Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Sosiaalisen luototuksen järjestäminen
Sosiaalinen luototus on kuntien sosiaalihuollolle uusi, vapaaehtoinen
tehtävä. Sosiaalinen luototus tarjoaa kuntien
sosiaalihuollolle uuden keinon pienituloisten tai vähävaraisten
taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden auttamiseksi. So-siaalinen
luototus on sosiaalitoimelle erittäin vaativa tehtävä,
joka edellyttää paitsi sosiaalityön myös
talousneuvonnan ja velkajärjestelyn monin osin hyvin juridispainotteista osaamista.
Kun
sosiaalityön nykyistenkin voimavarojen käyttöön
kohdistuu kustannuspaineita, ei sosiaalisen luototuksen vaatima
pankkitoiminnan ylläpito saisi kunnissa entisestään
heikentää muun sosiaalityön toiminnan
edellytyksiä.
Valiokunta painottaa, että sosiaalisen luototuksen
asianmukainen hoitaminen vaatii sellaista osaamista ja asiantuntemusta,
joka edellyttää henkilöstön
täydennyskoulutusta samoin kuin henkilöstöresurssien
todellista lisäämistä. Mahdollisuuksia
henkilöstön lisäämiseen rajoittaa kuitenkin
jo nyt pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä.
Sosiaalitoimen apuna tulisi kunnassa olla käytettävissä myös
talous- ja velkaneuvonnan palveluja sekä luotto- ja rahoitustoiminnan osaamista.
Valiokunta toteaa, että ainakin pienten kuntien kohdalla
seudullinen yhteistyö so-siaalisen luototuksen
järjestämisessä voi edistää toiminnan
käynnistymistä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta
annetun lain mukaan kunta voi järjestää sosiaalihuollon
alaan kuuluvat tehtävät myös hankkimalla
palvelut esimerkiksi toiselta kunnalta taikka muulta julkiselta
tai yksityiseltä palvelujentuottajalta. Sosiaalinen luototus
on tehtävä, jonka hoitamisesta kunnat voivat sopia
järjestettäväksi esimerkiksi kuntien
yhteistyönä tai ostopalvelusopimusten perusteella.
Valiokunta toteaa, että kunnissa päätösvalta sosiaalisen
luototuksen myöntämisestä voidaan johtosäännöllä siirtää monijäsenisen
toimielimen alaisille viranhaltijoille. Sosiaalihuoltolain 12 § mahdollistaa
laissa säädetyn päätösvallan siirtämisen.
Sosiaalisen luoton suhde toimeentulotukeen
Sosiaalisen luototuksen asiakkaiden kannalta rajanveto sosiaalisen
luoton ja toimeentulotuen välillä on keskeinen.
Lakiehdotuksessa lähdetään siitä,
että ennen luoton myöntämistä tulee selvittää hakijan
oikeus saada toimeentulotuen perusosaa sekä harkinnanvaraista
ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea.
Valiokunta tähdentää, että sosiaalisella
luototuksella ei missään olosuhteissa saa korvata
tai vähentää kansalaisten oikeutta saada
toimeentulotukea. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalinen
luotto ei voi korvata perustuslaissa jokaiselle turvattua oikeutta
välttämättömään
toimeentuloon.
Toimeentulotukimenoihin kohdistuu monissa kunnissa jatkuvasti
säästöpaineita. Tästä syystä valiokunta
korostaa, ettei sosiaalisen luototuksen järjestelmä saa
johtaa ehkäisevän ja harkinnanvaraisen toimeentulotuen
saamisedellytysten kiristymiseen. Valiokunta pitää lain
toimeenpanossa välttämättömänä kohdistaa
erityistä ohjeistusta ja seurantaa toimeentulotuen ja erityisesti
ehkäisevän toimeentulotuen ensisijaisuuden toteutumiseen.
Rajanveto asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi
tarpeellisiksi katsottaviin menoihin oikeuttavaan toimeentulotukeen
tai ehkäisevään toimeentulotukeen ei saa
hämärtyä, ja siksi sosiaali- ja terveysministeriön
on annettava kunnille selkeät ohjeet sosiaalisen luoton
ja toimeentulotuen välisestä suhteesta.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen
Sosiaalisen luototuksen järjestäminen on kunnille
vapaaehtoista. Kuntien taloudellinen tilanne ja toiminnan järjestämiseen
vaadittava kuntien omarahoitusosuuden suuruus saattavat johtaa siihen,
ettei sosiaalista luototusta voida kunnissa järjestää kysyntää vastaavasti.
Vaikka kun-tien vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä ei perustuslakivaliokunnan
mukaan sinänsä ole perustuslain 6 §:n
yhdenvertaisuutta loukkaava, ovat kansalaiset tosiasiallisesti hyvin
eriarvoisessa asemassa, jos vain osalla kunnista on ta-loudellisia
resursseja luototuksen käynnistämiseen. Esimerkiksi
talous- ja velkaneuvontapalveluiden käynnistäminen
on osoittanut, että kuntalaisten eriarvoisuus on tosiasia,
koska kunnat ovat erittäin vaihtelevasti panostaneet neuvontaan.
Tästä syystä valtionosuuksien kohdentamiseen
ja riittävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Sosiaalisen luototuksen käynnistämisen tueksi
on tarkoitus perustaa toimeenpanoprojekti, jonka tehtävänä on
sosiaalisen luototuksen valtakunnallisen ohjeistuksen laatiminen
ja neuvonnan ja ohjauksen sekä koulutuksellisen tuen antaminen
kuntien henkilöstölle sosiaalisen luototuksen
käynnistämisvaiheessa. Valiokunta pitää ehdotettua
toimeenpanoprojektia tarpeellisena ja toteaa, että sen
tulisi myös arvioida työntekijäresurssien
riittävyyttä sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden
toteutumista sosiaalisen luototuksen käyttöönotossa.
Yksityiskohtaiset perustelut
Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiheellisena, että 1.
lakiehdotuksen 10 §:ssä selvyyssyistä todetaan,
ettei sosiaalinen luotto korvaa perustuslain 19 §:n 1 momentissa
jokaiselle turvattua oikeutta välttämättömään
toimeentuloon. Valiokunta ehdottaa tämän mukaisesti
1. lakiehdotuksen 10 §:ää täydennettäväksi.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että kunnan
viranomaisen päätös luoton myöntämisestä perustaa
julkisoikeudellisen oikeussuhteen, josta samoin kuin luottoa koskevasta
sopimuksesta aiheutuvat riidat ovat hallinto-oikeuden ratkaistavia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa tämän
mukaisesti 11 §:ää selkiytettäväksi.
Valiokunta ehdottaa lisäksi 2. lakiehdotuksen 51 §:ää teknisesti
muutettavaksi niin, että pykälässä mainittu
kotipaikka korvataan sanalla kotikunta kotikuntalain (201/1994)
perusteella.