPA 164/2000
vp hylättäväksi, koska valiokunnan ehdotus
toteuttaa osin toimenpidealoitteen sisällön.