Perustelut

Hallituksen esityksessä laeiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain ja steriloimislain muuttamisesta HE 207/2000 vp ehdotetaan tehtäväksi muutoksia siten, että säännökset vastaisivat perustuslaissa ilmaistuja periaatteita ja vaatimuksia.

Perusoikeusuudistuksessa tuli perustuslakiin nimenomainen maininta henkilökohtaisesta koskemattomuudesta. Se suojaa esimerkiksi pakolla suoritettavia lääketieteellisiä toimenpiteitä vastaan. Perusoikeutemme turvaavat erityisesti henkilökohtaisen koskemattomuuden kautta ihmisarvon loukkaamattomuuden. Myös yksityiselämän suojaan sisältyy oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan, fyysisen koskemattomuuden suoja. Perusoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti kaikille riippumatta iästä, kansallisuudesta, sukupuolesta, terveydestä yms.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi raskauden keskeyttämistä koskevan lain 2 §:ää ja steriloimislain 2 §:ää siten, että raskauden keskeytystä tai sterilointia pyytämään kykenemättömän naisen laillinen edustaja voi hakea toimenpidettä. Oikeusministeriön hallituksen esityksestä antamassa lausunnossa todetaan, että nämä toimenpiteet merkitsevät pitkälle meneviä rajoituksia perusoikeutena turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Vaikka esityksen tavoitteena todetaan olevan nimenomaan perustuslain asettamien vaatimuksien täyttäminen, ehdotus jää monessa suhteessa puutteelliseksi perusoikeuksien valossa.

Koska hallituksen esityksessä annetaan lailliselle edustajalle tarpeettoman laaja mahdollisuus puuttua naisen itsemääräämisoikeuteen, edustajan oikeus hakea raskauden keskeytystä naisen puolesta tulisi rajata niihin tapauksiin, joissa naisen henki tai terveys vaarantuu raskauden jatkumisen tai synnyttämisen vuoksi. Näin laillisen edustajan oikeus hakea aborttia rajoittuisi vain välttämättömiin tilanteisiin, kuten oikeusministeriön lausunnossa esitetään tehtäväksi.

Hallituksen esityksessä käytetään vanhentuneita ja osittain epäselviä termejä, esimerkiksi "häiriintynyt sieluntoiminta". Kun esitys koskee puuttumista vakavalla tavalla naisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, käsitteiden tulee olla laissa selkeitä ja lääketieteellisesti yksiselitteisiä. Mielenterveyden häiriön ja kehitysvammaisuuden määritelmien ulkopuolelle jäävä "häiriintynyt sieluntoiminta" on tarpeeton ja jopa vaarallinen käsite.

HE 229/1998 vp hallituksen esityksessä laeiksi lääketieteellisestä tutkimuksesta sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 ja 9 §:n muuttamisesta perusteltiin vajaakykyisen tutkittavan asemaa seuraavasti:

"Myös vajaakykyiselle tutkittavalle itselleen olisi pyrittävä antamaan hänen ymmärryskykynsä edellyttämä selvitys tutkimuksesta. Jos vajaakykyinen vastustaa tutkimustoimenpidettä, sitä ei saisi hänelle suorittaa siitä huolimatta, että lähiomainen, muu läheinen tai laillinen edustaja olisi antanut siihen suostumuksen. Asianomaisen vastustus on otettava huomioon kaikissa tutkimuksen vaiheissa."

Vastaavasti kun kysymyksessä on mielisairaan tai vajaamielisen naisen raskauden keskeytys, eli ruumiilliseen koskemattomuuteen huomattavasti lääketieteellistä tutkimusta syvemmin puuttuva toimenpide, tulee naisen tahtoa kuulla. Raskauden keskeytystä koskevan lain 2 §:ään on lisättävä vaatimus naisen ymmärryskyvyn edellyttämän selvityksen antamisesta. Aborttia ei missään tilanteessa tule tehdä naiselle, jolla on edellytyksiä ymmärtää toimenpiteen merkitys ja joka ei sitä siitä huolimatta tahdo. Myös raskauden keskeyttämistä koskevan lain 7 §:ssä oleva lapsen isän oikeus tulla kuulluksi olisi erityisesti 2 §:n mukaisissa tapauksissa, mutta myös muuten otettava aikaisempaa tehokkaampaan käyttöön. Nykyisen käytännön mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuskaan ei pyydä isän lausuntoa käsittelemistään hakemuksista.

Sekä raskauden keskeytykseen että steriloimiseen tulisi perusoikeuksien täysimääräisen toteutumisen takaamiseksi aina edellyttää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lupaa, koska kysymyksessä on päätöksenteko sellaisen henkilön puolesta, jonka kykyä ilmaista oma tahtonsa ja ymmärtää toimenpiteen merkitys on pätevästi arvioitava. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätökseen tulisi olla perustuslain mukaisesti myös oikeus hakea muutosta, kuten oikeusministeriönkin lausunnossa esitetään. Hallituksen esityksessä ei annettu näitä koskevia ehdotuksia ja koska ne sijaitsevat lain 6 §:ssä, niihin ei tässä yhteydessä voinut tehdä muutosesitystä.

Kun nyt ollaan tekemässä sterilointilakiin ja raskauden keskeytyksiä koskevaan lakiin ensimmäisiä muutoksia perusoikeusuudistuksen jälkeen, tulisi lakia muuttaa perusoikeusmyönteiseksi eikä kiirehtiä tekemään vain kansainvälisten sopimusten edellyttämiä minimitason parannuksia.

Raskaudenkeskeytystä koskeva lainsäädäntö on myös muiden pykäliensä osalta vanhentunut ja ongelmallinen perusoikeusnäkökulmasta. Professori Martin Scheinin kiinnitti asiantuntijalausunnossaan huomiota selektiiviaborttien eettisiin ongelmiin ottaen esimerkiksi sen, että lääketieteellisin perustein voidaan nykyisin suorittaa abortti sosiaalisiin syihin perustuvaa aborttia myöhemmin. Raskaudenkeskeytystä koskeva lainsäädäntö tuleekin kokonaisuudessaan uudistaa vastaamaan uusien perusoikeuksien vaatimuksia (Vastalauseen lausumaehdotus).