Yleisperustelut
Hallituksen esityksen tavoitteena on koota yhteen lakiin perhehoitoa
koskevat sosiaalihuoltolain ja perhehoitajalain säännökset
ja tarkentaa niitä. Esitys perustuu hallitusohjelmaan,
jonka mukaan perhehoitoa kehitetään ja siinä pyritään ottamaan
huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyvät
tarpeet.
Valiokunta pitää esitystä kannatettavana. Valiokunta
on kiirehtinyt perhehoitoa koskevan lainsäädännön
kokonaisuudistusta sekä perhehoidon valtakunnallisen toimintaohjelman
laatimista (StVM 55/2010 vp), jotta
varmistettaisiin perhehoidon kokonaisvaltainen ja systemaattinen
kehittäminen. Valiokunta pitää hyvänä,
että perhehoidosta säädetään
uusi laki, johon kootaan nykyisin hajallaan olevat perhehoitoa koskevat
säännökset, ja siten vahvistetaan perhehoidon
asemaa osana palvelujärjestelmää. Uusi
laki helpottaa ja yhtenäistää kunnissa
tehtävää perhehoidon järjestämis-
ja kehittämistyötä.
Perhehoidon vahvuus laitoshoitoon verrattuna on hoitopaikan
kodinomaisuus, mahdollisuus pysyviin läheisiin
ihmissuhteisiin sekä perusturvallisuuden sekä sosiaalisten
suhteiden edistämiseen. Lastensuojelun sijaishuollossa lähtökohta
on, että sijaishuolto järjestetään
ensisijaisesti muuna kuin laitoshuoltona (lastensuojelulain
50 §). Alueellisesti pääsy perhehoitoon
kuitenkin vaihtelee vielä paljon. Myös vammaisten
lasten oikeutta tavalliseen lapsuuteen ja turvalliseen kasvuympäristöön
voidaan tukea perhehoitoa lisäämällä.
Vanhustenhoidon kysynnän kasvaessa on hyvä, että perhehoitoa
on ryhdytty eri puolilla maata kehittämään
aiempaa selkeämmin pitkäaikaista laitoshoitoa
korvaavaksi vanhusten hoitomuodoksi. Valiokunta katsoo, että perhehoidon
laajentuessa lainsäädännön rinnalle
olisi hyvä saada kunnille valtakunnallista ohjeistusta
perhehoidon toteuttamisesta, jotta perhehoidon kokonaisvaltainen
kehittäminen varmistetaan.
Perhehoitoa koskevan lainsäädännön
uudistus on valtiontaloudellisista syistä esitetty tehtäväksi
niin, ettei se lisää julkisia menoja. Tämä tarkoittaa,
että monet sellaiset toimet, jotka parantaisivat
perhehoitajien asemaa ja helpottaisivat hoitajien työtä,
jäävät tässä yhteydessä toteuttamatta.
Perhehoitajien sosiaaliturvan ja lakisääteisten
vapaiden kehittäminen samoin kuin perhehoidon laadun vahvistaminen
parantamalla perhehoidon tukea olisivat tärkeitä toimenpiteitä,
mutta vaatisivat määrärahojen lisäämistä valtion
talousarvioon.
Perhehoidosta sopiminen
Esityksessä on erotettu perinteinen toimeksiantosopimus
ja sopimus perhehoidon järjestämisestä.
Kunta laatii asiakkaan kanssa yhdessä asiakassuunnitelman,
ja jos siinä sovitaan perhehoidosta, kunta tekee sopimuksen
perhehoitajan tai palvelun järjestäjän
taikka tuottajan kanssa. Sopimus perhehoidon järjestämisestä tehdään silloin,
kun kunta ostaa palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta.
Toimeksiantosopimus puolestaan on tarkoitettu kunnan/kuntayhtymän
ja yksittäisen perhehoitajan/perhehoitajaparin
välille solmittavaksi. Se ei ole työsopimus, joten myöskään
vastaavia työsuhde-etuuksia ei ole kuin mitä työsuhteessa
olisi.
