Yleisperustelut
Valiokunta pitää ehdotettua sairausvakuutuksen rahoitusuudistusta
erittäin tarpeellisena ja kannatettavana. Eduskunta on
useaan kertaan viime vuosina todennut, että sairausvakuutuksen
rahoitus ja kansaneläkelaitoksen maksuvalmius tulee saattaa
pysyvästi vakaalle pohjalle, ja eduskunta on kiirehtinyt
ratkaisujen aikaansaamista (StVM 22/2001 vp, StVM 21/2002
vp, StVM 7/2003 vp, StVM 12/2003 vp, StVM 16/2004
vp ja VaVM 12/2003 vp). Sairausvakuutuksen rahoituksen
epätasapaino on viime vuosina kasvanut, kun sairausvakuutuksen etuusmenot
ovat jatkuvasti nousseet yleistä kustannus- ja ansiokehitystä nopeammin
ja toisaalta samanaikaisesti sairausvakuutusmaksuja on alennettu.
Valtion takuusuorituksilla on vuosittain jouduttu enenevästi
turvaamaan sairausvakuutusrahaston maksuvalmiutta.
Uudistuksen lähtökohdat — rahoituksen
selkeyttäminen, rahoituksen riippuvuuden vähentäminen
vuosittaisista valtion talousarvioista ja vakuutusperiaatteen vahvistaminen — ovat
valiokunnan näkemyksen mukaan oikeita. Ehdotetuilla uudistuksilla
tasapainotetaan sairausvakuutuksen rahoitusta ja vähennetään
sen riippuvuutta vuosittain tehtävistä budjettipäätöksistä. Luopuminen
vuosittaisista arvonlisäverotilityksistä ja tilitysten
korvaaminen lisätyllä vakuutusmaksurahoituksella
ovat omiaan osaltaan selkeyttämään rahoitusjärjestelmää.
Sairausvakuutuksen rahoituksen riittävyys turvattaisiin
esityksen mukaan tiivistämällä kerättävien
maksujen ja maksettavien etuuksien välistä yhteyttä.
Maksujen ja etuuksien välisen yhteyden vahvistaminen korostaa
vakuutusperiaatetta. Kun vakuutusmaksut määräytyvät
vakuutusperiaatteen mukaisesti, selvitetään maksujen
tarkistamistarve vuosittain ja vakuutusmaksujen määrä suhteutuu
siten nykyistä paremmin vakuutettavaan riskiin. Jatkossa
vakuutettujen tai työnantajien maksujen muutokset perustuisivat
lähtökohtaisesti vain sairausvakuutuksen rahoitukseen
liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
ehdotuksen pohjana olleen työryhmän mietinnössä
esiintuotuun seikkaan, että maksujen porrastaminen jatkossa
esimerkiksi alueellisilla tai muilla rahoituksen tavoitteisiin
liittymättömillä perusteilla on vakuutusperiaatteen kannalta
ongelmallista.
Uudistuksen toteutus on voimaantulovaiheessa eri rahoittajien
kannalta kustannusneutraali siten, ettei uudistus voimaantulovaiheessa
aiheuta muutoksia tulonjakoon. Työtulovakuutuksen kattamiseksi
ehdotetaan perittäväksi uutta sairausvakuutuksen
päivärahamaksua niiltä, joilla on palkka-
tai työtuloja. Eläketulosta tai sosiaalietuuksista
ei päivärahamaksua perittäisi. Eläke-
ja etuustulosta perittäisiin jatkossa sairaanhoitomaksua,
joka vuonna 2006 pysyisi 1,50 prosentin eli nykyisen sairausvakuutusmaksun suuruisena.
Kun palkkatuloista tulee perittäväksi sekä päivärahamaksu
että sairaanhoitomaksu, peritään palkka-
ja työtulosta vuonna 2006 yhteensä 2,10 prosentin
suuruista sairaanhoitomaksua.
Palkansaajien maksun nousu hyvitetään muuttamalla
vuoden 2006 tuloveroperusteita ja yrittäjien maksun nousu
muuttamalla vuoden 2006 tuloveroperusteita ja laajentamalla pysyvällä lainsäädännöllä
yrittäjien
työterveyshuoltoa. Työnantajan sairausvakuutusmaksun
nousu vuonna 2006 hyvitetään alentamalla työnantajan
kansaneläkemaksua eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä HE
125/2005 vp esitetyllä tavalla. Tuloverossa ja
työnantajan kansaneläkemaksussa tehtävät
hyvitykset koskevat uudistuksen voimaantulovaihetta. Valiokunta
toteaa, että uudistuksen tulonjakovaikutusten kannalta on
yhtälailla keskeistä kustannusrasituksen jakautuminen
uudistuksen voimaantulovaiheen jälkeen. Tämän
vuoksi valiokunta pitää tärkeänä,
että vuoden 2006 jälkeiselle ajalle kohdistuvaa maksujen
nousupainetta seurataan tarkasti ja seurannan perusteella arvioidaan
rahoitusvastuiden muutostarpeet tulevia maksuja vahvistettaessa.
Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).
Työterveyshuollon kehittäminen
Hallituksen alkuperäistä esitystä täydentävässä esityksessä ehdotetaan
parannuksia yrittäjien työterveyshuoltoon sekä yrittäjien
sairauspäivärahan omavastuuajan korvaamiseen.
Yrittäjille korvataan vuoden 2006 alusta alkaen valtion
varoista ennaltaehkäisevän työterveyshuollon
lisäksi myös yrittäjän itselleen
järjestämän sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon
kustannuksia. Yrittäjien työterveyshuollon parannuksilla
kompensoidaan alkuperäisen esityksen johdosta nousevaa
yrittäjien päivärahamaksua. Päivärahamaksu
on yrittäjälle verotuksessa vähennyskelpoinen,
mutta verotuksen kevennyksillä ei kaikissa tapauksissa
päästä täyteen hyvitykseen.
Valiokunta pitää uudistusta kannatettavana, koska
uudistuksella kannustetaan yrittäjiä työkykyä uhkaavien
tekijöiden mahdollisimman varhaiseen toteamiseen ja niiden
asianmukaiseen hoitamiseen. Uudistus kannustaa yrittäjiä järjestäytymään
ennaltaehkäisevän työterveyshuollon piiriin,
koska sairaanhoito korvataan vain, jos ennaltaehkäisevä työterveyshuolto
on järjestetty. Uudistus saattaa näin osaltaan
ehkäistä työperäisiä sairauksia,
työssä uupumista ja varhaista eläkkeelle
siirtymistä. Omasta jaksamisestaan huolehtimiseen kannustaa
myös nyt ehdotettu yrittäjien sairauspäivärahan
omavastuuajan lyhentäminen.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että hallitus esittää tässä yhteydessä myös
ehkäisevän työterveyshuollon korvausprosenttia
nostettavaksi. Muutos vahvistaa pyrkimystä siirtyä työterveyshuollossa
entistä enemmän kokonaisvaltaiseen työntekijöiden
turvallisuuden ja työkyvyn suojelemiseen ja terveyden edistämiseen.
Uudistus tukee osaltaan pyrkimystä työurien jatkamiseen. Suuntamalla
korvausjärjestelmän tuki erityisesti työterveyshuollon
ehkäiseviin toimenpiteisiin voidaan työpaikoilla
lisätä työkyvyn edistämiseen
ja työssä jaksamiseen tähtäävää toimintaa.
Palkkakäsitteen yhtenäistäminen
Hallituksen esityksen mukaan päivärahamaksun perusteeksi
tuleva palkka ehdotetaan määriteltäväksi
siten, että se asiallisesti vastaisi työeläkevakuutusmaksujen
ja eläkkeen perusteena käytettävää tulokäsitettä.
Päivärahamaksun perusteena olevaa työtuloa
käytettäisiin myös päivärahaetuuksien
perusteena olevana tulona. Samaa tulokäsitettä ehdotetaan
hallituksen esityksessä HE 125/2005 vp myös
työnantajan kansaneläkemaksun perusteeksi. Valiokunta
pitää tulokäsitteiden yhtenäistämistä perusteltuna.
Hallitus on eduskunnalle antamassaan esityksessä työntekijän
eläkelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
(HE 45/2005 vp) esittänyt eläkkeen perusteena
olevan palkan käsitettä tarkistettavaksi tulospalkkion
osalta työntekijäin eläkelaissa 1 päivästä tammikuuta
2006 alkaen. Vastaava ehdotus sisältyy myös sairausvakuutuslain 11 luvun
2 §:ään hallituksen esityksessä HE
68/2005 vp. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena,
että palkkakäsitteen tarkennus myös työntekijäin
eläkelain 7 §:ään hyväksytään
nyt käsiteltävänä olevan lainsäädäntökokonaisuuden
yhteydessä.
Muilta osin valiokunnan hallituksen esityksiin sisältyviin
lakiehdotuksiin ehdottamat muutokset johtuvat pääasiassa
muussa lainsäädännössä hallituksen
esityksen antamisen jälkeen tapahtuneista muutoksista.
Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettua lakia valiokunta
ehdottaa muutettavaksi perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta
11 luvun 2 §. Työtulo.
