Yleisperustelut
Yleistä
Apurahansaajien saattaminen lakisääteisen
ansioturvan piiriin on merkittävä parannus tieteen- ja
taiteentekijöiden sosiaaliturvaan. Suuri joukko taiteilijoista
ja tieteellistä tutkimustyötä tekevistä työskentelee
jossakin elämänsä vaiheessa apurahan
turvin. Selvityksen mukaan esimerkiksi kirjailijoista yli 70 prosenttia
saa joka vuosi jonkun apurahan. Kun apurahoista ei ole maksettu
eläke- eikä muitakaan sosiaalivakuutusmaksuja,
ne eivät ole kerryttäneet saajilleen
ansiosidonnaista turvaa. Apurahan turvin työskentelevä on
ollut vähimmäisturvan varassa, jos hänellä ei
ole ollut yrittäjä- tai palkkatuloja. Hallituksen
esitys korjaa epäkohdan, jota jo pitkään
on yritetty korjata. Parannus on perusteltu ottaen huomioon apurahojen
turvin tieteen ja taiteen parissa tehtävän työn
merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja koko yhteiskunnalle.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että valmistelussa esillä olleista vaihtoehtoisista
malleista on nyt päästy ratkaisuun, jota myös
tieteentekijöiden ja taiteilijoiden järjestöt
ovat voineet pitää heitä tyydyttävänä.
Apurahansaajien sosiaaliturva ehdotetaan järjestettäväksi
maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa noudattaen
rahoituksessa ja etuuksien määräytymisessä samoja
periaatteita kuin maatalousyrittäjien lakisääteisessä vakuutusturvassa.
Ratkaisua puoltavat käytännön syyt, koska
maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa valmiina
olevat järjestelmät soveltuvat tällaisen pienen
edunsaajaryhmän etuuksien hoitamiseen eikä kustannussyistä ole
järkevää laatia apurahansaajille omaa
järjestelmää tai hajauttaa sitä useisiin
eläkelaitoksiin. Apurahansaajien kannalta erityisen merkityksellistä on,
että MYEL-järjestelmässä valtion
rahoitusosuus ansioturvasta on suurempi kuin mitä se olisi
ollut aiemmin ratkaisumalliksi esitetyssä yrittäjäeläkejärjestelmässä ja
ehdotetussa ratkaisussa apurahansaajien omavastuuosuus rahoituksesta
jää näin merkittävästi
pienemmäksi.
Esitys saattaa apurahansaajat niin
ansiosidonnaisen eläke-, sairausvakuutus-,
tapaturmavakuutus- kuin kuntoutusetuuksien piiriin. Apurahalla
työskentelevät maksaisivat heille vahvistetun
MYEL-vuosityötulon perusteella määräytyvät
eläke- ja työtapaturmaturvan vakuutusmaksut, sairausvakuutuksen
päiväraha- ja sairaanhoitomaksut sekä MYEL-ryhmähenkivakuutusmaksun.
Sen sijaan työttömyysvakuutusmaksua apurahansaajat
eivät olisi velvollisia jatkossakaan maksamaan. Maksujen
yhteismäärä olisi noin 14 prosenttia
apurahan määrästä.
Kuten sivistysvaliokunta lausunnossaan toteaa,
on erittäin tärkeää, että valtion
vuoden 2009 talousarviossa esitetään taiteilija-apurahoja
sekä näyttökorvausapurahoja korotettavaksi vakuutusmaksuja
vastaavalla summalla eli 1,1 miljoonalla eurolla. Tämän
johdosta apuraha voidaan maksaa sosiaaliturvan rahoittamiseksi suurempana,
jolloin apurahansaajan käteen jäävä osuus
säilyy lain voimaantulon myötä ennallaan. Kun verovapaan apurahan
suuruus on sidottu valtion taiteilija-apurahan suuruuteen, johtaa
korotus myös verottoman apurahan suuruuden nousemiseen,
mikä osaltaan helpottaa säätiöiden
ja rahastojen myöntämien taiteen ja tieteen apurahojen
nostamista korvaamaan apurahan saajien sosiaaliturvan rahoitusta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä,
että myös alueellisten taidetoimikuntien myöntämien
apurahojen rahoitus turvataan niin, etteivät apurahojen
saantimahdollisuudet alueellisesti heikkene.
