Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Sosiaalipalvelujen kehittäminen
Kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin hyväksyttiin
kuluvan vuoden valtion talousarvioon liittyen henkilöstön
täydennyskoulutusvelvoitetta täsmentävät
säännökset. Käsitellessään
mainittuja säännösehdotuksia sosiaali-
ja terveysvaliokunta piti erityisen kiireellisenä täydennyskoulutusvelvoitteen
ulottamista myös sosiaalihuollon henkilöstöön
(StVM 14/2003 vp). Nyt käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys toteuttaa tämän tavoitteen.
Täydennyskoulutusvelvoitteen poistaminen sosiaalihuoltolaista
vuoden 1993 alusta lukien on johtanut hyvin erilaisiin käytäntöihin
kunnissa. Osa sosiaalityöntekijöistä ei
viime vuosien aikana ole saanut lainkaan täydennyskoulutusta työelämän
vaatimusten muuttumisesta huolimatta.
Kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteena
on parantaa sosiaalialan palvelujen laatua ja saatavuutta sekä vahvistaa
sosiaalityön osaamista. Jatkuva henkilöstön
osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen on välttämätön edellytys
sille, että sosiaalialan palveluilla voidaan vastata asiakkaiden
tarpeisiin.Valiokunta katsoo, että täydennyskoulutuksen
tulee olla kiinteä osa sosiaalialan kehittämisen
strategista kokonaisuutta, jolla pyritään turvaamaan
palvelujen toimivuus, saatavuus ja korkeatasoinen laatu. Henkilöstön
ammatillisen osaamisen vahvistaminen turvaa myös kansalaisten
oikeutta saada yhdenvertaisesti laadukkaita palveluja. Lakiin otettava
säännös täydennyskoulutuksesta antaa
perustan koulutustarpeen arvioinnille ja koulutustarpeisiin vastaamiselle
aiempaa systemaattisemmin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että sosiaalialan kehittämisessä tältä osin
edetään.
Täydennyskoulutuksen laajuus
Valiokunta korostaa, että täydennyskoulutus
on ulotettava koskemaan yhdenmukaisesti kaikkia sosiaalialan ammattiryhmiä.
Sosiaalialalla kasvavana ongelmana on ollut henkilöstön
saatavuuden ja pysyvyyden turvaaminen. Täydennyskoulutuksella
voidaan tukea henkilöstön työhön sitoutumista
ja vähentää sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutta
tarjoamalla välineitä oman ammattitaidon jatkuvaan
kehittämiseen. Täydennyskoulutuksen tulisikin
osaltaan tukea työyhteisöjen omaa kehittämistyötä samoin
kuin työntekijän yksilöllistä kehittymistä ammatissaan.
Vaikka säännöksessä painotetaan
järjestettyä täydennyskoulutusta, olisi
henkilöstön omaehtoista koulutusta myös
suotavaa tukea osana täydennyskoulutusta.
Sosiaalialan henkilöstön oikeus täydennyskoulutukseen
tulee nähdä myös osana työssä jaksamista
ja työhyvinvointia. Suunnitelmallisen täydennyskoulutuksen
lisäksi työpaikoilla tulee erityistä huomiota kiinnittää työntekijöiden rekrytointiin,
perehdyttämiseen,
työnoh-jaukseen sekä työhön
liittyviin kehittämistehtäviin. Säännöllisellä työnohjauksella
voidaan vaikuttaa henkilöstön jaksamiseen ja pysyvyyteen
sekä parantaa asiakaspalvelua.
Lakiehdotuksen mukaan kunnan tulee huolehtia siitä,
että henkilöstö osallistuu täydennyskoulutukseen
riittävästi. Esityksen perustelujen mukaan henkilöstöllä olisi
oikeus noin 3—10 päivää kestävään
vuotuiseen täydennyskoulutukseen. Valiokunta toteaa, että vuositasolla
yksittäisen viran- tai toimenhaltijan täydennyskoulutustarve
voi vaihdella huomattavasti eikä perusteluihin kirjattu
keskimääräisen tavoitteen enimmäismäärä saa
muodostua vuosittaisen koulutuksen maksimiksi.
Täydennyskoulutuksen järjestäminen
Käytännössä täydennyskoulutuksen
toteutumisen esteenä on määrärahojen
niukkuus, sijaistyövoiman puuttuminen sekä koulutuksen
suunnittelun puutteet. Tilanne on vaikein pienissä toimintayksiköissä ja
kunnissa, joissa henkilöstö on lukumääräisesti
vähäinen ja alueelta puuttuvat kouluttajaorganisaatiot.
Koulutuksen järjestäminen edellyttää erityistä organisoimista,
joka vaatii osaamista ja resursointia. Koska koulutuksen kohteena
on laaja henkilöstö, joiden koulutustausta ja
osaaminen on hyvin heterogeenista, olisi tärkeää,
että koulutus järjestetään suunnitellusti
ja koulutustarpeen analyysin pohjalta.
Täydennyskoulutusta organisoitaessa tulisi luoda alueellisista
toimijoista koulutusverkosto ja suunnitella systemaattisesti täydennyskoulutusohjelmat
eri tehtäväalueille yhteistyössä yliopistojen,
ammattikorkeakoulujen, toisen asteen oppilaitosten, järjestöjen
sekä sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa. Laaja yhteistyö mahdollistaa
hyvien käytäntöjen kokeilun sekä erityisesti
pienten toimintayksiköiden tarpeiden huomioon ottamisen.
Sosiaalialan kehittämishankkeen linjausten mukaisesti sosiaalialan osaamiskeskusten
on luontevaa toimia täydennyskoulutuksen alueellisina koordinoijina.
Tämän tehtävän asianmukaiseksi
toteuttamiseksi tulisi sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitusta nykyisestä vahvistaa.
Seuranta
Valtion talousarviossa on osoitettu kuntien
sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin lisäystä lakiehdotuksen
aiheuttamiin kustannuksiin. Sosiaalialan henkilöstön
täydennyskoulutuksen toteutuminen hallituksen esityksessä tarkoitetulla
tavalla edellyttää, että kunnat osaltaan varaavat
siihen riittävät taloudelliset resurssit.
Lakiehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa
asetuksella tarkemmat säännökset täydennyskoulutuksen
sisällöstä, laadusta, määrästä, järjestämisestä, seurannasta ja ar-vioinnista.
Valiokunta toteaa, että täydennyskoulutuksen seurannan
tulisi toteutua systemaattisesti. Ehdotettu uudistus edellyttääkin
koulutuksen seurannan ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämistä.
Henkilöstön kehittämisen, koulutuksen
ja oppimisen tuloksellisuutta on syytä arvioida ensisijaisesti
sen mukaan, miten oppiminen näkyy työssä ja
väestölle tarjotuissa sosiaalipalveluissa.
Sosiaalipalvelujen laadun kehittäminen pitäisi
olla riippumaton palvelun tuottajasta. Koska sosiaalialan palveluja
tuottaa enenevästi yksityinen ja kolmas sektori, on asiakasnäkökulman
ja palvelujen laadun turvaamisen kannalta tärkeää, että täydennyskoulutukseen
osallistuu myös niiden palveluksessa oleva henkilöstö.
Koko sosiaalialan henkilöstön täydennyskoulutusta
tulisikin kehittää alueellisella yhteistyöllä yli
työorganisaatio- ja sektorirajojen.