Yleisperustelut

Yleistä

Apurahansaajien saattaminen lakisääteisen ansioturvan piiriin on merkittävä parannus tieteen- ja taiteentekijöiden sosiaaliturvaan. Suuri joukko taiteilijoista ja tieteellistä tutkimustyötä tekevistä työskentelee jossakin elämänsä vaiheessa apurahan turvin. Selvityksen mukaan esimerkiksi kirjailijoista yli 70 prosenttia saa joka vuosi jonkun apurahan. Kun apurahoista ei ole maksettu eläke- eikä muitakaan sosiaalivakuutusmaksuja, ne eivät ole kerryttäneet saajilleen ansiosidonnaista turvaa. Apurahan turvin työskentelevä on ollut vähimmäisturvan varassa, jos hänellä ei ole ollut yrittäjä- tai palkkatuloja. Hallituksen esitys korjaa epäkohdan, jota jo pitkään on yritetty korjata. Parannus on perusteltu ottaen huomioon apurahojen turvin tieteen ja taiteen parissa tehtävän työn merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja koko yhteiskunnalle.

Valiokunta pitää myönteisenä, että valmistelussa esillä olleista vaihtoehtoisista malleista on nyt päästy ratkaisuun, jota myös tieteentekijöiden ja taiteilijoiden järjestöt ovat voineet pitää heitä tyydyttävänä. Apurahansaajien sosiaaliturva ehdotetaan järjestettäväksi maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa noudattaen rahoituksessa ja etuuksien määräytymisessä samoja periaatteita kuin maatalousyrittäjien lakisääteisessä vakuutusturvassa. Ratkaisua puoltavat käytännön syyt, koska maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa valmiina olevat järjestelmät soveltuvat tällaisen pienen edunsaajaryhmän etuuksien hoitamiseen eikä kustannussyistä ole järkevää laatia apurahansaajille omaa järjestelmää tai hajauttaa sitä useisiin eläkelaitoksiin. Apurahansaajien kannalta erityisen merkityksellistä on, että MYEL-järjestelmässä valtion rahoitusosuus ansioturvasta on suurempi kuin mitä se olisi ollut aiemmin ratkaisumalliksi esitetyssä yrittäjäeläkejärjestelmässä ja ehdotetussa ratkaisussa apurahansaajien omavastuuosuus rahoituksesta jää näin merkittävästi pienemmäksi.

Esitys saattaa apurahansaajat niin ansiosidonnaisen eläke-, sairausvakuutus-, tapaturmavakuutus- kuin kuntoutusetuuksien piiriin. Apurahalla työskentelevät maksaisivat heille vahvistetun MYEL-vuosityötulon perusteella määräytyvät eläke- ja työtapaturmaturvan vakuutusmaksut, sairausvakuutuksen päiväraha- ja sairaanhoitomaksut sekä MYEL-ryhmähenkivakuutusmaksun. Sen sijaan työttömyysvakuutusmaksua apurahansaajat eivät olisi velvollisia jatkossakaan maksamaan. Maksujen yhteismäärä olisi noin 14 prosenttia apurahan määrästä.

Kuten sivistysvaliokunta lausunnossaan toteaa, on erittäin tärkeää, että valtion vuoden 2009 talousarviossa esitetään taiteilija-apurahoja sekä näyttökorvausapurahoja korotettavaksi vakuutusmaksuja vastaavalla summalla eli 1,1 miljoonalla eurolla. Tämän johdosta apuraha voidaan maksaa sosiaaliturvan rahoittamiseksi suurempana, jolloin apurahansaajan käteen jäävä osuus säilyy lain voimaantulon myötä ennallaan. Kun verovapaan apurahan suuruus on sidottu valtion taiteilija-apurahan suuruuteen, johtaa korotus myös verottoman apurahan suuruuden nousemiseen, mikä osaltaan helpottaa säätiöiden ja rahastojen myöntämien taiteen ja tieteen apurahojen nostamista korvaamaan apurahan saajien sosiaaliturvan rahoitusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että myös alueellisten taidetoimikuntien myöntämien apurahojen rahoitus turvataan niin, etteivät apurahojen saantimahdollisuudet alueellisesti heikkene.

