Perustelut

Hallituksen esitys vanhuspalvelulain muuttamisesta on tavoitteiltaan oikea. Esityksen mukaan vanhustenhoidon painopistettä on tarkoitus siirtää laitoshoidosta (terveyskeskusten pitkäaikainen vuodeosastohoito ja vanhainkodit) kohti avohoitoa (tehostettu palveluasuminen, palveluasuminen) ja kotona asumista. Pidämme kuitenkin täysin epärealistisena hallituksen tavoitetta saada aikaiseksi 270 miljoonan euron kustannusten kasvun vähennys vuoteen 2017 mennessä tällä lainsäädännön muutoksella.

Keskusta epäilee, että kunnilla ei ole riittävästi rahoitusta huolehtia laadukkaasta vanhustenhoidosta. On kysyttävä, riittävätkö henkilöstöresurssit turvaamaan iäkkäiden hyvän hoidon.

Keskusta kiinnittää huomiota siihen, että ikärakenteen muutoksesta johtuen Suomessa on tulevina vuosina yhä enemmän vanhempia vanhuksia eli yli 85-vuotiaita. Heille on turvattava laitoshoidon vähentämisestä riippumatta laadukas ympärivuorokautinen hoito. Laitoshoitoa vähennettäessä tehostettuun palveluasumiseen tulee enemmän huonokuntoisempia vanhuksia. Tämä edellyttää enemmän henkilöstöä ja resursseja. Myös kotona tapahtuvaan hoitoon tarvitaan enemmän tekeviä käsiä.

Laitoshoidon vähentäminen ei onnistu, ellei laadukasta tehostettua palveluasumista ole riittävästi tarjolla. Tehostetusta palveluasumisesta ei saisi tulla uutta laitoshoitoa, vaan siellä tulisi panostaa yhä enemmän kuntouttavaan hoitoon ja vanhusten toimintakyvyn tukemiseen mahdollisimman pitkään.

Pidämme erittäin tärkeänä vanhusten asumispalveluiden monipuolisuutta. Tarvitsemme erityisesti lisää laadukkaita ja ennakkoluulottomia yhteisöasumisen muotoja ikäihmisille ja vanhuksille. Kotona asumisen tueksi tarvitsemme monipuolisia ja kattavia kotipalveluita.

Palvelusetelin ja kotitalousvähennyksen käyttöä on laajennettava. Ikäihmisten palvelutarpeeseen vastaamiseksi on panostettava uusiin toimintatapoihin ja -malleihin.

Keskusta on pettynyt siihen, että hallitus ei ole riittävällä tavalla panostanut omaishoitoon tällä vaalikaudella. Omaishoito on tärkeä kotona asumisen mahdollistaja. Tällä hetkellä suurin ongelma on, että omaishoitajat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Omaishoidon tasavertaisuuden lisäämiseksi on laadittava valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit omaishoidolle ja omaishoidon tuki on siirrettävä Kelan vastattavaksi. Arvion mukaan yhtenäiset kriteerit toisivat tuen piiriin noin 20 000 uutta omaishoitajaa. Kun tavoitteena on omaishoidon lisääminen, on palkkion ja tukipalveluiden rinnalla vahvistettava myös järjestöjen ja seurakuntien mahdollisuuksia tukea hoitajia ja hoidettavia.

Keskustan mielestä perhehoidosta on tehtävä aito vaihtoehto ikäihmisten ja vanhusten hoitoon. Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva hallituksen esitys HE 256/2014 vp perhehoitolaiksi ei vastaa riittävällä tavalla siihen tarpeeseen, mitä iäkkäiden perhehoidolle nyt laitoshoidon vähentämisen myötä tulee.

Keskusta ihmettelee sitä, ettei hallitus ole kyennyt tuomaan eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esitystä palveluasumisen asiakasmaksujen muuttamisesta. Asiakasmaksuja on kohtuullistettava ja yhtenäistettävä siten, että palveluasumisen piirissä oleville ikäihmisille ja vanhuksille jää asumis- ja lääkekustannusten jälkeen kohtuullisesti rahaa omaan käyttöön.

