Perustelut
Yleistä
Esityksen tavoitteena on edistää Kansaneläkelaitoksen
järjestämisvastuulle kuuluvan lääkinnällisen
kuntoutuksen käynnistymistä henkilön kuntoutustarpeen
ja kuntoutuksen tavoitteiden kannalta oikea-aikaisesti ja riittävän
varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on myös ehkäistä lääkinnällisen
kuntoutuksen järjestämisvastuun tarpeettomia siirtymiä Kansaneläkelaitokselta
julkiselle terveydenhuollolle ja varmistaa kuntoutusprosessien katkeamattomuus
ja jatkuvuus. Esitys parantaa erityisesti niiden nuorten tilannetta,
jotka 16 vuotta täytettyään eivät
enää saa vähintään
korotettua 16 vuotta täyttäneen vammaistukea ja
sen vuoksi ovat jääneet Kelan lääkinnällisen
kuntoutuksen piiristä. Valiokunta pitää lakiehdotusta
tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana.
Valiokunta toteaa, että lain toimeenpanossa on tarpeen
seurata ja arvioida muutosten vaikutuksia asiakasryhmittäin
sekä huolehtia asianmukaisen toimeenpanon edellyttämästä ohjauksesta
ja koulutuksesta.
Kuntoutuksen myöntämisedellytykset
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen
myöntämisedellytyksiä täsmennetään
lakiehdotuksen 9 §:ssä ja niistä poistetaan
sidonnaisuus vammaisetuuksiin. Muutosten arvioidaan tuovan kuntoutuksen
piiriin sellaisia henkilöitä, jotka nykyisin eivät
ole olleet oikeutettuja vaikeavammaisten lääkinnälliseen
kuntoutukseen. Toisaalta nykyistä varhaisemmin aloitetun
ja vaikuttavan kuntoutuksen on arvioitu parantavan kuntoutujan
työ- ja toimintakykyä ja vähentävän kuntoutujakohtaisia
kustannuksia. Kustannusvaikutusta lieventää myös
harkinnanvaraisen kuntoutuksen menojen väheneminen. Kuntoutuksen
myöntämisedellytysten taustalla käytetään
perustelujen mukaan viitteellisesti Maailman terveysjärjestön
hyväksymää toimintakyvyn, toimintarajoitteiden
ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF-luokitus).
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen
tulee jatkossakin perustua kuntoutujan hoidosta terveydenhuoltolain
29 §:n mukaisesti vastaavassa julkisen terveydenhuollon
yksikössä laadittuun tai hyväksyttyyn
kuntoutussuunnitelmaan. Terveydenhuoltolain perusteluissa todettiin,
että kuntoutujien kannalta on tärkeää,
että julkinen terveydenhuolto jo suunnitelmaa laatiessaan sitoutuisi
mahdollisuuksien mukaan suunnittelemansa kuntoutuksen toteuttamiseen
siltä varalta, ettei kuntoutus kokonaan tai joiltain osin
kuulu esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen järjestettäväksi
ja korvattavaksi (HE 90/2010 vp). Valiokunta
korostaa kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja kuntoutumisen
varmistamiseksi tehtävää yhteistyötä kuntoutujan
ja hänen omaistensa ja muiden läheistensä sekä kuntoutujan
kannalta tarpeellisten ammattihenkilöiden ja toimijoiden
kanssa.
Esityksen valiokuntakäsittelyn yhteydessä on tullut
esiin näkökohtia, jotka liittyvät valtion
erityisoppilaitosten oppilaiden kuntoutukseen lukukausien
aikana. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Kansaneläkelaitos
on järjestänyt kuntoutusta koulujen kesäloman
ajalle, koska valtion kouluissa olevien oppilaiden on katsottu olevan
kuntoutettavina julkisessa laitoshoidossa lukukauden aikana. Valiokunta
pitää tärkeänä, että kuntoutus
ja opetus nivoutuvat toimivaksi ja kuntoutettavan edun mukaiseksi
kokonaisuudeksi ja että kuntoutuspalvelujen saatavuutta valtion
kouluissa seurataan.
Omaishoidettavien kuntoutus on joissakin tapauksissa keskeytetty
omaishoitajan vapaan ajaksi, jos omaishoidettava on sijoitettu väliaikaisesti
laitokseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaiset
tilanteet ovat olleet poikkeuksellisia, koska omaishoitajan loman
aikaiset järjestelyt pyritään yleensä toteuttamaan muuna
kuin laitoshoitona. Sekä valtion koulujen oppilaiden kuntoutus
että omaishoidettavien henkilöiden kuntoutus liittyvät
avo- ja laitoshoidon määrittelyyn ja niiden välistä rajanvetoa koskevaan
kokonaisuuteen. Valiokunta katsoo, että näitä kysymyksiä on
tarkasteltava sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja
rahoitusta koskevien uudistusten edetessä.
Ikäraja
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen
ikäraja säilyy ehdotuksessa 65 ikävuodessa.
Ikärajan perusteena on aikanaan ollut näkemys,
jonka mukaan Kelan rooliin sosiaalivakuutuslaitoksena kuuluu työiässä olevien
kuntoutus. Vanhuuseläkeiässä olevien
kuntoutuksen on katsottu kuuluvan julkisen terveydenhuollon tehtäviin. Joustavan
eläkeiän säätämisen
jälkeen työssä olevien määrittelyyn
ei enää ole ollut yhtä yksittäistä ikärajaa.
Valiokunta katsoi voimassa olevaa lakia säädettäessä,
että yhtenä vaihtoehtona tulisi tarkastella Kelan
järjestämisvastuun kasvattamista asteittain 68
vuoden ikään saakka (StVM 8/2005
vp). Valiokunnan nyt saaman selvityksen mukaan ikärajan
nostaminen 68 vuoteen lisäisi sairaanhoitovakuutuksen kuntoutusmenoja
arviolta 12,4 miljoonaa euroa vuositasolla, josta valtion
rahoitusosuus olisi 44,9 prosenttia. Valiokunta katsoo, että mahdollisuuksia
ikärajan nostamiseen on syytä tarkastella myös
työurien pidentämisen ja kansalaisten toimintakyvyn
edistämisen kannalta.