Perustelut
Lakiehdotuksen taustaa
Vuoden 2008 lopulla eduskunta hyväksyi väliaikaisia
muutoksia työeläkelaitosten vastuuvelkaa ja vakavaraisuutta
määrittäviin säännöksiin. Väliaikaisen
lain avulla työeläkelaitokset välttyivät
sijoitusomaisuutensa realisoinnilta tilanteessa, jossa erityisesti
osakesijoitusten markkina-arvot olivat maailmanlaajuisen rahoitusmarkkinoiden
häiriötilanteen vuoksi poikkeuksellisen alhaalla.
Pysyvä lainsäädäntö olisi pakottanut yhtiöt
sijoitusten realisointiin, koska sijoitusten arvon lasku johti toimintapääoman
supistumiseen, ja samanaikaisesti säännökset
edellyttivät vastuuvelan tarkistamista useita prosentteja
ylöspäin, koska vastuuvelan tarkistamiskerroin
määräytyy viiveellä markkinailmiöihin
nähden.
Väliaikainen sääntely on osoittautunut
erittäin tarpeelliseksi, koska sen avulla merkittävä sijoitusvarallisuus
on pystytty pitämään työeläkejärjestelmän
piirissä. Työeläkelaitoksiin ei siirretty
varoja työeläkejärjestelmän
ulkopuolelta eikä eläkelaitosten varallisuus lisääntynyt
tai vähentynyt määräaikaislain
vaikutuksesta. Sen sijaan ilman väliaikaislainsäädäntöä osakesijoitusten
myyntitappiot olisivat huomattavasti vähentäneet
eläkejärjestelmän varoja. Lainsäädännöllä oli
erityistä merkitystä myös suomalaisten pörssiyhtiöiden
kannalta, koska suurten osakemäärien markkinoille
tulo olisi entisestään laskenut yhtiöiden
osakkeiden arvoa.
Määräaikaiset säännökset
ovat osoittautuneet toimiviksi, koska ne ovat mahdollistaneet työeläkevarojen
sijoittamisen kohteisiin, joista on saatu hyviä tuottoja.
Vuoden 2009 loppuun mennessä myös työeläkelaitosten
sijoitusten markkina-arvo oli palautunut likimain
vuoden 2007 lopun tasolle. Saadun selvityksen mukaan finanssikriisi
ei aiheuttanut eläkelaitoksille likviditeettiongelmia.
Väliaikaissääntelyn jatkaminen
Rahoitusmarkkinoiden kriisi osoitti, että eläkelaitosten
vakavaraisuutta koskevat säännökset ovat
markkinatilanteen muutoksissa heikosti joustavia. Sosiaali- ja terveysministeriössä
on parhaillaan
valmisteilla pysyvän lainsäädännön mukaisten
vakavaraisuussäännösten muuttaminen.
Tarkoituksena on saada aikaan säännökset, joiden
mukaisesti vakavaraisuus turvataan myös markkinoiden häiriötilanteessa.
Ehdotukset pysyvien säännösten muuttamisesta
on tarkoitus antaa eduskunnalle meneillään olevien
valtiopäivien aikana.
Määräaikaisen lain voimassaoloa ehdotetaan jatkettavaksi
kahdella vuodella, koska muutoin eläkelaitosten olisi jo
nyt sijoituspolitiikassaan varauduttava väliaikaissäännösten
jälkeiseen aikaan. Ilman määräaikaislain
jatkoa eläkelaitokset joutuisivat jo kuluvana vuonna vähentämään sijoitustensa
riskillisyyttä myymällä osakkeita. Tämä johtaisi
sijoitusten matalampiin tuotto-odotuksiin ja siten myös
korkeampiin eläkemaksuihin.
Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluihin, joiden
mukaan vakavaraisuussääntöjä koskevat
muutokset on perusteltua tehdä mahdollisimman ennakoidusti
ja riittävällä siirtymäajalla,
jotta eläkelaitoksille jää riittävästi
aikaa saattaa sijoitustensa riskillisyys sääntelyn
edellyttämälle tasolle. Valiokunta puoltaa tästä syystä määräaikaissäännösten
jatkamista hallituksen esittämällä tavalla
ja samalla kiirehtii pysyvien säännösten
muutosten valmistelua.
