Perustelut
Biolääketiedesopimus ja sen lisäpöytäkirjat
ovat Euroopan neuvoston 47 jäsenvaltion yhteistyönä syntyneitä sopimuksia,
joiden valmistelu aloitettiin lähes kaksikymmentä vuotta
sitten. Pohjoismaista Islanti, Tanska ja Norja ovat ratifioineet
sopimuksen, mutta esimerkiksi EU:n suurista jäsenmaista
Iso-Britannia, Saksa ja Ranska eivät ole yleissopimusta
allekirjoittaneet. Biolääketiedesopimus ja sen
lisäpöytäkirjat asettavat sopimusvaltioille
vähimmäisvelvoitteet, mutta kansallisella tasolla
voidaan säätää sopimusvelvoitteita
laajemmasta suojasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että yleissopimuksessa
otetaan tasapainoisella tavalla huomioon ihmisoikeuksien ja ihmisarvon
suojelu biolääketieteessä ja siihen liittyvässä tutkimuksessa.
Vastaavasti myös sääntelyn kehittämisessä tulee
ottaa huomioon biolääketieteellisen tiedon lisääntyminen
ja muuttuminen.
Biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen tarkoitus
on suojella ihmisyksilön oikeuksia tilanteessa, jossa biolääketieteellinen
teknologia kehittyy nopeasti ja johon sisältyy myös
mahdollisuus väärinkäytöksiin.
Suomi on osallistunut aktiivisesti sopimusjärjestelmän
valmisteluun Euroopan neuvostossa, ja biolääketieteeseen
liittyvää kotimaista lainsäädäntöä on
valmistelun aikana muutettu vastaamaan yleissopimuksen määräyksiä.
Merkittävimmin yleissopimus on vaikuttanut lääketieteellisestä tutkimuksesta,
ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä,
hedelmöityshoidoista sekä potilaan asemasta ja
oikeuksista annettuihin lakeihin. Esimerkiksi ihmisen toisintamisen
eli geneettisesti samanlaisten ihmisten luomisen (kloonaamisen)
kieltävät säännökset
on otettu tutkimuslakiin ja hedelmöityshoitolakiin. Rikoslakiin
on hiljattain lisätty rangaistussäännökset muun
muassa laittomasta alkioon tai perimään puuttumisesta
(HE 156/2008 vp).
Hallituksen esityksen ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan
Suomen lainsäädäntö on pääsääntöisesti
sopusoinnussa yleissopimuksessa ja lisäpöytäkirjoissa
asetettujen velvoitteiden kanssa ja yleissopimuksen voimaansaattaminen edellyttää
ainoastaan
perimän ja vammaisuuden lisäämistä rikoslakiin
kielletyiksi syrjintäperusteiksi. Yleissopimukseen sisältyy
kuitenkin joitakin määräyksiä, joista Suomessa ei
ole erikseen kansallisesti säädetty ja jotka tulevat suoraan
sovellettaviksi erillislainsäädännön puuttuessa.
Esimerkiksi ennustavia geenitestejä saa yleissopimuksen
perusteella jatkossa tehdä vain terveydellistä tarkoitusta
tai terveyteen liittyvää tieteellistä tutkimusta
varten. Valiokunta toteaa, että yleissopimusta täsmentävää kansallista
lainsäädäntöä on tarvittaessa
lisättävä.
Yleissopimuksen 11 artiklassa kielletään kaikenlainen
henkilön syrjintä hänen perimänsä perusteella.
Voimassa olevassa rikoslaissa kiellettynä syrjintäperusteena
mainittu terveydentila ei kata sellaisia henkilön perimästä johtuvia
ominaisuuksia, jotka eivät liity esimerkiksi tulevaan sairauteen
tai sairausriskiin. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen sisältämän
täsmällisyysvaatimuksen vuoksi rikoslain syrjintää ja
työsyrjintää koskevia rangaistussäännöksiä on
perusteltua muuttaa siten, että ne kattavat myös
perimän ja vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän.
Valiokunta muistuttaa myös siitä, että Suomi
on allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan
YK:n yleissopimuksen, joka edellyttää kansallisen
lainsäädännön täsmentämistä,
jotta vammaisyleissopimus voidaan ratifioida ilman varaumia (StVL
3/2007 vp).
Elinten ja kudosten siirtoa koskeva lisäpöytäkirja
laajentaa ja täydentää yleissopimuksen
soveltamisalaa määrittelemällä ja
turvaamalla sekä luovuttajien että elinten ja
kudosten saajien oikeudet. Keskeisenä periaatteena sekä yleissopimuksessa
että Suomen lainsäädännössä on,
ettei toiminnassa saa tavoitella taloudellista hyötyä. Lisäpöytäkirjassa
todetaan, että siirtoelin- ja kudospulan huomioon ottaen
tarvitaan toimia elin- ja kudosluovutusten lisäämiseksi.
Lisäpöytäkirjan 19 artiklan mukaan sopimuspuolet
ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin edistääkseen
elinten ja kudosten luovuttamista. Valiokunta toteaa, että myös
Suomessa on tarpeen antaa yleisölle ja terveydenhoidon
ammattilaisille lisää tietoa elin- ja kudossiirroista
sekä arvioida elinsiirtojärjestelmän
kehittämismahdollisuuksia elinten ja kudosten saatavuuden
lisäämiseksi.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että esityksen
hyväksymisponnen sanamuotoa on aiheellista tarkistaa niin,
että siitä ilmenee eduskunnan hyväksyvän
toisintamisen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan
kokonaisuudessaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa hyväksymisponnen
sanamuodon muuttamista perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa samoin perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen
muuttamista tavanomaiseen muotoon, jossa voimaantulopäivä jää vahvistamisvaiheessa
täydennettäväksi.