Perustelut
Yleistä
Esityksen tavoitteena on parantaa erikoislääkäri-
ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallista
strategista ohjausta, koulutusmäärien ennakointia
ja kohdentamista sekä vahvistaa yliopistojen roolia koulutuksen
sisällöllisessä ja laadullisessa ohjauksessa.
Keskeinen muutos on koulutuksen hallinnollisen vastuun siirtäminen
opetus- ja kulttuuriministeriöstä sosiaali- ja
terveysministeriölle, jonka toimialaan terveydenhuollon
palvelujärjestelmä ja henkilöstö kuuluvat.
Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta
ehdotetaan säädettävän terveydenhuollon
ammattihenkilölaissa ja sen nojalla annettavassa
asetuksessa. Mainittu koulutus ei enää jatkossa
ole tutkintoon johtavaa koulutusta vaan työssäoloaikana
tarjottavaa työelämän tarpeista lähtevää ammatillista
jatkokoulutusta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sivistysvaliokunnan
tavoin kannatettavana esityksen tavoitetta edistää erikoislääkäri-
ja erikoishammaslääkärikoulutuksen laatua,
tehokkuutta ja työelämävastaavuutta ja
tiivistää koulutuksen yhteyttä palvelujärjestelmään.
Asianmukaisesti toteutettuna muutos edistää myös
riittävien, laadukkaiden ja yhdenvertaisten sosiaali- ja
terveyspalveluiden saamista koko maassa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen
ohjausta vahvistetaan ja varmistetaan kansallisen kehittämisen yhteys
kansainväliseen kehitykseen aiempaa paremmin. Valiokunta
pitää lakiehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena
ja ehdottaa sen hyväksymistä muuttamattomana.
Erikoistumiskoulutuksen ohjaus
Lääkärien erikoistuminen tapahtuu
pääosin terveyspalvelujärjestelmässä sairaaloissa
ja terveyskeskuksissa työssä oppien. Yliopistojen
itsensä antama opetus on valiokunnan saaman selvityksen
mukaan melko vähäinen osa erikoistumista
ja rajoittuu osaan niin kutsuttua teoreettista kurssimuotoista koulutusta
sekä johtamiskoulutukseen. Lainmuutoksella ei puututa yliopistojen
itsehallintoon, ja yliopistot vastaavat edelleen koulutusten sisällöstä.
Yliopistot osallistuvat lisäksi perustelujen mukaan tutkintojen tavoitteita,
opintojen rakennetta ja muita opintojen perusteita koskevien asetustasoisten
säännösten valmisteluun, ja yliopistojen
yhteistyö toteutuu koordinaatiojaoksen sisällä.
Selvitysten mukaan eräillä lääketieteen
erikoisaloilla on ylikoulutusta ja toisaalta eräillä erikoisaloilla
koulutusmääriä tulisi lisätä.
Myös erikoislääkäreiden alueellinen
jakautuminen vaihtelee suuresti. Erikoishammaslääkäreistä on esityksen
mukaan pula kaikilla hammaslääketieteen
erikoisaloilla, ja erikoishammaslääkärien
määrissä on suuria eroja maan eri osissa. Koulutuksen
määrällisen ohjauksen lisäksi
esityksellä pyritään nykyistä parempaan
koulutukseen valittavien ohjaukseen ja valintamenettelyjen kehittämiseen.
Valtakunnallisen ohjauksen vahvistamiseksi perustetaan terveydenhuollon
ammattihenkilöiden neuvottelukunnan yhteyteen koordinaatiojaosto,
joka toimii myös erikoistumiskoulutuksen laadullisen kehittämistyön
yhteistyötahona. Jaoston jäsenten tulee esityksen
mukaan edustaa ministeriöiden lisäksi muun muassa
julkista ja yksityistä palvelujärjestelmää,
yliopistoja, alan ammattijärjestöjä ja
muita keskeisiä viranomaisia ja yhteistyötahoja.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että 55 erikoisalan välinen koordinaatio tapahtuu
yhden yhteistyöfoorumin kautta, vaikka päätöksenteko
koulutusjärjestelyistä ja sisällöistä säilyy
yliopistoilla.
Esitetyt lainmuutokset helpottavat muuttuvan palvelujärjestelmän
edellyttämän ammattitaitoisen henkilöstön
saatavuutta ja mahdollistavat erikoislääkäri-
ja erikoishammaslääkärikoulutuksen jatkuvan
kehittämistarpeiden arvioinnin ja koulutuksen
suuntaamisen eri erikoisaloille nykyistä tasapainoisemmin.
Koulutuksen muuttaminen tutkintokoulutuksesta jatkokoulutukseksi
mahdollistaa koulutuksen muuttamisen opiskelijalle osittain maksulliseksi.
Valiokunta toteaa, ettei maksullisuuden tarkoituksenmukaisuutta
ja vaikutuksia muun muassa erikoistumishalukkuuteen ja erikoislääkärien
saatavuuteen ole tämän hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä selvitetty.
Lakiehdotuksen 4 a §:n mukaan sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksella säädetään
erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen
sekä yleislääketieteen koulutuksen tavoitteista,
opintojen rakenteesta, koulutusohjelmista ja muista opintojen perusteista
sekä siitä, missä yliopistoissa
erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta
annetaan. Valiokunta pitää tärkeänä,
että lakiehdotuksen 4 a §:n
4 momentissa tarkoitetun asetuksen valmistelu tapahtuu säännöksen
mukaisesti yhteistyössä koordinaatiojaoston kanssa,
jossa myös opetus- ja kulttuuriministeriö on edustettuna.
Erikoistumiskoulutuksen rahoitus
Koulutusta on jo nykyisin ohjattu terveydenhuoltolain nojalla
palvelujärjestelmälle maksettavalla erityisvaltionosuudella
(koulutus-EVO). Korvausta on tarkoitus jatkossa ohjata palvelujärjestelmän
lisäksi yliopistoille, mikä mahdollistaa myös
koulutusmäärien nykyistä toimivamman
ohjauksen. Hallituksen esityksessä laiksi sosiaali- ja
terveydenhuollon järjestämisestä ehdotetaan,
että yliopistoille ohjataan valtion koulutuskorvausrahoitusta
korvaamaan kuluja, jotka syntyvät erikoislääkäri-
ja erikoishammaslääkärikoulutuksen järjestämisestä ja
koordinoinnista (HE 324/2014 vp).
Valiokunta toistaa aiemman näkemyksensä siitä,
että tavoitteena tulee olla, että valtion varoista
suoritetaan täysimääräinen korvaus
lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta
samoin kuin yliopistotasoisesta terveyden tutkimuksesta kunnille
aiheutuviin kustannuksiin (esim. StVL 15/2012
vp). Valiokunta pitää tärkeänä, ettei
koulutuksen kustannuksia jouduta sisällyttämään
esimerkiksi sairaaloiden palvelutuotteiden hintoihin tai
kattamaan kustannuksia yliopistojen perusrahoituksella.