Pykälän 4 momentissa on lueteltu erät,
joita ei pidetä palkkana. Momentin 5 kohdan perusteluissa
ei ole tarkemmin määritelty, mitä säännöksessä tarkoitettaisiin työnantajayhtiön
kanssa samaan konserniin kuuluvalla yhtiöllä.
Säännöksen tarkoituksena on, että erilaisten
kannustinjärjestelmien perusteella työntekijöille
annettavat suoritukset eivät olisi päivärahan
perusteena olevaa palkkaa silloin, kun edun lopullinen arvo ei ole
antamishetkellä täsmällisesti määriteltävissä.
Valiokunta ehdottaa, että selvyyden vuoksi säännöstä muutettaisiin
siten, että lainkohdassa tarkoitettuihin konserneihin rinnastuvat
myös muut vastaavat taloudelliset yhteenliittymät.
Näin konserniyhtiön osakkeisiin rinnastuvat myös
samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan
yhtiön julkisesti noteeratut osakkeet, esimerkiksi osuuspankkilaissa
(1504/2001) tarkoitetun osuuspankkien yhteenliittymän
kohdalla ryhmän keskusrahalaitoksena toimivan liikepankin
julkisesti noteeratut osakkeet.
18 luvun 1, 8, 11 ja 13 §.
Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta
annettu laki ja kuntoutusrahalaki on kumottu 1.10.2005 voimaantulleella
lailla. Luvun 1 §:n 1 momentissa, 8 §:n 1 momentin
2 kohdassa, 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa sekä 13 §:n
1 momentissa olevat lakiviittaukset on muutettava viittauksiksi 1.10.2005
voimaantulleeseen lakiin Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista
ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005).
18 luvun 19 §. Ulkomaille maksettava eläke maksuperusteena.
Rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta
annettuun lakiin on hyväksytty eduskunnassa hallituksen esityksen
HE 104/2005 vp perusteella muutos, jonka mukaan rajoitetusti
verovelvollisen Suomesta saamaa eläkettä verotettaisiin
vuoden 2006 alusta alkaen lähdeveron sijasta verotusmenettelystä annetun
lain mukaisessa järjestyksessä tuloverolakia soveltaen.
Pykälää tulee lähdeverouudistuksen
vuoksi tarkistaa siten, että maksun perusteena olisi Suomesta
ulkomaille maksettu eläke, josta on tehty tuloverolaissa
tarkoitetut kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset,
muun muassa eläketulovähennys. Tällöin
rajoitetusti verovelvollisen eläkkeensaajan sairaanhoitomaksu
määräytyy saman maksuperusteen mukaisesti
kuin yleisesti verovelvollisen eläkkeensaajan maksu. Lähdeverotuksen poistumisen
jälkeen kaikki sellaiset rajoitetusti verovelvolliset eläkkeensaajat,
joille jäisi kunnallisverotuksessa verotettavaa eläketuloa,
maksaisivat sen perusteella sairaanhoitomaksun, jos he asuvat sellaisessa
EU/ETA-maassa, jonka antamista sairaanhoidon kustannuksista
Suomi vastaa. Pelkkää kansaneläkettä saava
vapautuu eläketulovähennyksen vuoksi suorittamasta
sairaanhoitomaksua.
18 luvun 24 §. Sairausvakuutuksen päivärahamaksun
ja työnantajan sairausvakuutusmaksun tarkistaminen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että täydentävässä esityksessä olevan
3 momentin mukaan asetuksenantajalla on valtuus muuttaa laissa säädettäväksi
ehdotettuja prosenttimääriä ja siten
lakia. Tarkasti sidottuakaan lain muuttamisvaltaa ei perustuslakivaliokunnan
mukaan ole asianmukaista säätää asetuksenantajalle,
ellei siihen ole erityisen painavia syitä. Pääsäännön
mukaan lain muuttamisvallan tulee kuitenkin säilyä lainsäätäjällä.
Perustuslakivaliokunta piti aiheellisena, että asetuksenantovaltuuden
tarpeellisuutta vielä harkitaan. Kun perustuslakivaliokunta
kuitenkin katsoi, että sinänsä asetuksenantajan
harkintavalta on lain säännöksin riittävästi
sidottu, sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä asiallisesti
tarpeellisena, että sairausvakuutuksen päivärahamaksun
ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosentista säädettäisiin
vuosittain lailla, ja tästä syystä ehdottaa
pykälän hyväksyttäväksi
hallituksen esityksen mukaisena.
18 luvun 32 §. Eräiden verotusta
koskevien lakien soveltaminen.
