Perustelut

Valiokunta pitää hallituksen esitystä kannatettavana. On hyvä, että perusturvan riittävyydestä tehdään arvio määräajoin. Vaikka hallitus esittää indeksisuojan ulkopuolella olevien etuuksien sitomista indeksiin ensi vuoden alusta lähtien (HE 139/2010 vp), on selvää, ettei indeksisuoja pitkällä aikavälillä riitä takaamaan kokonaisturvan riittävyyttä. Myös tulevaisuudessa perusturvaetuudet vaativat tasokorotuksia niiden jälkeen jäämisen estämiseksi.

Esitys perustuu sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA-komitean) ehdotuksiin. Komitea katsoi raportissaan, että nykyinen suomalainen tutkimustieto perusturvan riittävyydestä on hajanaista, riittämätöntä ja muodossa, joka ei palvele päätöksentekoa.

Valiokunta toteaa, ettei ehdotetulla arviolla ole suoraan vaikutusta perusturvan kulloiseenkin tasoon, koska taso määräytyy toimeentuloa turvaavien eri lakien sekä valtion talousarvioesitysten ja valtiontalouden kehysbudjetoinnin yhteydessä tehtävien päätösten kautta. Arvio on ennen muuta tietopohja päätöksentekoa varten. Vaikka tällaisesta päätöksenteon pohjaksi tehtävästä arviosta ei sinänsä olisi tarpeen säätää lailla, valiokunta katsoo, että lakisääteisyys varmistaa arvioinnin säännöllisyyden. Sosiaali- ja terveysministeriölle syntyy lain perusteella velvoite arvioinnin teettämiseen joka neljäs vuosi.

Esityksen mukaan arvio kohdistuisi perustoimeentuloa turvaavien etuuksien eli perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettujen syysperusteisten etuuksien vähimmäistasojen riittävyyteen. Näitä ovat työttömyysturvan peruspäiväraha, työmarkkinatuki, sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä työkyvyttömyyden, vanhuuden ja huoltajan menetyksen perusteella maksettavat kansaneläkkeet. Samoin arvio kohdistuisi kaikkiin muihinkin Kansaneläkelaitoksen hoitamiin etuuksiin sekä kuntien hoitamaan viimesijaiseen turvaan, toimeentulotukeen.

Esityksen lähtökohtana on, ettei arvioinnissa tarkastella pelkästään yksittäisiä etuuksia ja niiden tasoa, vaan arvioidaan myös etuuksia saavien kotitalouksien toimeentulon kokonaisuutta ja sen kehitystä. Etuutta saavan kotitalouden toimeentuloon vaikuttavat hyvin monet tekijät, muun muassa eri sosiaaliturvaetuudet, ansiotulot ja verotus, sekä erilaiset palveluista perittävät maksut, kuten päivähoitomaksut, terveydenhuollon asiakasmaksut sekä sairaanhoitoon liittyvien kulujen omavastuut ja myös palvelujen saatavuus. Toimeentuloon ja sen riittävyyteen on vaikutusta lisäksi erilaisilla tulorajoilla, jotka määrittelevät etuuksien saannin tai niiden tason.

Kokonaisarvioinnissa tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan tarkastella perusturvan sekä muidenkin sosiaaliturvaetuuksien ja niiden muutosten vaikutuksia tulonjakoon, työnteon kannustavuuteen ja työmarkkinoiden toimivuuteen. Epätyypillisten työsuhteiden yleistyttyä on paljon kotitalouksia, joilla etuuksien tai palkkatulojen varassa elämisen jaksot vuorottelevat. Tällöin olennaista on, miten palkkatulojen ja sosiaaliturvaetuuksien yhteensovitus toimii. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että arviossa tarkastellaan myös sitä, miten verotus ja työtuloista johtuva etuuksien menetys kohtelee matalapalkka-aloilla työskenteleviä suhteessa etuuksien saajiin. Valiokunta toteaa, että tällainen laaja-alainen arviointi voi merkittävästi palvella paitsi päätöksentekoa myös maamme talous- ja sosiaalipoliittista tutkimusta.