Perustelut

Poronhoitajilla on kokeilulain nojalla ollut vuosina 2010—2012 sekä vuonna 2014 oikeus saada valtion varoista korvausta kustannuksista, jotka aiheutuvat sijaisavun hankkimisesta poronhoitotöihin silloin, kun poronhoitaja sairauden tai tapaturman johdosta on työkyvytön. Valiokunta totesi vuoden 2014 kokeilua koskevassa mietinnössään, että vuosina 2010—2012 toteutetusta kokeilusta saadut kokemukset puoltavat poronhoitajien sijaisavun vakinaistamista (StVM 18/2013 vp).

Valiokunta pitää myönteisenä, että hallitus nyt esittää poronhoitajien oikeudesta sijaisapuun säädettäväksi pysyvällä lainsäädännöllä. Vaikka porojen hoitaminen ei ympärivuotisesti ole jokapäiväistä, liittyy poronhoitotöihin hyvinkin runsastöisiä ja pitkiä työpäiviä edellyttäviä jaksoja, kuten erotukset, kesämerkinnät, aitojen korjaukset ja paimennukset. Poronhoitaja voi sairastua tai hänelle voi sattua tapaturma, kun poronhoidossa on meneillään työjakso, jonka toteuttamista ei voida siirtää. Tällöin sijaisavun saaminen on välttämätöntä. Valiokunta toteaa, että sijaisapujärjestelmän vakinaistaminen esitetysti tukee poronhoitajien työssä jaksamista, terveyttä ja toimintakykyä ja vahvistaa siten koko poronhoitoelinkeinon toimintaedellytyksiä.

Oikeus sijaisapuun määräytyisi nyt esitetyssä laissa pääsääntöisesti samoin edellytyksin kuin kuluvana vuonna toteutuneessa kokeilussa. Sijaisapuun oikeutettujen piiri, sijaisavun saamisen perusteet sekä sijaisavusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen määräytyisivät samoin perustein kuin kokeilussa. Kokeilujen aikana on tullut esiin, että sijaisavun hakeminen tulisi olla mahdollisimman helposti toteutettavissa. Kun työkyvyttömyys sattuu kiireiseen aikaan, tulisi sijaisapu pystyä järjestämään viivytyksettä. Järjestelmää täytäntöön pantaessa tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että hakemus olisi saatettavissa vireille mahdollisimman helposti, esimerkiksi tekstiviestillä, vaikka hakemusta myöhemmin täydennettäisiin lain edellyttämillä selvityksillä.