Yleisperustelut
Elinaikakerroin
Vuoden 2005 alusta voimaan tulleeseen eläkeuudistukseen
sisällytettiin eläkkeen määrään vaikuttavana
uutena tekijänä elinaikakerroin, jonka tarkoituksena on säädellä eläkemenoa
ja alkavien eläkkeiden tasoa sen mukaan, miten yleinen
elinajan odote kasvaa. Kun alkavat vanhuuseläkkeet muunnetaan
elinaikakertoimella vuodesta 2010 lähtien, ensimmäinen
ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeeseen elinaikakerroin
vaikuttaa, ovat vuonna 1948 syntyneet. Työkyvyttömyyseläkkeeseen
elinaikakerroin voimassa olevan lain mukaan tulisi sovellettavaksi
sen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi. Kun elinaikakerroin hyväksyttiin,
sosiaali- ja terveysvaliokunta piti mietinnössään
tarpeellisena, että elinaikakertoimen soveltamista vielä tarkastellaan ennen
sen käyttöönottoa (StVM 9/2002
vp).
Valiokunta pitää erittäin hyvänä,
että hallitus esittää nyt elinaikakerrointa
koskevia säännöksiä tarkistettaviksi
työkyvyttömyyseläkkeiden osalta. Työkyvyttömyyseläkkeen
kohdalla elinaikakerroin pienentäisi eläkkeensaajan
vakiintuneita tuloja 63-vuotiaana, kun eläke muuttuisi vanhuuseläkkeeksi.
Esityksen mukaan elinaikakerrointa sovelletaan työkyvyttömyyseläkkeeseen heti sen
alkaessa. Elinaikakertoimen vaikutus kuitenkin lievenee, kun kerrointa
sovelletaan vain eläkkeen karttuneeseen osaan ja käytettävä kerroin on
syntymävuoden sijasta eläkkeen alkamisvuoden kerroin.
Tämä merkitsee, että mitä nuorempana
työkyvyttömyyseläke alkaa, sitä vähemmän
kertoimella on vaikutusta eläkkeen määrään.
Vastaavasti lähellä eläkeikää alkavaan
työkyvyttömyyseläkkeeseen sovellettava
elinaikakerroin on lähellä sitä kerrointa,
jota sovelletaan eläkeikään asti työskennelleiden
vanhuuseläkkeeseen. Jo alkaneisiin tai tämän
vuoden aikana alkaviin työkyvyttömyyseläkkeisiin
elinaikakerroin ei tule sovellettavaksi lainkaan. Voimassa olevan
lain mukaan elinaikakerrointa tultaisiin soveltamaan vuodesta 2006
alkaen myönnettyihin työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Näin ehdotetut muutokset turvaavat nykyisen eläkkeen
jatkumisen samansuuruisena myös sen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi.
Samalla alkavan työkyvyttömyyseläkkeen
tasoa parannetaan muuttamalla eläkkeeseen sisältyvän
tulevan ajan eli työkyvyttömyyden ja vanhuuseläkeiän
välisen ajan karttumisprosenttia 1,3 prosentista 1,5 prosenttiin
ikävuosien 50 ja 63 välillä. Myös
tutkintoon johtava opiskelu ja alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen
kotihoidon tuella korottavat tulevan ajan ansiokertymää.
Lisäksi nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle
jäävien eläkkeen tasoa parantaa ehdotus,
jonka mukaan viiden vuoden välein tehtävä kertakorotus
on alle 31-vuotiaalle 25 prosenttia eläkkeen määrästä.
Aiemmin korotus oli 21 prosenttia alle 26-vuotiaalle.
Ehdotetut muutokset kaiken kaikkiaan parantavat ensi vuoden
alusta lähtien alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden
tasoa, turvaavat nykyisten työkyvyttömyyseläkkeiden
tason säilymisen ja parantavat erityisesti nuorina työkyvyttömiksi jäävien
taloudellista asemaa.
Työkyvyttömyyseläkkeen elinaikakertoimen muuttamisen
vuoksi myös perhe-eläkkeen säännöksiä on
muutettava. Esityksellä selkeytetään elinaikakertoimen
soveltamista perhe-eläkkeeseen tavalla, joka parantaa erityisesti
ikääntyneiden leskien alkavan eläkkeen
tasoa. Lisäksi leskeneläkettä vähentäväksi
euromääräksi ehdotetaan yhtä rajaa,
596:ta euroa vuoden 2009 indeksitasossa. Tätä rajaa
pienempi lesken oma työeläke ei vähennä leskeneläkettä lainkaan.