Lakiehdotuksen mukaan perhehoitoa voidaan jatkossa antaa paitsi
perhehoitajan myös hoidettavan kotona. Valiokunta huomauttaa,
että hoidettavan kotona tapahtuvan perhehoidon mahdollisesti
yleistyessä rajanveto omaishoidon tukeen, kotipalveluun
tai henkilökohtaiseen avustajapalveluun voi käytännössä aiheuttaa
ongelmia, koska näitä koskevat erilaiset säännökset. Valiokunta
toteaa, että perhehoitokäsitteen laajentamisen
ei tule sulkea pois asiakkaan mahdollisuutta muuhun asiakkaan kotona
annettavaan hoivaan. Annettavan hoidon ja hoitopaikan valinnan tulee
aina määräytyä hoitoa tarvitsevan edun
mukaisesti.
Lakiehdotuksen mukaan kunnan ja perhehoitajan välillä tehtävässä toimeksiantosopimuksessa
sovitaan muun muassa perhehoitajalle annettavasta työnohjauksesta
ja koulutuksesta sekä yhteistyöstä hoitajan
ja kunnan välillä. Valiokunta tähdentää,
että perhehoitajien kanssa on tärkeää sopia
myös siitä, millaista kasvatuksellista tukea tai
tukea arjesta selviytymiseen perhehoitaja saa hoitotyön
onnistumiseksi ja työssä jaksamiseksi.
Perhehoidon palkkiot
Perhehoidon palkkio on sovittavissa sen mukaan, miten vaativaa
perhehoidossa olevien hoito on. Laki määrittää vain
palkkion vähimmäistason. Kun sijoitus on kunnan
päätettävissä, kunnat määrittelevät
sen, kenelle perhehoito on soveltuva ja minkä verran hänen
hoidostaan maksetaan perhehoitajalle. Iso osa kunnista on jo tälläkin
hetkellä määrittänyt hoitopalkkiot useampaan
luokkaan hoidon vaativuuden perusteella. Valiokunta pitää tärkeänä,
että palkkioita valtakunnallisella ohjeistuksella yhdenmukaistettaisiin
perhehoitajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.
Hoidettavien määrä
Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan perhekodissa voi olla hoidettavana
enintään neljä henkilöä hoitajan
taloudessa asuvat alle kouluikäiset lapset sekä erityistä huolenpitoa
tai hoitoa vaativat henkilöt mukaan luettuina. Ammatillisessa
perhekodissa saadaan hoitaa enintään seitsemää henkilöä,
jos hoidosta vastaa vähintään kaksi hoitopaikassa
asuvaa henkilöä ja ainakin yhdellä heistä on
laissa edellytetty koulutus. Lakiehdotuksen 9 §:n
mukaan erityisistä syistä hoidettavien määrästä voidaan
poiketa.
Valiokuntakäsittelyssä on tuotu esiin huoli siitä,
että hoidettavien määrän rajaus
saattaa vähentää perhehoidon saatavuutta.
Huoli perustuu siihen, että mikäli ehdotettu mitoitus
tulee voimaan, estetään niiden perheiden mahdollisuudet ryhtyä sijaisperheeksi,
joista kumpikin vanhemmista haluaisi jäädä kotiin
päätoimisiksi toimeksiantosuhteisiksi perhehoitajiksi.
Neljän lapsen tai nuoren perhehoidosta saatavat alimmat
hoitopalkkiot eivät takaa toimeentuloa kummallekin kotiin
jäävälle sijaisvanhemmalle.
Valiokunta toteaa, että perheessä hoidettavien
lasten enimmäismäärän rajaus
on tehty lapsen edun näkökulmasta. Lapset tarvitsevat erilaista
hoitoa, kasvatusta ja huolenpitoa kuin täysi-ikäiset.
Usein perhekotiin on sijoitettu lapsia useammasta eri perheestä.
