Perustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan alennettaviksi sekä palkansaajien että työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja 0,1 prosenttiyksiköllä. Esitys perustuu työmarkkinajärjestöjen neuvottelemaan työllisyys- ja kasvusopimukseen, ja sen tavoitteena on parantaa palkansaajien ostovoimaa sekä alentaa työnantajien työvoimakustannuksia.

Valiokunta pitää ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisten hillitsemiseksi kannatettavana, että työnantajan vastuuta ikääntyneen irtisanomisesta aiheutuvista työttömyysturvan kustannuksista ehdotetaan lisättäväksi korottamalla työnantajan omavastuumaksua. Maksu määrätään, jos irtisanomisesta johtunut työttömyys jatkuu niin, että irtisanotulle joudutaan maksamaan työttömyysturvaa lisäpäiviltä. Täysimääräinen omavastuumaksu koskee isoja työnantajia, joiden maksama palkkasumma on vähintään 31 848 miljoonaa euroa. Sitä pienemmistä palkkasummista omavastuumaksu alenee lineaarisesti siten, ettei maksua peritä, jos palkkasumma jää alle 2 miljoonan euron. Korotuksen rahallista merkitystä pienentää se, että vuonna 1957 ja sen jälkeen syntyneillä lisäpäivien jakso jää aikaisempaa lyhyemmäksi eli enimmillään kahteen vuoteen, kun lisäpäivien alaikäraja nousee. Korotuksesta on sovittu työmarkkinajärjestöjen solmimassa työurasopimuksessa. Valiokunta pitää maksun korottamista perusteltuna keinona nostaa ikääntyneiden työllisyyttä.

Esityksen mukaisilla työttömyysvakuutusmaksuilla työttömyysvakuutusrahaston tuloksen arvioidaan ensi vuonna olevan noin 350 miljoonaa euroa alijäämäinen ja suhdannepuskurin kutistuvan vuoden loppuun mennessä vajaaseen 300 miljoonaan euroon. Valiokunta pitää suhdannepuskurin riittävyyttä tärkeänä ja toteaa, että työttömyysturvan rahoituksen kestävyys on turvattava myös heikossa talous- ja työllisyystilanteessa.