Perustelut
Työeläkeote
Työntekijän eläkelain 75 §:n
mukaan kukin henkilö, jolle on kertynyt yksityisillä aloilla
työeläkettä, saa vuodesta 2008 alkaen
vuosittain eläkeotteen, josta ilmenevät kertynyt
eläke ja sen perusteena olevat ansiot. Esityksessä ehdotetaan sähköisen
eläkeotteen käyttöönottoa siten,
että vakuutettu voi valita, haluaako hän otteen
kirjallisena vaiko sähköisenä. Valiokunta
pitää ehdotusta kannatettavana. Koska lähetettävien
otteiden määrä on jo nyt yli 1,5 miljoonaa/vuosi,
on järkevää siirtyä kustannuksia
säästävään sähköiseen
vaihtoehtoon. Ehdotus turvaa riittävästi myös
vakuutetun edut, koska eläkelaitos velvoitetaan lähettämään
kirjallinen ote, jos vakuutettu ei neljään vuoteen
kirjaudu sähköistä eläkeotettaan
katsomaan. Esitys on johdonmukainen myös valtionhallinnossa
toteutettavan sähköisten palvelujen kehittämistavoitteen
kanssa.
Työeläkeotteen tarkoitus on, että vakuutetut voivat
tehokkaasti valvoa eläkevakuuttamisen oikeellisuutta. Kun
vuoteen 2013 mennessä eläkelaitosten velvollisuus
takautuvasti selvittää eläkevakuuttamisen
puutteita lyhenee viiteen vuoteen, on entistä tärkeämpää,
että työntekijä tarkistaa otteen ja reagoi
siinä oleviin puutteisiin. Valiokunta pitääkin
välttämättömänä,
että työeläkeotteen merkityksestä edelleen
tiedotetaan tehokkaasti kansalaisille.
Ulkomaisten työntekijöiden vakuuttaminen
Esityksessä ehdotetaan, ettei ulkomainen työnantaja
olisi velvollinen vakuuttamaan Suomeen lähettämäänsä työntekijää työntekijän
eläkelain mukaisesti, jos työkomennus Suomessa
kestäisi enintään kaksi vuotta. Säännös
koskisi niitä tilanteita, joissa ei sovelleta EU-säännöksiä tai Suomen
solmiman sosiaaliturvasopimuksen määräyksiä.
Jos työntekijään on sovellettava EU-säännöksiä,
hänet on pääsääntöisesti
vuoden työskentelyn jälkeen vakuutettava Suomessa
kuten suomalainen työntekijä. Voimassa olevan
lain mukaan Eläketurvakeskus voi vapauttaa EU:n ulkopuolisen
ulkomaisen työnantajan vakuuttamisvelvollisuudesta silloin,
jos työnantaja on velvollinen järjestämään
työntekijälle Suomessa työskentelyn ajalta
kohtuullisen eläketurvan toisessa valtiossa. Tällä menettelyllä on
voitu välttää työnantajan kaksinkertainen
vakuuttamisvelvollisuus.
Maksuvapautuksen myöntäminen EU:n ulkopuolisille
työnantajille on aiheuttanut runsaasti hankaluuksia käytännössä, koska
monista valtioista ei ole saatavissa luotettavaa selvitystä yksittäisen
työntekijän vakuuttamisesta. Kohtuullisen tason
arviointia on lisäksi vaikeuttanut se, ettei eläkerahastojen
tuotto-odotuksista ole selvyyttä eikä myöskään
siitä, mikä osa palkasta eläkettä kartuttaa.
Valvonta on ollut erittäin vaikeaa ja maksuunpantujen työeläkemaksujen
perintä ulkomailta paitsi hankalaa, myös erittäin kallista.