Sijoitettavat lapset tulevat hyvin erilaisista taustoista, ja heillä on
usein takanaan traumaattisia kokemuksia, jotka lisäävät
hoidon vaativuutta. Kun lastensuojelussa on pyrkimys avohuollon
tukitoimin vähentää lasten huostaanottoja,
merkitsee se sitä, että sijoitettavat
lapset ovat entistä vaikeahoitoisempia. Lapsen etua puoltaa
vahvasti se, että hän voi saada riittävästi
aikuisten aikaa ja huolenpitoa samoin kuin läheisiä ihmissuhteita,
jotka vahvistavat hänen perusturvallisuuttaan ja sosiaalisia taitojaan
ja auttavat toipumaan mahdollisesta kaltoin kohtelusta.
Useissa kunnissa on jo nykyisin käytäntönä, että perhehoitoon
sijoitetaan enintään neljä lasta tai
nuorta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen
mukaan tällä hetkellä yhdessä perhekodissa
hoidetaan keskimäärin alle kahta lasta. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan saatavilla ei ole kattavia tilastoja siitä,
paljonko on perhekoteja, joihin on sijoitettu enemmän kuin
neljä lasta tai nuorta. Arvio kuitenkin on, ettei näitä perhekoteja
ole lukumääräisesti paljon,
koska yli neljän lapsen sijoittaminen perhekotiin ei ole
tyypillistä, ellei kyse ole ammatillisesta perhehoidosta.
Valiokunta korostaa, että lakiehdotuksessa määritellyt
poikkeamisperusteet (9 §) mahdollistavat sen,
että perhekotiin voidaan samanaikaisesti sijoittaa
myös pääsääntöä enemmän lapsia.
Perhehoitoon voidaan esityksen mukaan jatkossakin sijoittaa sisaruksia,
vaikka tällöin ylittyisi neljän hoidettavan
raja.
Nykyisen sosiaalihuoltolain mukaan perhehoidossa voidaan hoitaa
kaikkien asiakasryhmien osalta neljää henkilöä ja,
jos on kaksi hoitajaa, jotka omaavat edellytetyn koulutuksen, ovat
he voineet hoitaa enintään seitsemää henkilöä.
Jatkossakin laissa voitaisiin samoin edellytyksin hoitaa seitsemää henkilöä,
jos kyse on täysi-ikäisistä hoidettavista.
Lasten osalta on kuitenkin pidetty tärkeänä lapsen
edun toteutumiseksi, että perhehoidossa voidaan lähtökohtaisesti
hoitaa enintään neljää lasta
tai nuorta. Mikäli muutoin hoidetaan useampaa
kuin neljää lasta, kyseeseen tulisi ammatillinen
perhehoito, joka turvaisi tämän isomman lapsimäärän
hoitoon vahvemman ammatillisen osaamisen ja olisi vahvemmin valvottua.
Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei perhehoidossa olevien lasten hoitosuhde katkea uuden mitoitusta
koskevan säännöksen johdosta. Tästä syystä valiokunta
jäljempänä ehdottaa voimaantulosäännöksen
muuttamista niin, että ennen lain voimaantuloa tehtyyn
sopimukseen perustuva perhehoito voi jatkua niin pitkään
kuin hoidon tarve sitä edellyttää.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että uuden perhehoitolain vaikutuksia perhehoidon eri muotoihin
ja sen saatavuuteen sekä kuntien kustannuskehitykseen seurataan
ja seurannan perusteella arvioidaan säännösten
toimivuutta sekä esityksen tavoitteiden toteutumista (Valiokunnan lausumaehdotus).
Valiokunta pitää myös tarpeellisena,
että lakia toimeenpantaessa sekä sen seurannan
ja arvioinnin tueksi kehitetään perhehoitoa entistä paremmin
kuvaavia indikaattoreita.
Yksityiskohtaiset perustelut
6 §. Perhehoitajan kelpoisuus.
