Perustelut

Vastustamme hallituksen esitystä siltä osin kuin se tarkoittaisi osa-aikaeläkkeen ehtojen heikentämistä nostamalla eläkkeen alaikäraja 60 vuoteen ja poistamalla eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeellä olevien ansionalenemasta.

Kuten jo eläkeiän korottamisesta alkukeväällä käydyssä keskustelussa nähtiin, on lähestymistapamme työurien pidentämiseen toisenlainen kuin hallituksella. Mielestämme osa-aikaeläkejärjestelmä nykyehdoin — mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen 58 vuoden iästä alkaen sekä eläkkeen karttuminen myös osa-aikaeläkkeen ansionaleneman osalta — on erittäin perusteltua säilyttää. Ensinnäkin taloustilanteen nopea ja jyrkkä heikentyminen sekä siitä johtuvat, erityisesti ikääntyviin kohdentuvat irtisanomiset ovat syy siihen, ettei järjestelmää ainakaan juuri nyt ole syytä muuttaa. Kuitenkin pidemmälläkin tähtäimellä pidämme osa-aikaeläkejärjestelmän ikärajoja sopivina, kun tavoitellaan työurien pidentämistä niiden loppupäässä. Osa-aikaisen työn tukeminen sopii hyvin ajatukseen työurien pidentämisestä tukemalla työssäjaksamista. Osa-aikaeläkkeen avulla voidaan pitää ikääntynyt henkilö pidempään työelämässä ja helpottaa työnantajan kustannuspaineita.

Jos halutaan tukea kokoaikatyötä, on siihen olemassa joustavia keinoja, kuten ikäjohtaminen sekä töiden järjestely ikääntyvien elämänvaiheeseen sopivalla tavalla. Emme usko pakkoon. Eläketurvakeskuksen mukaan terveydentilalla ja työn raskaudella on merkitystä osa-aikaeläkkeelle hakeutumisessa. Noin joka kymmenes osa-aikaeläkkeellä oleva pitää huonoa terveydentilaa tärkeimpänä syynä eläkkeelle hakeutumiseen ja lähes joka viides ainakin yhtenä syynä. Joka toisella osa-aikaeläkkeellä olevista on kuitenkin oman arvionsa mukaan hyvä tai melko hyvä terveydentila, ja kolmasosalle heistä olisi Eläketurvakeskuksen mukaan käynyt myös kokoaikainen työnteko, kahdelle kolmasosalle taas ei. Tästä syystä emme pidä järkevänä emmekä myöskään nykyaikaisena ajatteluna sitä, että hallitus yrittää pakkokeinoilla pitää ikääntyneet mukana työelämässä.

Oikein mitoitettu työ ja työn hyvä hallinta edistävät työkykyä. Joustamaton työelämä taas lisää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä. Näiden seikkojen huomioon ottaminen on välttämätöntä, jotta oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo voisivat toteutua työelämässä ja eläkepolitiikassa.

Hallituksen arvioidessa tämän esityksensä taloudellisia vaikutuksia olisikin tullut selvittää myös se, miten osa-aikaeläkkeen ikärajan nostaminen vaikuttaa sairauspäivärahakuluihin ja sairauspoissaoloista aiheutuviin muihin kustannuksiin.

Osa-aikaeläkkeen ehtojen huonontaminen ei ole inhimillisesti eikä taloudellisestikaan järkevää huomioiden tutkimustulokset, joiden mukaan osa-aikaeläkkeellä oleva käyttää hänelle jäävän ylimääräisen vapaa-ajan usein muiden auttamiseen. Noin 40 prosentilla osa-aikaeläkkeellä olevista on sellaisia perheen tai omaisten hoitoon liittyviä tehtäviä, joita ei voida pitää tavanomaisina kotitöinä. Osa-aikaeläkkeellä olevista 19 prosentilla oli muita autettavia kuin sukulaisia — he auttoivat naapureita tai ystäviä tai tekivät vapaaehtoistyötä. Osa-aikaeläkkeen merkitystä esimerkiksi julkisia hoivapalveluja ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia vähentävänä tekijänä ei siten pidä väheksyä.

Pidämme siis nykyistä osa-aikaeläkejärjestelmää järkevämpänä ja taloudellisempana vaihtoehtona esimerkiksi sille, että ikääntyneet talouden rakennemuutoksen seurauksena saattavat muita useammin joutua kohtaamaan työttömyyden tai siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle eli kokonaan ulos työelämästä. Pahimmillaan ihmiset jäävät pitkäksi aikaa jonnekin näiden kahden huonon vaihtoehdon välimaastoon.

On myös muistettava, että ikääntyneistä työntekijöistä moni on jo suunnitellut "työssäjaksamiskeinokseen" osa-aikaeläkkeen. Hyvinvointivaltiossa ihmisellä tulee olla mahdollisuus turvallisin mielin suunnitella eläköitymistään ilman, että eläkesäädöksiä yhtäkkiä ja yllättäen muutetaan ilman selkeitä siirtymäaikoja.

Osa-aikaeläkejärjestelyillä voidaan tukea myös yhteiskunnan tavoitteita työhyvinvoinnin parantamisesta sekä pidemmistä työurista. Nykyään omaishoitaja saattaa joutua tilanteeseen, jossa häneltä evätään osa-aikaeläkkeen saaminen aiemman omaishoitojakson takia. Kunnan hyväksymä omaishoitosopimus ei saisi heikentää omaishoitajan osa-aikaeläkkeen saamista. Esitämme asiasta lausumaa.

