Perustelut
Hallituksen esityksessä laeiksi raskauden keskeyttämisestä annetun
lain ja steriloimislain muuttamisesta HE 207/2000
vp ehdotetaan tehtäväksi muutoksia siten,
että säännökset vastaisivat
perustuslaissa ilmaistuja periaatteita ja vaatimuksia.
Perusoikeusuudistuksessa tuli perustuslakiin nimenomainen maininta
henkilökohtaisesta koskemattomuudesta. Se suojaa esimerkiksi
pakolla suoritettavia lääketieteellisiä toimenpiteitä vastaan.
Perusoikeutemme turvaavat erityisesti henkilökohtaisen
koskemattomuuden kautta ihmisarvon loukkaamattomuuden. Myös
yksityiselämän suojaan sisältyy oikeus
määrätä itsestään
ja ruumiistaan, fyysisen koskemattomuuden suoja. Perusoikeudet kuuluvat
lähtökohtaisesti kaikille riippumatta iästä,
kansallisuudesta, sukupuolesta, terveydestä yms.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi raskauden
keskeyttämistä koskevan lain 2 §:ää ja
steriloimislain 2 §:ää siten, että raskauden
keskeytystä tai sterilointia pyytämään
kykenemättömän naisen laillinen edustaja
voi hakea toimenpidettä. Oikeusministeriön hallituksen esityksestä antamassa
lausunnossa todetaan, että nämä toimenpiteet
merkitsevät pitkälle meneviä rajoituksia
perusoikeutena turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
Vaikka esityksen tavoitteena todetaan olevan nimenomaan perustuslain
asettamien vaatimuksien täyttäminen, ehdotus jää monessa
suhteessa puutteelliseksi perusoikeuksien valossa.
Koska hallituksen esityksessä annetaan lailliselle
edustajalle tarpeettoman laaja mahdollisuus puuttua naisen itsemääräämisoikeuteen,
edustajan
oikeus hakea raskauden keskeytystä naisen puolesta tulisi
rajata niihin tapauksiin, joissa naisen henki tai terveys vaarantuu
raskauden jatkumisen tai synnyttämisen vuoksi. Näin laillisen
edustajan oikeus hakea aborttia rajoittuisi vain välttämättömiin
tilanteisiin, kuten oikeusministeriön lausunnossa esitetään
tehtäväksi.
Hallituksen esityksessä käytetään
vanhentuneita ja osittain epäselviä termejä,
esimerkiksi "häiriintynyt sieluntoiminta". Kun esitys koskee puuttumista
vakavalla tavalla naisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen,
käsitteiden tulee olla laissa selkeitä ja lääketieteellisesti
yksiselitteisiä. Mielenterveyden häiriön
ja kehitysvammaisuuden määritelmien ulkopuolelle
jäävä "häiriintynyt sieluntoiminta"
on tarpeeton ja jopa vaarallinen käsite.
HE 229/1998 vp hallituksen esityksessä laeiksi
lääketieteellisestä tutkimuksesta sekä potilaan
asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 ja 9 §:n muuttamisesta
perusteltiin vajaakykyisen tutkittavan asemaa seuraavasti:
"Myös vajaakykyiselle tutkittavalle itselleen olisi
pyrittävä antamaan hänen ymmärryskykynsä edellyttämä selvitys
tutkimuksesta. Jos vajaakykyinen vastustaa tutkimustoimenpidettä,
sitä ei saisi hänelle suorittaa siitä huolimatta,
että lähiomainen, muu läheinen tai laillinen
edustaja olisi antanut siihen suostumuksen. Asianomaisen vastustus
on otettava huomioon kaikissa tutkimuksen vaiheissa."
Vastaavasti kun kysymyksessä on mielisairaan tai vajaamielisen
naisen raskauden keskeytys, eli ruumiilliseen koskemattomuuteen
huomattavasti lääketieteellistä tutkimusta
syvemmin puuttuva toimenpide, tulee naisen tahtoa kuulla. Raskauden
keskeytystä koskevan lain 2 §:ään
on lisättävä vaatimus naisen ymmärryskyvyn
edellyttämän selvityksen antamisesta. Aborttia
ei missään tilanteessa tule tehdä naiselle,
jolla on edellytyksiä ymmärtää toimenpiteen merkitys
ja joka ei sitä siitä huolimatta tahdo. Myös
raskauden keskeyttämistä koskevan lain 7 §:ssä oleva
lapsen isän oikeus tulla kuulluksi olisi erityisesti 2 §:n
mukaisissa tapauksissa, mutta myös muuten otettava aikaisempaa
tehokkaampaan käyttöön. Nykyisen käytännön
mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuskaan ei pyydä isän
lausuntoa käsittelemistään hakemuksista.
Sekä raskauden keskeytykseen että steriloimiseen
tulisi perusoikeuksien täysimääräisen toteutumisen
takaamiseksi aina edellyttää Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen lupaa, koska kysymyksessä on päätöksenteko
sellaisen henkilön puolesta, jonka kykyä ilmaista
oma tahtonsa ja ymmärtää toimenpiteen
merkitys on pätevästi arvioitava. Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen päätökseen tulisi
olla perustuslain mukaisesti myös oikeus hakea muutosta,
kuten oikeusministeriönkin lausunnossa esitetään. Hallituksen
esityksessä ei annettu näitä koskevia
ehdotuksia ja koska ne sijaitsevat lain 6 §:ssä,
niihin ei tässä yhteydessä voinut tehdä muutosesitystä.
Kun nyt ollaan tekemässä sterilointilakiin
ja raskauden keskeytyksiä koskevaan lakiin ensimmäisiä muutoksia
perusoikeusuudistuksen jälkeen, tulisi lakia muuttaa perusoikeusmyönteiseksi
eikä kiirehtiä tekemään vain
kansainvälisten sopimusten edellyttämiä minimitason
parannuksia.
Raskaudenkeskeytystä koskeva lainsäädäntö on
myös muiden pykäliensä osalta vanhentunut ja
ongelmallinen perusoikeusnäkökulmasta. Professori
Martin Scheinin kiinnitti asiantuntijalausunnossaan huomiota selektiiviaborttien
eettisiin ongelmiin ottaen esimerkiksi sen, että lääketieteellisin
perustein voidaan nykyisin suorittaa abortti sosiaalisiin syihin
perustuvaa aborttia myöhemmin. Raskaudenkeskeytystä koskeva
lainsäädäntö tuleekin kokonaisuudessaan
uudistaa vastaamaan uusien perusoikeuksien vaatimuksia (Vastalauseen
lausumaehdotus).