Esitys parantaa erityisesti pienituloisten leskien asemaa.
Osa-aikaeläke
Hallituksen esityksen mukaan osa-aikaeläkkeen alaikäraja
ehdotetaan nostettavaksi 58 vuodesta 60 vuoteen yhtenä keinona
eläkemenojen hallitsemiseksi. Lisäksi eläkkeen
karttuminen osa-aikaeläkkeen ansion alenemasta ehdotetaan poistettavaksi.
Osa-aikaeläkkeen muutokset koskisivat vuonna 1953 ja sen
jälkeen syntyneitä ja tulisivat voimaan vuoden
2011 alusta.
Valiokunta toteaa, että ehdotetut muutokset ovat sinänsä heikennyksiä nykyisiin
osa-aikaeläkkeen ehtoihin, mutta niitä voidaan
perustella työllisyysasteen nostamiseen ja työurien
pidentämiseen liittyvillä tavoitteilla. Molempien tavoitteiden
edistäminen on tärkeää hyvinvointipalvelujen
ja sosiaaliturvan rahoituksen kannalta.
Osa-aikaeläke on kiistatta merkinnyt joillekin työntekijöille
mahdollisuutta olla pidempään työelämässä,
kun työnteon määrää on
voinut osa-aikaeläkkeen turvin vähentää.
Osa-aikaeläkkeelle hakeutuvat kuitenkin usein myös työntekijät,
joiden työkyvyttömyys- tai työttömyysriski
on alhainen. Tehdyn selvityksen mukaan vähintään
puolet osa-aikaeläkkeelle jääneistä olisi
osa-aikaeläkemahdollisuuden puuttuessa jatkanut työelämässä kokoaikaisessa työssä
ja
vain osa jäänyt kokonaan pois työelämästä.
Näin esitys pidentää työuria,
vaikka työkyvyttömyyseläkkeiden määrä jonkin
verran mainituissa ikäluokissa lisääntyisikin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että esitys saattaa
eläkemenon säästön rinnalla
merkitä yhteiskunnalle lisääntyviä menoja,
jotka aiheutuvat esimerkiksi omaishoidosta sekä kasvavista sairauspoissaoloista
ja työkyvyttömyyseläkehakemuksista ja
-valituksista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että osa-aikaeläkkeen
ikärajan noston vaikutuksia työkyvyttömyyseläkehakemusten määrään tulee seurata.
Samalla tulee lisätä panostuksia työolojen,
työterveyshuollon ja kuntoutuksen kehittämiseen, jotta
työkyvyttömyyttä voidaan ennaltaehkäistä,
sekä työhyvinvoinnin yleiseen parantamiseen,
jotta työssä pysyminen houkuttaisi myös
ikääntyviä työntekijöitä.
Vuorotteluvapaa
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on lausunnossaan tarkastellut työelämään
tarvittavia joustoja erityisesti ikääntyneiden
työntekijöiden tarpeiden kannalta. Joustavien
työaikojen sekä työ- ja omaishoitotehtävien
yhdistämisen mahdollistavat järjestelyt ovat erityisen
tärkeitä pyrittäessä työurien
pidentämiseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lausunnossa
esiin otettuja näkökohtia tärkeinä ja
toteaa, että osa-aikaeläkkeelle pääsyn
tiukentuessa on erityisen myönteistä, että hallitus
aikoo esittää vuorotteluvapaajärjestelmän
vakinaistamista vuoden 2010 alusta. Vuorotteluvapaa antaa yhä vaativammassa
työelämässä mahdollisuuksia
työssä jaksamisen tukemiseen, osaamisen kehittämiseen
samoin kuin työ- ja hoitovastuiden yhteensovittamiseen.
Esityksen mukaan ensi vuoden alusta lähtien muutettaisiin
vuorotteluvapaan ajalta karttuvan eläkkeen määrää.
Vapaan aikana eläkettä kartuttaisi 55 prosenttia
vuorotteluvapaakorvauksen perusteena olevasta palkasta nykyisen
75 prosentin sijasta. Koska vuorotteluvapaa merkitsee vain lyhyttä,
enimmillään vuoden mittaista katkosta työuraan,
on karttumasäännöksen muutoksella vain
vähäinen vaikutus eläkkeen määrään. Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta on arvioinut, ettei karttumasäännöksellä myöskään
ole mainittavaa vaikutusta vuorotteluvapaan käyttöön.
Lakialoite
Valiokunta on hyväksynyt työntekijäin
eläkelain 82 §:n hallituksen esittämässä muodossa. Valiokunnan
kannasta seuraa, että lakialoite on hylättävä.