Perustelut
Valiokunta pitää hallituksen esitystä kannatettavana.
On hyvä, että perusturvan riittävyydestä tehdään
arvio määräajoin. Vaikka hallitus esittää indeksisuojan
ulkopuolella olevien etuuksien sitomista indeksiin ensi vuoden alusta
lähtien (HE 139/2010 vp), on selvää,
ettei indeksisuoja pitkällä aikavälillä riitä takaamaan
kokonaisturvan riittävyyttä. Myös tulevaisuudessa
perusturvaetuudet vaativat tasokorotuksia niiden jälkeen jäämisen
estämiseksi.
Esitys perustuu sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA-komitean)
ehdotuksiin. Komitea katsoi raportissaan, että nykyinen
suomalainen tutkimustieto perusturvan riittävyydestä on
hajanaista, riittämätöntä ja
muodossa, joka ei palvele päätöksentekoa.
Valiokunta toteaa, ettei ehdotetulla arviolla ole suoraan vaikutusta
perusturvan kulloiseenkin tasoon, koska taso määräytyy
toimeentuloa turvaavien eri lakien sekä valtion talousarvioesitysten
ja valtiontalouden kehysbudjetoinnin yhteydessä tehtävien
päätösten kautta. Arvio on ennen muuta
tietopohja päätöksentekoa varten. Vaikka
tällaisesta päätöksenteon pohjaksi
tehtävästä arviosta ei sinänsä olisi
tarpeen säätää lailla, valiokunta
katsoo, että lakisääteisyys varmistaa
arvioinnin säännöllisyyden. Sosiaali-
ja terveysministeriölle syntyy lain perusteella velvoite
arvioinnin teettämiseen joka neljäs vuosi.
Esityksen mukaan arvio kohdistuisi perustoimeentuloa turvaavien
etuuksien eli perustuslain 19 §:n 2 momentissa
tarkoitettujen syysperusteisten etuuksien vähimmäistasojen
riittävyyteen. Näitä ovat työttömyysturvan
peruspäiväraha, työmarkkinatuki, sairaus-
ja vanhempainpäivärahat sekä työkyvyttömyyden,
vanhuuden ja huoltajan menetyksen perusteella maksettavat kansaneläkkeet.
Samoin arvio kohdistuisi kaikkiin muihinkin Kansaneläkelaitoksen
hoitamiin etuuksiin sekä kuntien hoitamaan viimesijaiseen
turvaan, toimeentulotukeen.
Esityksen lähtökohtana on, ettei arvioinnissa tarkastella pelkästään yksittäisiä
etuuksia
ja niiden tasoa, vaan arvioidaan myös etuuksia saavien
kotitalouksien toimeentulon kokonaisuutta ja sen kehitystä.
Etuutta saavan kotitalouden toimeentuloon vaikuttavat hyvin monet
tekijät, muun muassa eri sosiaaliturvaetuudet,
ansiotulot ja verotus, sekä erilaiset palveluista perittävät
maksut, kuten päivähoitomaksut, terveydenhuollon
asiakasmaksut sekä sairaanhoitoon liittyvien kulujen omavastuut
ja myös palvelujen saatavuus. Toimeentuloon ja sen riittävyyteen on
vaikutusta lisäksi erilaisilla tulorajoilla, jotka määrittelevät
etuuksien saannin tai niiden tason.
Kokonaisarvioinnissa tulisi valiokunnan näkemyksen
mukaan tarkastella perusturvan sekä muidenkin sosiaaliturvaetuuksien
ja niiden muutosten vaikutuksia tulonjakoon, työnteon kannustavuuteen
ja työmarkkinoiden toimivuuteen. Epätyypillisten
työsuhteiden yleistyttyä on paljon kotitalouksia,
joilla etuuksien tai palkkatulojen varassa elämisen jaksot
vuorottelevat. Tällöin olennaista on, miten palkkatulojen
ja sosiaaliturvaetuuksien yhteensovitus toimii. Valiokunta pitää lisäksi
tärkeänä, että arviossa tarkastellaan
myös sitä, miten verotus ja työtuloista
johtuva etuuksien menetys kohtelee matalapalkka-aloilla työskenteleviä suhteessa
etuuksien saajiin. Valiokunta toteaa, että tällainen
laaja-alainen arviointi voi merkittävästi palvella paitsi päätöksentekoa
myös maamme talous- ja sosiaalipoliittista tutkimusta.