Perustelut

Hallituksen esitys tuo monia tärkeitä ja kannatettavia muutoksia eläkelainsäädäntöön. Vastalauseessa torjutaan kuitenkin hallituksen esitys siltä osin kuin se tarkoittaisi osa-aikaeläkkeen ehtojen heikentämistä nostamalla eläkkeen alaikäraja 60 vuoteen ja poistamalla eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeellä olevien ansionalenemasta. Lisäksi vastalauseessa edellytetään, että hallitus ryhtyy valmistelemaan esitystä, jonka avulla korjataan eläkelakien epäkohdat, jotka koskevat liikenne- ja tapaturmavakuutukseen liittyvien etuuksien vähentämistä työeläkkeistä.

Osa-aikaeläkkeen alaikäraja ja eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeellä olevien ansionalenemasta

Vuonna 2008 Suomessa oli noin 29 000 osa-aikaeläkkeellä olevaa. Osa-aikaeläkkeen mahdollisuus omalta osaltaan lisää työssäjaksamista ja lykkää tarvetta hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Merkittävä osa, noin 40 prosenttia, osa-aikaeläkkeellä olevista on omaishoitajia. Puolet osa-aikaeläkkeelle siirtyneistä ilmoittaa työn henkisen tai fyysisen raskauden yhdeksi eläkkeelle siirtymisen syyksi. Myös lisäajan saaminen perheelle tai harrastuksille on monille tärkeää. Useat hoitavat päivittäin tai viikoittain perheenjäseniään tai omaisiaan, kuten puolisoaan, lapsenlapsiaan ja vanhempiaan.

Osa-aikaeläkkeen ehtojen huonontaminen ei ole inhimillisesti eikä taloudellisestikaan järkevää huomioiden tutkimustulokset, joiden mukaan osa-aikaeläkkeellä oleva käyttää hänelle jäävän ylimääräisen vapaa-ajan usein muiden auttamiseen. Noin 40 prosentilla osa-aikaeläkkeellä olevista on sellaisia perheen tai omaisten hoitoon liittyviä tehtäviä, joita ei voida pitää tavanomaisina kotitöinä. Osa-aikaeläkkeellä olevista 19 prosentilla oli muita autettavia kuin sukulaisia — he auttoivat naapureita tai ystäviä tai tekivät vapaaehtoistyötä. Osa-aikaeläkkeen merkitystä esimerkiksi julkisia hoivapalveluja ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia vähentävänä tekijänä ei siten pidä väheksyä.

Liikenne- ja tapaturmavakuutukseen liittyvien etuuksien vähentäminen työeläkkeistä

Hallituksen esityksen yhteydessä olisi tullut korjata eläkelakien epäkohdat, jotka koskevat liikenne- ja tapaturmavakuutukseen liittyvien etuuksien yhteensovitusta työeläkkeiden kanssa. Työntekijän eläkelain (395/2006) 92 §:n sekä vastaavasti myös yrittäjän eläkelain (1272/2006) 85 §:n, merimieseläkelain (1290/2006) 97 §:n ja maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 83 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltaminen voivat johtaa käytännössä varsin epäoikeudenmukaisiin lopputuloksiin. Säännösten mukaan ko. lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään työntekijän tai yrittäjän saama ensisijainen etuus, johon kuuluvat mm. liikenne- ja tapaturmavakuutukseen liittyvät etuudet. Ensisijaisen etuuden vähentämisen jälkeen eläkkeestä jäljelle jäävä osuus voi joissain tapauksissa olla kohtuuttoman pieni.

Eläkkeiden yhteensovitus muuttui jo vuoden 2005 alusta voimaan tulleilla eläkelakien muutoksilla siten, ettei eläkkeitä enää yhteensoviteta toisten eläkkeiden kanssa. Lakimuutosten yhteydessä todettiin, että eläkkeiden yhteensovitus poistuu. Edelleen eläkkeet kuitenkin yhteensovitetaan tapaturmavakuutus-, liikennevakuutus- ja sotilasvammalain mukaisten korvausten kanssa. Nämä korvaukset ovat ensisijaisia työeläkkeisiin nähden siten, että ne maksetaan työeläkkeen määrästä riippumatta täysimääräisesti. Työeläkettä maksetaan näiden korvausten kanssa yleensä samanaikaisesti vain siltä osin kuin työeläkkeen määrä ylittää näiden ensisijaisten etuuksien määrän. Koska yhteensovittamisen sisältö on muuttunut jo vuoden 2005 alusta lukien, lain läpinäkyvyyden ja selkeyden vuoksi vuonna 2006 voimaan tulleissa eläkelaeissa käytetään yhteensovitustermin sijasta ilmaisua "ensisijaisten etuuksien vähentäminen eläkkeestä". Sisällöllisesti merkittävää eroa aiempaan ei kuitenkaan ole. Nykytilanteessa eläkkeitä ei siis enää yhteensoviteta, mutta liikenne- ja tapaturmakorvaukset "yhteensovitetaan" eli vähennetään työeläkkeistä.