Perustelut
Yleistä
Hallituksen esitys edistää hallitusohjelman
mukaisesti osaltaan vammaispalvelujen saatavuutta ja vammaisten
tasa-arvoista kohtelua. Esitys parantaisi vaikeasti kuulovammaisten,
kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten henkilöiden
jokapäiväisen elämän tarpeiden
tyydyttämistä tulkkipalveluja lisäämällä ja
turvaisi kaikkein vaikeimmin vammaisten henkilöiden
oikeuden osallistua päivätoimintaan.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kaikki vammaispalvelulain
mukaiset palvelut ovat lisääntyneet 1990-luvulta
lähtien. Esimerkiksi kuljetuspalvelujen asiakasmäärät
ovat kasvaneet kymmenen vuoden aikana lähes 80 prosenttia
ja niiden piirissä on nykyisin noin 80 000 asiakasta.
Prosentuaalisesti suurin kasvu on ollut henkilökohtaisessa
avustajatoiminnassa, jossa asiakkaita on 2,5 kertaa niin paljon
kuin kymmenen vuotta aikaisemmin (4 300 vuonna 2005).
Myönteisestä kehityksestä huolimatta
esimerkiksi vammaispalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen liittyy
edelleen ongelmia. Eroihin vammaispalvelujen alueellisessa toteutumisessa
vaikuttaa muun ohella kuntien erilainen taloudellinen tilanne. Vammaispalveluista
aiheutuvat menot voivat olla yksittäiselle kunnalle liian
suuria. Vammaispalvelujen saatavuudessa on todettu paitsi alueellisia
myös vammaryhmäkohtaisia eroja. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat
selvitysten mukaan suurelta osin jääneet ilman
tarpeenmukaisia vammaispalveluja.
Vammaispalvelulaissa vammaisella henkilöllä tarkoitetaan
henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia
suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.
Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat sekä fyysisistä että psyykkisistä syistä vammautuneet.
Laissa ei ole yhtä kattavaa vaikeavammaisen henkilön
määritelmää, vaan jokaisen palvelun
ja tukitoimen osalta on erikseen määritelty, kenelle
ne on tarkoitettu.
Valiokunta on käsitellyt vammaispalvelujen toteutumiseen
liittyviä kysymyksiä vammaispoliittisesta selonteosta
antamassaan mietinnössä (StVM 13/2006
vp). Eduskunta hyväksyi selonteon käsittelyn yhteydessä lausuman,
jossa edellytettiin hallituksen ryhtyvän pikaisesti valmistelemaan
laaja-alaista kaikkien tahojen toimintaa ohjaavaa vammaispoliittista
ohjelmaa. Valiokunta katsoi mietinnössään,
että vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa on tarpeen
selvittää, missä tapauksissa oikeus henkilökohtaiseen
avustajaan on turvattava subjektiivisena oikeutena. Henkilökohtaisen
avustajajärjestelmän kehittäminen edellyttää lisäksi
rahoitusjärjestelmän uudistamista, jotta palvelujen
kustannukset eivät käy yksittäiselle
kunnalle ylivoimaisiksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on
ilmoittanut selvittävänsä erikseen kunta-
ja palvelurakennehankkeen yhteydessä vammaispalveluiden
ja tulkkipalveluiden rahoitusta valtion ja kuntien kesken. Valiokunta
korostaa, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelun
yhteydessä on tarpeen selvittää henkilökohtaisen
avustajajärjestelmän kehittämistä ja
rahoitusta sekä päättää uudistuksen
aikataulusta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Tulkkipalvelut
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tulkkipalvelujen asiakasmäärät
ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa noin
neljänneksen (3 500 asiakasta vuonna 2005), kasvu
on kuitenkin ollut muiden vammaispalvelujen asiakasmäärien kasvua
hitaampaa. Tulkkipalvelujen saatavuus on vaihdellut eri kunnissa.
Hallituksen esityksen mukaan osa kunnista on pitänyt säädettyjä tuntimääriä enimmäismäärinä,
eivätkä asiakkaiden yksilölliset tarpeet
ole tulleet huomioiduiksi. Käytettävissä olevat
vähimmäistuntimäärät ovat
osoittautuneet riittämättömiksi. Valiokunta pitää tarpeellisena
vähimmäistuntimäärien nostamista
hallituksen esityksen mukaisesti.