Vakuuttamisen rajaukset

1 Apurahakauden vähimmäiskesto

Apurahansaajien vakuuttamisen ehdot ja lain soveltamisalarajaukset ovat keskeisiltä osin samat kuin maatalousyrittäjien eläkejärjestelmässä. Vakuuttamisen ehtona on esimerkiksi edellytys yhdenjaksoisesti vähintään neljän kuukauden toiminnasta eli po. ajalle myönnetystä apurahasta. Ratkaisu on perusteltu erityisesti sen vuoksi, ettei tätä lyhyemmällä apurahalla ansiosidonnainen etuus nouse vähimmäisturvaa korkeammalle eikä pakollinen vakuutusmaksujen maksaminen lyhyestä apurahasta hyödyttäisi apurahansaajaa. Sen sijaan pidemmän apurahatyöskentelyn vakuuttaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Osa tutkijoista ja taiteilijoista saa kuitenkin apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana voi olla useita alle neljän kuukauden apurahakausia. Kuten sivistysvaliokuntakin lausunnossaan toteaa, ovat niitä henkilöitä, joiden työura tyypillisesti muodostuu lyhyillä apurahoilla työskentelystä, erityisesti esittävän taiteen edustajat. Valtaosa tanssitaitelijoista saa vuosittain työskentelyapurahaa tanssiteoksen valmistelua varten. Tanssiteoksen valmisteluaika on pääsääntöisesti 2—3,5 kuukauden mittainen. Sama koskee puheteatteria kokeellisen tuotannon ja tilapäisesti koottujen ryhmien osalta. Näiden henkilöiden ansioturva jää kertymättä, koska apurahat eivät ylitä vakuuttamisen edellytyksenä olevaa minimiaikaa, ellei apurahojen myöntökaytäntöjä nykyisestä selkeästi muuteta.

Sivistysvaliokunta esittää lausunnossaan, että hallituksen tulisi selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten, että neljä kuukautta lyhyemmät apurahakaudet voitaisiin laskea yhteen. Kun tällaisten apurahajaksojen yhteenlaskettu aika on vähintään neljä kuukautta ja ne ylittävät vaadittavan työtulon, ne oikeuttaisivat samaan sosiaaliturvaan kuin vähintään neljä kuukautta pitkät apurahajaksot oikeuttavat. Sivistysvaliokunta toteaa, että teatteri- ja tanssikentälle tilapäisesti kootut sekä kokeellisen tuotannon ryhmät tuottavat tärkeää uudistavaa ja kokeellista tuotantoa ja ovat taiteemme elinvoimaisuuden kannalta merkittävää toimintaa. Toisaalta kysymys on eri ryhmien välisestä tasa-arvoisesta kohtelusta. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan pitänyt neljän kuukauden vähimmäisvaatimusta vakuuttamisvelvollisuuden rajana merkittävänä epäkohtana.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että nyt esitetty uudistus sinällään on merkittävä parannus apurahoja saavien tieteen- ja taiteentekijöiden sosiaaliturvaan. Nyt esitetty järjestelmä tuo suurimman osan apurahansaajista ansiosidonnaisen turvan piiriin. Valiokunnalle esitetyt arviot nyt ehdotetun lainsäädännön nojalla vakuutetuiksi tulevien apurahansaajien määrästä vaihtelevat neljästä ja puolesta tuhannesta kahdeksaan tuhanteen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että silloin, kun apurahalla työskentely muodostaa vain lyhyen ja väliaikaisen vaiheen henkilön työurasta, ei lyhyellä katkoksella esimerkiksi eläketurvan karttumassa juurikaan ole merkitystä. Sen sijaan niillä henkilöillä, joiden työurasta pääosa muodostuu työskentelystä lyhyillä apurahoilla, jää ansiosidonnainen sosiaaliturva karttumatta, ja heidän osaltaan apurahan kestoa koskeva vähimmäisvaatimus on edellä esitetyin tavoin ongelmallinen. Heidän etunsa mukaista olisi, että hekin voisivat vakuuttaa itsensä silloin, kun eri apurahoilla työskentely muodostaa yhteenlaskettuna pidempikestoisen jakson. Tilastoinnin puuttuessa arviota jatkuvasti lyhyiden apurahojen varassa työskentelevien henkilöiden määrästä ei ole voitu esittää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ensiarvoisena, että nyt ehdotettu järjestelmä saadaan esitetyssä aikataulussa voimaan. Vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävien ongelman laajuutta ja järjestelmän kehittämistarpeita voidaan arvioida, kun vakuutusjärjestelmä on otettu käyttöön ja saatu kokemuksia sen toimivuudesta sekä sen vaikutuksista myönnettäviin apurahoihin ja niiden pituuksiin. Jotta jatkuvasti neljää kuukautta lyhyemmillä niin kutsutuilla ketjutetuilla apurahoilla työskentelevien sosiaaliturvaa voitaisiin parantaa, valiokunta pitää tarpeellisena, että hallitus yhteistyössä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja alan järjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvollisuutta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

2 Ulkomaiset apurahat

Hallituksen esitys lähtee siitä, että vakuuttamisvelvollisuus koskee vain Suomesta maksettavia apurahoja. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa pidetään tärkeänä, että jatkovalmistelussa perehdytään erityisesti saamelaisten tilanteeseen liittyviin ongelmiin ja selvitetään, voitaisiinko Suomessa asuvat, muista Pohjoismaista apurahoja saavat saamelaiset tieteen- ja taiteentekijät oikeuttaa vakuuttamaan itsensä apurahansaajien sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lain soveltamisalassa oleva rajaus koskee kaikkia ulkomaisia apurahoja. Ulkomaista rahoitusta on merkittävässä määrin erityisesti tieteellistä työtä tekevillä. Tulevaisuudessa näiden osuuden voidaan arvioida vielä kasvavan tieteellisen tutkimustyön kansainvälistymisen myötä. Myös edellä mainittuja pohjoismaisia apurahoja saa saamelaisten ohella lukuisa joukko muita suomalaisia taiteilijoita.