Perustelut

Hallituksen esitys iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (HE 240/2014 vp) tähtää laatusuositusten mukaiseen palvelurakennemuutokseen iäkkäiden sote-palveluissa. Tavoitteena on vähentää ympärivuorokautista hoitoa, erityisesti laitoshoitoa, sekä lisätä avopalveluja, kuten kotihoitoa (iäkkäälle henkilölle pitää tehdä palveluntarveselvitys ja avopalvelut ovat ensisijainen, laitoshoito viimesijainen keino). THL:n arvion mukaan (13/2014) 12 prosenttia nykyisistä laitoshoidon asukkaista voitaisiin hoitaa muulla tavoin ja 30 prosenttia tehostetun palveluasumisen asukkaista voisi asua kotona.

Palvelurakennemuutoksella hallitus tavoittelee myös säästöjä, jotka ovat tarpeen huoltosuhteen heiketessä sekä heikon taloustilanteen jatkuessa. Hallitus on arvioinut, että palvelurakennemuutos hidastaisi iäkkäiden sote-palveluiden kustannusten kasvua noin 300 miljoonalla eurolla vuonna 2017.

Perussuomalaisten mielestä palvelurakennemuutos ja avopalvelujen lisääminen on hyvä asia edellyttäen, että avopalvelut toteutetaan laadukkaasti ja niille varataan riittävät resurssit. Perussuomalaiset myös kannattaa siirtymistä ympärivuorokautisesta hoidosta avopalveluihin silloin, kun se on asiakkaan tai potilaan edun mukaista. Pidämme kuitenkin epärealistisena hallituksen oletusta ympärivuorokautisen hoidon tarpeen vähenemisestä, ja kyseenalaistamme rakennemuutoksen tuomat säästöt.

Ympärivuorokautisen hoidon tarve ja samalla kustannukset saattavat päinvastoin kasvaa tulevaisuudessa. Suomi nimittäin kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa kaikkein iäkkäimpien osuus väestöstä kasvaa nopeimmin (yli 85-vuotiaat). Iäkkäimmille on tyypillistä mm. heikko toimintakyky ja muistisairaudet, ja heidän hoitonsa toteuttaminen edellyttää usein ympärivuorokautista turvaa, joko laitoshoitoa tai tehostettua palveluasumista.

Hallitus on siis ajamassa erityisesti laitoshoitoa alas samalla, kun sen tarve (tai sitä korvaavan tehostetun palveluasumisen tarve) kasvaa. Jatkossa avopalveluiden piirissä onkin yhä huonokuntoisempia ja iäkkäämpiä henkilöitä. Tämä puolestaan edellyttää avopalvelujen määrätietoista kehittämistä, mukaan lukien kuntoutus ja erilaiset asumismuodot, kuten perhehoito. Myös avopalvelujen määrää ja henkilökuntaa on lisättävä. Perussuomalaiset kuitenkin huomauttaa, että avopalvelujen kehittämisestä huolimatta pitäisi ympärivuorokautista hoitoa tarjota riittävästi.

Hallituksen esitys toteaa lyhyesti, että laitoshoitoa karsittaessa on tarpeen lisätä resursseja avopalveluun. Esitys lähinnä toistaa Ikähoiva-työryhmän lausuntoa, jonka mukaan laitospaikkojen vähentäminen edellyttää muiden palveluiden lisäämistä ja kehittämistä. Hallitus ei kuitenkaan ole millään säädöksellä lisäämässä henkilökunnan tai hoidon määrää avopalveluissa, kuten kotihoidossa, eikä hallituksella ole konkreettisia esityksiä avohoidon kehittämiseksi. Tämä on merkittävä puute hallituksen esityksessä, sillä jo nyt monessa kunnassa avopalveluiden resurssit ovat riittämättömät: esimerkiksi inhimillisenä hoitomuotona pidetty kotihoito on kaukana inhimillisyydestä.

Hallitus siis ei ole huomioinut kaikkein iäkkäimpien ja huonokuntoisten määrän kasvua, eikä tee riittäviä korvaavia toimenpiteitä vähentäessään laitoshoitopaikkoja. Siten ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy vaikeutuu jatkossa. Tällöin kaikkein varakkaimmat voivat ostaa nämä palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta, mutta enemmistö ei. Hallituksen esitys johtaakin siihen, että vanhusten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa.