Toisena perusteena muutosehdotukselle on jo hyväksytty,
lähivuosina voimaantuleva uusi EU:n koordinaatioasetus,
jonka nojalla alle kahden vuoden komennukselle tulevaa ei vakuuteta
työskentelymaassa, vaan hän pysyy lähtömaan
vakuutuksen piirissä. Esityksen mukaan jatkossakin maksuvapautukset
EU:n ulkopuolisille työantajille olisivat mahdollisia aina
viiteen vuoteen asti, jos työnantaja esittää selvityksen
eläketurvan järjestämisestä toisessa
valtiossa. Sen sijaan turvan määrää,
riittävyyttä ja kattavuutta ei jatkossa tarvitse
selvittää.
Tällä hetkellä EU:n ulkopuolelta
Suomeen tulevien lyhytaikaisten työntekijöiden
määrä on arviolta 10 000 vuodessa.
Työntekijöistä enemmistö on
sijoittunut matalan koulutuksen vaativiin työtehtäviin
metalli- ja rakennusalalla sekä matalan palkkatason palvelualoille.
Lähivuosina ulkomailta tulevien työntekijöiden
määrän arvioidaan kasvavan erityisesti
palvelu- ja hoiva-alalla. Varmuutta siitä, miten Suomessa
nykyisin työskentelevät on kotimaassaan vakuutettu, ei
ole olemassa. Ainakin rakennusalalla on vakuuttamatta jättämistä havaittu
tapahtuvan ja sen koskevan niin EU:n ulkopuolelta kuin
myös EU-jäsenvaltioista lähetettyjä työntekijöitä. Myös
laissa olevaa velvoitetta ottaa työntekijälle
tapaturmavakuutus Suomessa laiminlyödään.
Vuoden 2007 alusta voimaan tulleen tilaajavastuulain (1233/2006)
mukaan työn tilaajan selvitysvelvollisuuteen kuuluu muun
muassa vaatia todistukset eläkevakuutusten ottamisesta. Työsuojeluviranomaisten
tehtävänä on valvoa, että tilaajat
ovat täyttäneet lain mukaisen selvitysvelvollisuutensa.
Nyt ehdotettu lainmuutos merkitsee, että selvitystä eläkevakuutuksesta alle
kahden vuoden työkomennusten osalta ei ole Suomessa saatavana,
koska näitä komennuksia vakuuttamisvelvollisuus
Suomessa ei jatkossa koske.
Valiokunta toteaa, että on erittäin tärkeää huolehtia
ulkomailta Suomeen tulevien työntekijöiden eläkevakuuttamisesta.
Kaksinkertaista vakuuttamista ei luonnollisestikaan tule vaatia, mutta
eläkevakuutuksen olemassaolo ylipäänsä jossain
valtiossa, esim. työntekijän- tai työnantajan
kotivaltiossa, on välttämätöntä.
Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää,
että ulkomainen yritys voi tarjota työmarkkinoille työntekijöitä, joiden sosiaalisista
oikeuksista ei ole huolehdittu. Kysymys on paitsi kilpailutilanteen
vääristymisestä koti- ja ulkomaisten
työnantajien kesken ja harmaan talouden mahdollisesta lisääntymisestä myös
erityisesti työntekijöiden suojelusta, jonka tulee
tapahtua yhteisten periaatteiden mukaisesti. Käytännössä lakisääteisten velvoitteiden
täyttämisen
valvonta on vaikeaa, koska tarkkaa tietoa ulkomaisten työnantajien
palveluksessa olevista työntekijöistä ei ole
olemassa.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että ulkomaisten työntekijöiden määrän
kehitystä ja sijoittumista eri aloille tarkkaan seurataan.
Lisäksi tulisi arvioida mahdollisuudet lisätä eri
keinoin sekä eri hallinnonalojen viranomaisten että yksityissektorin
yhteistyönä valvontaa sen suhteen, täyttävätkö ulkomaiset
työnantajat niin veroja kuin sosiaalivakuutusmaksuja koskevat
velvoitteensa. Valiokunta esittää asiasta lausumaa (Valiokunnan
lausumaehdotus). Valiokunta katsoo lisäksi, että Suomen
on sekä EU:ssa että muissa kansainvälisissä organisaatioissa
toimittava aktiivisesti myös lähetettyjen työntekijöiden
oikeuksien vahvistamiseksi.