Perustelut
Hallituksen esityksellä parannetaan
erityistä tukea tarvitsevien päivähoitoikäisten
lasten asemaa säätämällä,
että kunnan käytettävissä tulee olla
lasten päivähoidossa esiintyvää tarvetta
vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
pitää esitystä tärkeänä,
koska sillä pyritään vastaamaan päivähoidossa
havaitun erityisen tuen tarpeen lisääntymiseen
ja toisaalta käytössä olevien henkilöstöresurssien
vahvistamiseen.
Lasten päivähoidon ja esiopetuksen valtakunnallista
tilannetta kartoittaneen selvityksen mukaan erityisen tuen tarpeessa
oleviksi lapsiksi oli määritelty varhaiskasvatus-
tai kuntoutussuunnitelmassa noin 7 prosenttia päivähoidossa
olevista lapsista. Lasten tukitoimien järjestämisessä on suuria
eroja kuntien kesken. Pätevien erityislastentarhanopettajien
saatavuudessa monilla kunnilla on ongelmia. Erityislastentarhanopettajia
ei ole palkattavissa samanveroisesti eri puolilla maata johtuen
muun muassa koulutuksen epätasaisesta sijoittumisesta.
Lisäksi noin 20 prosenttia erityislastentarhanopettajan
tehtäviä hoitavista on epäpäteviä.
Hallituksen esityksessä on erityislastentarhanopettajien
lisätarvetta arvioitaessa tuotu esille kaksi erilaista
arviota. Esityksen kustannusvaikutusten arvioinnin lähtökohdaksi
on otettu se, että lisätarve on vajaat 100 opettajaa
ja uudistuksen rahoitus on mitoitettu tämän laskelman mukaan.
Samalla tuodaan kuitenkin esille, että 378 kunnalle osoitetun
kyselyn perusteella vain joka neljännessä kunnassa
on riittävästi saatavissa erityislastentarhanopettajien
palveluja. Kuntakyselyn tulosten perusteella
erityislastentarhanopettajien lisätarpeeksi arvioidaan
160 opettajaa. Arviosta ei toisaalta käy ilmi, onko lisätarve
välitön vai ajoittuuko se tietylle aikavälille.
Hallituksen esityksen tavoitteen toteutumisen kannalta keskeisintä on,
miten nopeasti opettajien lisätarpeeseen pysytään
vastaamaan.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtakunnallisen ja alueellisen
erityislastentarhanopettajien koulutustarpeiden ennakoinnin pohjaksi
ei ole saatavissa riittäviä tietoja, esimerkiksi ammattikunnan kelpoisuuksista
ja ikärakenteesta maan eri alueilla. Koulutusmääriä on vuodesta
2001 alkaen erillisrahoituksella lisätty niin, että suomen- ja ruotsinkielisiä
erityislastentarhanopettajia valmistuu vuosittain 120—140.
Valiokunta katsoo, että erityislastentarhanopettajien määrällisestä tarpeesta
on syytä tehdä sosiaali- ja terveysministeriön
sekä opetusministeriön yhteistyönä pikaisesti
tarpeelliset selvitykset sen arvioimiseksi, tuleeko erityislastentarhanopettajien
koulutusta nykyisestään lisätä,
ja ottaa selvitykset huomioon arvioitaessa koulutuksen määrärahatarpeita.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös kuntien
rooliin alan rekrytointiongelmien ratkaisemisessa. Työn houkuttelevuutta
ja henkilöstön pysyvyyttä voitaisiin
kunnissa merkittävästi lisätä vakinaistamalla työsuhteita, tarkistamalla
palkkausta ja lisäämällä työn
ohjausta sekä täydennyskoulutusta.
Valiokunta pitää hyvänä,
että erityislastentarhanopettajien tehtävänkuvaus
on hallituksen esityksen perusteluissa kuvattu laajasti painottaen ehkäisevää toimintaa
sekä ongelmien varhaista tunnistamista. Esityksen tehtävänkuvaus
laajentaa ja syventää myös nyt erityislastentarhanopettajien
tehtävissä toimivien toimenkuvaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että toimenkuvassa yhteistyö vanhempien sekä muiden
lapsen ja perheen kanssa työskentelevien eri asiantuntijoiden kanssa
nähdään keskeiseksi tehtäväksi.
Lasten hyvinvoinnin ja oppimisvalmiuksien edistämiseksi
ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi on välttämätöntä,
että ongelmat tunnistetaan ajoissa ja että tuen
tarpeeseen vastataan oikea-aikaisesti.
Vaikka nyt ehdotettu päivähoitolain muutos vastaa
vain osaan päivähoitolain uudistustarpeesta, on
uudistus valiokunnan näkemyksen mukaan erittäin
tarpeellinen päivähoidon laadun ja alueellisen
tasa-arvon parantamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että päivähoitolain uudistamista myös muilta
osin, kuten muun muassa hallitusohjelmassa mainittujen päivähoidon
ryhmäkokojen määrittelyn osalta, pikaisesti jatketaan.