Perustelut

Työeläkeote

Työntekijän eläkelain 75 §:n mukaan kukin henkilö, jolle on kertynyt yksityisillä aloilla työeläkettä, saa vuodesta 2008 alkaen vuosittain eläkeotteen, josta ilmenevät kertynyt eläke ja sen perusteena olevat ansiot. Esityksessä ehdotetaan sähköisen eläkeotteen käyttöönottoa siten, että vakuutettu voi valita, haluaako hän otteen kirjallisena vaiko sähköisenä. Valiokunta pitää ehdotusta kannatettavana. Koska lähetettävien otteiden määrä on jo nyt yli 1,5 miljoonaa/vuosi, on järkevää siirtyä kustannuksia säästävään sähköiseen vaihtoehtoon. Ehdotus turvaa riittävästi myös vakuutetun edut, koska eläkelaitos velvoitetaan lähettämään kirjallinen ote, jos vakuutettu ei neljään vuoteen kirjaudu sähköistä eläkeotettaan katsomaan. Esitys on johdonmukainen myös valtionhallinnossa toteutettavan sähköisten palvelujen kehittämistavoitteen kanssa.

Työeläkeotteen tarkoitus on, että vakuutetut voivat tehokkaasti valvoa eläkevakuuttamisen oikeellisuutta. Kun vuoteen 2013 mennessä eläkelaitosten velvollisuus takautuvasti selvittää eläkevakuuttamisen puutteita lyhenee viiteen vuoteen, on entistä tärkeämpää, että työntekijä tarkistaa otteen ja reagoi siinä oleviin puutteisiin. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että työeläkeotteen merkityksestä edelleen tiedotetaan tehokkaasti kansalaisille.

Ulkomaisten työntekijöiden vakuuttaminen

Esityksessä ehdotetaan, ettei ulkomainen työnantaja olisi velvollinen vakuuttamaan Suomeen lähettämäänsä työntekijää työntekijän eläkelain mukaisesti, jos työkomennus Suomessa kestäisi enintään kaksi vuotta. Säännös koskisi niitä tilanteita, joissa ei sovelleta EU-säännöksiä tai Suomen solmiman sosiaaliturvasopimuksen määräyksiä. Jos työntekijään on sovellettava EU-säännöksiä, hänet on pääsääntöisesti vuoden työskentelyn jälkeen vakuutettava Suomessa kuten suomalainen työntekijä. Voimassa olevan lain mukaan Eläketurvakeskus voi vapauttaa EU:n ulkopuolisen ulkomaisen työnantajan vakuuttamisvelvollisuudesta silloin, jos työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijälle Suomessa työskentelyn ajalta kohtuullisen eläketurvan toisessa valtiossa. Tällä menettelyllä on voitu välttää työnantajan kaksinkertainen vakuuttamisvelvollisuus.

Maksuvapautuksen myöntäminen EU:n ulkopuolisille työnantajille on aiheuttanut runsaasti hankaluuksia käytännössä, koska monista valtioista ei ole saatavissa luotettavaa selvitystä yksittäisen työntekijän vakuuttamisesta. Kohtuullisen tason arviointia on lisäksi vaikeuttanut se, ettei eläkerahastojen tuotto-odotuksista ole selvyyttä eikä myöskään siitä, mikä osa palkasta eläkettä kartuttaa. Valvonta on ollut erittäin vaikeaa ja maksuunpantujen työeläkemaksujen perintä ulkomailta paitsi hankalaa, myös erittäin kallista. Toisena perusteena muutosehdotukselle on jo hyväksytty, lähivuosina voimaantuleva uusi EU:n koordinaatioasetus, jonka nojalla alle kahden vuoden komennukselle tulevaa ei vakuuteta työskentelymaassa, vaan hän pysyy lähtömaan vakuutuksen piirissä. Esityksen mukaan jatkossakin maksuvapautukset EU:n ulkopuolisille työantajille olisivat mahdollisia aina viiteen vuoteen asti, jos työnantaja esittää selvityksen eläketurvan järjestämisestä toisessa valtiossa. Sen sijaan turvan määrää, riittävyyttä ja kattavuutta ei jatkossa tarvitse selvittää.

Tällä hetkellä EU:n ulkopuolelta Suomeen tulevien lyhytaikaisten työntekijöiden määrä on arviolta 10 000 vuodessa. Työntekijöistä enemmistö on sijoittunut matalan koulutuksen vaativiin työtehtäviin metalli- ja rakennusalalla sekä matalan palkkatason palvelualoille. Lähivuosina ulkomailta tulevien työntekijöiden määrän arvioidaan kasvavan erityisesti palvelu- ja hoiva-alalla. Varmuutta siitä, miten Suomessa nykyisin työskentelevät on kotimaassaan vakuutettu, ei ole olemassa. Ainakin rakennusalalla on vakuuttamatta jättämistä havaittu tapahtuvan ja sen koskevan niin EU:n ulkopuolelta kuin myös EU-jäsenvaltioista lähetettyjä työntekijöitä. Myös laissa olevaa velvoitetta ottaa työntekijälle tapaturmavakuutus Suomessa laiminlyödään.

Vuoden 2007 alusta voimaan tulleen tilaajavastuulain (1233/2006) mukaan työn tilaajan selvitysvelvollisuuteen kuuluu muun muassa vaatia todistukset eläkevakuutusten ottamisesta. Työsuojeluviranomaisten tehtävänä on valvoa, että tilaajat ovat täyttäneet lain mukaisen selvitysvelvollisuutensa. Nyt ehdotettu lainmuutos merkitsee, että selvitystä eläkevakuutuksesta alle kahden vuoden työkomennusten osalta ei ole Suomessa saatavana, koska näitä komennuksia vakuuttamisvelvollisuus Suomessa ei jatkossa koske.

Valiokunta toteaa, että on erittäin tärkeää huolehtia ulkomailta Suomeen tulevien työntekijöiden eläkevakuuttamisesta. Kaksinkertaista vakuuttamista ei luonnollisestikaan tule vaatia, mutta eläkevakuutuksen olemassaolo ylipäänsä jossain valtiossa, esim. työntekijän- tai työnantajan kotivaltiossa, on välttämätöntä. Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää, että ulkomainen yritys voi tarjota työmarkkinoille työntekijöitä, joiden sosiaalisista oikeuksista ei ole huolehdittu. Kysymys on paitsi kilpailutilanteen vääristymisestä koti- ja ulkomaisten työnantajien kesken ja harmaan talouden mahdollisesta lisääntymisestä myös erityisesti työntekijöiden suojelusta, jonka tulee tapahtua yhteisten periaatteiden mukaisesti. Käytännössä lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen valvonta on vaikeaa, koska tarkkaa tietoa ulkomaisten työnantajien palveluksessa olevista työntekijöistä ei ole olemassa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että ulkomaisten työntekijöiden määrän kehitystä ja sijoittumista eri aloille tarkkaan seurataan. Lisäksi tulisi arvioida mahdollisuudet lisätä eri keinoin sekä eri hallinnonalojen viranomaisten että yksityissektorin yhteistyönä valvontaa sen suhteen, täyttävätkö ulkomaiset työnantajat niin veroja kuin sosiaalivakuutusmaksuja koskevat velvoitteensa. Valiokunta esittää asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus). Valiokunta katsoo lisäksi, että Suomen on sekä EU:ssa että muissa kansainvälisissä organisaatioissa toimittava aktiivisesti myös lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien vahvistamiseksi.