Määräaikaislain jatkaminen tarkoittaa,
että eläkelaitosten vakavaraisuutta määriteltäessä tasausvastuuseen
luettava nk. EMU-puskuri (2,5 mrd. euroa) rinnastetaan
edelleen toimintapääomaan. Lisäksi jatketaan
säännöstä, jonka mukaan toimintapääoman
vähimmäismäärä on riippumaton
sijoitusten jakaumasta. Näin työeläkelaitoksille
sallitaan edelleen suurempi riskillisten sijoitusten osuus kuin
mitä pysyvät säännökset
sallisivat. Sen sijaan vanhuuseläkerahastojen täydentäminen
tapahtuu pysyvän lainsäädännön
mukaisesti, eikä toimintapääomaa myöskään
enää vahvisteta vastuuvelan kustannuksella. Nämä määräaikaislakiin
sisältyneet kertaluontoiset toimenpiteet koskivat vain
vuotta 2008, eikä vastaavia säännöksiä ehdoteta
nyt uudistettavaksi.
Kun määräaikaislain nojalla
vanhuuseläkerahastojen täydennyksestä luovuttiin
vuodelta 2008, summa joka vastaa noin 2 prosenttia vastuuvelasta
(n. 1,4 mrd euroa) jätettiin toimintapääomaan.
Jatkossa korkeammaksi nousseet toimintapääomat
johtavat korkeampaan eläkevastuiden täydennyskertoimeen,
jonka kertoimen mukaisesti varoja siirretään vanhuuseläkevastuisiin.
Tämä onkin tärkeää,
koska täydennyksestä luopuminen vuonna 2008 alensi
vanhuuseläkkeiden rahastointiastetta. Valiokunnalle esitettyjen
laskelmien mukaan rahastoinnin alenema korjaantuisi noin kymmenessä vuodessa.
Mikäli näin ei käy, alenema johtaa eläkemaksujen
korottamiseen tulevaisuudessa.
Asiakashyvitykset
Hyväksyessään määräaikaisen
lain (StVM 33/2008 vp) valiokunta huomautti,
että työeläkejärjestelmän
uskottavuuden kannalta olisi ongelmallista, jos tuettaessa lainsäädäntötoimin
eläkelaitosten vakavaraisuutta samaan aikaan työeläkelaitoksista
jaettaisiin varoja ulos asiakashyvityksinä.
Määräaikaiseksi säädetyn
lain 5 §:n mukaan vakavaraisuuden vahvistamistoimet
eivät saa lisätä asiakashyvityksiä tai
säätiöiden ja kassojen kannatusmaksujen
alennuksia. Asiakashyvitykset lasketaan siitä toimintapääomasta,
mikä se olisi ilman määräaikaislakia.
Säännöksen voimassaoloa ehdotetaan nyt
jatkettavaksi, joten määräaikaislain
jatkamisella ei vaikuteta työeläkelaitosten mahdollisuuteen
jakaa asiakashyvityksiä.
Työeläkelaitosten enimmäissiirto
asiakashyvityksiin määräytyy
kahden tekijän summana, eli siirto voi olla 1,1 prosenttia
toimintapääomasta ja 50 prosenttia
hoitokustannusylijäämästä. Vuosina
2007—2011 yhtiö voi harkintansa mukaan käyttää myös
muuttujia 1,2 prosenttia ja 25 prosenttia. Hoitokustannusylijäämä syntyy
siitä, että yhtiöt säästävät
toimintakustannuksissaan verrattuna siihen, paljonko työeläkemaksussa
on tähän tarkoitukseen ennakolta varattu. Toimintapääomasta
laskettava hyvityksen euromääräinen suuruus
riippuu yhtiön vakavaraisuusasemasta eli käytännössä siitä,
miten hyvin yhtiö on onnistunut saamaan pitkäaikaistuottoja
sijoituksistaan.
Työeläkemaksua vahvistettaessa työeläkelaitosten
keskimääräinen asiakashyvitys otetaan maksun
laskentaperusteissa huomioon maksua alentavana tekijänä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiakashyvityksistä luopuminen vuodelta
2008 olisi merkinnyt, että työeläkemaksu
olisi ollut hyvityksen verran korkeampi eli 0,3 prosenttia palkoista.
Sekä työnantajien että työntekijöiden
maksu vuodelle 2009 olisi siten ollut 0,15 prosenttia korkeampi.
Vuodelle 2010 vahvistetussa TEL-maksussa on myös otettu
huomioon ennakoidut keskimääräiset asiakashyvitykset,
jotka tulevat maksettaviksi työnantajille vuonna 2011 lopullisten
hyvitysmäärien tarkennuttua.
Asiakashyvitykset ovat yksi harvoista kilpailukeinoista yhtiöiden
välillä ja ovat osaltaan kannuste tehokkaaseen
toimintaan. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan kilpailua työeläkealalla
edistetään työeläkejärjestelmän
kilpailuolosuhteista tehdyn selvityksen perusteella. Valiokunta
katsoo, että asiakashyvityksiä ja niiden vaikutusta
kilpailuolosuhteisiin samoin kuin työeläkemaksun
määräytymiseen on tarpeen arvioida uudistettaessa
eläkealan kilpailua koskevia säännöksiä.