Pykälän 1 momentissa säädetään
perhehoitajan kelpoisuudesta sekä siitä, että ennen
perhehoitajaksi ryhtymistä henkilön on suoritettava
ennakkovalmennus. Nykyään ammatillisille perhekodeille
ei ole tarjolla ennakkovalmennusta eikä sitä edellytetä heiltä.
Ennakkovalmennuksen edellyttäminen ammatillisilta perhehoitajilta
voisi tarkoittaa kustannusten nousua. Tästä johtuen
valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa säädetään
vain perhehoitajaksi hyväksyttävän henkilön
soveltuvuudesta ja momentin loppuosa siirretään
pykälän 2 momentiksi, jossa säädetään
toimeksiantosopimuksella toimivan perhehoitajan velvollisuudesta
suorittaa ennakkovalmennus. Tällöin pykälän
2 momentti muuttuu 3 momentiksi.
8 §. Ammatillisessa perhekodissa hoidettavien määrä.
Edellä 6 §:ään
ehdotetun muutoksen vuoksi säädösviittausta
muutetaan.
16, 17 ja 18 §.
Hallituksen esityksessä hoitopalkkion, kulukorvauksen
sekä käynnistämiskorvauksen euromäärät
ovat vuoden 2014 tasossa. Valiokunta ehdottaa niiden tarkistamista vuoden
2015 tasoon.
22 §. Valvonta.
Pykälän 1 momentissa säädetään
valvontavelvollisuudesta sekä tarkastusten tekemisestä perhehoitopaikassa.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että pykälän
1 momentin toista virkettä on muutettava siten, että tarkastus
asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Lisäksi laista
tulee käydä riittävällä tarkkuudella
ilmi myös ne perusoikeuksien turvaamiseen liittyvät seikat,
joiden valvomiseksi tarkastus voidaan toimittaa asunnossa. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi perustuslakivaliokunnan
edellyttämällä tavalla.
23 §. Voimaantulo.
Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan perhehoitajalla
voi olla hoidettavana enintään neljä henkilöä hoitajan
kanssa samassa taloudessa asuvat alle kouluikäiset
lapset sekä muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa
vaativat henkilöt mukaan lukien, ellei 9 §:n mukaisia
erityisiä syitä ole lukumäärästä poikkeamiseen. Lapsia
voi nykysäännösten mukaan olla kuitenkin
sijoitettuna joissakin perheissä enemmän kuin
neljä. Valiokunta ehdottaa, että lakiin lisätään
siirtymäsäännös, jolla turvataan
nykyisin perhekodeissa sijoitettuina olevien lasten hoidon jatkuvuus.
Ennen lain voimaantuloa tehtyyn sopimukseen perustuva perhehoito
voi jatkua lain voimaan tultua niin pitkään, kuin
hoidettavan hoidon tarve sitä edellyttää.
Ehdotetun siirtymäsäännöksen
johdosta myös voimaantulosäännöksen
3 momenttia on muutettava. Momentti siirtyy muutettuna 4 momentiksi.
2.—6. lakiehdotus
Valiokunta ehdottaa muutoksia lakeihin, joissa on viitattu perhehoitajalakiin
tai sosiaalihuoltolain perhehoitoa koskeviin säännöksiin
ja joihin on tarpeen lisätä viittaus perhehoitolakiin.
7. lakiehdotus
Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014)
on tulossa voimaan 1.4.2015 samaan aikaan uuden perhehoitolain kanssa.
Sosiaalihuoltolaista kumoutuu tällöin 41 §,
jota korvaava säännös on ehdotettu säädettäväksi
laissa sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden
vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön
edellytyksistä. Mainittu lakiehdotus sisältyy
hallituksen esitykseen HE 108/2014 vp,
joka on eduskunnan käsiteltävänä,
mutta jonka käsittely saattaa aikataulusyistä jäädä kesken
vaalikauden päättyessä. Jotta mainittu
pykälä pysyisi voimassa, valiokunta
ehdottaa sosiaalihuoltolain 61 §:n muuttamista.