Edellä 19 §:n kohdalla mainitun eduskunnan
hyväksymän lainmuutoksen mukaan rajoitetusti verovelvollista
eläkkeensaajaa verotetaan vuoden 2006 alusta tuloverolain mukaisesti.
Vero ja sairaanhoitomaksu pidätettäisiin ennakkoperintälain
mukaisesti myös rajoitetusti verovelvollisen eläkkeestä.
Tämän vuoksi eläkkeensaajaa koskeva maininta
on poistettava 4 momentista, ja säännös
rajautuu näin koskemaan sairausvakuutusmaksun perimistä vain
rajoitetusti verovelvolliselta työntekijältä.
Lisäksi viittaus täsmennetään
koskemaan sairausvakuutuslain 18 luvun 16 §:ssä tarkoitettuja
Suomessa työskenteleviä rajoitetusti verovelvollisia.
Ulkomailla työskentelevien rajoitetusti verovelvollisten
osalta sairausvakuutusmaksun perimisestä säädetään
pykälän 2 momentissa.
Voimaantulosäännös.
Työnantajille maksettava korvaus työterveyshuollon
järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista
nousee lain tullessa voimaan. Työantajat hakevat korvausta
kustannuksista kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Vaikka useimmilla työnantajilla tilikausi on kalenterivuosi,
on voimaantulosäännöksessä tarpeen
ottaa huomioon työterveyshuollon kustannuksista maksettavaa
korvausta koskevan lainkohdan soveltaminen voimaantulovaiheessa
niihin työnantajiin, joilla tilikausi alkaa kalenterivuoden
puolivälissä tai sen jälkeen ja jatkuu
seuraavan vuoden puolelle. Valiokunta ehdottaa voimaantulosäännökseen
lisättäväksi uuden 4 momentin, jossa
tarkennetaan lainkohdan soveltamista vuonna 2006 eri aikoina alkaviin
tilikausiin.
2. Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun
lain muuttamisesta
13 §.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että pykälän
4 momentissa olevan asetuksenantovaltuuden täsmentäminen
on edellytys lain käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lisäksi perustuslakivaliokunta katsoi, ettei päätöksen
oikaisua voida jättää ehdotetulla tavalla
pelkästään valtioneuvoston asetuksella
säänneltäväksi vaan oikaisusta
on säädettävä lain tasolla.
Valiokunta ehdottaa, että työnantajan sosiaaliturvamaksusta
annetussa asetuksessa olevat säännökset
sosiaaliturvamaksun takaisinsaamisesta ja sitä koskevan
päätöksen oikaisusta sisällytetään
13 §:ään sekä lakiin lisättäviin
uusiin 13 a ja 13 b §:iin. Näin asetuksenantovaltuus
on tarpeeton.
5. Laki tuloverolain muuttamisesta
Tuloverolakiin (1535/1992) on elokuun 1 päivänä 2005
voimaantulleella lailla (409/2005) lisätty uusi
127 e §, jossa säädetään
opintolainavähennyksen tekemisestä. Pykälässä oleva
maininta vakuutetun sairausvakuutusmaksusta on nyt hyväksyttävän
lainsäädännön johdosta muutettava
sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksuksi.
7. Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja
kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 8 luvun 66 §:n muuttamisesta
Koska kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta
annettu laki ja kuntoutusrahalaki on kumottu 1.10.2005 voimaantulleella
lailla, ehdottaa valiokunta hallituksen esitykseen sisältyvien
3. ja 4. lakiehdotuksen sijasta hyväksyttäväksi
7. lakiehdotuksen, jossa hallituksen esityksessä tarkoitettu
muutos ehdotetaan tehtäväksi Kansaneläkelain
kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin.
8. Laki työntekijäin eläkelain 7 §:n
muuttamisesta
Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
uuden 8. lakiehdotuksen, jolla toteutetaan eläkkeen perusteena
olevan palkan määrittelyyn tarkistus, jota on
ehdotettu eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä HE
45/2005 vp. Valiokunta ehdottaa kuitenkin, että 7 §:n
3 momentin 5 kohtaa muutettaisiin hallituksen esityksestä poikkeavasti
siten, että lainkohdassa tarkoitettuihin konserneihin rinnastuvat
myös muut vastaavat taloudelliset yhteenliittymät.
Näin konserniyhtiön osakkeisiin rinnastuisivat
myös samaan taloudelliseen yhteenliittymään
kuuluvan yhtiön julkisesti noteeratut osakkeet vastaavasti kuin
edellä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n kohdalla
on ehdotettu. Muilta osin valiokunta viittaa hallituksen esitykseen
HE 45/2005 vp sisältyviin lakiehdotuksen yksityiskohtaisiin
perusteluihin.