Vakuuttamisen rajaukset
1 Apurahakauden vähimmäiskesto
Apurahansaajien vakuuttamisen ehdot ja lain soveltamisalarajaukset
ovat keskeisiltä osin samat kuin maatalousyrittäjien
eläkejärjestelmässä. Vakuuttamisen
ehtona on esimerkiksi edellytys yhdenjaksoisesti vähintään
neljän kuukauden toiminnasta eli po. ajalle myönnetystä apurahasta.
Ratkaisu on perusteltu erityisesti sen vuoksi, ettei tätä lyhyemmällä apurahalla
ansiosidonnainen etuus nouse vähimmäisturvaa korkeammalle
eikä pakollinen vakuutusmaksujen maksaminen lyhyestä apurahasta
hyödyttäisi apurahansaajaa. Sen sijaan pidemmän
apurahatyöskentelyn vakuuttaminen on taloudellisesti kannattavaa.
Osa tutkijoista ja taiteilijoista saa kuitenkin apurahansa useista
eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana voi
olla useita alle neljän kuukauden apurahakausia. Kuten
sivistysvaliokuntakin lausunnossaan toteaa, ovat niitä henkilöitä,
joiden työura tyypillisesti muodostuu lyhyillä apurahoilla
työskentelystä, erityisesti esittävän
taiteen edustajat. Valtaosa tanssitaitelijoista saa vuosittain työskentelyapurahaa
tanssiteoksen valmistelua varten. Tanssiteoksen
valmisteluaika on pääsääntöisesti
2—3,5 kuukauden mittainen. Sama koskee puheteatteria kokeellisen tuotannon
ja tilapäisesti koottujen ryhmien osalta. Näiden
henkilöiden ansioturva jää kertymättä,
koska apurahat eivät ylitä vakuuttamisen edellytyksenä olevaa
minimiaikaa, ellei apurahojen myöntökaytäntöjä nykyisestä selkeästi muuteta.
Sivistysvaliokunta esittää lausunnossaan,
että hallituksen tulisi selvittää mahdollisuudet
laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten, että neljä kuukautta
lyhyemmät apurahakaudet voitaisiin laskea yhteen. Kun tällaisten apurahajaksojen
yhteenlaskettu aika on vähintään neljä kuukautta
ja ne ylittävät vaadittavan työtulon, ne oikeuttaisivat samaan
sosiaaliturvaan kuin vähintään neljä kuukautta
pitkät apurahajaksot oikeuttavat. Sivistysvaliokunta toteaa,
että teatteri- ja tanssikentälle tilapäisesti kootut
sekä kokeellisen tuotannon ryhmät tuottavat tärkeää uudistavaa
ja kokeellista tuotantoa ja ovat taiteemme elinvoimaisuuden kannalta merkittävää toimintaa.
Toisaalta kysymys on eri ryhmien välisestä tasa-arvoisesta
kohtelusta. Myös työelämä- ja
tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan pitänyt neljän
kuukauden vähimmäisvaatimusta vakuuttamisvelvollisuuden
rajana merkittävänä epäkohtana.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että nyt esitetty
uudistus sinällään on merkittävä parannus
apurahoja saavien tieteen- ja taiteentekijöiden sosiaaliturvaan.
Nyt esitetty järjestelmä tuo suurimman osan
apurahansaajista ansiosidonnaisen turvan piiriin. Valiokunnalle
esitetyt arviot nyt ehdotetun lainsäädännön
nojalla vakuutetuiksi tulevien apurahansaajien määrästä vaihtelevat
neljästä ja puolesta tuhannesta kahdeksaan tuhanteen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että silloin,
kun apurahalla työskentely muodostaa vain lyhyen ja väliaikaisen
vaiheen henkilön työurasta, ei lyhyellä katkoksella
esimerkiksi eläketurvan karttumassa juurikaan ole merkitystä.