Hallituksen esityksessä myös muutetaan niitä perusteita, joilla pääsee pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Nykyisin laitoshoitoa tarjotaan, mikäli sille on lääketieteelliset perusteet tai se edistää vanhuksen arvokasta elämää ja turvallista hoitoa (14 §). Jatkossa laitoshoitoa tarjottaisiin joko lääketieteellisin perustein tai asiakas- taikka potilasturvallisuuden perusteella (14 a §). (Arvokkaan vanhuuden tukeminen säilyy edelleen laissa, pykälässä 14.) Perussuomalaisten mielestä laitoshoidon perusteiden kiristäminen ei saa johtaa siihen, että laitoshoitoa tarvitseva iäkäs henkilö jää sen ulkopuolelle.

Iäkkäiden määrän kasvaessa yhä useampi toimii omaishoitajana työnsä ohella. Yhä useampi työikäinen onkin vaarassa uupua, mikä voi lyhentää työuria (juuri kun tavoittelemme niiden pidentämistä). Lisäksi omaishoitajat saavat edelleen liian vähän tukea kunnilta, ja alueelliset erot tuen saamisessa ovat suuret. Perussuomalaiset vaativatkin omaishoitajien aseman parantamista, mukaan lukien omaishoitajien yhdenvertainen ja riittävä tuki sekä uuden omaishoitajalainsäädännön pikainen valmistelu.

Käsillä oleva hallituksen esitys liittyy useisiin muihin lainsäädännön uudistuksiin, mukaan lukien sosiaalihuoltolaki, sote-järjestämislaki sekä asiakasmaksuja koskeva lainsäädäntö. Asiakasmaksujen osalta muutoksia on tulossa mm. kotihoidon maksusäännöksiin. Perussuomalaisten mielestä hallituksen tulisi tarkastella myös näiden lakien yhteisvaikutuksia, jotta päästään esitettyihin tavoitteisiin, kuten arvokas vanhuus.

Perustelut

Esityksen mukaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Lisäksi edellytettäisiin, että kunta on selvittänyt mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen kotiin annettavilla palveluilla tai muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla ennen hoidon ja huolenpidon toteuttamista pitkäaikaisena laitoshoitona.

Pykälätasolla tämä tarkoittaa vain sitä, että ikääntyneen henkilön arvokkaan elämän turvaaminen poistetaan laitoshoidon edellytyksistä. Muu osa pykälämuutoksista on käytännössä laissa jo olevien asioiden uudelleensijoittelua ja -järjestelyä, jolla uuden pykälän "ikävä" sisältö yritetään saada näyttämään kauniimmalta. Asian näin ollen on käsittämätöntä, ettei hallituspuolueiden edustajien äänin hyväksytyssä mietinnössä lausuta esityksen ainoasta pykälämuutoksesta yhtään mitään.

Aivan samoin lakiesityksen perusteluissa kyllä selvitetään laajasti kaikkea mahdollista ikääntyneiden henkilöiden hoivaan ja hoitoon liittyvää, mutta itse pykälämuutosta eli arvokkaan elämän turvaamisen poistoa ei perustella mitenkään. Samoin ei kerrota sitä, miten arvokkaan elämän turvaamisen poistolla aiotaan saavuttaa 300 miljoonan euron säästöt, eikä sitä, mitä siitä seuraa arvokkaan elämänsä menettäville ihmisille.

Koko pykälämuutos on rakennepoliittisen ohjelman toteutumisen kannalta täysin turha, koska pelkällä arvokkaan elämän poistolla laitoshoidon edellytyksistä ei voida vähentää kuntien menoja 300 miljoonaa euroa eikä vähempääkään, muutoin kuin turvautumalla brutalismiin. Ei kai hallitus nyt kuitenkaan sellaista suunnittele? Rakennepoliittisen ohjelman säästötavoite olisi ollut saavutettavissa ikääntyneen väestön hoidon osalta aivan yhtä hyvin ilman tätä lakimuutostakin nykyisen vanhuspalvelulain 14 pykälän perustalta.

En minä eikä vasemmistoliitto voi hyväksyä arvokkaan elämän poistamista ikääntyneen henkilön laitoshoitoon pääsyn perusteista, koska se on pöyristyttävää.