Tulkkipalvelujen järjestämisessä on
ollut tulkkien puutteen lisäksi myös heikon organisoinnin
aiheuttamia ongelmia muun muassa tulkkien tilauskäytäntöihin
ja tulkkien työsuhteisiin liittyen. Kuntien yhteistyötä on
pyritty edistämään tulkkipalvelun verkostohankkeessa (VETURI
2001—2004) etsimällä alueellisesti ja vammaryhmäkohtaisesti
epätasaisesti kohdentuneiden palvelujen parantamiseen uusia
keinoja. Alueellista työnjakoa ja erikoistumista
lisäämällä sekä tieto-
ja viestintäteknologian nykyistä paremmalla hyödyntämisellä tulkkipalvelujen
saatavuutta voidaan kehittää vastaamaan nykyistä paremmin
asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita. Valiokunta
pitää tärkeänä myös
tulkkikoulutuksen riittävyyden turvaamista jatkossa.
Päivätoiminta
Voimassa olevan kehitysvammalain perusteella päivätoimintaa
on järjestetty erittäin vaikeasti kehitysvammaisille
henkilöille. Hallituksen esityksen mukaan päivätoimintaa
järjestettäisiin myös muille vaikeavammaisille
henkilöille, joiden toimintakyky ei mahdollista työn
tekemistä tai osallistumista työtoimintaan. Lakiehdotuksessa
ei määritellä tiettyä sairautta
tai vammaa, jonka perusteella päivätoimintaa henkilölle
tulisi järjestää. Henkilön toimintakyky
on voinut alentua esimerkiksi aivovamman tai useamman eri vamman
tai sairauden (esimerkiksi kuurosokeus) seurauksena. Suurin yksittäinen
ryhmä, joka tulisi palvelun piiriin, olisivat henkilöt, joilla
on erittäin vaikea mielenterveysongelma, esimerkiksi skitsofrenia.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lakiehdotuksella voidaan parantaa näiden
vaikeavammaisten elämänlaatua, tukea avohoitoa
ja vähentää sairaalajaksoja.
Päivätoiminnan järjestäminen
voi edesauttaa siirtymistä työtoimintaan ja sitä kautta
edelleen työelämään. Ensisijaisena
tavoitteena on vaikeavammaisen työllistyminen, ja jos tämä ei
ole mahdollista, järjestetään hänelle
työtoimintaa sosiaalihuoltolain nojalla. Päivätoimintaa
olisi järjestettävä tilanteissa, joissa
työtoimintaankaan osallistuminen ei ole vaikeavammaiselle mahdollista.
Valiokunta toteaa, ettei päivätoiminnalla ole
tarkoitus eikä sillä voida korvata henkilökohtaisen
avustajan työpanosta. Kuten esityksen perusteluissa todetaan,
henkilöllä on edellytyksiä osallistua
työtoimintaan, jos toimintaan osallistuminen on mahdollista
esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tukemana.
Oikeudesta päivätoimintaan säädetään
ehdotetun vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa, jossa
on säädetty palveluista, joihin vaikeavammaisella
on subjektiivinen oikeus. Tällaisen erityisen järjestämisvelvollisuuden
piiriin kuuluvat palvelut kunta on velvollinen järjestämään taloudellisesta
tilanteestaan riippumatta. Lakiehdotuksen 8 b §:n
mukaan kunnilla on kuitenkin harkintavaltaa järjestettävän
päivätoiminnan määrän
suhteen. Pykälän 3 momentin mukaan vaikeavammaiselle
tulisi järjestää päivätoimintaa
mahdollisuuksien mukaan viitenä päivänä viikossa
tai asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan harvemmin. Perustelujen
mukaan kunta voisi tinkiä järjestettävän
palvelun määrästä, mikäli
sillä ei esimerkiksi ammattitaitoisen henkilöstön
puuttuessa tai muusta vastaavasta syystä olisi mahdollisuutta
järjestää palvelua tavoitteeksi asetettua
viittä kertaa viikossa.
Päivätoiminnan käytännön
toteutumista lakiehdotuksessa tarkoitetulla tavalla asiakkaiden tarpeiden
mukaisesti on valiokunnan käsityksen mukaan seurattava
ja arvioitava vammaispalvelulainsäädäntöä uudistettaessa
mahdolliset muutostarpeet myös tältä osin.
Valiokunta korostaa, ettei päivätoiminnan laajentaminen
uusiin vammaisryhmiin saa heikentää kehitysvammaisten mahdollisuuksia
päivätoimintaan. Valiokunta toteaa lisäksi,
että kuntien ja järjestöjen välisessä työnjaossa
päivätoiminnan järjestämisessä on tarpeen
turvata Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla tuetun toiminnan
jatkuvuus.