Sen sijaan niillä henkilöillä, joiden
työurasta pääosa muodostuu työskentelystä lyhyillä apurahoilla, jää ansiosidonnainen
sosiaaliturva karttumatta, ja heidän osaltaan apurahan
kestoa koskeva vähimmäisvaatimus on edellä esitetyin
tavoin ongelmallinen. Heidän etunsa mukaista olisi, että hekin
voisivat vakuuttaa itsensä silloin, kun eri apurahoilla
työskentely muodostaa yhteenlaskettuna pidempikestoisen
jakson. Tilastoinnin puuttuessa arviota jatkuvasti lyhyiden apurahojen
varassa työskentelevien henkilöiden määrästä ei
ole voitu esittää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ensiarvoisena,
että nyt ehdotettu järjestelmä saadaan
esitetyssä aikataulussa voimaan. Vakuuttamisvelvollisuuden
ulkopuolelle jäävien ongelman laajuutta ja järjestelmän
kehittämistarpeita voidaan arvioida, kun vakuutusjärjestelmä on
otettu käyttöön ja saatu kokemuksia sen
toimivuudesta sekä sen vaikutuksista myönnettäviin
apurahoihin ja niiden pituuksiin. Jotta jatkuvasti neljää kuukautta
lyhyemmillä niin kutsutuilla ketjutetuilla apurahoilla
työskentelevien sosiaaliturvaa voitaisiin parantaa, valiokunta
pitää tarpeellisena, että hallitus yhteistyössä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen
ja alan järjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet
laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvollisuutta. Valiokunta
ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).
2 Ulkomaiset apurahat
Hallituksen esitys lähtee siitä, että vakuuttamisvelvollisuus
koskee vain Suomesta maksettavia apurahoja. Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa pidetään tärkeänä,
että jatkovalmistelussa perehdytään erityisesti
saamelaisten tilanteeseen liittyviin ongelmiin ja selvitetään, voitaisiinko
Suomessa asuvat, muista Pohjoismaista apurahoja saavat saamelaiset
tieteen- ja taiteentekijät oikeuttaa vakuuttamaan itsensä apurahansaajien
sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lain soveltamisalassa
oleva rajaus koskee kaikkia ulkomaisia apurahoja. Ulkomaista rahoitusta
on merkittävässä määrin
erityisesti tieteellistä työtä tekevillä.
Tulevaisuudessa näiden osuuden voidaan arvioida vielä kasvavan
tieteellisen tutkimustyön kansainvälistymisen
myötä. Myös edellä mainittuja
pohjoismaisia apurahoja saa saamelaisten ohella lukuisa joukko muita
suomalaisia taiteilijoita.
Ulkomailta saatujen apurahojen turvin Suomessa työskentelevät
saattaisi sinänsä olla perusteltua EU:n sosiaaliturva-asetuksen
(EY N:o 1408/71) säännösten
valossa saattaa pakollisen vakuuttamisvelvoitteen piiriin, koska
pääsääntö asetuksessa
on, että työntekijä tai ammatinharjoittaja
vakuutetaan työskentelymaan säännösten
mukaan. Tällöin myös Suomeen ulkomaisen apurahan
turvin tulevan olisi mahdollista vakuuttaa työskentelynsä Suomessa.
Samalla on kuitenkin huomattava, että pakollisen vakuuttamisvelvollisuuden
ulottaminen myös muualta kuin Suomesta maksettaviin apurahoihin
pienentäisi apurahaa ja siten tosiasiallista mahdollisuutta
työskennellä apurahan turvin siinä määrin
kuin on tarkoitus. Nyt ehdotettu uudistus on tarkoitettu apurahansaajien
osalta rahoitettavaksi niin, että kotimaiset apurahoja
myöntävät tahot ottavat huomioon pakolliset
sosiaalivakuutusmaksut ja mitoittavat apurahan kattamaan ne. Samaa
vaatimusta ei voi asettaa ulkomaisille apurahan myöntäjille.
