Yleisperustelut

Yleistä

Sosiaalipalvelujen tuotanto on muuttunut entistä monimuotoisemmaksi ja yksityisten sosiaalipalvelujen osuus palvelutuotannosta on kasvanut, mikä edellyttää myös valvonnan kehittämistä ja sen voimavarojen suuntaamista toiminnan muutoksia vastaavasti. Keskeistä on sosiaalipalvelujen laadun ja asiakkaiden oikeuksien turvaaminen muuttuvassa toimintaympäristössä.

Yksityisistä sosiaalipalveluista annettavan lain olennaisimmat sisällölliset muutokset nykyiseen valvontalakiin verrattuna liittyvät ympärivuorokautisten sosiaalipalvelujen antamisen valtakunnalliseen lupaan sekä ilmoituksenvaraisten palvelujen rekisteröintiin. Kotipalvelun tukipalveluja ja niihin rinnastettavia palveluja samoin kuin yksityistä perhepäivähoitoa ei jatkossa rekisteröidä yksityisten sosiaalipalvelujen antajien rekisteriin. Tähän liittyy tarve varmistaa, että yksityisinä sosiaalipalveluina tuotettaviin palveluihin kohdistuu sosiaaliviranomaisen valvonta, jotta palvelut voidaan myydä arvonlisäverottomina.

Aluehallintovirastojen käytännöt tukipalvelujen rekisteröinnin suhteen ovat vaihdelleet, mikä on johtanut erilaisiin verotusratkaisuihin, koska Verohallitus on pitänyt rekisterimerkintää verottomuuden perusteena. Verotuksen yhdenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että uuden lain perusteella palvelusuunnitelman mukaista palvelua voidaan pitää arvonlisäverottomana sosiaalipalveluna silloin, kun se perustuu hallintopäätökseen tai asiakkaan ja palvelujen tuottajan väliseen sopimukseen, vaikka esimerkiksi tukipalvelua ei rekisteröidä aluehallintoviraston rekisteriin.

Uudistus on esityksen perustelujen mukaan välivaihe valmisteltaessa yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Valiokunta toteaa, että useita asian käsittelyn yhteydessä esiin tulleita lainsäädännön kehittämistarpeita jää myöhemmän lainvalmistelun varaan. Valiokunta pitää kuitenkin uudistusta tässä vaiheessa perusteltuna ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä todetuin täydennyksin.

Lupa- ja rekisteröintimenettely

Esitetyillä muutoksilla on tarkoitus selkeyttää ja yksinkertaistaa yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien lupa- ja rekisteröintimenettelyjä. Lakiehdotuksen mukaan aluehallintovirasto myöntää ympärivuorokautisia palveluja antavalle hakijalle yhden luvan, joka kattaa kaikki annettavat sosiaalipalvelut. Jos hakijalla on toimintaa useiden aluehallintovirastojen alueella, valtakunnallisen luvan myöntää Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena valtakunnallisen luvan myöntämismahdollisuutta yhdenmukaisesti terveydenhuollon lupamenettelyn kanssa.

Muista kuin luvanvaraisista palveluista tehdään ilmoitus kunnalle, jossa palveluja tuotetaan. Kunta puolestaan toimittaa tiedot ilmoituksista aluehallintovirastolle lukuun ottamatta kotipalvelujen tukipalveluja tai niihin rinnastettavia palveluja sekä yksityistä perhepäivähoitoa. Näiden palvelujen ensisijainen valvonta säilyy esityksen mukaan kunnilla. Muutoksella vähennetään jossain määrin sekä kuntien että aluehallintovirastojen hallinnollisen työn määrää.

Ympärivuorokautisten sosiaalipalvelujen luvan myöntämisen edellytyksenä on esityksen mukaan toimitilojen riittävyys ja asianmukaisuus sekä toiminnan edellyttämä henkilöstö. Valiokunta katsoo, että sosiaalipalvelujen jatkuvuuden ja asiakkaiden oikeuksien turvaamiseksi on lainsäädännön jatkovalmistelussa syytä arvioida myös tarvetta säätää palvelujen tuottajille asetettavista muista edellytyksistä. Tällaiset edellytykset voivat liittyä muun muassa toimijoiden luotettavuuteen, hyvämaineisuuteen ja kykyyn vastata velvoitteistaan. Valiokunta ehdottaa, että tämän esityksen yhteydessä täydennetään 10 §:ää siten, että luvan myöntämisen edellytyksenä on myös hakijan kyky vastata taloudellisista velvoitteistaan.

Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetussa 4 §:ssä säädetään toimintaedellytyksenä myös henkilöstön määrän riittävyydestä asiakkaiden lukumäärään nähden. Yksityisiin sosiaalipalveluihin sovelletaan lisäksi edelleen lakia sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista samoin kuin lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Henkilöstölle asetettavista kelpoisuusvaatimuksista on lisäksi syytä tarvittaessa ottaa määräykset 10 §:ssä tarkoitetun luvan ehtoihin.

Valvonta

Palvelujen tuottajan omaa vastuuta palvelujen laadusta ja asianmukaisuudesta pyritään vahvistamaan velvoittamalla palvelujen tuottajat omavalvontasuunnitelman laatimiseen. Toimintayksiköllä tulee myös olla vastuuhenkilö, joka vastaa palveluille asetettavien vaatimusten täyttymisestä. Vastuuhenkilöitä koskevia säännöksiä on esityksen perustelujen mukaan tarkoitus tarkentaa myöhemmin lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Valvonta tehostuu siten, että kunta voi jatkossa tehdä tarkastuksen toimintayksikköön myös oma-aloitteisesti ilman aluehallintoviraston pyyntöä. Myös kotipalvelujen tukipalveluissa ja perhepäivähoidon palveluissa ilmenevistä epäkohdista kunnan tulee tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle, jos kunnan omalla neuvonnalla tai ohjauksella asiaa ei ole saatu korjattua. Näitä koskeva valvonta-asia voi edelleen tulla kantelulla vireille aluehallintovirastossa. Valiokunta pitää valvonnan selkeyttämistä ja omavalvonnan vahvistamista tärkeinä sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksien ja palvelujen laadun turvaamisen kannalta. Valiokunta korostaa, että sosiaalihuollon palvelujen valvonnan tulee kattaa myös esimerkiksi vuokratyönä tai konsulttiyritysten palkkaamina sosiaalipalveluja antavien henkilöiden toiminta.

Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on katsottu aluehallintovirastojen tuottavuustavoitteiden ja voimavarojen vähentämisen heikentäneen valvontaa. Myös omavalvonnan riittävyyttä ja kattavuutta on epäilty. Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia siitä, ettei valvonta jää liiaksi omavalvonnan ja asiakkaiden satunnaisen palautteen varaan. Valvontajärjestelmää on tarpeen uudistaa siten, että asiakkaiden palautetta palvelujen laadusta ja toteutumisesta kerätään järjestelmällisesti ja sitä käytetään hyväksi palvelujen kehittämisessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä täsmennetään valvontaviranomaisten toimivallanjakoa sekä tehostetaan valvontaa ja osoitetaan tähän riittävät voimavarat.