Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Sosiaalisen luototuksen järjestäminen

Sosiaalinen luototus on kuntien sosiaalihuollolle uusi, vapaaehtoinen tehtävä. Sosiaalinen luototus tarjoaa kuntien sosiaalihuollolle uuden keinon pienituloisten tai vähävaraisten taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden auttamiseksi. So-siaalinen luototus on sosiaalitoimelle erittäin vaativa tehtävä, joka edellyttää paitsi sosiaalityön myös talousneuvonnan ja velkajärjestelyn monin osin hyvin juridispainotteista osaamista. Kun sosiaalityön nykyistenkin voimavarojen käyttöön kohdistuu kustannuspaineita, ei sosiaalisen luototuksen vaatima pankkitoiminnan ylläpito saisi kunnissa entisestään heikentää muun sosiaalityön toiminnan edellytyksiä.

Valiokunta painottaa, että sosiaalisen luototuksen asianmukainen hoitaminen vaatii sellaista osaamista ja asiantuntemusta, joka edellyttää henkilöstön täydennyskoulutusta samoin kuin henkilöstöresurssien todellista lisäämistä. Mahdollisuuksia henkilöstön lisäämiseen rajoittaa kuitenkin jo nyt pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Sosiaalitoimen apuna tulisi kunnassa olla käytettävissä myös talous- ja velkaneuvonnan palveluja sekä luotto- ja rahoitustoiminnan osaamista. Valiokunta toteaa, että ainakin pienten kuntien kohdalla seudullinen yhteistyö so-siaalisen luototuksen järjestämisessä voi edistää toiminnan käynnistymistä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain mukaan kunta voi järjestää sosiaalihuollon alaan kuuluvat tehtävät myös hankkimalla palvelut esimerkiksi toiselta kunnalta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujentuottajalta. Sosiaalinen luototus on tehtävä, jonka hoitamisesta kunnat voivat sopia järjestettäväksi esimerkiksi kuntien yhteistyönä tai ostopalvelusopimusten perusteella.

Valiokunta toteaa, että kunnissa päätösvalta sosiaalisen luototuksen myöntämisestä voidaan johtosäännöllä siirtää monijäsenisen toimielimen alaisille viranhaltijoille. Sosiaalihuoltolain 12 § mahdollistaa laissa säädetyn päätösvallan siirtämisen.

Sosiaalisen luoton suhde toimeentulotukeen

Sosiaalisen luototuksen asiakkaiden kannalta rajanveto sosiaalisen luoton ja toimeentulotuen välillä on keskeinen. Lakiehdotuksessa lähdetään siitä, että ennen luoton myöntämistä tulee selvittää hakijan oikeus saada toimeentulotuen perusosaa sekä harkinnanvaraista ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea. Valiokunta tähdentää, että sosiaalisella luototuksella ei missään olosuhteissa saa korvata tai vähentää kansalaisten oikeutta saada toimeentulotukea. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalinen luotto ei voi korvata perustuslaissa jokaiselle turvattua oikeutta välttämättömään toimeentuloon.

Toimeentulotukimenoihin kohdistuu monissa kunnissa jatkuvasti säästöpaineita. Tästä syystä valiokunta korostaa, ettei sosiaalisen luototuksen järjestelmä saa johtaa ehkäisevän ja harkinnanvaraisen toimeentulotuen saamisedellytysten kiristymiseen. Valiokunta pitää lain toimeenpanossa välttämättömänä kohdistaa erityistä ohjeistusta ja seurantaa toimeentulotuen ja erityisesti ehkäisevän toimeentulotuen ensisijaisuuden toteutumiseen. Rajanveto asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisiksi katsottaviin menoihin oikeuttavaan toimeentulotukeen tai ehkäisevään toimeentulotukeen ei saa hämärtyä, ja siksi sosiaali- ja terveysministeriön on annettava kunnille selkeät ohjeet sosiaalisen luoton ja toimeentulotuen välisestä suhteesta.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen

Sosiaalisen luototuksen järjestäminen on kunnille vapaaehtoista. Kuntien taloudellinen tilanne ja toiminnan järjestämiseen vaadittava kuntien omarahoitusosuuden suuruus saattavat johtaa siihen, ettei sosiaalista luototusta voida kunnissa järjestää kysyntää vastaavasti. Vaikka kun-tien vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä ei perustuslakivaliokunnan mukaan sinänsä ole perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta loukkaava, ovat kansalaiset tosiasiallisesti hyvin eriarvoisessa asemassa, jos vain osalla kunnista on ta-loudellisia resursseja luototuksen käynnistämiseen. Esimerkiksi talous- ja velkaneuvontapalveluiden käynnistäminen on osoittanut, että kuntalaisten eriarvoisuus on tosiasia, koska kunnat ovat erittäin vaihtelevasti panostaneet neuvontaan. Tästä syystä valtionosuuksien kohdentamiseen ja riittävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Sosiaalisen luototuksen käynnistämisen tueksi on tarkoitus perustaa toimeenpanoprojekti, jonka tehtävänä on sosiaalisen luototuksen valtakunnallisen ohjeistuksen laatiminen ja neuvonnan ja ohjauksen sekä koulutuksellisen tuen antaminen kuntien henkilöstölle sosiaalisen luototuksen käynnistämisvaiheessa. Valiokunta pitää ehdotettua toimeenpanoprojektia tarpeellisena ja toteaa, että sen tulisi myös arvioida työntekijäresurssien riittävyyttä sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista sosiaalisen luototuksen käyttöönotossa.