Ulkomailta saatujen apurahojen turvin Suomessa työskentelevät saattaisi sinänsä olla perusteltua EU:n sosiaaliturva-asetuksen (EY N:o 1408/71) säännösten valossa saattaa pakollisen vakuuttamisvelvoitteen piiriin, koska pääsääntö asetuksessa on, että työntekijä tai ammatinharjoittaja vakuutetaan työskentelymaan säännösten mukaan. Tällöin myös Suomeen ulkomaisen apurahan turvin tulevan olisi mahdollista vakuuttaa työskentelynsä Suomessa. Samalla on kuitenkin huomattava, että pakollisen vakuuttamisvelvollisuuden ulottaminen myös muualta kuin Suomesta maksettaviin apurahoihin pienentäisi apurahaa ja siten tosiasiallista mahdollisuutta työskennellä apurahan turvin siinä määrin kuin on tarkoitus. Nyt ehdotettu uudistus on tarkoitettu apurahansaajien osalta rahoitettavaksi niin, että kotimaiset apurahoja myöntävät tahot ottavat huomioon pakolliset sosiaalivakuutusmaksut ja mitoittavat apurahan kattamaan ne. Samaa vaatimusta ei voi asettaa ulkomaisille apurahan myöntäjille. Näin laajennus heikentäisi ulkomailta apurahaa saavien taloudellista asemaa nykyisestä. Tieteen- ja taiteentekijöiden järjestöt ovat pitäneet tärkeänä, ettei sosiaaliturvauudistus pienennä käteen jäävän apurahan suuruutta. Pakollisen vakuuttamisvelvoitteen laajentamista ulkomailta maksettaviin apurahoihin tulee kuitenkin jatkossa selvittää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että eläkevakuutuksen tuoma turva muodostuu vasta vuosien ja vuosikymmenten viiveellä. Näin ollen monet eläkeikää lähestymässä olevat taiteilijat eivät pääse kerryttämään eläketurvaansa. Tästä syystä valtion taiteilijaeläkkeiden riittävästä määrästä ja niiden rahoituksesta on syytä huolehtia lähivuosina suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään.

Työttömyysturva

Työttömyysturvalakia ehdotetaan tarkistettavaksi niin, ettei MYEL-vakuuttamisvelvollisia apurahansaajia pidettäisi työttömyysturvalaissa tarkoitettuina yrittäjinä. Tämä selkeyttää osaltaan sitä, miten työttömyysturvalakia sovelletaan apurahansaajiin.

Työttömyysetuuden saanti on käytännössä ollut omaa työtään tekevillä vaikeaa esimerkiksi tilanteissa, joissa apurahakausi on päättynyt, mutta näyttöä toiminnan loppumisesta ei ole voitu osoittaa työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla. Omassa työssään työllistyneellä ei ole pääsääntöisesti sellaista vaihto- tai käyttöomaisuutta, jonka myyminen osoittaisi toiminnan loppuneen. Erityisesti taiteilijoilla kyse toiminnan keskeyttämisestä/lopettamisesta on ollut ongelmallinen. Esimerkiksi yrityksen alasajo ja poistaminen rekisteristä ei yleensä tule kyseeseen, koska toimintaa on tarkoitus jatkaa töiden ilmaantuessa. Etuuden saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä koskevissa säännöksissä eriytetään toisistaan varsinainen yritystoiminta ja oma työ, jolloin työn päättymisen arviointi oman työn osalta selkeytyy.

Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämällään kirjeellä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta niin, että etuus voidaan myöntää hakijan ilmoituksen perusteella ja valvonta toiminnan loppumisesta on jälkikäteistä. Tulkinnan yhtenäisyyden varmistamiseksi on hyvä, että työttömyysturvalakiin ehdotetaan lisättäväksi ministeriön kirjeen keskeinen sisältö. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemykseen, että nyt hyväksyttävän säännöksen toimivuutta on syytä seurata ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin säännöksen selventämiseksi edelleen.

Apurahansaajien työttömyysturva on pääsääntöisesti tarveharkintaisen työmarkkinatuen varassa, koska apurahalla työskentelyn perusteella ei ole kertynyt palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehtoa. Tarveharkintaa ehdotetaan uudistuksessa lievennettäväksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on pitänyt tärkeänä, että jatkovalmistelussa selvitetään tarveharkinnan lieventämistä edelleen. Parhaillaan työskentelevän sosiaaliturvan uudistamiskomitean yhtenä tehtävänä on tarkastella muun muassa työttömyysturvan ja muun perusturvan sekä verotuksen yhteisvaikutuksia. Tässä yhteydessä tulee myös työmarkkinatuen tarveharkinta arvioitavaksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan työmarkkinatuen tarveharkinnan tarpeellisuutta ja laajuutta koskevat kysymykset on syytä arvioida kokonaisuutena.