Näin laajennus heikentäisi ulkomailta apurahaa
saavien taloudellista asemaa nykyisestä. Tieteen- ja taiteentekijöiden
järjestöt ovat pitäneet tärkeänä,
ettei sosiaaliturvauudistus pienennä käteen jäävän
apurahan suuruutta. Pakollisen vakuuttamisvelvoitteen laajentamista
ulkomailta maksettaviin apurahoihin tulee kuitenkin jatkossa selvittää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää vielä huomiota
siihen, että eläkevakuutuksen tuoma turva muodostuu
vasta vuosien ja vuosikymmenten viiveellä. Näin
ollen monet eläkeikää lähestymässä olevat
taiteilijat eivät pääse kerryttämään
eläketurvaansa. Tästä syystä valtion
taiteilijaeläkkeiden riittävästä määrästä ja niiden rahoituksesta
on syytä huolehtia lähivuosina suurten ikäluokkien
tullessa eläkeikään.
Työttömyysturva
Työttömyysturvalakia ehdotetaan tarkistettavaksi
niin, ettei MYEL-vakuuttamisvelvollisia apurahansaajia pidettäisi
työttömyysturvalaissa tarkoitettuina yrittäjinä.
Tämä selkeyttää osaltaan sitä,
miten työttömyysturvalakia sovelletaan apurahansaajiin.
Työttömyysetuuden saanti on käytännössä ollut
omaa työtään tekevillä vaikeaa
esimerkiksi tilanteissa, joissa apurahakausi on päättynyt, mutta
näyttöä toiminnan loppumisesta ei ole
voitu osoittaa työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla.
Omassa työssään työllistyneellä ei
ole pääsääntöisesti
sellaista vaihto- tai käyttöomaisuutta, jonka
myyminen osoittaisi toiminnan loppuneen. Erityisesti taiteilijoilla
kyse toiminnan keskeyttämisestä/lopettamisesta
on ollut ongelmallinen. Esimerkiksi yrityksen alasajo ja poistaminen
rekisteristä ei yleensä tule kyseeseen, koska
toimintaa on tarkoitus jatkaa töiden ilmaantuessa. Etuuden
saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä koskevissa
säännöksissä eriytetään
toisistaan varsinainen yritystoiminta ja oma työ, jolloin
työn päättymisen arviointi oman työn
osalta selkeytyy.
Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia
ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämällään
kirjeellä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta
niin, että etuus voidaan myöntää hakijan
ilmoituksen perusteella ja valvonta toiminnan loppumisesta on jälkikäteistä. Tulkinnan
yhtenäisyyden varmistamiseksi on hyvä, että työttömyysturvalakiin
ehdotetaan lisättäväksi ministeriön
kirjeen keskeinen sisältö. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan
näkemykseen, että nyt hyväksyttävän
säännöksen toimivuutta on syytä seurata
ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin säännöksen
selventämiseksi edelleen.
Apurahansaajien työttömyysturva on pääsääntöisesti
tarveharkintaisen työmarkkinatuen varassa, koska apurahalla
työskentelyn perusteella ei ole kertynyt palkansaajan tai
yrittäjän työssäoloehtoa. Tarveharkintaa
ehdotetaan uudistuksessa lievennettäväksi. Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta on pitänyt tärkeänä,
että jatkovalmistelussa selvitetään
tarveharkinnan lieventämistä edelleen. Parhaillaan
työskentelevän sosiaaliturvan uudistamiskomitean
yhtenä tehtävänä on tarkastella
muun muassa työttömyysturvan ja muun perusturvan
sekä verotuksen yhteisvaikutuksia. Tässä yhteydessä tulee myös työmarkkinatuen
tarveharkinta arvioitavaksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan
työmarkkinatuen tarveharkinnan tarpeellisuutta ja laajuutta
koskevat kysymykset on syytä arvioida kokonaisuutena.